tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tomaattikeitto

Ooookei, nyt löytyi hyvä tomaattikeitto! Tomaattikeitto on aina ollut mielessäni täyteläinen ja aromikas keitto, mutten ole vielä syönyt hyvää sellaista. Muutamaa reseptiä on tullut kokeiltua, mutta jotain on jäänyt puuttumaan. Maku on ollut joko tunkkainen tai liian hapan. Sokerin lisääminen ei ole auttanut eikä mielestäni ole edes tukenut tomaatin makeutta. Tämä keitto on kuitenkin raikas ja sopivan täyteläinen, johtuneekohan tuoreista makeista kesän tomaateista. Nam, tätä lisää!

Nyt kun kotimaista tomaattia saa, kannattaa tehdä kerralla paljon ja laittaa loput pakkaseen syksyn ja talven varalle. Tässä ei missään nimessä kannata oikaista ostamalla purkkitomaatteja, tuoreissa tomaateissa on se juttu! Kannattaa kokeilla myös keltaisilla tomaateilla jos niitä sattuu saamaan. Tulee hauskan väristä keittoa!

Resepti on Martha Hall Foosen kirjasta Screen Doors and Sweet Tea.

Tomaattikausi parhaimmillaan
Tomaattikeitto
1,4 kg tomaatteja
2 rkl öljyä
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
1 rkl sokeria
tuoretta basilikaa, muutama lehti
ripaus pizzamaustetta tai oreganoa

Kuumenna grillivastus 225 C asteeseen.
Puolita tomaatit ja jos haluat niin poista kovat kannat ja siemenet. Laita tomaatit uunivuokaan tai pellille leikattu puoli alaspäin ja grillaa kunnes kuori alkaa mustua. Ota pois uunista ja jäähdytä sen verran, että voit ottaa kuoret pois.
Pilko sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sipuli. Paista sipulia viitisen minuuttia, jotta sipuli pehmenee. Lisää tomaatit mehuineen ja anna kiehuskella 20 minuuttia tai enemmän, kunnes tomaatit pehmenevät entisestään.
Mausta suolalla, pippurilla, sokerilla, basilikalla ja pizzamausteella tai oreganolla.
Jos haluat, voit surrauttaa keiton sileäksi sauvasekoittimella.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Hämmästyshuttu

Käyn läpi keittokirjojani. Niitä on kohtuullisessa määrin, mutta hyllytila on rajallinen; näin ollen osan täytyy mennä. Käyttökelpoisimmat, ne joista olen ahkerahkosti kokannut saavat jäädä. Peruskeittokirjat jäävät myös, varsinkin se koulun vanha ja rispaantunut kirja. On myös muutama kulttuurihistoriallinen opus, jotka ovat niin mielenkiintoisia, että vaikka pahemmin en ole niitä käyttänyt ovat ne niin hyviä hakuteoksia että ne ovat ansainneet paikkansa hyllyssä.

Tällä hetkellä pohdiskelen, että laitanko Hans Välimäen Lusikka Soppaan-kirjan eteenpäin. Periaatteessa siinä on paljon hyviä juttuja: keittoja lisukkeineen, tykkään visuaalisesta toteutuksesta ja onhan kirjoittaja Välimäki. Kirjaan tulee kuitenkin tartuttua harmittavan harvoin. Edellisestä keiton keitosta on jo pari vuotta. Jätänkö kirjan hyllyyn sillä perusteella että tykkään kirjasta, vai poistanko kun en ole pahemmin sitä käyttänyt - käytänkö joskus tulevaisuudessa?

Kiinalaista ruokaa käsitteleviä kirjoja on hyllyssä jo neljä. Hyllyyn jää Kylie Kwongin My China, joka on enemmän matkakertomus reseptien kera kuin keittokirja, mutta pois saa mennä nuudelikirja, joka on periaatteessa kiinnostava, mutten tykkää reseptien toteutuksesta. Jotenkin vaikeaa. Kaksi muuta käyn läpi kunhan sinne asti pääsen. Olen sitä mieltä, että jotain kiinalaisesta keittiöstä pitää olla, samoin yksi intialaisen ruoan kirja jää.

Mutta tässä siis hämmästyhuttu, johon törmäsin selaillessani kirjojani. Se on virtolaisesta keittokirjasta Niin vaari kuokkii kuin muori ruokkii (ja kyllä, tämä jää kirjahyllyyn).


Hämmästyshuttu
4:lle
2 dl vispikermaa
1 dl talkkunajauhoja
1/2 dl sokeria
1 dl puolukkasurvosta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon loput ainekset.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Nigellan minestrone

Siis häh, enkö minä ole postannut tätä? Nigellan minestrone kuuluu luottoresepteihin. Se on yksi helpoista keitoista, jonka saa tehtyä ajoissa ja tarvittaessa isolle porukalle. Sen lisäksi tässä voi hifistellä vermutilla tai basilikalla, jos tuntee siihen tarvetta. Kaupassa tarjolla oli varhaiskaalia, joten käytin sitä. Ole vapaa käytämään jotain muuta lajiketta. Vihreitä papuja oli huonosti, joten jätin väliin, mutta herneitäkin voi heittää mukaan. Alkuperäisessä reseptissä mukaan tuli ruokalusikallinen vermuttia tai valkoviiniä, joten sitä voi laittaa maustamisvaiheessa mukaan jos haluaa. Siinä käytettiin myös basilikaöljyä, mutta meillä basilika oli mukana lähinnä esteettisistä syistä.
Tein tämän noin kaksinkertaisena ja siitä söi kymmenhenkinen porukka, joista osa lapsia, ja vielä jäi ylikin seuraavan päivän lounaalle. Lisänä oli panzanellaa.

Harvinainen aurinkoinen kesäpäivä

Nigellan minestrone
valkosipulia
1 purjo
1 kesäkurpitsa
225 g varhaiskaalia
(50 g vihreitä papuja)
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
100 g keittopastaa, kuivapastan jämiä tai muuta pastaa
(1 rkl kuivaa vermuttia)
suolaa ja mustapippuria
Parmesan-juustoa

Puhdista ja hienonna purjo. Leikkaa kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi. Hienonna kaali (ja pieni pavut).
Kuumenna isossa kattilassa öljyä ja paista purjoa ja kesäkurpitsaa viitisen minuuttia. Silppua mukaan valkosipulia ja hämmennä kasviksia. Lisää mukaan kaali (ja pavut) ja kiehuttele viitisen minuuttia.
Kaada mukaan vesi ja kasvisliemikuutiot. Kuumenna kiehuvaksi. Pienennä lämpöä ja anna kiehua lempeästi 20 minuuttia. Raasta lopuksi mukaan parmesania ja lisää käyttämäsi pasta. Kiehuttele vielä 10 minuuttia. Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria (ja vermutti).