lauantai 15. syyskuuta 2012

Pitkän Tanelin porkkanakakku

Sain vuosia sitten lahjaksi kirjasen, jonka nimi on Kaiken maailman porkkanat. Idea on lähtenyt Suomen Lähetysseuran porkkanamarkkinoista, joita on järjestetty jo vuodesta 1982 lähetystyön hyväksi. Porkkanakeitto, porkkanakakku tai vaikkapa porkkanahillot saavuttivat sen verran suosiota, että reseptit koottiin tähän pieneen kirjaseen - tai onko se nyt niin pieni; kirjassa on 53 porkkanaohjetta ympäri maailmaa. Tästä tulee muhkea ja mehevä porkkanakakku. Viittaisikohan nimi kaikkien aikojen pisimpään suomalaiseen, Daniel Cajanukseen?

Pahoittelen, että tämänkertainen kuva on mustavalkoinen. Peruskameralla valotus epäonnistui, eikä kuvaajakaan ole niin taitava, joten väänsin kuvan mustavalkoiseksi...

Pitkän Tanelin porkkanakakku
(Opiskelijoiden Lähetysliiton porkkanamarkkinakakku)
4 munaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1-2 dl öljyä
6 dl porkkanaraastetta (eli viisi, kuusi porkkanaa)

Kuorrute:
120 g sulatejuustoa
60 g voita
3 1/2 dl tomusokeria

Raasta porkkanat. Laita uuni lämpiämään 150 C asteeseen.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä jauhot, sooda, leivinjauhe ja mausteet ja sekoita ne muna-sokerivaahtoon.
Lisää vuorotellen öljy ja porkkanaraaste.
Paista uunin alaosassa 55 minuuttia.

Sekoita kuorrutteen ainekset yhteen tai jos ne ovat huoneenlämpöisiä voit myös vatkata ne yhteen. Levitä jäähtyneelle kakulle ja laita vielä 10-15 minuutiksi uuniin 100 C asteeseen.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Big Night - Italialainen ilta

Pidimme italialaisen ruoan syömingit ajatuksena elokuva Big Night. No, ei ollut ihan ilta eikä tullut tehtyä Il Timpanoa (katso myös tästä) mutta olipa hyvää seuraa ja paljon italialaista ruokaa.

Ruokalistalla oli:
Maalaisleipää ja haudutettua munakoisoa (Crostini con melanzane al funghetto)
Amalfin uunisitruunat (Limoni di Amalfi cotti al forno)
Leikkeleitä ja juustoja
Maa-artisokkarisotto (Risotto con carciofo di Gerusalemme)
Täytetty lohi Contaldon tapaan
Tiramisù
Munakoison pilkoin pieneksi ja hauduttelin puoli tuntia oliiviöljyssä valkosipulin kanssa. Mausteeksi heitin persiljaa ja hieman minttua sekä suolaa ja pippuria. Maku lähenteli rehevästi sientä - pitkä haudutus tekee sen munakoisolle.

Leikkeleinä oli suomalaisen valmistajan italialaista salamia sekä ilmakuivattua kinkkua. Juustoiksi valikoitui sinihomejuusto gorgonzola sekä pecorino sardo, joka on sardinialainen lampaanmaitojuusto. Sardo on sen verran ytyä, että loput olen käyttänyt parmesaanin lailla esimerkiksi pastaan.
Limoni di Amalfi cotti al forno

Amalfin uunisitruunat - ohje Jamie Oliverin (Jamie Italiassa)
4:lle
2 sitruunaa
1-2 mozzarellaa
4 basilikan lehteä
4 sardellifileetä eli oikeaa anjovista
2 kirsikkatomaattia
suolaa, pippuria
(kuivattua chiliä)

Esilämmitä uuni 200 C asteeseen.
Leikkaa mozzarella viipaleiksi ja kirsikkatomaatit puoliksi.
Leikkaa sitruunoiden päät pois ja sitten kahtia, jotta saat yhteensä neljä paksua sitruunakiekkoa. Poista sitruunoiden hedelmämalto, jolloin jää ontot sitruunarenkaat.
Aseta sitruunankuori renkaat pellille leivinpaperin päälle. Laita renkaan pohjalle mozzarellasiivu, sen päälle basilikanlehti, anjovisfilee ja puolikas kirsikkatomaatti. Mausta suolalla ja pippurilla ja halutessasi chilillä. Paina toinen mozzarellasiivu kanneksi.
Paista uunisitruunat 10-15 minuuttia kunnes juusto kuplii ja saa kullankeltaista väriä.
Sisus on herkullista leivän kanssa!


