Rosetit

Rapsakat rosetit eivät ole minulle kovin tuttu juttu. Äitini on tehnyt niitä nuorena tyttönä koulussa, mutta vapun herkkuihin on kuulunut munkit ja tippaleipä. Rosetit eivät ole olleet siis mikään perinne - ennen kuin nyt: minä haluan tehdä näitä joka vappu! Vappumunkit eivät ole koskaan onnistuneet, olen arkajalka öljyn suhteen ja hätiköin siitä syystä. Rosetit ovat kuitenkin niin helppoja tehdä, olkoonkin että kuuman öljyn kanssa siinäkin pelataan.

Asia kiinnosti niin paljon, että otin ja tilasin rosettiraudan. Se tulikin sopivasti vapuksi, mutta erinäisten käänteiden jälkeen jääkaappiin kertyi munkkeja melkein yli tarpeen (kiitos, ystävät). Pääsin siis kokeilemaan rosetteja vasta tänään ja kun lapset olivat nukkumassa/kätköilemässä/kuka missäkin, näin tilaisuuden tulleen.

Rosetteja on tehneet muutkin, kuten Kinuskikissa, Epätrendikäs ja Perinneruoka-blogistit. Sen lisäksi luin mm. Marttojen palstaa, mutta päädyin sitten hitusen tuunaamaan Perinneruokailijoiden reseptiä.

Omat rosetit, lahjamunkit

Rosetit
2 kananmunaa
3 tl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2 dl ruokakermaa
1/2 dl maitoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja

puoli litraa rypsiöljyä
tomusokeria tarjoiluun

Vatkaa kananmunat, sokerit ja suola yhteen kevyesti. Lisää sitten loput ainekset ja vatkaa tasaiseksi.

Varaa roseteille lautanen, jonka päällä on talouspaperia ylimääräisen öljyn imeytymiseen. Varaa myös lautanen ja talouspaperia rosettiraudalle, sekä veitsi rosetin irrottamista varten ja reikäkauha.

Kaada kattilaan viisi senttimetriä rypsiöljyä, tai ainakin 3 cm. Kuumenna öljy 170 C asteeseen.

Laita rosettirauta ensin hetkeksi öljyyn, jotta rauta kuumenee. Sipaise ylimääräiset öljytipat talouspaperiin. Kasta sitten kuuma rauta taikinaan - ei kuitenkaan kokonaan, sillä valmiit rosetit täytyy saada siististi irti raudasta.
Nosta sitten taikinoitu rauta öljyyn paistumaan. Rosetti paistuu sievästi raudassa, tai joskus saattaa irrota kattilaan. Nosta kultainen rosetti talouspaperin päälle valumaan. Irroita tarvittaessa veitsellä.
Kasta rosettirauta tarvittaessa öljyssä uudestaan ennen taikinaa. Itse huomasin, että joka kerta ei tarvinnut, mutta joka toinen tai joka kolmas kerta oli kätevä, eikä taikina tällöin tarttunut rautaan kiinni.

Anna rosettien jäähtyä ja siivilöi päälle tomusokeria.

The Quayn lumimuna

Peter Gilmoren signatuuri a la Sitruunakeittiö

Eeppinen, huikea lumimuna on tuttu Masterchef Australian finaalista. Jos sellaisen oikean ja autenttisen jälkiruoan haluaa syödä, täytyy tehdä kuten Kulinaarimurula ja matkustaa toiselle puolelle maailmaa The Quay-ravintolaan se syömään.

Vai?

Onnistuu se kotonakin, kun vähän suunnittelee ja varaa aikaa. Masterchefissä aikaa oli kolme tuntia, minä varasin koko päivän. Pakollisia keskeytyksiä tietty tuli, kuten koululaisen kuskaamista, ruokatauko, kahvitauko ja äiti-laita-lisää-Oktonautteja. Illalla, kun lapset olivat menneet nukkumaan, tein vielä viimeiset vaiheet ja saimme puolison kanssa ruhtinaalliset iltamakeat.

