Heidelbeerewähe (AU/NZ 2023)

 Sveitsiläisiä ruokia miettiessäni, olen ennenkin törmännyt Helvetic Kitchen-blogiin. Siellä on kiva kattaus alppimaan ruokia. Näyttää herkullisilta ja maistunee myös! 

Mulla olisi listalla tehdä myös Appenzeller-toastia, mutta työpäivän jälkeen ryytyneenä keräsin ensin starttia sohvalla ja rykäisin sitten piirakan. Tämä heidelbeere- eli mustikkapiirakan täyte tehdään maidosta ja kermasta, eli muistuttaa sinänsä hyvin suomalaista kermaviilitäytettä. 

Käytin pakasteesta otettuja mustikoita jotka sulatin ja pikaisesti valutin niistä ylimääräiset mehut ettei täytteestä tulisi liian vetinen, mutta huoli oli aiheeton; täyte hyytyi hyvin ja pohja oli kypsä. 

Perhe tykkäsi ja minä myös. Toimii, jatkoon!

 

Heidelbeerewähe 

Taikina:

3 dl jauhoja

2 rkl sokeria

Ripaus suolaa

100 g voita

1 dl kylmää vettä

Täyte:

500g mustikoita

2 kananmunaa

125 ml maitoa

125 ml kermaa

2 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

(60 g pähkinöitä)

Päälle tomusokeria

Hiero voi yhteen kuivien aineiden kera. Lisää lopuksi kylmä vesi ja pyöräytä taikinaksi. Anna levätä kylmässä vähintään vartti - tunti on ideaali! 

Kauli taikina voideltuun piirakkavuokaan, n. 24-26 cm halkaisijaltaan. 

Laita uuni lämpiämään alalämmölle 200 C asteeseen. 

Sekoita täytteen munat, maito, kerma ja sokerit yhteen. Rouhi pähkinät ja ripottele ne pohjan päälle jos käytät niitä. Lisää mustikat.

Kaada päälle kermainen täyte ja paista uunin alatasolla 35-40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä.

Ripottele päälle tomusokeria maun mukaan. 

Kiivihillo (AU/NZ 2023))

Heipä hei ja hyvää päivää mökiltä kännykän kautta. Long time, no see. Näemmä joka vuotinen jonkinmoinen ruokapostaus tulee aina näin heinäkuussa. Siihen on syynä naisten mömmöm-jalkapallokisat, jotka tänä vuonna potkitaan toisell' puolen palloa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. 

Näissä kisoissa aikainen lintu nappaa madon eli ottelut ovat hyvin aamu(yö)painotteisia. Käy siis yövuoron tekijöille jos työ antaa seuraamisen periksi. Tänään katselin alkuosan Australia-Irlanti ottelusta ja kuorin samalla kiivejä. Kiivit tuli hilloon jota voi syödä vaikka paahtoleivän tai croissantin kanssa. Vaikka kiivi mielletään käytettäväksi makeisiin ruokiin, voi siitä tehdä myös salsaa, chutneyta, korealaista kastiketta tai lisätä vaikka lammaspiiraisiin.

Kiivit mökillä

Uuden-Seelannin kiivihillo 

1 rasia kiivejä (5 kpl)
1 sitruuna
1 dl vettä
3 dl sokeria

Kuori ja palastele kiivihedelmät kattilaan. Purista sitruunanmehu mukaan ja lisää vesi ja sokeri. Kiehuttele puolisen tuntia välillä sekoittaen. 

Jos haluat, voit survoa tai surauttaa kiivit sauvasekoittimella sileäksi. 

Kaada kahteen puhtaaseen ja kuumaan hillopurkkiin ja sulje. Anna jäähtyä ja nauti vaikka leivän tai lettujen päällä. 

Pörkölt (Euro 2020)

Kun salainen agentti Jim Prideaux tapaa budabestiläisessä kahvilassa miehen, jonka on tarkoitus viedä hänet erään kenraalin luo, puhuvat he gulassista ja pörköltistä. Elokuva on Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja, ja heti mietin, että onpa jännä nimi tuo pörkölt ja mahtaa olla hyvää kun se mainitaan elokuvassa. 