Maa-artisokkarisotto tehtiin Kirsi Pihan innostamana. Ohje oli Mondon Ruoka & Matka-lehdessä nro 1/2012. Siinä Piha taisteli Suomen risottomestaruudesta Marko Kulmalan kanssa kokaten kolme risottoa tuomaristolle. Kategoriat olivat klassikko, oma suosikki sekä villi kortti. Taistelu oli tiukka, mutta Kirsi Piha voitti. Maa-artisokkarisotto oli Pihan villi kortti. Tässä ohje ihan hieman muuteltuna.

Maa-artisokkarisotto
1,5 l hyvää kasvislientä
4 dl maa-artisokkapyrettä (eli 1 kg maa-artisokkaa kuorittuna ja keitettynä suolatussa vedessä ja soseutettuna)
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
500 g risottoriisiä
öljyä
50 g voita
1 lasillinen valkoviiniä tai vastaavaa
persiljaa
parmesaania
suolaa, mustapippuria, sitruunamehua

Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi. Lämmitä maa-artisokkapyree lämpimänä.
Pilko kaikki sipulit pieniksi.
Kuullota sipulit voissa ja öljyssä. Lisää riisi ja sekoita, kunnes riisit muuttuvat hieman läpinäkyviksi ja kiiltäviksi. Lisää viini ja sekoita kunnes se on imeytynyt.
Lisää kasvislientä kauhallinen kerrallaan ja sekoita koko ajan. Nesteen tulee imeytyä riisiin täysin ennen seuraavan kauhallisen lisäämistä. Älä kuitenkaan anna kuivua. Tähän menee noin 20 minuuttia. Riisin tulisi olla hieman al dente.
Lisää lopuksi maa-artisokkapyree, nokare voita ja raasta parmesaania joukkoon. Mausta persiljalla, suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.


Lohen päälle tein täytteen Gennaro Contaldon tapaan. Alunperin ohje on taimenelle ja se paistetaan pannulla. Oikaisin mm. pähkinälaaduissa ja paistoin kalan uunissa folion sisässä. Tarkka modifioitu ohje on sen verran epäselvä (huolellinen käsiala ei ole koskaan ollut meikäläisen juttu), eikä kuvaakaan tullut napattua, joten liitän tähän vain linkin alkuperäiseen ohjeeseen, joka on täällä.


Tiramisu valmistuu...

Ja jälkiruoaksi... aijai, tiramisùa! Alunperin vierastin tätä herkkua, sillä en aikanaan pitänyt kahvista enkä myöskään uskaltautunut sitä maistamaan. Eräässä yövuorossa työkaveri sitä kuitenkin ylisti maasta taivaaseen ja koska luonteeni on utelias piti myös tiramisua kokeilla.
Minulle tulee mieleen, että tämä on kuin italialaisten trifle (scusa, ei pidä loukkaantua...); kakku/keksipohja, joka maustetaan kahvilla ja vahvalla viinillä/liköörillä, ja päälle laitetaan kastike tai vaahto. Ah!
Valmiina jääkaappiin

Tiramisù
2 1/2 dl espressoa
1/2 dl Marsala-viiniä
250 g Savoiardi-keksejä
4 keltuaista
1/2 dl sokeria
400 g maustamatonta tuorejuustoa
1 - 1 1/2 dl kermaa
kaakaojauhetta

Sekoita espresso ja viini yhteen lautasella. Kasta savoiardi-keksit vuorotellen kahvin ja viinin sekoitukseen ja asettele ne laakean vuoan pohjalle. Ripottele päälle kaakaojauhetta.

Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi ja lisää tilkka Marsala-viiniä. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja sen jälkeen kerma. Seos saostuu vatkaamisen myötä ja koostumuksen tulisi olla paksuhkoa, mutta valuvaa.

Levitä vaahto keksien päälle ja koristele kaakaojauheella. Anna kiinteytyä jääkaapissa muutama tunti.

perjantai 24. elokuuta 2012

Yrttipasta

Kuivakaapin pasta- ja nuudelihyllyt notkuvat ja edellisistä kokkauksista jäi tuoreita yrttejä. Siispä yhdistelemään.
Pasta con basilico, prezzemolo e menta

Yrttipasta
haluamaasi pastaa (kuvassa pasta trottolea)
oliiviöljyä
tuoreita yrttejä, kuten persiljaa, minttua, basilikaa
parmesania tms.
voita
suolaa ja pippuria

Keitä pasta runsaassa, suolaisessa vedessä. Ota keitinlientä talteen desilitra.
Valuta pasta ja silppua joukkoon tuoreet yrtit, raasta parmesan joukkoon ja lisää nokare (tai suuri nokare) voita. Lisää tarvittaessa hieman pastan keitinvettä, jotta saat hyvän koostumuksen. Pastan tulisi olla voi-juusto-yrtti-seoksen peitossa, muttei lillua vedessä. Mausta suolalla ja pippurilla ja nauti heti.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Ravintolapäivä - Jkl

Tulipa ensimmäistä kertaa seikkailtua Ravintolapäivän tarjonnassa. Sää suosi ja ihmisiä oli liikkeellä paljon.
Aloittelin teekupposella Teelässä. Teelä tarjosi monenmoista haudutettua teetä sekä suolaista ja makeaa pikkupurtavaa. Kaunista ja ihanaa!
Eteerinen tunnelma

Otin listalta intialaista vihreää teetä, jota en ollut ennen maistanut, sekä yhtä parhaimmista teelaaduista, English Breakfastia. Tee haudutettiin ajastimen kanssa kuten kuuluu ja kyllä oli hyvää!
Laadukasta

Seuraavaksi suuntasin korealaisen ruoan perään, mutta Unagidonin herkkujen perässä oli moni, moni muukin. Kuutisenkymmentä kimbap-rullaa gochujang-chilikastikkeella meni n. 25 minuutissa. Olin 10 minuuttia myöhässä ja jäin siis ilman. Päätelmä: olisi tilausta korealaiselle ravintolalle näillä seuduilla. Seuraavaa ravintolapäivää odotellessa...



Päätin vielä koettaa onneani ja suuntasin Pizzeria Verdeen.
Verden myyntimies
Ensimmäisen kerroksen parvekkeelta myytiin take awayna artisokansydän-oliivi-kirsikkatomaatti-rucola-pizzaa sekä raparperipiirakkaa. Molempia vein kotiväelle ja pienemmätkin tykkäsivät. Kiitos ja terveiset myös keittiöporukalle: pizza oli hyvää, niin hyvää, että kuvaaminen melkein unohtui.
Maukasta
Yhteenveto: Kyllä kannatti! Ruoka oli hyvää ja minne menikin tunnelma oli rento ja leppoisa. Ihmiset olivat mukavia ja juttua riitti. Tällaista lisää!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Virtolainen kalakukko

Tämä resepti löytyi 2000-luvun alussa paikallislehdestä (Suomenselän Sanomat), josta puoliso sen nappasi talteen. Aikanaan erikoinen kalakukko pääsi kokeiluun ja totesimme, että tätä tehdään toistekin. Vuosien varrella sitä onkin ahkerasti tehty, tarjottu vieraille ja viety jopa nyyttäriajatuksella häihin.
Resepti on loistava ja kerrassaan helppo, joskin paistaminen vie aikaa, mutta niinhän kaikki hyvä vie aikaa. Alimmasta ruisleipäkerroksesta tulee lähes karamelisoitunut herkkupala ja kalakukko on hyvin tuhtia tavaraa muutenkin. Suosittelen lämpimästi!