Jäätelökone surraa

Muutamia juttuja, joita kävin läpi: alunperin jälkiruoka tehtiin guavasta ja päivitetty versio jakkihedelmästä (jackfruit). Elättelin toiveita, että löytäisin isostamarketista guavaa, muttei nyt ollut guava-aika täällä pohjolassa. Sen sijaan harkitsin mangoa, mutta ajattelin että joudun pulaan sen ollessa niin kuituinen. Päädyin papaijaan, sillä miellän sen jotenkin guavanoloiseksi hedelmäksi enkä ole papaijaa vielä kertaakaan kokeillut kokkailuissa.

Askartelua keksien parissa

Millä ihmeellä ne marengit tehtiin Masterchefissä? Muffinssipelti tuli ensinnä mieleen, mutta niistä tulisi aika pullukoita munia. Loppujen lopuksi luovuin täydellisyyden tavoittelusta ja menin sillä mitä löytyi. Omasta takaa oli perintökahvikupit (tarpeeksi pienet) ja normikupit, tarpeeksi sirot pohjasta sekä metalliset yhden desin mittakupit. Näiden lisäksi muistelin Naapurilla olevan sieviä kahvikuppeja, joten sieltä sain yhden parin.

Ta-daa

Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty maltoosisiirappia tuile-keksien tekoon. Ostin jo glukoosisiirappia ja myöhemmin netti tiesi kertoa, että vaalea siirappi olisi mahdollisesti käynyt myös. Keksien tekeminen jännitti, mutta kaikki toimi kuitenkin loistavasti. Tein sekä ohuita että vähän paksumpia keksejä - ohuet toimivat paremmin lumimunan kuorena.

Keksien "sulattaminen" kaasupolttimella oli vaikeaa. Onnistuin halkaisemaan puolitoista keksiä, ihan kuten Masterchefin kilpailijoillakin kävi, mutta onneksi mulla oli valmiina ylimääräisiä.

Ei ihan tasainen, mutta riittävä!

Ylimääräisistä puheenollen, aineksistahan riittää. Marenkimassaa jäi, joten paistoin ne rapsakoiksi marengeiksi. Keksijauhetta voi sirotella jätskin päälle ja ylimääräiset keksit koristeeksi, papaijapyree on hyvä hillo ja granitaan käyttämäni papaijakin on vielä tallella soseena. Vaniljakastike on loistavaa marjojen kanssa - tai no, ihan minkä kanssa tahansa.

Granitamurua

Kiitos Enskalle ja Mirjalle tohottimen lainasta, Naapurille kahvikupeista ja puolisolle rohkaisusta!

Ohje on pitkä, muttei mahdoton. Alkuperäisen lunttasin täältä.


The Quayn lumimuna
neljälle

Tarvitset jäätelökoneen, (sokeri)lämpömittarin ja kaasupolttimen.

Omenajäätelö
1 dl maitoa
3 kananmunan keltuaista
1 1/2 dl hyvälaatuista omenamehua
1/2 dl kermaa

Laita tiskialtaaseen kylmää vettä. Kiehauta maito (vaikka mikroaaltouunissa).
Vispaa kattilassa keltuaiset ja sokeri. Kaada joukkoon kuuma maito koko ajan vatkaten. Lämmitä seosta kunnes se paksunee. Siirrä kattila kylmään veteen ja anna jäähtyä (tai vie ulos pakkaseen, talven hyötyjä).
Lisää omenamehu ja kerma jäähtyneeseen kiisseliin. Laita jäätelökone päälle ja kaada seos koneeseen pyörimään. Anna surista ainakin 20 minuuttia. Pakasta jäätelömassa.

*****
Vaniljakastike
4 dl kuohukermaa
2-3 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
3 keltuaista
1 dl sokeria

Vatkaa kaikki ainekset yhteen kattilassa ja kuumenna hitaasti. Kastikkeen tulisi paksuuntua, älä anna kiehua. Jäähdytä ja laita jääkaappiin odottamaan käyttöä.

*****
Papaijagranita
1,2 dl sokeria (100 g)
1/2 l vettä
270 g papaijaa
100 g mansikoita (käytin pakastemansikoita)

Kuori ja kuutioi hedelmä.
Laita sokeri ja vesi kattilaan ja kiehauta. Laske sitten lämpöä poreilevaksi. Lisää hedelmäkuutiot ja mansikat ja kiehuttele 10 minuuttia. Ota kattila pois liedeltä ja anna levätä 30 minuuttia.
Siivilöi liemi ja kaada laakeaan astiaan, kuten uunivuokaan. Pakasta, kunnes granita jäätyy. Raaputa haarukalla karheaksi muruksi ja laita takaisin pakastimeen.

