keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Cocktaileja, mocktaileja

Kesäisestä hampurilais-postauksesta jäi kytemään drinkit. Kuvittelin, kuinka Hemingway siemaili daiquireja hampurilaisensa seuraksi ja muistelin elokuvaa, jossa Miami Vicen Sonny Crockett kävi testaamassa kuubalaiset mojitot paikan päällä Kuubassa. Mikä sen parempaa, siinähän on minttua! Etsin netistä tietoa ja löysin samalla cocktailin nimeltä Brooklynite, hienostunutta tavaraa New Yorkista. Sekin kokeilulistalle.

Eli rommia hankkimaan ja tekemään.

Mielikuvat kuitenkin lahjakkaasti karisivat, kun mikään ei onnistunutkaan. Drinkit maistuivat ällöttäviltä, Hemingway olisi saanut kirjoitusjumin ja Crockett kakonut. Epäonnistumisen syyksi pähkäilin käyttämäni soodan. Spritellä tulee toki parempaa, muttei se oikeaa ole ja sokerinmäärä lisääntyy siitä huimasti, vissyssä puolestaan on liikaa suoloja. Oikeanlaisen soodaveden löytyminen siis jäi seuraavaan kertaan, joka ehkä tapahtunee sitten parin vuoden (lue: joskus) kuluttua - sen verran hämäläisyyttä minuun on tarttunut lapsuudesta.

Mutta, mitä jäi käteen, tai drinkkilasiin? Kokeilin myös paria mocktailia eli cocktaileja ilman alkoholia. Virgin strawberry daiquiri ja honey limenade olivat mielestäni hyviä ja onnistuivat erinomaisesti. Kesäisiä ja kevyitä. Näitä voisi tarjota muillekin!

En tähän laita mojiton reseptiä, sillä siitä löytyy monenmoista variaatiota (eikä kuvaakaan tullut napattua), mutta muut, olkaa hyvä!

Brooklynite

Brooklynite-cocktail
2 annosta
2 tl hunajaa
2 tl kuumaa vettä
120 ml rommia
2 rkl limemehua
(limen kuorta koristeluun)

Yhdistä ensin hunaja ja kuuma vesi shakerissa, lisää rommi ja limemehu sekä jäätä. Ravista voimakkaasti ja valuta cocktaillasiin. Koristele limen kuorella.


Hunajainen limenaati

Honey limenade
7 rkl hunajaa
45 ml limemehua (2 limen mehut)
Soodaa /sprite
(Lime koristeluun)

Täytä pitkä lasi jäillä. 

Sekoita hunaja ja limemehu shakerissa kunnes hunaja liukenee. Lisää jäitä ja ravista. Valuta lasiin ja täytä soodalla. Koristele limen lohkoilla.


Kesä lasissa - virgin strawberry daiquiri

Virgin Strawberry Daiquiri
12 mansikkaa
1/2 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
Spriteä
(jäitä)

Perkaa ja lohko mansikat. Laita mansikat, sokeri, sitruunamehu ja pari jääkuutiota tehosekoittimeen ja surrauta sileäksi. Lisää hieman Spriteä ja sekoita.
Jos teet sauvasekoittimella, jätä jäät pois.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Egg drop soup

Joka vanhoja muistelee sitä tikulla silmään - auts! Olen käynyt läpi omaa tunne- ja muutakin elämääni ja sen myllerryksen lomassa ei pahemmin koti eikä ruoanlaittokaan kiinnostanut - vakavaa! Nyt on hyvä ja niinpä myös kiinnostus muihin asioihin palautunut. Tunnemaratonin jälkeen tarvitsin jotain nk. lohturuokaa, mielellään jotain helppoa ja uutta.

Kaivelin pakastimesta itsetehtyä kanalientä, johon kiehuessa sotkin kananmunan ja päälle silppusin kevätsipulia. Eli lyhyesti egg drop soup. Ulkonäkö saattaa pettää, keitto on herkullista! Suosittelen satsaamaan laadukkaaseen kanaliemeen, eli tehkää ite!

Meikäläisen kanaliemessä aikoinaan porisi kananluita ja jämälihat, vettä, sipulia, valkosipulia, suolaa, sichuanpippuria sekä chilihiutaleita. Sitä en muista, oliko mukana porkkanaa tai selleriä, saattoi olla. Kiehuttele pari tuntia, siivilöi. Kun liemi on jäähtynyt kuori pinnalta rasva.


Egg drop soup
Yhdelle
3 dl kanalientä
kevätsipulia
1 kananmuna

Laita kanaliemi kiehumaan. Vatkaa kananmunan rakenne rikki. Kun liemi kiehuu, vähennä lämpöä niin että liemi poreilee juuri ja juuri. Valuta kananmuna hitaasti keiton joukkoon ja anna poreilla pari minuuttia. Silppua päälle kevätsipulia ja nauti heti.

Jos haluat, voit lisätä liemeen kiehumaan ensin haluamiasi mausteita, kuten kanelia, tähtianista, chiliä, soijakastiketta jne.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Mobilen osterit ja au naturel

Jeah, lähikauppamme avattiin torstaina rempan jäljiltä ja hyvältä näyttää! Olen käynyt "Länskärissä" jo 13 vuotta, joten muistan sen edellisenkin remontin. Paljon on muuttunut siinä ajassa. Nyt näyttää ihastuttavalta, tykkään! Länsiväylä on ollut monipuolinen kauppa ja sieltä saa mm. ostereita silloin tällöin. Kun niitä viime kerralla, ennen remppaa oli palvelutiskillä, ajattelin, että seuraavalla kerralla ostan ja kokeilen. Avajaispäivänä niitä oli, joten rohkenin niitä kaksi ostaa.

Arvasin, että puoliso suhtautuu epäillen, enkä edes harkinnut ehdottavani maistiaisiksi vanhimmalle lapselle ("äiti, oikeesti"), joten tämä oli selkeästi mun juttu. Kokeilu ja itsensä ylittäminen eräällä tapaa.

Odotin, että puoliso tulee töistä, jos vaikka saan jonkin ihme yliherkkyysreaktion - ei sitä koskaan tiedä. Tein päivällä jo eesivalmisteluja eli maustevoiseoksen valmiiksi. Kun lapset rauhoittuvat nukkumaan kävin töihin.

Yllättävän paljon voimaa tarvittiin ostereiden aukaisemiseen. Ensin siis voimaa, sitten taitoa. Ensin meinasi usko loppua ja piti katsoa netistä ohjeet. Nirskutin puukolla osterin saranan halki ja pyöräytin (siis nitkutin) osterin ympäri. Taitoa olisi tarvittu että osterin liha olisi pysynyt siistinä klönttinä. Telkussa ja muussa mediassa osterin avaaminen näyttää sujuvan helpommin, oliskohan taidon puutetta ja että nämä olivat isoja ostereita.

Toisen osterin päätin syödä kuten ranskalaiset, raakana sitruunamehun kanssa. Makustelin ja lähinnä maistui merivesi sitruunan lisäksi. Ja ikäänkuin levä. Hyvin merellinen maku siis, ehkä kuitenkin parempaa kuin sinisimpukat. Olisin sitä mieltä, että näitä pitäisi saada ihan tuoreena, suoraan merestä tai satamasta.

Toisen osterin päälle laitoin pari ruokalusikallista maustevoiseosta ja gratinoin uunissa. Ja sepä oli hyvää! Eikä tullut mitään allergioita esille... Tällä ohjeella voisi tarjota vieraillekin, mutta älkää nyt pelästykö, lupaan kysyä ensin jos aion tarjota ostereita.

Ohjeen nimi tulee Alabaman osavaltion Mobilen kaupungista, ihan lähellä on New Orleans ja Louisiana ja muut. Etelän herkkuja siis. Alkuperäinen ohje Saveurin.

Äh, mä ajattelin tähän kirjoittaa osterin avaamisesta, mutta kertokoon vaikka MasterChefin Lotte täällä.


Mobilen osterit
kahdelle osterille
pari kunnon nokaretta voita, sellainen 25 g ehkä
pari rkl persiljaa
puolikas sipuli
valkosipulin kynsi
Parmesania
mausteeksi chilihiutaleita, Tabascoa, Worcestershire-kastiketta, suolaa ja mustapippuria, sitruunan kuorta ja mehua
2 isoa osteria


Anna voin pehmitä huoneenlämmössä jotta voit sekoittaa muut ainekset mukaan. Silppua voin joukkoon persilja, raasta sipuli ja valkosipuli, raasta reippaasti parmesania (kuitenkin niin, että kuorrute pysyy tahnamaisena), mausta chilihiutaleilla, Tabascolla, Worcestershirellä, suolalla ja pippurilla ja raasta mukaan sitruunan kuorta ja lisää ruokalusikallinen sitruunan mehua. Tarkista maku.

Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen. Puhdista ja avaa osterit. Laita avattujen ostereiden päälle ruokalusikallinen tai pari kuorrutetta. Gratinoi ostereita uunissa 5-10 minuuttia. Tarjoile leivän kanssa.

tiistai 12. elokuuta 2014

Tanskalainen luumukakku

Näin luumukautena halusin antaa toisen mahdollisuuden tanskalaiselle luumukakulle. Kokeilin tätä muistaakseni toissa vuonna, jolloin kakku jäi raa'aksi eikä muutenkaan näyttänyt oikein siltä miltä piti. Tänä vuonna kakusta tuli jo ihan kunnollinen kakku. Alkuperäistä ohjetta muutin sen verran mitä resurssit vaati, eli jätin omenat pois eikä saksanpähkinöitäkään tullut päälle. Sen sijaan murensin joukkoon digestive-keksejä ja sehän toimi oikein maukkaasti. Ohje, Danish apple and prune cake on alunperin Clarissa Dickson-Wrightin ja Jennifer Pattersonin resepti, joka löytyy kirjasta Kaksi lihavaa leidiä.