Pörkölt tarkoittaa paahdettua ja kyseessä on gulassintapainen, paprikalla maustettu lihapata. Erona on, että pörköltissä on vähemmän nestettä eli kastike on hyvin paksua, ja puristit sanovat ettei siihen tulisi lisätä jauhoja, smetanaa tai tomaattia. Usein pörkölt ja paprikash, joka on kevyempi paprikainen ruoka, yleistetään gulassiksi, mikä tietenkin on virhe. Ja pelkäänpä että minäkin menen näissä sekaisin, korjatkaa tietävämmät!

Mutta pörkölt-reseptiin. En ole puristi, joten tähän reseptiin tuli sitten kaikkea ja tulos oli todella hyvä ja maukas! Tein oman pään mukaan ja ostin kaupasta karjalanpaistilihat, sillä niitä oli sopivasti tarjolla. Lientä riitti hyvin, eli seuraavalla kerralla täytyy haudutella loppuaika ilman kantta jotta liemi tiivistyy. Söimme tätä fusillien kanssa, mutta yhtä hyvin tähän sopii nuudelit tai keitetyt perunat.

Jó étvágyat!

Todella hyvää, yksi suosikeistani!

Pörkölt

700 g naudanlihaa, palapaistia tms.

1 pkt amerikanpekonia

1 iso sipuli

4 valkosipulin kynttä

1 vihreä tai punainen paprika

3 isoa tomaattia

2 ½ dl punaviiniä

5 dl lihalientä

3 rkl paprikajauhetta

1 tl chiliä

½ tl kuminansiemeniä, morttelissa karkeasti jauhettu

2 rkl fariinisokeria

3 laakerilehteä

1 rkl tomaattipyreetä

1 ½ tl suolaa

mustapippuria

tuoretta persiljaa

Tarjoiluun: smetanaa

Paistamiseen pari nokaretta voita sekä vehnäjauhoja

Kuutioi pekoni valmiiksi. Kuutioi paprika ja tomaatit. Silppua sipuli ja valkosipuli. Tee lihaliemi valmiiksi jos käytät valmiskuutiota.

Ota iso kattila tai kasari ja ruskista naudanliha voissa. Lisää lopussa pekoni ja sipulit ja paista, että pekoni hieman ruskistuu ja sipulit pehmenevät. Ripottele päälle parisen ruokalusikallista vehnäjauhoja ja anna paistua hetken aikaa, jotta saat suuruksen.

Lisää paprika ja tomaatit sekä lihaliemi, punaviini ja kaikki muut mausteet paitsi persilja. Kiehauta ja sekoita tasaiseksi. Laita kansi päälle anna porista lempeällä lämmöllä 2½-3 tuntia. Tarkista maku ja jos lientä on paljon, kiehuta kokoon. Ripottele päälle silputtu persilja.

Tarjoa munanuudeleiden tai keitettyjen perunoiden kanssa. Lusikoi päälle smetanaa. 

Kaszanka omenien ja sipulien kanssa (Euro 2020)

Puolalainen ruoka ei ole kovin tuttua minulle. Internetin syövereistä hakemalla saa kuitenkin kuvan, että puolalainen keittiö suosii ruokaisia keittoja sekä lihaa, vaikka nykyään taitaa suurimmista kaupungeista saada myös kasvisruokaa. Ruoka on konstailematonta ja hyvää.

Löysin tämän reseptin Polonist-sivustolta, jossa voi käydä kuolaamassa mielenkiintoisten ja hyvien puolalaisruokien perään. Kaszanka tai kishka on puolalainen verimakkara. Nimessä kasza tarkoittaa ryynejä, ja reseptissä voikin käyttää myös ryynimakkaraa. Ryynimakkara valikoitui meillekin. Reseptin kirjoittaja oli halunnut lisämaustetta piparjuuresta, mutta mielestäni kaszankaa voi makustella sinapin kanssa. Lisänä meillä oli salaattia.