Virtolainen kalakukko
2 kukkoa

4 pkt revittyä ruisleipää (esim. revittyä ruisleipää)
n. 800 g perkaamatonta muikkua tai muuta pikkukalaa (eli n. 500 g perattua)
n. 200 g pekonia tai siankylkeä
200 g voita
suolaa

Perkaa muikut.
Voitele ruisleivän pohja ja lado kerroksittain muikkua, suolaa ja pekonia.
Voitele seuraava ruisleipä molemmin puolin ja aseta seuraavaksi kerrokseksi. Jatka muikuilla ja pekonilla ja päälle taas uusi ruisleipä. Lado jälleen muikut ja pekoni.
Laita lopuksi voideltu ruisleipä kanneksi, eli kukosta tulee nelikerroksinen.
Paina tiiviiksi ja kääri kahteen folioon ristikkäin.
Paista 200 C asteessa kaksi tuntia ja vielä 100 C asteessa tunti.
Anna jäähtyä painon alla. Leikkaa kuin kuivakakkua.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Mangojogurttikakku - Arla Ingman kokeilussa

Kevähällä tuossa Arla Ingman tarjosi kevään uutuustuotteita kokeiluun. Makunystyröitä hellittiin mehuilla, juustoilla ja tuorejuustoilla ja jogurtilla.
Eräs satsi Arlan tuotteita
Mehut maistuivat oikein tuoreilta, hedelmälihaa löytyi ja mehuista löytyy myös terveysvaikutteisia versioita, joissa on maitohappobakteereja mukana. Tuorejuusto-osasto ensin hämmästytti, sitten ilahdutti: juustot olivat kaikki hyvin pehmeitä! Olen nimittäin tottunut siihen, että tuorejuusto on hyvin jämäkkää, jota sitten levitetään tai pehmennetään eri tavoin. Näistä tulee mieleen italialaisten mascarpone ja näitä on helppo heittää pastan tai keiton sekaan. Kuvassa on Valkosipuli & Yrtit -tuorejuusto, mutta testasimme myös Toscanan, josta löytyi mukavasti sattumia; tomaattia ja basilikaa, paprikaa ja kesäkurpitsaa.
Mozzarelloista mukaan kaupasta lähti valmiiksi viipaloitu versio, joka käytettiin pizzaan (tomaattikastike, mozzarellaa sekä kaapista löytynyttä juustoa raastettuna - olisi tarttenut vielä basilikaa).
Viimeinen pala pizzaa...

Grill cheese -grillijuustosta tein salaattia lihan kaveriksi. Täytyy sanoa, että grillijuusto oli todella suolaista, eikä omenan vähäinen makeus pystynyt sitä tällä kertaa kompensoimaan. Tarvinnee käyttää lisänä vaikka päärynää.
Grillijuustosalaatti
Grillijuustosalaatti
salaattia
retiisiä
omenaa
kurkkua
grillattavaa juustoa
suolaa ja pippuria
öljyä ja sitruunamehua

Huuhtele salaatti, pilko retiisit ja kurkku pienemmiksi, kuori omena ja viipaloi. Grillaa juusto kokonaisena molemmilta puolilta, jotta se saa hieman väriä. Leikkaa paloiksi ja yhdistä salaatin ainekset. Mausta.

Juustoahan meidän perheessä kuluu hyvin. Joskus arkijuustona on tavallista edamia, yleensä kuitenkin jotakin kermajuustoa. Gouda on ikisuosikki, jota pitää olla varsinkin jouluna. Emmentalia ostamme harvoin ja sen lisäksi perhettä jakaa home ja savu; minä pidän homejuustoista, puoliso ei. Puoliso pitää savujuustoista, minä en. Tätä ajatellen testissä ollut Kadett Original, joka on kypsynyt 13 viikkoa, on maukasta. Vielä kaapissa odottaa Wästgöta Kloster Röd, portsalut-juusto.