Tanskalainen luumukakku
Taikina:
150 g voita
2 1/4 dl sokeria
2 kananmunaa
1 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
125 g jauhettua mantelia
1 1/4 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
1 rkl kiehuvaa vettä

7-8 luumua
 
Päälle:
8 digestive-keksiä
2-3 rkl sokeria
kanelia
voita

Laita uuni lämpiämään 190 C asteeseen. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka tai laita vuokaan leivinpaperi.
Sekoita kaikki ainekset monitoimikoneessa, kaavi välillä reunat. Tai, Vatkaa ensin pehmeä voi ja sokeri sekaisin, lisää sitten kananmunat sekä muut ainekset aina välissä vatkaten.
Kaada taikina vuokaan.
Poista luumuista kivet ja paloittele neljään osaan. Laita luumut kakun päälle. Murenna digestive-keksit kakun päälle, ripottele mukaan sokeria ja kanelia ja vuole päälle voilastuja.
Paista kakkua noin tunti ja 15 minuuttia uunin alatasolla, mutta tarkista jo tunnin kohdalla kakun kypsyys tikulla.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hemingway (Rio 2014)

Kultaottelu illalla ja vuorossa Yhdysvallat. Arvatkaapa oliko vaikea valita resepti? Oli. Tuntui, että kaikki perusjutut on käytetty, pizzat, purilaiset ja hodarit. Äyriäisiin suhtaudun varauksella, joten Itärannikon hummeri jää automaattisesti kokeilematta, samoin kreolilaisravut. Ei jälkiruokia: apple pie on jo, brownies, eikä keksitkään innosta. Fine dining-tyyppistä amerikkalaista ruokaa ei kyllä ihan heti tule mieleen.

Ajatuksen kehittelyä, ideoiden heittelyä. Aivoriihi vei elokuviin, baarikulttuuriin, Bostoniin, josta kuitenkin jotain kautta löysin Ernest Hemingwayn. En ole hänen teoksiaan lukenut, joten olikin mielenkiintoista lukea miehen elämänkertaa. Sen lisäksi että hän osasi juoda, hän myös osasi syödä. Koska ostereita ei ole saatavilla, ainakaan helposti, saanen esitellä Hemingwayn suosikkihampurilaisen.


Hemingwayn hampurilainen
Neljälle
500 g naudan jauhelihaa
50 g kinkkua (leikkele)
2 rkl kaprista
1 rkl persiljaa
1 1/2 tl salviaa
1/2 dl Cheddaria
2 rkl hapanta omenaa
2 valkosipulin kynttä
1/2 keltasipulia
1/2 porkkana
1 luumutomaatti
3/4 dl valkoviiniä
1 rkl kurkkusalaattia
1 rkl soijakastiketta
suolaa
mustapippuria
1 kananmuna

Lisäksi: 
hampurilaissämpylöitä
salaattia
tomaattiviipaleita
sipulia
ketsuppia
sinappia
majoneesia

Hienonna leikkelekinkku, kapris, persilja ja salvia. Raasta cheddar-juusto, omena, valkosipulin kynnet, sipuli ja porkkana. Poista tomaatista siemenet ja hienonna. Helpommalla pääsee, jos on valmis tehosekoittimen raastin tai vastaava vekotin, joka pilkkoo ja sekoittaa valmiiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja tee taikinasta neljä noin 170 g pihviä.
Paista lähes kypsäksi, noin 8-10 minuuttia per puoli.
Kokoa hampurilaiset ja nauti.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Chivito (Rio 2014)

Kokeilimme vaihteeksi Uruguayn kansallisvoileipää, chivitoa. Tämä osui mielenkiintoiseen saumaan, sillä teimme tätä ennen hampurilaisia, söimme toisena päivänä tekemämme hampurilaisten jämät ja kolmantena päivänä kävimme lomareissulla ja söimme siellä hampurilaisia. Ei tätä oikein voi viralliseksi hampurilaiseksi sanoa, mutta läheltä liippaa.

Hyvin herkullinen annos silti. Kuvan chivitosta puuttuu paistettu kananmuna; se vaan ei mahtunut ja leuatkin olisivat olleet kovilla. Paistetun kananmunan voi tarvittaessa vaihtaa keitettyyn ja reseptiin lisätä vaikka oliiveja tai kurkkua. Suit yourself. Lihana käytimme naudan lehtipihviä, jotka puoliso käytti grillissä sopivan meheviksi.

 

Chivito
Neljälle
2 punaista paprikaa
tomaattia
pekonia
1-2 sipulia
4 kananmunaa
naudan lehtipihviä
4 sämpylää
palvikinkkua (leikkele, ainakin kaksi siivua/sämpylä)
mozzarellaa
tomaattimajoneesia
salaatinlehtiä

Leikkaa paprikat neljään osaan ja laita leivinpaperin päälle pellille kuori ylöspäin. Paahda paprikoita 200 C asteisessa uunissa, kunnes kuori mustuu. Laita paahtuneet paprikat kulhoon kelmun alle vartiksi. Poista sitten kuori.
Siivuta tomaatti valmiiksi.
Paista pekoni.
Puolita sipulit ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipulit öljyssä, älä anna ruskettua.
Paista kananmunat.
Paista/grillaa lehtipihvit.
Kokoa leivät:
Laita sämpylän puolikkaalle täytteet haluamassasi järjestyksessä, kuitenkin niin, että mozzarella tulee päällimmäiseksi. Käytä leivät grillivastuksen alla, jotta juusto sulaa. Laita toinen puolikas sämpylää päälle.

Cha soba (Rio 2014)

Viehätyin soba-nuudeleiden yksinkertaisuudesta jo ennen kuin näin Anthony Bourdainin Japani-jakson. Soba-nuudelit ovat tattarijauhosta tehtyjä nuudeleita ja käsittääkseni yleisimmin ne syödään kylminä. Ohessa kokeilemani todella yksinkertainen resepti. En uskaltautunut tekemään nuudeleita itse, osin myös ajan puutteen takia, vaan käytin etnisestä kaupasta hankittuja cha soba- eli vihreä tee ja tattarinuudeleita. Tyydyn ihastelemaan mestareita työssään, vaikka Youtubesta näin.


Cha soba-nuudelit
Yhdelle
50 g soba-nuudeleita
1 rkl soijakastiketta
1 rkl miriniä
1 tl japanilaista riisiviinietikkaa
seesaminsiemeniä

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Yleensä keittämisessä menee 5-8 minuuttia. Huuhtele nuudelit kylmässä vedessä. Heitä mukaan loput ainekset - ja valmista tuli! 

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Carac (Rio 2014)

Millaisia ruokia syödään Sveitsissä? Sveitsinleikettä? Juustofondyyta? En halunnut tehdä mitään saksalaistyyppistä, vaan yritin etsiä jotain sveitsiläistä. Silmiin osui carac, suklainen pikkupiiras, jonka sitten väkersin. Ohje oli sopivasti epämääräinen, joten pientä jännitystä oli ilmassa. Sillä mentiin mitä eteen tuli, eikä tätä olisi genevalaiskahvilaan hyväksytty. Mutta ei se mitään, kotikeittiö oli innoissaan; pienin taimenkin oikein hihkui ja maiskutteli. Juuh, on meinaan makia. Vähän mietitytti, että miksi päälle on pitänyt laittaa sokerikuorrutus ja olisiko suklaan pitänyt näin ollen olla vieläkin tummempaa eli karvaampaa. Totesin, että tätä nautitaan vain ja ainoastaan jonkin terveellisen kanssa; lapsille siis maitoa ja mä voin ottaa vahvaa kahvia tätä tasapainottamaan.

Tein tämän 15 cm:n kertakäyttövuokiin. Piirastaikinasta riitti neljään kappaleeseen, kun tein kaulitsin ohueksi. Suklaatäytettä riitti kuitenkin kolmeen piiraaseen ja sokerikuorrutusta kahteen ja puoleen piiraaseen. Suklaatäytettä en tasoittanut riittävästi ja niinpä täytettä pilkisteli sokerikuorrutuksen alta. Suosittelenkin käyttämään 10 cm:n vuokia tai muffinssipeltiä. Ja tasoittamaan suklaatäytteen!


Tummaa suklaata... mmm...
Carac
Taikina:
2 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl mantelijauhoa
100 g voita
1 dl tomusokeria
1 kananmunan keltuainen
1 rkl kylmää vettä 

Täyte:
200 g tummaa suklaata
4 rkl maitoa
4 rkl voita 

Kuorrutus:
2 1/2 dl tomusokeria
2 rkl kylmää vettä
pari tippaa vihreää elitarvikeväriä 

Koristeluun:
Tummaa suklaata

Taikina:
Hiero yhteen vehnäjauho, mantelijauho ja voi, jotta saat murumaisen taikinan. Sekoita joukkoon tomusokeri. Lisää kananmunan keltuainen, kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi ja muotoile siitä pallo. Anna levätä kelmun alla jääkaapissa pari tuntia.
Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Kauli taikina ja laita piirasvuokiin tai muffinssipellille. Paista 15-20 minuuttia, jotta reunat saavat hieman väriä. Anna jäähtyä.
Täyte: 
Paloittele suklaa kattilaan ja lisää maito ja voi. Sulata suklaa keskilämmöllä ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä vartin verran.
Kaada suklaaseosta jäähtyneiden piiraspohjien päälle ja tasoita pinta mahdollisimman hyvin. Laita jääkaappiin kahdeksi tunniksi.
Kuorrutus:
Sekoita ainesosat yhteen. Kaada sokerikuorrutusta piiraiden päälle ja anna jähmettyä huoneenlämmössä tunnin verran.
Koristelu: 
Sulata pieni määrä tummaa suklaata ja tee piiraiden päälle keskelle suklaanappi.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Malfatti (Rio 2014)

Nimihän voisi olla suoraan Tolkienin teoksesta - ihan tulee mieleen Voivalvatti. Tällä ruoalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kyseisen kirjailijan kanssa eikä sienienkään, vaan resepti tulee Italiasta ja tarkoittaa 'huonosti tehtyä' sananmukaisesti. Taikina on niin löysä, että sitä on vaikea muotoilla palloiksi. Malfatti on ikäänkuin raviolin täytettä, jota gnudiksi tai gnocchiksikin kutsutaan. Yksinkertaisimmillaan malfatti voidaan tarjota sulan voin ja parmesanin kanssa, mutta myös tomaattikastikkeessa.