Smacznego!

Kaszanka ja höysteet

Kaszanka omenien ja sipulien kanssa 

neljälle
4 ryynimakkaraa tai mustamakkaraa noin vastaava määrä
2 keskikokoista punasipulia
2-3 omenaa 
voita paistamiseen
hyppysellinen jeeraa,
kaksi hyppysellistä jauhettua kanelia 
kaksi hyppysellistä jauhettua fenkolia (tai fenkolinsiemeniä jotka jauhetaan morttelissa)
(2 rkl piparjuurta)

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen.

Puolita punasipulit ja siivuta kauniiksi kaariksi. Pese omenat ja lohko ne. Omenoita ei tarvitse kuoria. 

Sulata rasva paistinpannulla ja paista siinä sipulit ja omenat pehmeämmiksi. Mausta ne jeeralla, kanelilla ja fenkolilla.

Ota uunivuoka (noin 20 x 30 cm) ja riippuen vuoan laadusta laita siihen leivinpaperi. Jos käytät piparjuurta, raasta sitä pohjalle. 

Laita puolet omenasipulisekoituksesta vuokaan. Leikkaa makkarat paksuiksi siivuiksi ja laita vuokaan. Lusikoi päälle loput omenasipulista. 

Peitä vuoka foliolla ja paista 20 minuuttia. Tarjoile heti. 

Tagliatelle con guanciale, cipollotti e aspargi (Euro 2020)

Minä olen siitä yksinkertainen tai suoraviivainen ihminen, että pidän siitä että ainekset heitetään sekaisin ja tulos on maukasta. Voi olla, että tämä on myös mielentila. Tästä syystä italialaiset pastat käy hyvin mulle. Lisäksi pastat ovat pääsääntöisesti helppoja ja nopeita eli käytännöllisiä. Tämäkin resepti valmistui nopeasti lounaaksi, kaiken arjen kiireen ohessa. 

Resepti on yksinkertaisesti pastaa pekonin, tomaatin, ruohosipulin ja parsan kanssa. Ei kermaa vaan hyvät maut tuoreista aineksista. Sen verran jouduin muuttamaan, että käytin kesäsipuleita kun ruohosipulia ei ollut saatavilla. Hyvää oli!

Tagliatelle con guanciale, cipollotti e aspargi 

Kolmelle
Tagliatelle-pastaa
Ruohosipulia/1-3 kevätsipulia tms.
1 pkt amerikanpekonia
250 g parsaa
1 rs kirsikkatomaatteja
Suolaa, pippuria, öljyä

Kuori parsa ja katkaise kova osa pois ja pilko parsat 2-3 cm pätkiksi. Silppua pekoni ja sipuli valmiiksi. Puolita kirsikkatomaatit.

Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä 3 minuuttia, eli että jäävät vähän al dente. Ota pois vedestä ja anna valua. Laita pasta kiehumaan. 

Paista sillä välin pekoni. Lisää loppupuolella tomaatit ja sipuli. Paista ja anna tomaattien hajota. Lisää parsat, hauduta hetki, ja sekoita lopuksi mukaan pasta. Lisää öljyä ja mausteet. 

Sanotaan että la pasta non aspetta nessuno, pasta ei odota ketään, vaan ruokailija odottaa pastaa. Niin tässäkin: tarjoile heti!

La pasta!

Cranachan (Euro 2020)

Heijjaa, pallonpotkijaiset ovat alkaneet! Avauspäivä meni töissä, mutta tänään on vapaapäivä ja töllöstä tulee Sveitsi vastaan Wales, ja tokihan Huuhkajatkin. Walesilaista ruokaa on tulossa kisakeittiössä, mutta tänään nautimme päiväkahvilla skotlantilaista cranachan-jälkiruokaa. 