Ja viimeisenä mainittakoon Luonto+ mangojogurtti. Maistelin tätä jo aiemmin, melko pian kun tuote tuli markkinoille ja tykkäsin kovasti. Maku on mangoinen eikä liian makea. Tällä kertaa halusin tehdä siitä jotain ja tuloksena oli mangojogurttikakku. Kyseessä on keksipohjainen tuorejuustokakku, johon on käytetty jogurttia raikastamaan. Inspiraatiota hain mm. Mimmin keittiöstä.
Unelmainen mango

Mangojogurttikakku
Pohja:
175 g digestivekeksejä
50 g sulatettua voita

Täyte:
3 dl mangojogurttia
200 g maustamatonta tuorejuustoa

7 kpl liivatetta
2 rkl vettä tai sitruunamehua
2-3 dl mangososetta
2 dl kermaa

Kiille:
1 dl vettä
1 1/2 dl hyytelösokeria
2 1/2 - 3 dl mangososetta

Pohja: Murskaa keksit hienoksi ja lisää sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi ja vuoraa irtopohjavuoka muruseoksella. Laita kylmään odottelemaan täytettä.

Täyte: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita mangojogurtti ja tuorejuusto yhteen.
Kuumenna vesi tai sitruunamehu ja liota liivatelehdet kuumaan nesteeseen yksitellen. Anna jäähtyä hetki ja lisää neste mangososeen joukkoon. Sekoita hyvin ja kääntele se sitten tuorejuusto-jogurttiseokseen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita varovasti täytteen joukkoon.
Kaada täyte keksipohjalle ja anna hyytyä tunnin verran jääkaapissa.

Kiille: Kun kakku on hyytynyt, kuumenna vesi ja mangosose kattilassa. Lisää hyytelösokeri sekoittaen kunnes sokeri sulaa joukkoon ja liemi kirkastuu. Anna kiilteen jäähtyä hieman ja kauho kakun päälle. Kiilteen tulisi olla haaleaa, jottei se sulata kakun täytettä muttei myöskään jämähdä kattilaan.
Anna asettua kylmässä mielellään seuraavaan päivään (Itse en antanut olla kuin tunnin, joten kiille ei ollut ehtinyt jähmettyä kunnolla).


perjantai 29. kesäkuuta 2012

Juhannusarvonnassa voitti...

...tällä kertaa Neiti Kesäheinä! Onneksi olkoon! Laitahan postia, jotta kirja saadaan lähtemään oikeaan osoitteeseen.
Arvonnan suoritti random.org, kätevä sivu.

Ja sitten muuta. Mitä alkukesästä on syöty? Suurin juttu on ollut grillauksen opettelu. Siis puolisolla, minä ja muut perheenjäsenet olemme saaneet nauttia vallan onnistuneista tuotoksista. Puoliso jynssäsi, rapsutti ja pyyhki grillistä edellisen kesän herkkujämät pois ja muutenkin opetteli grillin toimintaa samalla. Grillimakkaroista aloiteltiin, sitä seurasi valmiit grilliboksit ja valmiiksi marinoidut lihat. Saavutus sinänsä oli kokeilla naturelleja possun ribsejä, jotka ensin keitettiin mausteliemessä ja käristettiin niihin makua grillissä. Mallia otettiin Ankerias Vipuselta, kiitos vaan sinne! Porkkanoitakin käristettiin kertaalleen, mutta vihannespuoli tarvitsee hieman suunnittelua, samoin mun haaveissa on saada jälkkärikin samaan syssyyn: marinoituja ja grillattuja nektariineja, persikoita ja ananastakin.

Muuten on menty arkilinjalla, noppasoppaa, hernekeittoa, perunasalaattia jne. On syöty pakastinta tyhjäksi. Kokeilussa oli Glorian Ruoka&Viinin raparperipaistos, joka oli kuin kinuskia. Juhannusrientoihin vietiin sacherkakun tyyppinen suklaakakku ja illanviettoon suklaacroisantteja (lehtitaikinaa ja murennettua Mars-patukkaa). Sen lisäksi kokeilussa on ollut Arla Ingmanin tuotteita, joista lisää seuraavassa postauksessa.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Juhannusarvonta

Iris sibirica - siperian kurjenmiekka
Niinpä koitti keskikesän aika ja tämäkin blogi täytti yhden vuoden - hurraa! Sen kunniaksi kommenttilootaan kommenttinsa jättäneiden kesken arvotaan keittokirja silkasta antamisen ilosta - juhannuksen jälkeen, kunhan tässä ehditään. Loma-aikaan ei tartte hötkyillä...