Malfatti

Malfatti
Kuudelle
500 g (pakaste)pinaattia
250 g ricotta-juustoa tai tuorejuustoa
2 kananmunaa
50 g parmesania
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
2-3 rkl korppujauhetta

Tarjoiluun 
100 g voita ja tuoretta salviaa
parmesania

Jos käytät tuoretta pinaattia: Pese pinaatti ja poista kovat varret. Laita pinaatti paistinpannuun ja lämmitä pannu. Paista pinaattia kunnes se pehmenee ja muuttuu tumman vihreäksi massaksi. Valuta siivilässä ja hienonna.
Jos käytät pakastepinaattia: Sulata pinaatti kattilassa ja anna veden kiehua mahdollisimman vähiin. Valuta pinaatti siivilässä.

Sekoita ricotta ja kananmunat haarukalla. Lisää joukkoon parmesan, suola, pippuri, ripaus muskottipähkinää ja korppujauhe. Lisää viimeiseksi pinaatti ja sekoita hyvin.
Ripottele pöydälle reilusti vehnäjauhoja. Ota ruokalusikalla taikinaa, pudota jauhoihin ja pyörittele saksanpähkinän kokoisiksi palloiksi.

Laita suuri kattilallinen vettä kiehumaan, mausta suolalla. Veden tulisi kiehua juuri ja juuri: nopea poreilu rikkoo pyörykät. Pudota pyöryköitä kiehuvaan veteen, muutama kerrallaan. Keitä 3-5 minuuttia, kunnes pyörykät kohoavat pinnalle. Laita keitetyt pyörykät uunivuokaan ja pidä uunissa lämpimänä. 

Kiehauta kattilassa voi ja salvian lehtiä. Kaada pyöryköiden päälle ja tarjoile kuumana parmesanin kanssa.

Sfereet (Rio 2014)

Mä arvoin pitkään algerialaisten reseptien kanssa. En halunnut toista taatelijälkiruokaa ja lopuksi löysin Claudia Rodenin kirjasta löytämääni reseptiin, beignets de paquet eli Algeriassa sfereet. Itse resepti on yksinkertainen ja maku hyvä, mutta lopputuloksesta en voi olla varma, sillä mitään vertailukohtaa minulla ei ole. Ilmeisesti kuitenkin jonkin sortin paistokkaista on kyse, ei kuitenkaan munkeista tai esimerkiksi rapeista tippaleiväntyyppisistä. Pitäisikö siirapin todella valua valmiista sfereetistä vai pitäisikö sen olla imeytynyt? Siirapissa lilluttaminen on kyllä aika "itämaista," onhan mm. baklavassakin oma siirappinsa, jolla paistos valellaan. Toisaalta, sfereetit voidaan jättää ilman siirappia ja syödä vain sokerin ja kanelin kanssa.

Olen siis aika hämmentynyt ja tällaiseen tarvitsisin kyllä neuvoa tai oikean paistokkaan maistiaiseksi. Kommentteja otetaan vastaan (ja maistiaisia)! Ohessa resepti suoraan kirjasta.

Algerialainen sfereet

Sfereet eli beignets de paquet
4 kananmunaa
ripaus suolaa
1 sitruunan raastettu kuori
6 rkl matzo-jauho/korppujauhetta/2-3 jauhettua voileipäkeksiä

Hunajasiirappi:
175 g sokeria
3 1/2 dl vettä
1 1/4 dl vaaleaa siirappia
1/2 dl hunajaa
1/2 sitruunan mehu

Ensimmäiseksi raasta sitruunankuori talteen kulhoon.
Tee siirappi yhdistämällä kaikki ainekset kattilassa ja anna kiehua kevyesti sillä välin kun teet paistokkaat.

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa säästetty, raastettu sitruunan kuori, suola ja keltuaiset. Sekoita keltuaisseos varovasti valkuaisvaahtoon. Ripottele tai siivilöi matzo-jauho/korppujauhot joukkoon ja sekoita.
Kuumenna reilusti öljyä paistinpannussa tai uppopaista kattilassa kukkuraisia ruokalusikallisia taikinaa. Valuta talouspaperin päällä ja upota siirappiin vielä kuumina. Anna imeytyä siirapissa n. kymmenen minuuttia. Tarjoile kuumina tai kylminä.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Poffertjes (Rio 2014)

Hurraa, Hollanti on välierissä! Tässä siis hollantilainen pannukakkuohje. Poffertjes ovat pieniä tattaripannukakkuja, oikeammin lähes pyöreitä pallosia, jotka valmistetaan erityisessä poffertjes-pannussa. Meille jo melkein siunaantui moinen lainaan, mutta hollantilaiset ystävämmeolivat antaneet pannunsa pois muuton yhteydessä. Tämähän ei haittaa, vaan pannukakut voi tehdä myös lettupannussa. Maku on tavallista maanläheisempi tattarijauhoista johtuen eivätkä poffertjes ole niin makeita kuin suomalaiset letut. Minulle tuli mieleen lähinnä englantilaiset crumpetit ja molemmat syödään voin ja tomusokerin kanssa.

Hollannin herkkuja
Poffertjes
2 1/2 dl maitoa
15 g tuoretta hiivaa
2 tl sokeria
2 1/4 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
2 1/2 dl vettä
1 kananmuna
50 g voita
ripaus suolaa

Sulata voi valmiiksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Vatkaa sitten mukaan loput ainekset, lopuksi sulatettu voi.
Peitä kulho leivinliinalla ja jätä kohoamaan puoleksi tunniksi. Lämmitä lettupannu ja paista voissa pullukoiksi. Tarjoile tomusokerin ja voin kera.
Jos omistat poffertjes-pannun, voit annostella taikinaa koloihin vaikka tyhjän ketsuppipullon avulla. Taikina vain pulloon ja paistamaan!

Ranskalaiset juustot (Rio 2014)

Väliaika.
Sitruunakeittiö myöntää nöyränä, että kolme maata, Portugal, Peru ja Nigeria jäävät kokkaamatta ja bloggaamatta. Syynä on kesälomareissu, jonne starttaamme huomenna. Menemme sekä tänne että tänne, kun ovat samassa paikassa. Siellä olemme niin kiireisiä, että kokkaaminen keskittyy lähinnä peruspöperöihin ja valmisbuffettiin. Laitan loput postaukset ajastettuna (tulee sekin kokeiltua), jos vaikka netti tökkii tai muuta vastaavaa. Mutta, 29 maata 32:sta, se on aika hyvin, vai mitä?

Tässä tulee yleistä löpinää sekä opetuksen. Kutsuimme ystäviä kylään ja maistelimme juustoja. Olin aiemmin päivällä käynyt kaupassa ja juustolaarin luona vierähtikin pidempi tovi. Halusin siis tehdä Ranska-postauksen, mutta kokemukseni kyseisen maan juustoista eivät ole olleet kovin hyviä. Lähinnä mua on miellyttänyt Brie, mutta esim. Roquefort on ollut liian tymäkkää mun makuuni. Morbierin, tuhkajuusto ei ilahduttanut ollenkaan ja kittijuustoa en halua edes muistella.

Fromages francais

Mutta halusin silti antaa mahdollisuuden, olihan edellämainituista kokemuksista jo aikaa. Brie oli helppo; luotin etten voi mennä harhaan, vaikka ottaisin erilaista Brietä kuin ennen. Brie Cremiere vaikutti hyvältä, olihan siinä "cremiere" joka kuulosti sopivan kermaiselta (cremier, kermakannu).
Halusin myös sinihomejuustoa, vaikka puoliso sanookin jyrkän EIn sille. Valikoin kaikesta huolimatta Roquefortin. Samoin annoin mahdollisuuden tuhkajuustolle, tällä kertaa kyseessä oli Montboissie. Ajattelin, että puolisoakin pitää ilahduttaa ja niinpä mukaan lähti Rambol Cremeux-yrttituorejuusto sekä Gruyere.

Kaikki juustot olivat hyviä. Montboissien tuhkaraita oli miedompi eikä jättänyt pahaa jälkimakua kielelle. Gruyere oli hyvä perusjuustompi juusto. Brie oli kermaista ja ihanaa. Roquefort Papillon oli suolaista eikä hapanta tai karvasta (tai homeista) makua ollut ollenkaan. Rambolin yrttijuustossa kaikki oli tasapainossa, eikä esim. basilika jyrännyt kuten vähän pelkäsin.

Juustojen kanssa oli keksejä, pähkinöitä, hedelmiä sekä kirsikka- ja nektariinihilloa. Etenkin kirsikkahillo oli erinomaista homejuustojen kanssa.

Lähikuvassa juustot
Olen miettinyt, että miksi juustot maistuivat nyt niin erilaiselta kuin edellisillä kerroilla. Olen aina ajatellut, että makuaistia voi kouluttaa. Näin on ainakin joidenkin aineiden kohdalla. Esimerkiksi minä opin juomaan kahvia toistamalla ja minimoimalla kahvin karvaan maun maidolla. Sen lisäksi vanhempani juovat kahvia ja se liittyy sosiaalisiin tilanteisiin, jotka koen mukaviksi. Eli perheen esimerkki ja positiivinen yhteys auttaa. On tutkittu, että supermaistajat, jotka ovat herkempiä makuaistimuksille, ovat seikkailunhaluisempia ruoan suhteen. Itse en ole supermaistaja, mutta tykkään maistella uusia ruokia. Oli siis onni, että päätin ostaa juustoja, joista ennen en pitänyt. Kannatti!

Toinen juttu, jonka tällä kertaa tein eritavalla, oli että otin juustot huoneenlämpöön ajoissa, ainakin puoli tuntia ennen ruokapöytään siirtymistä. Homejuustot ehtivät itkemään, muutkin juustot olivat sopivan lämpöisiä. Lämpötila siis vaikuttaa.