Cranachan lausutaan kuin "kran-e-ken" ja merkitsee kirnuamista. Jälkiruokaa onkin valmistettu kesän lopulla kun elonkorjuu alkaa ja vadelmia on tarjolla. Kesäinen cranachan koostuu yksinkertaisimmillaan paahdetuista kaurahiutaleista, kermasta ja vadelmista, ja se maustetaan hunajalla ja skotlantilaisella viskillä.

Suomessa vadelmakausi on vasta myöhemmin kesällä. Käytin tähän hätään viimeiset vadelmat pakkasesta ja koska niitä riitti pääasiassa vain koristeeksi, survoin mukaan mansikoita. Jälkiruoka ei ollut niin makea kuin oletin. Makeutta toki saa lisäämällä vaikka tomusokeria, tai karamelisoimalla kaurahiutaleet paahtovaiheessa, kuten jotkut brittikokit tekevät. Alkuperäisenä ohjeena käytin Nigel Slaterin ohjetta.

Cranachan

Skotlantilainen cranachan

4-5:lle

40 g isoja kaurahiutaleita

noin 1 l vadelmia, vähemmänkin riittää

4 dl kuohukermaa

2 rkl juoksevaa hunajaa

2-4 rkl (skotlantilaista) viskiä

Paahda ensin kaurahiutaleet, joko uunissa grillivastuksen alla pari minuuttia tai paistinpannulla keskilämmössä, kunnes hiutaleet tuoksuvat pähkinältä. Anna jäähtyä.

Ota puolet vadelmista ja murskaa ne haarukalla.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita mukaan hunaja sekä viski. Sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan sekä murskatut vadelmat että kokonaiset. Voit myös jättää osan kokonaisista vadelmista koristeluun. Sekoita viimeisenä joukkoon paahdetut kaurahiutaleet. 

Lusikoi laseihin ja nauti heti.

Herkullinen kinkkupiirakka

Kotikeittiöstä heippa pitkästä aikaa.

Söin tässä vähän aikaa sitten työkaverin tekemään kinkkupiirakkaa. Oli niin hyvää että piti selvittää resepti. Resepti oli hyvin suosittu, nimittäin Jonnan kinkkupiirakka.

Ohessa lähes identtinen resepti, niillä muutoksilla mitä kaapista löytyi eikä pippuria ole niin paljon kuin alkuperäisessä. Laskeskelin että juustoa tulee kokonaisuudessaan 1½ pussia.
Kiitos reseptistä Jonnalle!

Jonnan kinkkupiirakka, namnam!

Jonnan kinkkupiirakka
Pellillinen
Pohja:
150 g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 dl juustoraastetta
1 dl kylmää vettä

Täyte:
300 g kinkkusuikaleita
1 paprika
1 purjosipuli
1 prk ranskankermaa
2 dl kevytkermaa
2 kananmunaa
½ tl suolaa
tujaus mustapippuria
4 dl juustoraastetta

Laita voi, vehnäjauhot, suola ja juustoraaste kulhoon ja nypi murumaiseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Nosta taikina jääkaappiin lepäämään siksi aikaa kun teet täytteen.

Kuutioi paprika ja suikaloi purjosipuli. Kuullota kattilassa öljyssä pehmeäksi.

Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen.

Ota taikina jääkaapista ja levitä se leivinpaperin päälle pellille. Voit myös kaulia sen leivinpaperin päälle ja siirtää sen pellille. Pistele pohja haarukalla ja paista uunin alimmalla talossa 10 minuuttia.

Sekoita ranskankerma, kevytkerma ja munat. Lisää mausteet.

Ota pohja pois uunista ja pienennä lämpö 200 C asteeseen.

Ripottele pohjan päälle kinkkusuikaleet, kasvistäyte, juustoraaste ja lopuksi kermaseos. Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

Bouchon (France 2019)

Bouchon tarkoittaa pullonkorkkia, viinipullon perinteisen korkin muotoa. Bouchon-leivonnaisissa nimitys tulee leivonnaisen muodosta eli se on yläosastaan paisunut verrattuna alaosaan. Oikeaoppisesti bouchonit tulisi tehdä pienissä, suorareunaisissa vuoissa, timbaalivuoissa, mutta minä käytin muffinssipeltiä ja se toimi oikein hyvin, vaikkei niistä tulleetkaan ihan muodoltaan bouchon.