Kerrassaan iloista juhannusta kaikille!
Viinisuolaheinä eli punahierakka



torstai 14. kesäkuuta 2012

Parsatesti ja hollandaise-huijaus

Mikä siinä parsassa oikein on? Joka kevät sama juttu: blogit, lehdet ja mediakin suorastaan pursuaa parsan ihanuutta. Parsapiirakkaa, parsaa pastan kanssa, parsasalaattia, parsaa ilmakuivatun kinkun tai campasimpukoiden kera, parsaa ja camembertia, parmesania tai vuohenjuustoa, parsakeittoa, risottoa, kuskusta, parsaa keitettynä, grillattuna, paahdettuna ja gratinoituna. Näin muutamia mainitakseni.

Vehreää vihreää

Myönnettäköön, että parsa on erittäin terveellinen vihannes. Se sisältää useita vitamiineja, kivennäisaineita ja verisuonten seinämiä vahvistavaa flavonoidia ja se on vähäenerginen ja kuitupitoinen. Jo muinaisessa Egyptissä syötiin parsaa, roomalainen hallitsija Augustus järjesti erityisen "parsalaivaston" saadakseen parsaa mahdollisimman nopeasti ruokapöytäänsä ja Madame de Pompadour nautti parsan versoja erityisenä herkkuna.

Eli käsittelyssä on historiallinen herkku.

Ostin ensin valkoista parsaa - lähikauppamme tarjosi vain sitä. Kuorin varovasti, nuppujen alta juureen saakka. Poistin puumaista tyveä sentin, pari. Sidoin varret yhteen ja keitin varoen suolalla maustetussa vedessä. Muutama minuutti. Valutin ja asettelin lautaselle sievästi. Täytyy myöntää, että ehkä meni hieman yli, mutta pidin tulosta kohtuullisena näin ensikertalaiselle. Söimme huijatun hollandaise-kastikkeen kera, mutta maku oli mieto, eikä mielestäni vastannut kevätherkun hypetystä.

Höh. Lievää pettymystä.

Kauppaan. Loisto homma, lisää parsaa ja tällä kertaa hyllyssä nökötti vihreät versot. Ajattelin, että ehkä se keittäminen ei olekaan se juttu. Jospa vika olikin kokissa (erittäin mahdollista) eikä itse parsassa. Jospa todellakin keitin parsat yli. Tai kuorin liikaa. Miten makua voisi parantaa? Päädyin paistamaan parsat pannulla voin ja öljyn seoksessa ja lisäsin lusikallisen vettä pehmentämään parsoja. Ripautin suolaa ja pippuria ja söimme parsat sitruunavoin (sitruunamehua ja voita) kanssa.

Ja oli... hyvää! Erinomaista! Varsinkin ne nuput. Parsan varressa oli parsan maku, keväinen ja nupuissa maku ikäänkuin tiivistyi ja tuli täytelämmäksi, vahvemmaksi. Namnam! Mitä enemmän söin sitä enemmän innostuin. Muu perhe ei jakanut samanmoista tunnetta, joten minä liityn parsan jokakeväisiin hehkuttajiin; fanitan, mutta hillitysti.

Testatut parsat olivat kotoisin Unkarista; en yhtään ihmettele, että erityisesti kotimaiset vihreät parsat viedään käsistä, sen verran hyvästä herkusta on kyse.