Eli toisin sanoen: ruokaseikkailemaan, kokeilemaan uudestaan ja juustot ajoissa huoneenlämpöön!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Gaufres de Liege (Rio 2014)

Maistoin belgialaisia vohveleita keväällä, kun Coffee House alkoi niitä myydä. Rapsakoita, makeita... Ne vei kielen heti mennessään. Vieläköhän niitä saa? Eikun hei, niitähän voi tehdä itse!

Kahvilaherkkuja kotona

Gaufres de Liege - belgialaiset vohvelit
12 kpl
6 rkl maitoa
1/2 tl sokeria
2 tl kuivahiivaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1 kananmuna
1 kananmunan keltuainen
100 g voita
2 dl raesokeria

Ota voi lämpiämään. Lämmitä maito 42 C asteiseksi.
Sekoita sokeri ja kuivahiiva lämpimään maitoon. Sekoita kulhossa vehäjauho, kaneli, vaniljasokeri ja suola. Lisää jauhoseos maidon joukkoon, lisää myös kananmuna sekä keltuainen. Sekoita/vaivaa taikina tasaiseksi. Taikina on paksua. Peitä kulho ja anna kohota puoli tuntia lämpimässä.
Vaivaa huoneenlämpöinen voi ja raesokeri huolellisesti taikinan joukkoon. Jaa kahteentoista osaan ja pyörittele palloiksi. Litistä hieman.
Kuumenna vohvelirauta keskilämmölle/miedolle. Voitele pannu öljyllä ja aseta keskelle yksi taikinapallo. Paista, kunnes pinta on kultaisen ruskea.

Ripottele valmiin vohvelin päälle tomusokeria ja tarjoile heti.

PS. Taikinan sokeri paloi hienosti lainarautamme reunoihin. Kitchnissä vohveleihin oli käytetty "turbinado" sokeria raesokerin sijasta. Lähinnä sitä saattaisi olla demerara eli ruokokidesokeri; josko se ei aiheuttaisi niin sotkua...

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Changua boyacence (Rio 2014)

Changua-keitto Boyacan tyyliin on aamiaisruoka Kolumbiasta. Minä tein tästä kahden hengen annoksen, jonka nautin puolison kanssa mummolareissun päätteeksi. Valmistui siis nopeasti ja oli hyvää pieneen nälkään viileänä kesäiltana.

Changua Boyacasta
Changua boyacence
Neljälle
1/2 l vettä
1/2 l maitoa
nokare voita
suolaa
mustapippuria
kuminaa
korianterin varsi
valkosipulia
4-6 perunaa

Tarjoiluun:
kevätsipulia
korianteria
mietoa juustoa
paahdettua leipää

Kiehauta kattilassa vesi ja maito. Lisää voi, suola, pippuri, korianterin varsi ja ripaus kuminaa. Hienonna mukaan valkosipulia.
Kuori ja kuutioi perunat ja lisää kattilaan. Anna kiehua 10 minuuttia.
Riko kananmunat varovaisesti liemeen kiehumaan. Kypsennä nelisen minuuttia.

Laita jokaisen lautasen pohjalle silputtua kevätsipulia, korianteria, raastettua tai kuutioitua juustoa sekä liemessä keitetty kananmuna. Lisää lientä ja murenna päälle paahdettua leipää.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Dulce de higos o albaricoques (Rio 2014)

Tässä on jälleen sellaista yksinkertaista ja hyvää ruokaa, jolla hurmata ihmisiä ruokapöydässä.

Dulce de higos tai paremminkin dulce del albaricoques (tulikohan taivutus oikein?) on ecuadorilainen resepti, jossa hedelmiä on keitetty siirapissa. Raskaan aterian päälle tämä onkin kuin piste iin päälle. Resepti oli tosiaan viikunoille (higos), mutta kun tällä hetkellä viikunoita on vaikea saada Suomessa, niin sovelsin reseptiä kauden hedelmään eli aprikoosiin. Tuoreita aprikooseja on jonkin verran saatavissa vielä ja luulisin että myös nektariini tai persikka käy tähän hyvin. Tämä on hyvä resepti, jota aion kokeilla sitten viikunakaudella. Söimme tätä mozzarellan kanssa, kun Kotijuustoa ei ollut saatavissa. Mikä tahansa mieto juusto käy, myös tuorejuusto ja raejuusto.

Sen verran muuttaisin keittoaikoja nimenomaan aprikoosien, nektariinien ja persikoiden kanssa, etten ihan kolmea päivää tekisi, vaan liottaisin korkeintaan yön yli, sitten kiehauttaisin aamulla soodan kanssa ja ennen lounasta laittaisin siirapin kiehumaan. Mainitut hedelmät ovat sen verran höttöisiä ja ohutkuorisia, että luulisin vähemmän aikaa riittävän niille. Pelkäsin nimittäin, että aprikoosit hajoavat hetkellä millä hyvänsä. Viikunoille toki ohjeen mukaan.

Jos nyt joku ihmettelee tuota soodan käyttöä, niin se pehmentää viikunan kuorta entisestään. Mausteeksi heitin yhden kanelitangon, mutta voisin kuvitella käyttäväni vaikka jouluaikaan enemmänkin mausteita hedelmien kanssa.

Dulce de higos.. eikun albaricoques
Dulce de higos
10 kypsää viikunaa
ripaus soodaa
5 dl fariinisokeria
kanelitanko, neilikkaa tms. 
vettä

Tarjoiluun: kotijuustoa, mozzarellaa tms.

Leikkaa viikunoiden huippuun ristileikkaus. Laita viikunat kulhoon, kaada päälle vettä jotta ne peittyvät ja anna liota vuorokauden verran.
Huuhtele viikunat ja laita kattilaan. Peitä vedellä ja lisää ripaus soodaa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä vartin verran tai kunnes viikunat pehmenevät hieman. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä liemessään.
Valuta kaikki vesi viikunoista. Laita sokeri ja mausteet paistinpannuun ja lisää 5 dl vettä. Kiehauta ja anna poreilla keskilämmöllä kunnes sokeri on liuennut. Lisää sitten viikunat siirappiin ja keittele kunnes siirappi paksunee. Sekoita silloin tällöin.
Tarjoile lämpimänä tai kylmänä juuston kanssa.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Chilaquiles (Rio 2014)

Oi, tämäpä mukava löytö! Chilaquiles on lähinnä meksikolainen ruoka, mutta tunnetaan myös muualla Latinalaisessa Amerikassa. Se mainittiin myös hondurasilaisen keittiön yhteydessä, joten tämä saa edustaa pelikeittiössä Hondurasia.

Reseptissä on jälleen hyödynnetty kuivahtaneen leivän jämiä. Leipä tosin tässä yhteydessä tarkoittaa tortillalettuja, jotka paistetaan rapeiksi tai käytetään kananmunassa ja paistetaan sitten. Kukin tyylillään, minä kuivahdutin tortillat uunissa. Myös valmiit tortillasipsit ovat hyvä vaihtoehto.
Kana oli kaupan valmiiksipaistama, mutta salsakastikkeen tein itse. Resepti oli hyvä, sillä siitä löytyi tulisuutta, makeutta, suolaisuutta, hapanta. Kaikki tarvittava siis. Chilaquiles-reseptin voi tehdä vaikka chorizosta tai yhdistää siihen paistetun kananmunan; sitä mitä kaapista löytyy.

Hondurasista chilaquiles

Chilaquiles 
Salsakastike:
1 tlk ananasrenkaita + tölkin mehua
1/2 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 prk tomaattimurskaa
suolaa
sokeria
chilihiutaleita
oreganoa
(1 dl vettä)

1 pkt tortillalettuja/-sipsejä
paistettua kanaa
1 prk creme fraichea
feta-juustoa
avocadoa
punasipulia

Laita salsakastike tulemaan. Aja ananas, sipuli ja valkosipuli hienoksi sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa ananasmehua. Yhdistä ananas ja tomaattimurska kattilassa ja kiehauta. Lisää mausteet ja kiehuttele keskilämmöllä. Lisää tarvittaessa vettä.

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Leikkaa tortillaletut kuuteen viipaleeseen. Laita pellille leivinpaperin päälle ja paahda uunissa, kunnes tortillapalat ovat saaneet ruskeaa väriä ja kuivahtaneet.

Tällä välin kuutioi avocado, hienonna punasipuli, paloittele kana sopiviksi suupaloiksi.
Kokoa annos: laita lautasen pohjalle tortillasiivuja ja lapa päälle salsakastiketta, kanaa, avocadoa, punasipulia, creme fraichea ja fetajuustoa. Tortillasiivut saavat imeä itseensä salsakastiketta, jotta pehmenevät.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Burek sa sirom (Rio 2014)

Burek, börek, burekas, bouréki, piroski, chiburekki... Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja pikkupiiraset löytyvät monen maan keittiöstä. Otsikon burek sa sirom on kroatiaa ja tarkoittaa yksinkertaisesti burek juustolla. Muistan, että äitikin teki näitä, pasteijoita, illanistujaisiin ja täytteenä oli lähinnä metsäsieniä ja/tai jauhelihaa sekä riisiä. Hyviä olivat jo silloin!

Pasteijoita on monenmuotoisia. Niitä voi saada neliöinä, rullattuina sikareina, pitkinä pötköinä, pieninä ruusukkeina, spiraalina... Balkanilla burekit tehdään oikean piiraan muotoon eli pyöreään paistovuokaan. Minä tein niinkuin muistin äitini tekevän eli kolmioiksi. Resepti ei ollut äidin, vaan otin burekas-reseptin Ottolenghin Jerusalem-kirjasta. Täytettä jäi arvioni mukaan lähes puolet, joten en sitten uskaltanut laittaa tarpeeksi täytettä. Loput täytteestä käytän huomenna - ihan suomalaisen jauhelihakeiton kanssa.

Hieman harmittaa, ettei Kroatiaa enää pelikentillä nähdä. Pelasivat hyvin, muttei tarpeeksi. Seuraavalla kerralla sitten!