*****

Haudutettu marenki
noin 5 kananmunan valkuaista (150 g)
1,7 dl sokeria (150 g)
rypsiöljyä

Laita uuni lämpiämään 150 C asteeseen.
Vatkaa valkuaisia, kunnes ne muuttuvat valkoiseksi. Lisää sitten sokeri vähitellen ja vatkaa kunnes sokeri on sulanut valkuaisvaahtoon.

Öljyä 8 kahvikuppia ja aseta ne syvälle pellille. Kiehauta vedenkeittimessä vettä valmiiksi.

Laita marenkimassa pursottimeen, jossa on 1 cm:n putkitylla, tai pakastepussiin. Leikkaa pakastepussin kulma auki ja pursota marenkia jokaiseen kuppiin, noin 3 cm.
Kaada kuumaa vettä pellille parin sentin kerros ja paista marenkeja vesihauteessa 15 minuuttia.
Anna jäähtyä 2 minuuttia ja kaada sitten marengit muoteistaan leivinpaperin päälle. Leikkaa marengeista "hattu" pois, jotta saat puolipalloja.
Laita leikkauspinta alaspäin leivinpaperin päälle jääkaappiin.

*****

Papaijapyree
2 dl sokeria
2 1/2 dl vettä
1 tl vaniljasokeria
330 g papaijaa
2 tl sitruunamehua

Kuori papaija ja kuutioi hedelmäliha.
Laita sokeri, vettä ja vaniljasokeri kattilaan ja kiehauta. Laske lämpöä, lisää papaija ja sitruunamehu ja anna kiehuskella kymmenen minuuttia. Siivilöi liemi ja surrauta hedelmäliha sauvasekottimella pyreeksi. Lisää tarvittaessa hieman keitinlientä. Laita jääkaappiin odottamaan.

*****
Glukoosituilet
1 1/2 dl glukoosisiirappia (200 g)
1,2 dl sokeria (100 g)
juuri ja juuri 1/2 dl mantelilastuja

Jos haluat ja on mahdollisuus, laita pellille tai laakeaan astiaan leivinpaperi ja laita pakastimeen jäähtymään.
Mittaa mantelilastut valmiiksi.
Sekoita siirappi ja sokeri kattilassa. Keitä, kunnes seos karamelisoituu (146-155 C astetta). Lisää mantelilastut ja kaada heti (kylmälle) pellille tai astiaan. Anna krokantin jäähtyä.

Laita jäähtynyt krokantti a) tehosekoittimeen b) mortteliin tai c) minigrip-pussiin ja surrauta/hiero/hakkaa kaulimella hienoksi jauheeksi. Näin krokantista on tullut praliinia.

Laita uuni lämpiämään 180 C asteeseen. Tee sapluuna: ota pahvia ja piirrä siihen 11 cm halkaisiljaltaan oleva ympyrä. Leikkaa ympyrä irti. Laita sapluuna pellille leivinpaperin päälle ja siivilöi reiän päälle tasainen kerros praliinijauhetta, poista sapluuna ja tee uusi keksi. Tarvitset neljä keksiä, mutta ylimäärisiä on hyvä olla varalla. Laita keksit uuniin muutamaksi minuutiksi. Jauheen tulisi muuttua yhtenäiseksi massaksi, sokeri siis sulaa ja muodostaa ohuen kalvon. Ota pois uunista ja jäähdytä pari minuuttia. Ota keksit varovasti irti ja säilytä leivinpaperin välissä.

*****
Vaniljakerma

1 dl kuohukermaa 
100 g vaniljakastiketta

Vatkaa kerma sekä 100 g tekemääsi vaniljakastiketta yhteen vaahdoksi.

*****
Papaijkermakiisseli
100 g papaijapyreeta
200 g vaniljakermaa

Sekoita tekemäsi vaniljakerma papaijapyreen kanssa hieman sekaisin, jotta saat papaijaraitoja vaniljakermaan.