Pullonkorkkimuffinssi

Leivonnaiset ovat tuhteja, todella suklaisia suklaamuffinsseja, kuin brownieseja. Taikina on herkullista - ensi kertaa mietin tosissani, että jatkanko paistamiseen vai syönkö taikinan!

Paistoin ensin ohjeen mukaan 25 minuuttia, mutta leivokset olivat vielä keskeltä raakoja. Ei sillä, mietin jo taikinaa tehdessä että ihan hyvin voisin syödä taikinan paistamatta, nammmm! Lisäsin ohjeeseen liitetyn viiden minuutin lisäajan, mutta loppujen lopuksi paistoin yhteensä 35 minuuttia. Se oli hieman liikaa, sillä olisin toivonut hiukan lisää mehevyyttä. Kannattaa siis tarkkailla 25 minuutin jälkeen ahkerasti.

Resepti on Thomas Kellerin kirjasta Bouchon.

Joko saa?

Bouchon
12 kpl
kukkurainen 1 1/2 dl vehnäjauhoja
2,3 dl kaakaojauhetta
1/2 tl suolaa
3 kananmunaa
3 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
300 g voita tai leivontamargariinia
150 g suklaata

Tarvitset myös 12-koloisen muffinssivuoan ja tomusokeria koristeluun.

Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Voitele muffinssivuoka ja jauhota vehnäjauholla. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan.

Yhdistä kulhossa vehnäjauhot, kaakao ja suola. Sulata voi. Rouhi suklaa.

Riko kananmunat toiseen kulhoon ja lisää sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa vaahdoksi 3 minuuttia. Lisää sitten jauhot ja sulatettu voi vuorotellen kolmessa osassa. Sekoita välillä.
Lisää suklaarouhe ja pyöräytä sekaisin.
Jaa taikina muffinssivuokaan.
Paista leivonnaisia 25-35 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla. Tikun tulisi olla puhdas, mutta mahdollisesti sulanutta suklaarouhetta tarttuu tikkuun.

Anna jäähtyä vuoassa muutama minuutti. Käännä sitten vuoka toisinpäin leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä kokonaan vuoka ylösalaisin. Irrota leivonnaiset vuoasta ja ripottele päälle tomusokeria.

Tarjoa bouchonien kanssa jäätelöä.

Mmmmmm

Melkein nizzansalaatti (France 2019)

Kermaisten ruokien jälkeen on ihana saada jotain kevyempää. Resepteissä esiin pomppasi salad Nicoise eli kotimaisittain nizzansalaatti.

Tein salaatin Julia Childin mukaan niillä aineksilla joita meiltä löytyi. Jätin pois oliivit, sillä makumme ei ole vielä niin hienostunut, että tykkäisimme niistä. Sen sijaan pidämme kapriksista, joten laitoin niitä.
Salaatista tuli määrällisesti runsas, joten tämä kävisi hyvin nyyttäreihin viemisiksi. Lopputulos oli oikein mainio maun puolesta. Itse en pitänyt sardellifileiden suolaisuudesta ja jälkikäteen mietin, että olisi ollut kätevä tehdä jonkinmoinen sardellikastike, nehän hajoavat kivasti kun niitä hieman hajottaa haarukalla.
Lopuksi tulin lukeneeksi Laroussen käsikirjasta, että Nizzansalaattiin ei missään tulisi laittaa perunaa. "C'est la vie" toteaisi ranskalainen ja niin totean minäkin. Elämä on, ja salaatti hyvää.