Burek sa sirom
15 kpl
500 g voitaikinalevyjä (pakaste)
120 g raejuustoa
120 g tuorejuustoa
180 g fetajuustoa

voiteluun 1 kananmuna
siemenet:
1 rkl ryytineidon (black onion seeds, nigella sativa) siemeniä
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl kuminaa

Sulata voitaikina huoneenlämmössä puolisen tuntia. Sekoita juustot keskenään ja tee niistä tahna. Riko kananmunan rakenne voitelua varten, kaada lautaselle. Sekoita siemenet ja laita ne toiselle lautaselle.

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Kauli voitaikinalevyt niin että saat jokaisesta levystä kolme neliötä. Laita jokaisen neliön keskelle juustotäytettä. Voitele kaksi sivua kananmunalla ja käännä voitelemattomat reunat päälle, jotta saat kolmionmuotoisen pasteijan. Nipistä reunat yhteen haarukalla.
Kasta lyhyet sivut ensin kananmunaan, sitten siemeniin. Paista 15-20 min, kunnes pasteijat saavat väriä.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Japchae (Rio 2014)

Nyt mennään Koreaa kohti. Japchae on nuudeliruoka, johon käytetään korealaisia dangmeon-nuudeleita. Dangmeonit ovat siitä erikoisia, että ne tehdään bataatista eikä esimerkiksi vehnästä tai riisistä, kuten yleisimmät nuudelit. Tästä johtuu, etten löytänyt näitä nuudeleita paikallismarketista, vaan piti käydä etnisessä putiikissa.


Alkuperäinen resepti peräänkuulutti mung-pavun ituja, mutten halunnut mitään purkkikamaa vaan tuoretta meininkiä. Onneksi silmiin sattui (siellä paikallismarketissa) rasiallinen itämaan versoja. Rasiassa oli paksoita, japanin sinappia eli mizunaa sekä sangoa, joka on ilmeisesti joku retiisin sukulainen ja terveellinen.
Dangmeon ja viheriät
Nuudelisalaatti oli oikein hauska! Nuudelit olivat paksuhkoja, hieman paksumpia kuin tavalliset pikanuudelit ja tuntuivat suussa, miten sanoisin, liukkailta. Kokeilkaa jos saatte ko. nuudeleita käsiinne! Nopea ja hyvä ruoka.

Japchae-salaatti

Japchae
4 henkilölle
150 g japchae-nuudeleita (dangmeon, sweet potato noodles)
rasia tuoretta pinaattia (70 g)
muuta vihreää esim. kiinankaalia
1/2 sipulia
1 oranssi paprika
1 valkosipulin kynsi
1 tl ruokaöljyä

Salaatinkastike:
3 rkl soijakastiketta
2 tl öljyä
1/2-1 rkl chilihiutaleita
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl sokeria
1 rkl (paahdettuja) seesaminsiemeniä
ripaus mustapippuria
tujaus seesamiöljyä

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Suikaloi paprika ohuiksi siivuiksi.
Yhdistä salaatinkastikkeen ainekset.
Varaa isoon kulhoon kylmää vettä.
Laita nuudelit kiehumaan paketin ohjeen mukaan (n. 10 minuuttia) ja toisessa kattilassa kiehauta vettä. Kun vesi kiehuu, kasta pinaatti ja muut vihreät kuumaan veteen viideksi sekunniksi. Huuhtele heti kylmässä vedessä ja puristele vedet pois.
Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista sipulit ja paprika vain pari minuuttia jotta rapeus säilyy. Ota pannu pois liedeltä. Huuhtele kypsät nuudelit.
Sekoita yhteen huolellisesti nuudelit, paistetut kasvikset ja vihreät sekä salaatinkastike.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Seledka pod shuboi (Rio 2014)

Venäjältä tulee uusien pottujen kaveri. Tämä resepti yllätti minut kunnolla. Alunperin ajattelin, että tämä on juuri sopivaa helleruokaa. Juuri niin, helteitähän tässä on ollutkin pohjoistuulen puhaltaessa. En edes muista, milloin lapset kirmasivat uimaan. Eilenkin pidettiin villatakit ja paksut paidat päällä ja nyt kirjoitan tätä villasukat jalassa. Brrrh! Sitten ajattelin, että mitä minä rosollia teen? Ei tämä kuitenkaan rosolli ole, tuleehan tähän keitettyjä kananmunia ja ranskankermaa, muttei omenaa. Seledka pod shuboi tarkoittaa silliä turkin tai takin alla ja viittaa salaattiin, jossa sillin päälle ladotaan kerroksittain ainesosia.

Ja sitten varoituksen sana. Ohjeessa käytetään punajuurta: äläkää, siis ÄLÄKÄÄ oikaisko ja ostako valmispunajuuria purkissa, tölkissä tai siitä pinkinläikikkäästä tynnyristä kaupassa. Ostakaa ihan oikeita, keittämättömiä punajuuria kuorineen. On meinaa ihan eri asia kuin ne etikkaiset; etikka pilaa tässä maun. Punajuuret ovat makeita ja ihania. Muutenkin koko annos on ihana. Anteeksi, käytänkö liikaa sanaa ihana? Onhan tämä pinkihkö ruoka ja maku on, noh, ihana.

Käytin islantilaista rasvasilliä, sillä en erityisemmin välitä matjessillin mausteista - vaikka "kyllä sitäkin syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa" sanovat virtolaiset. Tein tämän kauniisti lasimaljaan, mutta monessa ohjeessa shuba tehdään kulhoon tai rengasvuokaan, joka sitten kumotaan tarjoiluastiaan kauniisti.

Minä söin tätä perunoiden kanssa, mutta totesin, että voisin syödä ihan pelkiltään, sillä sillisalaatissa on perunaa ja kananmunaa, joka tekee annoksesta ruokaisan. Ihana löytö!

Sillisalaatti venäläisittäin

Seledka pod shuboi - venäläinen silli
Pieni annos. Tuplaa, jos teet 6-8 hlölle
1-2 punajuurta
2 perunaa
2 porkkanaa
2 kananmunaa
1-2 punasipulia
2 sillifileetä
1-2 prk ranskankermaa
mustapippuria

Keitä punajuuret kuorineen, tunnin verran, kypsiksi. Jäähdytä hieman ja kuori. Kuoren pitäisi liukua helposti irti. Kuutioi pieniksi kuutioiksi.
Keitä perunat ja porkkanat. Kuori ja kuutioi.
Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä kylmässä vedessä. Kuori ja kuutioi.
Silppua sipuli. Tee sillistä hakkelusta.

Laita kulhon pohjalle perunakuutiot, sen jälkeen kerroksittain seuraavasti: 1/3 ranskankermasta, puolet punajuurista, porkkanat, sipulisilppu, silli, 1/3 ranskankermasta, kananmunahakkelus ja mausta mustapippurilla. Laita lopuksi loput punajuurista ja loppu ranskankerma. Painele tasaiseksi ja anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin (ei välttämätön, mutta parantaa makua).

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Princes krofne (Rio 2014)

Princes krofne on tulee Bosnia-Hertsegovinan alueelta. Krofne-sana itsessään tarkoittaa munkkia ja muistuttaa paljolti skandinaavista laskiaispullaa. Prinsessamunkki ei kuitenkaan ole munkki, vaan tuulihattu, joka on täytetty vaniljakreemillä ja kermavaahdolla. Tein oman version, johon omin vaniljaosan Kinuskikissan kakuntäytteistä (vaniljavanukastäyte) ja lisäsin hitusen vaniljakreemijauheen määrää, jotta sain pursotettavan vaahdon. Muuten tuulihattutaikina oli ihan peruskeittokirjasta.

Mielestäni vaniljakreemi ei päässyt oikeuksiinsa kermavaahdon kanssa. Olisin toivonut vaikka hilloa tai muuta "vahvempaa" makua piristämään tuulihattuja, mutta ehkäpä nämä ovat alunperin tehty jollekin hennolle slaavilaisprinsessalle ja minä olen hieman rouheampaa tekoa. Tuulihattuja on kuitenkin aina kiva syödä ja näitä nautin vahvan, mustan teen kanssa.

Princes krofne-tuulihattu

Princes krofne
Tuulihattutaikina (15 kpl isoja)
1 1/2 dl vettä
75 g voita
1 1/2 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa

Vaniljavanukastäyte:
2 dl kuohukermaa
1 prk (120 g) vaniljavanukasta (Kidius tms.)
1/4 dl + 2 tl vaniljakreemijauhetta tai vaniljakastikejauhetta
 
Kermavaahtoon 1 1/2 dl vispi- tai kuohukermaa

Tuulihatut: Kiehauta vesi ja voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot. Sekoita puuhaarukalla, kunnes taikinasta muodostuu kiinteä "pallo". Jäähdytä seos.
Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Käytin sähkövatkainta. Lisää kananmunat yksitellen ja vatkaa hyvin.
Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Pursota taikinnasta leivinpaperin päälle ruusukkeita tai nostele taikinapalloja kahdella ruokalusikalla. Paista keskitasolla n. 25 minuuttia. Älä avaa luukkua ensimmäisen 15 minuutin aikana, etteivät tuulihatut lässähdä. Anna jäähtyä.

Vaniljavanukastäyte:
Vaahdota kuohukerma. Sekoita joukkoon vaniljavanukas ja vaniljakreemijauhe. Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia, jotta täyte jähmettyy hiukan.

Vatkaa vispi- tai kuohukerma vaahdoksi.

Täyttäminen:
Leikkaa tuulihatuista yläosa irti. Pursota alaosa ensin vaniljavanukkaalla, sitten kermavaahdolla ja laita yläosa kevyesti päälle.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kana gyros ja tsatsiki (Rio 2014)

Joskus opiskeluaikoina lähikauppakeskuksessa piti putiikkia mukava ulkomailta tullut rouva. Koska luonteeni on utelias, uskaltauduin sisään ja siinä hetken pyörittyäni ja juteltuani rouvan kanssa tilasin girous-rullan. Rulla oli kuin pizzalätty, jonka sisällä oli salaattia, tomaattia, kurkkua, sipulia ja jotain, muistaakseni majoneesipohjaista tms. mausteista kastiketta ja kanaa. Maku ja väri muistutti kermaista currya, ei tomaattipohjaista. Mausteita oli paljon. Ihastuin ja kävin pari kertaa sitä syömässä. Valitettavasti rouvan putiikki ei menestynyt, mutta näin hänet muutamaan otteeseen eri paikoissa myymässä kreikkalaisia tuotteita.