Huijattu hollandaise
4 kananmunan keltuaista
50-75 g voita kuutioina
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Laita keltuaiset pinnoitettuun kattilaan ja laita levy keskilämmölle. Vatkaa keltuaisia koko ajan. Varo hyydyttämästä keltuaisia, rakenteen tulee olla juokseva. Kun keltuaiset lämpenevät, lisää voita kuutio kerrallaan. Kun voinokare on vatkattu keltuaisten joukkoon, lisää seuraava ja tuloksena pitäisi olla paksu kastike, ikäänkuin lämmin majoneesi. Ota kattila pois liedeltä ja vatkaa mukaan sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kakkutikkarit - cake pops

Kuorrutettua, tuorejuustolla höystettyä kakkua tikkarimuodossa? Pakkohan näitä oli kokeilla!

Kakkutikkarit toi julkisuuteen Angie Dudley, tai Bakerella, kuten hänet ruokapiireissä tunnetaan. Hän ihastui kakusta tehtyihin palleroihin pikkujouluissa ja kehitteli ideaa eteenpäin. Mukaan tuli mielikuvituksellinen koristelu ja tikkaritikut. Amerikkalainen instituutio Martha Steward kutsui Dudleyn televisio-ohjelmaansa ja kakkutikkareiden suosio oli taattu.

Homma lähti siis kakkupallosista mutta nykyään  löytyy myös versiot keksitikkareista, muffinssitikkareista, piirakkatikkareista, macaron-tikkareista... Bakerellan sivuilta löytyy hyvä valikoima.

Värkkäsin nämä lasten tupareihin. Tein kaksi satsia, toisen maustekakusta valkosuklaakuorrutteella ja toisen tavallisesta kuivakakusta tummalla suklaalla. Oikaisin hieman ja ostin valmiit kakut, jotka olivat koostumukseltaan hieman kosteahkoja, tai meheviä kuten asian voisi toisin ilmaista. Samoin toisen satsin tuorejuusto oli maustettua, jolla tikkareissa maistui sitrus. Toinen vaihtoehto maustamiseen olisi laittaa mukaan hilloa.

Tikkaritikkuja saa leivontaan erikoistuvista nettikaupoista tai tekemällä itse. Minä käytin grillitikkuja, jotka puolitin veitsen avulla. Olisin kaivannut esim. styroksia, johon olisin saanut tikkarit jähmettymään kuorruttamisen jälkeen mutta paremman puutteessa viinirypäleiden rasia ajoi saman homman.

Tekemistä oli kohtuullisesti - ei siis niin paljon kuin alunperin odotin. Niin kauan kun suklaa pysyi juoksevana ja kakkutaikina kylmänä, kuorrute jähmettyi hyvin, eikä valutellut suklaatippaa sinne tänne (mutta eihän se haittaa, sehän on suklaata...) ja koristeet kiinnittyivät hyvin. Erityisen hyväksi on kehuttu suklaakakusta tehtyjä kakkutikkareita sekä Domino-kekseistä valmistettuja keksitikkareita. Seuraavalla kerralla siis niitä!

Perusohje Helsingin Sanomista.

Kakkutikkarit
500 g kypsää kakkua
200 g tuorejuustoa
(pari ruokalusikallista hilloa)
200-400 g suklaata
nonparelleja koristeluun
tikkaritikkuja, grillitikkuja tms
styrox-levy tai vastaava johon tikkarit laitetaan jähmettymään

Murenna kakku kulhoon ja lisää tuorejuusto. Sekoita tasaiseksi. Jos haluat maustaa kakkutikkarit, sekoita mukaan hilloa. Pyöritä kosteasta taikinasta palloja jotka ovat noin 3 cm halkaisijaltaan. Jäähdytä palloja pakastimessa vartin verran.
Sulata 50 g suklaata ja kasta tikkaritikun pää noin sentin pituudelta suklaaseen ja työnnä kastettu tikku pallon keskelle. Laita tikkaripallot uudestaan pakkaseen vartiksi.
Sulata loppu suklaa. Kasta tikkaripallot kuorrutteeseen, käytä tarvittaessa lusikkaa apuna. Pyöräytä kevyesti jotta pinta tasoittuu. Ripottele päälle nonparelleja tai kasta pyörittele pallo lautasella jossa on nonparelleja.
Laita tikkarit jähmettymään pystyyn styrox-levyyn ja anna kovettua jääkaapissa.