*****
Kokoaminen:
Ota marenkipallon puolikkaat ja koverra teelusikalla niihin kuoppa. Laita yhteen puolikkaaseen omenajäätelöä, kostuta reuna vedellä ja sulje "muna" toisella puolikkaalla. Laita marenkipallon päälle tuilekeksi. Kuumenna keksi kaasupolttimella, tasainen pyörivä liike, jotta keksi sulaa marengin päälle kuoreksi. Siivilöi päälle runsaasti tomusokeria.
Laita jälkiruokamaljan pohjalle papaijakermakiisseliä ja ripottele päälle papaijagranitaa. Nosta marenkipallo kahdella lusikalla jälkiruokamaljaan. Tarjoile heti.

Ei näy oopperataloa, mutta kaunista on silti!

Mobilen osterit ja au naturel

Jeah, lähikauppamme avattiin torstaina rempan jäljiltä ja hyvältä näyttää! Olen käynyt "Länskärissä" jo 13 vuotta, joten muistan sen edellisenkin remontin. Paljon on muuttunut siinä ajassa. Nyt näyttää ihastuttavalta, tykkään! Länsiväylä on ollut monipuolinen kauppa ja sieltä saa mm. ostereita silloin tällöin. Kun niitä viime kerralla, ennen remppaa oli palvelutiskillä, ajattelin, että seuraavalla kerralla ostan ja kokeilen. Avajaispäivänä niitä oli, joten rohkenin niitä kaksi ostaa.

Arvasin, että puoliso suhtautuu epäillen, enkä edes harkinnut ehdottavani maistiaisiksi vanhimmalle lapselle ("äiti, oikeesti"), joten tämä oli selkeästi mun juttu. Kokeilu ja itsensä ylittäminen eräällä tapaa.

Odotin, että puoliso tulee töistä, jos vaikka saan jonkin ihme yliherkkyysreaktion - ei sitä koskaan tiedä. Tein päivällä jo eesivalmisteluja eli maustevoiseoksen valmiiksi. Kun lapset rauhoittuvat nukkumaan kävin töihin.

Yllättävän paljon voimaa tarvittiin ostereiden aukaisemiseen. Ensin siis voimaa, sitten taitoa. Ensin meinasi usko loppua ja piti katsoa netistä ohjeet. Nirskutin puukolla osterin saranan halki ja pyöräytin (siis nitkutin) osterin ympäri. Taitoa olisi tarvittu että osterin liha olisi pysynyt siistinä klönttinä. Telkussa ja muussa mediassa osterin avaaminen näyttää sujuvan helpommin, oliskohan taidon puutetta ja että nämä olivat isoja ostereita.

Toisen osterin päätin syödä kuten ranskalaiset, raakana sitruunamehun kanssa. Makustelin ja lähinnä maistui merivesi sitruunan lisäksi. Ja ikäänkuin levä. Hyvin merellinen maku siis, ehkä kuitenkin parempaa kuin sinisimpukat. Olisin sitä mieltä, että näitä pitäisi saada ihan tuoreena, suoraan merestä tai satamasta.

Toisen osterin päälle laitoin pari ruokalusikallista maustevoiseosta ja gratinoin uunissa. Ja sepä oli hyvää! Eikä tullut mitään allergioita esille... Tällä ohjeella voisi tarjota vieraillekin, mutta älkää nyt pelästykö, lupaan kysyä ensin jos aion tarjota ostereita.

Ohjeen nimi tulee Alabaman osavaltion Mobilen kaupungista, ihan lähellä on New Orleans ja Louisiana ja muut. Etelän herkkuja siis. Alkuperäinen ohje Saveurin.

Äh, mä ajattelin tähän kirjoittaa osterin avaamisesta, mutta kertokoon vaikka MasterChefin Lotte täällä.

Mobilen osterit
kahdelle osterille
pari kunnon nokaretta voita, sellainen 25 g ehkä
pari rkl persiljaa
puolikas sipuli
valkosipulin kynsi
Parmesania
mausteeksi chilihiutaleita, Tabascoa, Worcestershire-kastiketta, suolaa ja mustapippuria, sitruunan kuorta ja mehua
2 isoa osteria


Anna voin pehmitä huoneenlämmössä jotta voit sekoittaa muut ainekset mukaan. Silppua voin joukkoon persilja, raasta sipuli ja valkosipuli, raasta reippaasti parmesania (kuitenkin niin, että kuorrute pysyy tahnamaisena), mausta chilihiutaleilla, Tabascolla, Worcestershirellä, suolalla ja pippurilla ja raasta mukaan sitruunan kuorta ja lisää ruokalusikallinen sitruunan mehua. Tarkista maku.

Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen. Puhdista ja avaa osterit. Laita avattujen ostereiden päälle ruokalusikallinen tai pari kuorrutetta. Gratinoi ostereita uunissa 5-10 minuuttia. Tarjoile leivän kanssa.

Virtolainen kalakukko

Tämä resepti löytyi 2000-luvun alussa paikallislehdestä (Suomenselän Sanomat), josta puoliso sen nappasi talteen. Aikanaan erikoinen kalakukko pääsi kokeiluun ja totesimme, että tätä tehdään toistekin. Vuosien varrella sitä onkin ahkerasti tehty, tarjottu vieraille ja viety jopa nyyttäriajatuksella häihin.
Resepti on loistava ja kerrassaan helppo, joskin paistaminen vie aikaa, mutta niinhän kaikki hyvä vie aikaa. Alimmasta ruisleipäkerroksesta tulee lähes karamelisoitunut herkkupala ja kalakukko on hyvin tuhtia tavaraa muutenkin. Suosittelen lämpimästi!

Virtolainen kalakukko
2 kukkoa

4 pkt revittyä ruisleipää (esim. revittyä ruisleipää)
n. 800 g perkaamatonta muikkua tai muuta pikkukalaa (eli n. 500 g perattua)
n. 200 g pekonia tai siankylkeä
200 g voita
suolaa

Perkaa muikut.
Voitele ruisleivän pohja ja lado kerroksittain muikkua, suolaa ja pekonia.
Voitele seuraava ruisleipä molemmin puolin ja aseta seuraavaksi kerrokseksi. Jatka muikuilla ja pekonilla ja päälle taas uusi ruisleipä. Lado jälleen muikut ja pekoni.
Laita lopuksi voideltu ruisleipä kanneksi, eli kukosta tulee nelikerroksinen.
Paina tiiviiksi ja kääri kahteen folioon ristikkäin.
Paista 200 C asteessa kaksi tuntia ja vielä 100 C asteessa tunti.
Anna jäähtyä painon alla. Leikkaa kuin kuivakakkua.

Parsatesti ja hollandaise-huijaus

Mikä siinä parsassa oikein on? Joka kevät sama juttu: blogit, lehdet ja mediakin suorastaan pursuaa parsan ihanuutta. Parsapiirakkaa, parsaa pastan kanssa, parsasalaattia, parsaa ilmakuivatun kinkun tai campasimpukoiden kera, parsaa ja camembertia, parmesania tai vuohenjuustoa, parsakeittoa, risottoa, kuskusta, parsaa keitettynä, grillattuna, paahdettuna ja gratinoituna. Näin muutamia mainitakseni.

Vehreää vihreää

Myönnettäköön, että parsa on erittäin terveellinen vihannes. Se sisältää useita vitamiineja, kivennäisaineita ja verisuonten seinämiä vahvistavaa flavonoidia ja se on vähäenerginen ja kuitupitoinen. Jo muinaisessa Egyptissä syötiin parsaa, roomalainen hallitsija Augustus järjesti erityisen "parsalaivaston" saadakseen parsaa mahdollisimman nopeasti ruokapöytäänsä ja Madame de Pompadour nautti parsan versoja erityisenä herkkuna.

Eli käsittelyssä on historiallinen herkku.

Ostin ensin valkoista parsaa - lähikauppamme tarjosi vain sitä. Kuorin varovasti, nuppujen alta juureen saakka. Poistin puumaista tyveä sentin, pari. Sidoin varret yhteen ja keitin varoen suolalla maustetussa vedessä. Muutama minuutti. Valutin ja asettelin lautaselle sievästi. Täytyy myöntää, että ehkä meni hieman yli, mutta pidin tulosta kohtuullisena näin ensikertalaiselle. Söimme huijatun hollandaise-kastikkeen kera, mutta maku oli mieto, eikä mielestäni vastannut kevätherkun hypetystä.

Höh. Lievää pettymystä.