Nyt kun Kreikka on ollut MM-kisoissa mukana tiesin heti, että jotain samantapaista on minunkin kokeiltava. Ongin reseptin Shockingly Delicious-blogista, jossa vaikutti olevan kivanoloinen marinadi kanalle. Wikipedia tiesi kertoa, että kanagyros syödään sinappimajoneesin kanssa eikä tsatsikin, joten ajattelin mennä puritaanisemmalla linjalla. Annoin kuitenkin periksi ja tein tsatsikinkin, sillä kaikki on sallittua ruoan kanssa. Ajatelkaa nyt: aussit yhdistävät annokseen hummusta, juustoa, ja hui! barbeque-kastiketta. Ei hätää, en minä sentään kaikkea sekoita, vaikka pöperöt on joskus, tuota.. eksoottisia. En olekaan ennen törmännyt tsatsikireseptiin, johon tulisi jauhettua korianteria. Korianterin siemenissä on vahva maku ja mietin, että mitenkähän sopii. Sopi loistavasti ja toi pikanttia syvyyttä kastikkeeseen. Valkosipulia raastoin, jälleen, hiukan liikaa, mutta tällä kertaa se oli vain hieman yli rajan. Ajoittainen valkosipulin lemu sallittakoon.

"Kreikka teki kreikat" tuumasi selostaja hämmästyksissään tiistain ottelun päätteeksi, kun Kreikka sai rangaistuspotkun ihan lisäajan lopulla, teki maalin, voitti Norsunluurannikon ja meni jatkoon. Tänä iltana nähdään miten Kreikan käy yllättäjä Costa Ricaa vastaan. Hyvä peli tulossa.

Ihanaa kesäruokaa

Kana gyros ja tsatsiki 
Tsatsiki:
1/2 kurkkua
250 g kreikkalaista jogurttia
2-3 valkosipulin kynttä
1/4 tl korianterin siemeniä
1 tl valkoviinietikkaa
(1/2 tl kuivattua tilliä)
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua
oliiviöljyä

Marinadi kanalle:
4 valkosipulin kynttä
2 rkl sitruunamehua
2 tl valkoviinietikkaa tai balsamicoa
2 rkl öljyä
1 rkl kreikkalaista jogurttia
1 rkl kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria

500 g luutonta kanaa, filettä tms.

Tarjoiluun: 4 pitaleipää, tuoretta tomaattia, punasipulia, kurkkua, paprikaa, salaattia

Tsatsiki: Raasta kurkku ja puristele ylimääräinen kurkkumehu pois. Laita kurkkuraaste kulhoon ja raasta mukaan valkosipulin kynnet. Jauha korianterin siemenet morttelissa hienoksi ja lisää joukkoon. Lisää loput ainekset ja laita jääkaappiin maustumaan ainakin tunniksi.

Marinadi kanalle:
Raasta valkosipulin kynnet ja sekoita ainekset yhteen. Peitä kananpalat marinadilla ja anna marinoitua tunnin verran.

Tällä välin valmistele muut ainekset. Pilko tomaatit, hienonna punasipulit, kurkku, paprika ja pese salaatti jne.

Ota kana jääkaapista. Pyyhi enin marinadi pois ja paista kananpalat kypsiksi. Anna levätä viitisen minuuttia ja leikkaa sitten liha paloiksi.

Täytä pitaleivät paistetulla kanalla, kasviksilla ja tsatsikilla ja nauti.


perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kamerunilainen suya ja jollof Ghanasta (Rio 2014)

Nyt ei teksti luista. Liekö syy siinä, ettei pelejäkään ole telkkarissa. Eilen menin jo aikaisemmin nukkumaan - ei vaan pystynyt seuraamaan palloa. Univelka kasautui. Meillä nukutaan kyllä hyvin, mutta pienimmäinen taimi herää viimeistään seitsemältä ja mulle jää siis vähänlaisesti nukkumisaikaa. Toisaalta, kerrankin voi harrastaa!

Niinpä aamulla, kun pienimmäinen söi ja sotki aamupuuron kanssa, mittailin mausteet ja muut kulhoon ja leikkasin pihvit suikaleiksi mukaan. Näin oli lihat marinadissa. Sen lisäksi laitoin jo jollof-riisin mausteet pikkupurkkiin valmiiksi. Jos olisin ollut oikein tehokas, olisin hienontanut sipulitkin, mutta piti välillä hengähtää ja hoitaa muita asioita, kuten aamupalaa muillekin, tyhjätä astianpesukone, pistää pyykkikone pyörimään, lastenohjelma pyörimään, auttaa keskimmäistä Minecraftissa, pedata peti, lukea ja leikkiä, jne jne. Ja syödä itsekin aamupalaa...

Suya on vartaassa grillattua lihaa, ikäänkuin shish kebab tai sashlik. Kamerunissa ja ympäröivissä maissa suya on suosittua katuruokaa, enkä yhtään ihmettele. Tämä oli todella helppo tehdä! Söimme vartaita lounaaksi. Marinadi teki lihan maukkaaksi eikä tulisuus lyönyt yli, sillä kaksi pienimmäistä tainta pistelivät suyaa poskeen antaumuksella. Myös riisi oli onnistunut ja siitä jäi huomiselle, joten sitä jatkokehitän jotenkin.

Alkuperäinen resepti täältä.


Kamerunilainen suya
n. 500 g naudan grillipihviä sisäpaistista tai vastaavaa
1 tl sokeria
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl paprikaa
1 tl kanelia
ripaus chilijauhetta
1 1/2 tl suolaa
1 dl mantelirouhetta tai muuta pähkinää rouhittuna
ruokaöljyä

Leikkaa liha n. 1 cm:n levyisiksi, 5-7 cm:n pituisiksi suikaleiksi. Sekoita sokeri, mausteet, rouhitut pähkinät yhteen ja tee niistä öljyn kanssa marinadi. Sotke lihan kanssa yhteen ja pujota kuuteen vartaaseen. Muista liottaa puiset tikut! Anna maustua jääkaapissa muutama tunti.
Ota lihat huoneenlämpöön puoli tuntia ennen grillaamista. Paista keskilämmöllä n. 7 minuuttia.


Jollof-riisi Ghanasta
4-6 hengelle
4 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 laakerinlehti
2 tl currya
1 tl paprikaa
1/4 tl kanelia
1/4 tl cayennepippuria
1 tl suolaa
ripaus timjamia
mustapippuria
1 tlk (400 g) murskattua tomaattia
4 dl vettä tai kanalientä
2 dl riisiä

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna korkeareunaisella pannulla ruokaöljy ja paista sipulit pehmeäksi. Lisää mausteet ja paista pari minuuttia. Kaada joukkoon tomaattimurska ja vesi. Kun liemi kiehuu, lisää riisi ja sekoita. Hauduttele kannen alla silloin tällöin sekoittaen 30-45 minuuttia.


Pavlova (Rio 2014)

Terveiset Australiasta! No enhän mä siellä ole enkä ole koskaan käynyt, mutta pavlovaa on tullut tehtyä useampaankin otteeseen, vaihtelevalla menestyksellä. Meillä ei ole yleiskonetta (vielä?), sillä käsivatkaimella ja sauvasekottimella on pärjätty tähänkin asti. Täytyy kyllä sääliä vanhaa vatkainta; se ei oikein tykkää kun mä rääkkään sitä viiden tai kuuden valkuaisen marengilla. Tällä kertaa sain ystävältä lainaksi yleiskoneen pavlovan tekemistä varten ja testimielessäkin. Kyseinen Bosch toimi ihan mukavasti ja pavlovastakin tuli ilmava.

Toinen hyvä kikka oli käyttää Siro erikoishienoa sokeria, joka suli paremmin taikinaan kuin normisokeri.

Pavlova oli tietysti syöty ennen kuin kukaan ehti sanoa "Australian pavlova." Tämä onkin meidän perheessä suosikkiherkkuja ja kokin näkökulmasta helppo tehdä. Keltuaiset voi käyttää esim. hollandaise-kastikkeeseen, bretagnelaiseen voikakkuun tai vaikkapa rikkaaseen kermapastakastikkeeseen. Itse käytin keltuaiset baijerilaiseen kermaan.
Herkkua Ausseista

Pavlova
5 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria
1 1/2 dl Siro erikoishienoa sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl valkoviinietikkaa
2 tl maissijauhoa (Maizena)
3 dl kuohu/vispikermaa
hedelmiä, marjoja tms.

Vatkaa valkuaiset valkeaksi vaahdoksi ja lisää sitten sokeria vähitellen. Vatkaa huolellisesti jokaisen lisätyn sokeriannoksen jälkeen. Lisää sitten Siro-sokeria vähitellen ja vatkaa, vatkaa vaan.
Sekoita viimeiseksi vaniljasokeri, viinietikka ja maissijauho.
Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen.
Piirrä leivinpaperille ympyrä, halkaisijaltaan n. 25 cm. Lappaa marenki pellille ympyrän sisään ja tasoita. Jätä reunat hieman korkeammiksi kuin keskusta, jotta saat kakkupohjasta kuin pesän.
Laita pavlova uuniin ja vähennä asteet heti 120 C asteeseen. Paista tunti ja laita sitten lämpö pois. Anna pavlovan jäähtyä uunissa.
Täytä ja koristele pavlova hieman ennen tarjoilua. Näin marenki ei vety.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja koristele hedelmillä tai marjoilla.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Ranginak (Rio 2014)

Persialainen keittiö on viime aikoina kiinnostanut minua. Mututuntumalta (siis, telkkarista opittuna...) tiesin, että ruoka on monipuolista ja yhtymäkohtia löytyy niin Keski-Aasian kuin Israelin suuntaan. Hankin vähän aikaa sitten Yotam Ottolenghin Jerusalem-keittokirjan, vihdoin, ja voin sitä lämpimästi suositella, vaikkei se varsinaisesti persialaista keittiötä edusta. Hankintalistalle voisin lisätä vaikka Persiana- tai Pomegranates and Roses-kirjan Löysin valtavasti ihania herkkuja, mm. täältä, täältä ja täältä, mutta päädyin tekemään Turmeric and Saffron-blogin taatelijälkiruokaa, ranginakia.