Melkein nizzalainen

Melkein Nizzansalaatti
kymmenelle
Perunat:
3-4 perunaa
loraus valkoviiniä
loraus öljyä
suolaa

Salaatti:
pari kananmunaa
1 pkt (n. 200 g) vihreitä papuja
1 pkt versoja
1 pkt makeaa Frisee-salaattia
1 pkt (n. 200 g) vihreitä papuja
3 tkl Calvo-tonnikalaa öljyssä (80 g/purkki)
kapriksia
4-6 sardellifileetä
pari tomaattia
öljyä, valkoviinietikkaa

Aloita perunoista. Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi, kuori kuumana ja pilko astiaan. Ripota suolaa ja lorauta valkoviiniä ja öljyä kuumille perunoille, sekoita. Perunat imevät maut. Anna jäähtyä.

Keitä kananmunat kypsiksi.

Jos käytät tuoreita, pitkiä papuja, leikkaa papujen päät pois ja pilko noin 2 cm pätkiksi. Keitä pari minuuttia ja huuhtele sitten runsaalla kylmällä vedellä. Valuta

Silppua salaatti ja lisää siihen versot, valutetut pavut, perunat, tonnikalaa ja kaprikset. Sekoita hellästi yhteen.
Pilko sardellifileet pienemmiksi ja koristele salaatti niillä, lohkotuilla tomaateilla ja kananmunilla. Sekoita vielä pari ruokalusikallista öljyä ja teelusikallinen valkoviinietikkaa yhteen ja valuta salaattiin.

Vaniljavanukas (France 2019)

Olisikohan ollut, että luettuani Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjaa rupesin haaveilemaan oikeasta vaniljavanukkaasta. En puddingista enkä suklaisesta, sillä erilaisia ranskalaisia suklaareseptejä löytyy yllin kyllin. Ei, halusin pehmeää, kermaista, mietoa ja hellää vaniljaa.

Ja sitä sain.

Otin tämän Saveur.com reseptisivustolta ja tuunasin hieman alaspäin kananmuna- ja kermamääriä. Sitä en tajunnut etukäteen, että vesihauteessa vanukkaan määrä pienenee eli maku tiivistyy. Olisin voinut laittaa kaiken vanukkaan niihin kuuteen kuppiin enkä käyttää kahdeksaa kuppia. Hyvä puoli siinä oli, että sain syödä ylimääräisen (niin kutsuttu cook's treat) kun kukaan ei huomannut!

Vaniljasokerista vielä sen verran, että itse käytän oikeaa mutta "laimennettua." Ostan kaupasta purkin kalliimpaa, oikeaa vaniljasokeria, ei vaniliinia, ja sekoitan sen erikoishienoon Siro-sokeriin (noin puoli pakettia). Siitä saa hyvän ja tarpeeksi aromaattisen vaniljasokerin.

Jalkapallossa näin viimeiset minuutit Australia-Brasilia -pelistä. Oli jännä! Huomenna työputken viimeinen päivä ja sitten voikin taas keskittyä jalkapalloon ja kokkaamiseen.

Pieni ja sievä vaniljavanukas!

Vaniljavanukkaat (pots de crème à la vanille)
Kuudelle
4 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
hyppysellinen suolaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl sokeria
5 kananmunan keltuaista

Laita uuni lämpiämään 150 C asteeseen. Ota syvä leivinpelti valmiiksi.
Yhdistä kerma, maito, suola ja vaniljasokeri kattilassa. Keitä kiehuvaksi ja pienennä sitten lämpö niin että kerma pysyy lämpimänä.
Vatkaa sillä välin sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Ota kerma ja kaada ohuena nauhana keltuaisvaahdon joukkoon samalla kun vatkaat.
Jaa vanukas kuuteen vuokaan ja aseta vuoat pellille. Kaada kiehuvaa tai juuri kiehunutta vettä pellille niin että sitä on noin puoleen väliin vuokia, eli tee vesihaude.
Nosta pelti keskitasolle ja hauduta vaniljavanukkaita 25-30 minuuttia. Nosta sitten pelti ulos uunista ja anna jäähtyä viisi minuuttia. Nostele vanukkaat ritilän päälle jäähtymään ja siirrä sitten jääkaappiin noin neljäksi tunniksi.
Tarjoa marjojen kera.