Kauppaan. Loisto homma, lisää parsaa ja tällä kertaa hyllyssä nökötti vihreät versot. Ajattelin, että ehkä se keittäminen ei olekaan se juttu. Jospa vika olikin kokissa (erittäin mahdollista) eikä itse parsassa. Jospa todellakin keitin parsat yli. Tai kuorin liikaa. Miten makua voisi parantaa? Päädyin paistamaan parsat pannulla voin ja öljyn seoksessa ja lisäsin lusikallisen vettä pehmentämään parsoja. Ripautin suolaa ja pippuria ja söimme parsat sitruunavoin (sitruunamehua ja voita) kanssa.

Ja oli... hyvää! Erinomaista! Varsinkin ne nuput. Parsan varressa oli parsan maku, keväinen ja nupuissa maku ikäänkuin tiivistyi ja tuli täytelämmäksi, vahvemmaksi. Namnam! Mitä enemmän söin sitä enemmän innostuin. Muu perhe ei jakanut samanmoista tunnetta, joten minä liityn parsan jokakeväisiin hehkuttajiin; fanitan, mutta hillitysti.

Testatut parsat olivat kotoisin Unkarista; en yhtään ihmettele, että erityisesti kotimaiset vihreät parsat viedään käsistä, sen verran hyvästä herkusta on kyse.

Huijattu hollandaise
4 kananmunan keltuaista
50-75 g voita kuutioina
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Laita keltuaiset pinnoitettuun kattilaan ja laita levy keskilämmölle. Vatkaa keltuaisia koko ajan. Varo hyydyttämästä keltuaisia, rakenteen tulee olla juokseva. Kun keltuaiset lämpenevät, lisää voita kuutio kerrallaan. Kun voinokare on vatkattu keltuaisten joukkoon, lisää seuraava ja tuloksena pitäisi olla paksu kastike, ikäänkuin lämmin majoneesi. Ota kattila pois liedeltä ja vatkaa mukaan sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Mausteinen joulu - Ras el hanout

Jos nyt tässä vaiheessa sattuisi tulemaan tarve vetäistä hihasta joululahja vaikkapa naapurille, niin kipin kapin maustekaapille. Ras el hanout vie ajatukset Marokkoon. Se on basaarin maustekaupan parhain sananmukaisesti. Alunperin mausteseokseen tuli kalliita ja harvinaisia mausteita, kuten sumakkia, sahramia, neilikkaa, kanelia. Mausteet ja määrät määräytyvät maustekauppiaan mukaan ja niinpä tämän yhdistelmä on ras el hanout Amalfin sitruunan mukaan.

Ras el hanout
1 tl kurkumaa
1 tl kuminaa
1 tl kardemummaa
1 tl korianteria
1/2 paprikaa
1/2 tl muskottipähkinää
2 tl inkivääriä
1/2 neilikkaa
1 tl kanelia
1 tl mustapippuria
1/2 tl chili/cayenne
1/2 tl fenkolia
suolaa

Laita mortteli laulamaan ja sekoita kaikki yhteen. Käytä lihan mausteena, marinadeissa ja kuskus-ruoissa.

Tuli maistettua

Äsken ruokakaupassa asioidessani osui silmiin kalatiskillä savustetut nahkiaiset. Olin ala-asteikäinen kun isäni osti innolla nahkiaisia ja sain maistaa niitä ensimmäisen kerran. Maku ei jäänyt erityisemmin mieleen, joten nyt piti verestää muistoja.
Nahkiainen muistuttaa ankeriasta samanlaisen muodon vuoksi, mutta siltä puuttuvat leuat ja parilliset evät. Nahkiaisella on silmien lisäksi myös ns. päälaensilmä ja kun kyljeltä lasketaan mukaan myös kidusaukot, saadaan yhdeksän "silmää". Kalan nimi onkin yhdeksänsilmä (nejonöga ruotsiksi, neunauge saksaksi).
Nahkiainen on rasvaton ja ruodoton kala. Sillä on pitkät perinteet Satakunnassa ja esim. Nakkilan kunnan vaakunassa on nahkiainen. Kala valmistetaan yleensä paistamalla ja savustamalla.

Mielenkiinnolla laitoimme 25 senttisen ohuen kalan kahtia ja maistelimme puolison kanssa. Liha oli tiivistä, kohtuullisen mehevää ja ruodotonta. Tuoksu oli kalainen, maku vahva ja jälkeen jäi ikäänkuin mudan makua. Mielenkiintoista. Ei tästä nyt suurta suosikkia tullut, mutta hyvä oli silti maistaa pitkästä aikaa. Terveisiä isälle!