Aina välillä uutta reseptiä lukiessa ja viimeistäänkin tehdessä tulee miettineeksi, että näinköhän tämä toimii ja mitähän tästä tulee. Näin kävi jauhoja paahtaessani ja epäilys valtasi mielen. Luotin kuitenkin emäntäkoulusta saatuun oppiin: mikä tahansa resepti onnistuu kyllä. Ja niin onnistuikin.

Käytin vehnäjauhojen sijasta grahamjauhoja, jolloin jauhojen paahtoasteen tunnistus oli hankalampaa, onhan grahamjauho ruskeampaa kuin pelkkä nisujauho. Voita ja öljyä jauhoihin lisätessä tuli mieleen, että tämähän on kuin juustokakkua tekisi, siinähän voita sekoitetaan keksimurskaan. Siinä ainoa yhteinen tekijä onkin, sen verran eksoottinen ruoka ranginak on. Mutta hauska se on, mausteinen ja hieman makea jälkiruoka, jota voi kuvitella syövänsä iltapäiväteellä palatsissa palmujen huojuessa ulkona. Tämä on loistava pari kupposelle teetä, tai vaikka vaniljajäätelölle.

Alkuperäinen ohje siis täältä.


Ranginak
450 g pehmeitä taateleita 
250 g saksanpähkinöitä (käytin pekaani- ja saksanpähkinöitä)
1/3 tl kardemummaa
3 3/4 dl grahamjauhoja
voita ja öljyä
1/2 tl kanelia

Koristeluun: tomusokeria, kookoshiutaleita, mantelilastuja, pistaasipähkinöitä

Rouhi pähkinät ja paahda niitä kuivalla pannulla 3-5 minuuttia keskilämmöllä. Laita kulhoon jäähtymään.

Poista taateleista kivet ja pilko ne pieniksi. Sulata 2 rkl voita kattilassa, lisää taatelit ja keitä 5 minuuttia tai kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää tarvittaessa 1/2 dl vettä. Sekoita etteivät taatelit pala pohjaan. Lisää pähkinät ja kardemumma, sekoita hyvin. Keitä pari minuuttia. Tavoitteena on taatelinen, jähmeä hillo. Anna jäähtyä.

Paahda grahamjauhoja paistinpannussa keskilämmöllä 7-10 minuuttia. Lisää sitten 4 rkl voita ja sekoita voi jauhoihin huolellisesti. Lisää vähitellen öljyä (minulla meni noin, korkeintaan 1 1/2 dl) saadaksesi tasaisen tahnan.
Levitä tarjoiluastian pohjalle puolet jauhosta, ripottele päälle kaneli. Lisää sitten päälle taateli-pähkinäseos ja taputtele tiiviiksi. Levitä päälle loput jauhosta.

Siivilöi päälle reilusti tomusokeria ja koristele kookoshiutaleilla, mantelilastuilla ja rouhituilla pistaasipähkinöillä.

Ranginak


keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Brigadeiros (Rio 2014)

Minulla oli jo listalla Brassi-ruoka feijoada, mutta tietääkö kukaan onko missään myynnissä farofa-jauhoa? Onko se sama kuin tapioka? Ilmeisesti ei. Tehdessäni kuubalaista mustapapupataa, haikailin jo silloin feijoadan perään, muttei se vieläkään antaudu mulle. Joku päivä, joku päivä...

Mutta tässä siis maailman helpoin suklaaherkku. Brigadeiros on yhdensortin tryffeli tai brasilialainen brownie suupalamuodossa - tai tällaisia asioita minulle tulee heti mieleen. Kondensoitua maitoa keitetään voinokareen ja kaakaojauheen kanssa, jäähdytetään ja pyöritellään palloiksi. How easy is that! Mutta seikkailuksi meni.

Tässä brigadeiros

Puoliso lähti kauppaan ja tilasin kondensoitua maitoa. Mittasin jo kaakaot kattilaan ja avasin tuodun purkin. Öö, aika ruskeaksi ja kiinteäksi on maito mennyt. Oho, olikin karamelisoitua kondensoitua maitoa. Purkeissa todellakin on samaa näköä. Ei se mitään, sisältö on eteläamerikkalaista, nimittäin dulce de leche! Dulce de leche on maitoa, jota on keitetty iät ja ajat. Silloin maito muuttaa väriä ja makua ja tuloksena on kinuskia, sitä samaa mitä laitetaan mm. banoffeeseen. Samaan tulokseen pääsee kun keittää kondensoitua maitotölkkiä sen neljä tuntia vesihauteessa.

Kondens... eikun karamelisoitua maitoa

Tein reseptin pikamuutoksen ja ryhdyin tekemään alfajores-keksejä dulce de leche-täytteellä. Alfajores on voinen keksi, johon käytetään maissijauhoa ja jossa täytteet vaihtelevat. Brasiliassa alfajores on päällystetty suklaalla - kuulostaa jotenkin isokaloriselta ja makealta, ökykeksiltä!

No enhän minä sitten saanut alfajores-keksejäkään tehtyä, ainakaan kunnolla. Tein lusikkaleipien reseptillä, jossa osan jauhoista korvasin maissijauholla. Taikina oli hankalaa käsitellä (no ihme...) ja lisäsin hieman vettä jotta sain taikinaa kasaan. Pikkuleivistä tuli liian paksuja, mutta täyte suoraan purkista oli hyvää. Kuorrutin vain puolet keksistä sillä se näytti silmään hyvältä. Lopputulos oli todellakin ökykeksi. Öhhöh sanoi vatsa. Perhe kuitenkin pääasiassa tykkäsi (sanoivat öhhöh) ja kaappiin jäi vielä puolet karamelisoidusta kondensoidusta maidosta. Jäätelön kanssa sitä ja sekaan pähkinöitä niin saadaan Snickersiä!

Alfajores-sinnepäin-keksit

Brigadeiros olikin sitten helppo nakki alfajores-sekoiluun verrattuna. Herkku ja koukku on tehnyt näitä, samoin Mimmi ja moni muu. Sanotaan, että karkki on nimetty brigadeiro Eduardo Gomesin mukaan, joka toimi mm. ilmailuministerinä 40-50-luvulla ja pyrki kahdesti Brasilian presidentiksi, muttei tullut valituksi. Hän oli komea mies ja virallisen vaalikampanjan lisäksi liikkeellä oli lause: Vote no Brigadeiro que é bonito e é solteiro. Näin Brasiliassa...

Brigadeiros
1 tlk kondensoitua maitoa (397 g)
3/4 dl kaakaota
nokare voita
1 dl suklaaströsseleitä

Sekoita kondensoitu maito ja kaakao kattilassa. Lisää voi ja kuumenna. Keittele keskilämmöllä n. 10 minuuttia, jolloin maito paksunee ja siitä tulee yhtenäinen massa (kokeile liikuttaa kattilaa). Sekoita koko ajan. Kaada massa kulhoon jäähtymään, älä raaputa pohjaa (saattaa olla palanutta maitoa). Anna levätä jääkaapissa neljä tuntia. Kaada suklaaströsselit lautaselle tai kulhoon. Ota teelusikalla massaa ja pyörittele strösselissä.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Poulet de Kedjenou (Rio 2014)

Yksi mielenkiintoisimpia juttuja Rio 2014-haasteen kanssa on ollut tutkia uusien maiden reseptejä. Kuinka moni tietää, millaista ruokaa syödään Norsunluurannikolla, käsi ylös? En minä ainakaan tiennyt, ennen tätä. Valitsin reseptiksi suositun kedjenoun, joka on eräänlainen pataruoka. Kananliha haudutetaan suljetussa saviastiassa, ilman lisättyä nestettä, jolloin aromit tiivistyvät. Crockpot tai vastaava haudutin olisi tähän ihanteellinen, mutta en omista kyseistä vempainta, joten tein kanan ihan perinteiseen isoon paistinpannuun ja liedellä. Tähän reseptiin tuli hiukan vettä tölkkitomaattimurskan lisäksi, mikä ei haitannut. Tunnin kiehutusajalla neste pikkuhiljaa väheni kannen alla, joten sain mielestäni rakenteeltaan sopivaa pataa. 

Maku oli hyvä. Mausteet osuivat kohdilleen ja osa perheestä santsasi, mikä on aina miellyttävää kokille.... Mainittakoon, että pataan voi laittaa monenlaista kasvista, yleisimmät ovat reseptissä mainittu kesäkurpitsa, mutta myös munakoisoa, paprikaa ja tuoreita tomaatteja. Lihana käytin broilerinkoipia, joista poistin työllä ja vaivalla luut. Suosittelen vaikka rintapaloja, joista on helpompi poistaa luut tai sitten jättää luut paikoilleen ja hauduttaa pataa hieman kauemmin.


Poulet de Kedjenou
Broileria
1 kesäkurpitsa
1 tlk tomaattimurskaa
3 valkosipulin kynttä
1 sipuli
3 laakerinlehteä
1 tl timjamia
2 tl inkivääritahnaa
punaista chiliä tai chilihiutaleita
suolaa
mustapippuria

Poista broilerinlihasta luut ja paloittele. Kuutioi kesäkurpitsa. Silppua sipulit. Poista chilistä siemenet ja hienonna.
Lorauta isoon paistinpannuun tai kattilaan reilusti öljyä ja ruskista broileri. Lisää sitten kesäkurpitsa ja sipulit. Paista muutama minuutti, jotta kasvikset pehmenevät. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin.
Anna porista miedolla/keskilämmöllä kannen alla tunnin verran.
Tarjoile riisin kera.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kana-mangotostadat (Rio 2014)

Tänään kisakeittiössä meksikolainen keittiöön. En halunnut lähteä kokeilemaan chiliä tai tortilloita, vaan silmiin osui kana-mango tostadat. Tostadat tarkoittavat tässä reseptissä tortillasipsejä. Isompia en kuitenkaan löytänyt kaupasta, vaan päädyin ostamaan tuollaisia kippomallisia Taco Tubseja. Kätevää sinänsä, mutta käytännössä ne sipsit, varsinkin jos löytää pyöreitä, ovat parempia, jotta näistä saa suupalakokoisia.
Kana ja mangotostadas maistuu mainolle, jotenkin raikkaan eksoottiselle mangon ansiosta ja tästä riittääkin mukavasti pienelle joukolle naposteltavaksi vaikka juhliin.

Kana-mangotostadat
3 paistettua kanankoipea
Puolikas mango
1/2 iso punasipuli
½ - 1 punainen chili
vähän tuoretta korianteria
1 lime
loraus öljyä
suola, pippuria
2 avocadoa
Maissilastuja,  mini taco tubseja tms.

Poista kanoista luut ja silppua kananliha. Kuutioi mango. Silppua punasipuli ja chili ja korianteri. Yhdistä kulhossa ja lisää puolikkaan limen mehu ja ruokaöljy. Mausta suolalla ja pippurilla.
Puolita avocadot ja koverra sisus kulhoon. Muussaa haarukalla ja lisää joukkoon toisen limen puolikkaan mehu. Mausta suolalla.
Laita jokaiselle maissilastulle ensin avocadoa ja sitten kanasalaattia. Koristele tarvittaessa korianterilla.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Argentiinalainen pihvi ja chimichurri (Rio 2014)

Oi jospa asuisi Argentiinassa! Jotenkin tuntuu, että mulle kävisi asado-meininki: grillattua lihaa ja kasviksia, hedelmiä tai jotain makeaa jälkiruoaksi. Suomen grillikausi on vähän lyhyenlainen ja sikäläinen grillauskulttuuri on paljon laajempi, onhan se olennainen osa argentiinalaista keittiötä.

Pihvin sijaa toimitti tässä paistista leikatut pihvit. Marinointiaika olisi saanut olla pidempi; nyt tuli makua vain hätäisesti, niinkuin joskus on tämä ruoanlaittokin, vähän hätäistä. Chimichurri toi pihvin makua hyvin esiin. Ensin epäilin, että tykkäänkö yrttiöljystä ollenkaan etenkin kun mulla on huonoja muistoja viinietikasta. Niin vaan oli sopivasti happoinen eikä jyrännyt.

Pallokentällä Argentiina jyräsi juuri Iranin. Tai ei oikeastaan jyrännyt, vaan kisa oli loistavaa peliä koko ajan. Olisin suonut voiton Iranille, mutta minkäs teet, taas oli Messi maalintekijänä. Ainoa maali tuli ihan loppumetreillä, joten olisi tarvittu pienoinen ihme tasapeliin.


Pihvit ja chimichurri
Naudan pihvejä; entrecote tms.
Marinadi:
suolaa ja mustapippuria
valkosipulin kynsiä
ruokaöljyä
fariinisokeria

Chimichurri
Iso nippu korianteria
nippu persiljaa
tuoretta oreganoa
2 valkosipulin kynttä
2 rkl valkoviinietikkaa
2/3 dl öljyä
½ tl suolaa 
½ tl mustapippuria

Pihvi: Suolaa ja pippuroi pihvi. Raasta valkosipulin kynnet. Sekoita yhteen öljy, sokeri ja valkosipuli ja kaada marinadin ainekset pihvin päälle. Anna marinoitua jääkaapissa vähintään kaksi tuntia.

Chimichurri: Laita korianteri, persilja, oregano ja valkosipuli tehosekoittimeen ja surrauta sekaisin. Lisää viinietikka ja koneen käydessä valuta joukkoon öljy. Hämmennä mukaan suola ja pippuri. Chimichurri säilyy jääkaapissa viikon.


perjantai 20. kesäkuuta 2014

Tumma inkiväärikakku (Rio 2014)


Yllättäen vaikeimmat "keittiöt" ovat olleet ne kaikkein tutuimmat. Esimerkiksi ranskalainen keittotaito käsittää niin paljon klassikoita, että on vaikea valita mitä oikein tekisi. Vähän sama juttu on englantilaisen keittiön kanssa. Fish and chips? Lemon posset? Shepherd's pie? Tea and cakes and scones?

Sinne teepuolelle mennään tällä kertaa. Silmiin osui April Bloomfieldin kirjasta inkiväärikakku ja vähän myöhemmin törmäsin samantapaiseen reseptiin rouva Hendersonin You Are All Invited-kirjassa. Reseptit olivat lähes identtiset ja niiden pohjalta tein oheisen kakun. Kakun kanssa olisin halunnut sitä englantilaista paksua kermaa, clotted cream, mutta kun kakkua tehdessä oli sunnuntai enkä minä silloin lähde kauppaan kuin äärimmäisessä hädässä, niin kerman valmistus sai jäädä toiseen kertaan. Tönkkökerman paikkaa sai paikata kermavaahto.

Tämä postaus olisi ollut omiaan eiliselle, kun Englanti pelasi Uruguayta vastaan, mutta juhannusaattoa on vietetty netin saavuttamattomissa mökillä. Mä fanitan Englantia ja harmikseni tappio tuli. Seuraava peli on tiistaina 24.6 Costa Rican kanssa. Onnea peliin; sitä tarvitaan, sillä Costa Rica on ollut yllätyksellinen ja voittanut sekä Italian että Uruguayn. 

Tumma inkiväärikakku
Tumma inkiväärikakku
125 g voita
1 3/4 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa

2 kukkuraista desiä (275 g) tummaa siirappia
2 tl inkivääritahnaa tai tuoretta inkivääriä raastettuna
5 rkl maitoa
1/2 tl soodaa

Anna voin pehmentyä huoneenlämmössä. Laita uuni lämpiämään 180 C asteeseen ja vuoraa pitkovuoka.
Vatkaa pehmeä voi ja fariinisokeri vaaleaksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon jauhot, inkivääri ja suola. Lisää siirappi ja inkivääritahna. Sekoita maito ja sooda lasissa ja kaada joukkoon. Hämmennä juuri ja juuri sekaisin ja kaada vuokaan.
Paista uunissa 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti kermavaahdon kera.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Pari tapas-herkkua (Rio 2014)

Tämän illan peliä ajatellen tulee tässä pari tapas-herkkua. Tapas ei ole mulle ollenkaan tuttu. Valitettavasti. Espanjalaiset pikkusyötävät tuntuvat olevan erityisen hyviä, ainakin nämä maistuivat niin kotiväelle kuin ystäville. Ananas muutti Manchegon makua metkasti, joten nirsommallekin upposi hyvin. Chorizojen alkuperäinen ohje vaati piquillo-paprikaa, joka on ilmeisesti jonkin sortin makea chilipaprika. Kyseisiä paprikoita ei Suomesta paikallismarketista löytynyt. En jäänyt repimään hiuksia vaan, Nannan ystävällisellä ohjauksella (kiitos!) käytin suippoparikoita. Makeus toimii loistavasti chorizojen suolaisuuden kanssa! Oli muuten eka kerta chorizon kanssa, en ole (niitäkään) ennen maistanut, ja vähän jäi mietityttämään että näinkö suolaisia chorizot ovat, vai oliko ko. merkki suolainen. Tein kokeiluversiot, eli ihan pienet annokset, mutta molemmat olivat todella helppoja toteuttaa, joten näitä voisi tehdä isolle joukolle näppärästikin.

Chorizot rivissä. Ei niin onnistunut kuva, mutta loistava maku!

Chorizot makealla paprikadipillä
2 suippopaprikaa
½ dl majoneesia
½ tl savupaprikajauhetta
1 tl sitruunamehua tai 1 limen kuori
suolaa ja pippuria
200 g chorizo-makkaraa

Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen. Puolita suippopaprikat ja poista siemenet. Laita paprikat pellille leivinpaperin päälle kuori tai ulkopuoli ylöspäin. Paahda 15-30 minuuttia, kunnes kuori saa mustia läikkiä. Laita kuumat paprikat kulhoon ja muovikelmu päälle. Anna jäähtyä vartin verran ja poista sitten paprikoista kuori. Jos et käytä paprikoita heti, laita ne lasipurkkiin öljyn peittoon.

Laita kaikki muut ainekset paitsi chorizo-makkarat tehosekoittimeen tai hurauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. 
Siivuta chorizot ja paista pannulla vähän väriä. Tarjoile paprikamajoneesin kanssa.

Manchego ja ananas ne yhteen sopii
Ananas-Manchego-palat
n. 200 g tuoretta ananasta
2 rkl sokeria
2 rkl voita
ripaus kanelia
ripaus chilijauhetta
n. 170 g Manchego-juustoa huoneenlämpöisenä
suolaa ja pippuria
20 cocktail-tikkua

Leikkaa ananas 1 cm:n kuutioiksi. Leikkaa Manchego-juusto suurinpiirten samankokoisiksi paloiksi. Noin 20 kpl kumpaakin.
Laita sokeri pieneen kattilaan ja lisää 1 rkl vettä. Kiehuttele sokeri vaaleanruskeaksi. Pienennä lämpöä ja vatkaa mukaan voi. Varo sokerin roiskumista!
Lisää kaneli ja chilijauhe. Anna kiehua vielä pari minuuttia jotta karamelli hieman paksunee.
Lisää joukkoon ananaskuutiot ja kääntele, että hedelmät saavat karamelliä joka puolelle sekä hieman väriä. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kaada ananakset lautaselle. Laita coctail-tikkuihin ananaskuutio ja juusto, juusto tulee siis alimmaiseksi. Tarjoa lämpimänä.