Bavarois - Baijerilainen kerma (Rio 2014)

Viikko sitten järjestimme makkaramaistiaiset. Paikalle kutsuttiin sekalainen seurakunta: oli kavereita ja naapureita, isoja ja pieniä, nuoriso-osasto ja tulipa sattumoisin paikalle harvinaisia vieraita Tansaniasta asti. Puoliso grillasi minkä ehti ja muut maistelivat ja arvioivat makkaroita. Niitä olikin 18 eri lajia ja maistelut tehtiin kenenkään tietämättä, mikä tuote oli kyseessä. Säästimme toki tuoteselosteet ja työhuoneessa sai käydä lopuksi katsomassa mitä tuli syötyä. Osa makkaroista olivat keskenään lähes samanmakuisia, mutta rakenne oli erityyppinen. Joukkoon mahtui myös mm. hevosmakkara ja barbequen ja chorizon makuiset grillimakkarat. Mitään tilastoja emme tehneet, joten suosikkimakkarat oli jokaisen oma asia. Omassa perheessä vanhin lapsista odotti kovasti krakovanmakkaraa, muttei sitten tykännytkään. Itse pidin kovasti, sekä balkantyylisestä, mutta puoliso suosi makumaailmassa perinteisempää grillimakkaraa.

Tämä siis makkaramaistiaisista, josta aasinsiltana Saksaan. Hapankaali jäi tekemättä/hankkimatta ja kun vieraitakin oli yli 30 alunperin juhliin ajattelemani baijerilaiskermaherkun valmistus siirtyi muutamalla päivällä. Onneksi meillä ramppaa ystäviä mukavin väliajoin, niin sain testata tätä toisille vieraille.

Bavarois on kermainen, hyydytetty vaniljavanukas, ikäänkuin rikas vaniljakastike, johon lisätään liivatteet ja kermavaahto. Vaikka ranskalaiset kokit ovat tämän(kin) tuoneet kuuluisuuteen, on alkuperä edelleen Saksassa. Erittäin helppo tehdä myös kotioloissa ja tekee vaikutuksen jälkiruokana. Tämä syötiin alta aikayksikön, joten tämän illan otteluun täytyy kehittää jotain muuta syötävää. Saksan joukkue pelaa ensimmäisen ottelunsa ja vastassa on Portugal. Jotenkin on jäänyt kuva, että joukkue on hyvässä kunnossa ja odotukset ovat korkealla. Käykö niin, että monta päivää pelataan jalkapalloa ja lopuksi Saksa voittaa? Toivottavasti ei (mä kannatan Englantia), mutta tässä ottelussa sympatiat on Saksan puolella ja odotan hyvää peliä.

Baijeristakin tulee herkkuja

Bavarois - baijerilainen kerma
5 liivatelehteä
3 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
1/2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
5 kananmunan keltuaista
2 dl vispi- tai kuohukermaa

Mansikoita tai marjahilloa

Laita liivatteet kylmään veteen.

Vatkaa kuohukerma, maito, sokeri, vaniljasokeri sekä keltuaiset yhteen kattilassa. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Ota kattila liedeltä. Puristele liivatteista ylimääräinen vesi pois ja vatkaa vaniljakastikkeen joukkoon. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Vatkaa vispi- tai kuohukerma vaahdoksi ja sekoita varovasti jäähtyneen vaniljakastikkeen joukkoon. Kaada kastike yksittäisiin annoskuppeihin tai isoon kulhoon, kuten rengasvuokaan. Jäähdytä jääkaapissa neljä, viisi tuntia. 

 

Kumoa muotista ja koristele tuoreilla mansikoilla tai hillolla.

Horchata (Rio 2014)

Kisakeittiössä tehtiin jo muutama päivä sitten horchataa Costa Ricaa ajatellen. Horchata on vanilja-kanelijuoma, joka tunnetaan kautta Latinalaisen Amerikan. Ainesosina käytetään riisiä, ohraa, mantelia tai seesaminsiemeniä. Mausteina voidaan käyttää jopa 18 eri yrttiä, kuten Ecuadorissa, mutta yleisimmin mausteena on kanelia ja vaniljaa. Ohessa todella helppo versio riisijauhoon, jonka löysin Internetin syövereistä ja joka viittasi myös Costa Ricaan. Jos ei halua sijoittaa riisijauhoon ja omistaa tehosekoittimen, voi tavallisesta riisistä tehdä juomaa, esim. näin.

Horchata

Horchata
Reilu 1 1/2 litraa juotavaa
1 litra maitoa
1 litra vettä
2 kanelitankoa
1 1/2 dl sokeria
reilu 1/2 dl riisijauhoa
1 rkl vaniljasokeria

Kuumenna maito ja anna poreilla puolisen tuntia. Kaada keittynyt maito isoon astiaan ja lisää vesi ja kanelitikut. Anna levätä vartin verran.
Vatkaa sitten huolella nesteeseen sokeri, riisijauho ja vaniljasokeri. Jäähdytä jääkaapissa neljä tuntia.
Kaada juoma tarjoilukannuun, mutta jätä sakka ja kanelitikut astian pohjalle. Tarjoile jäiden kera, ripottele päälle kanelia.

Nam, tosi hyvää! kommentoi nirso neitimme ja kylläpä tuo omaan makuunkin käy oikein hyvin. Tämä onkin erinomainen kesä juoma, jota voi tehdä ison satsin tai maustaa vaikkapa rommilla, kuten puertoricalaiset tekevät.

Nysse alakaa (Rio 2014)

Kirjoittelen tässä pitkästä aikaa. Elämä on ollut kiireistä - ja niin tulee olemaankin, mihinkäs se vauhti katoaisi. Tässä arkihösäämisen ja lomasäätämisen ohella olisi tarkoitus seurata jalkapallon mömmömkisoja. Meillä minä intoudun jonkin verran, muut lähinnä ihmettelevät. Jottei aika menisi täysin töllön ääressä, palloilen myös keittiön puolella ja haastan itseni kokkaamaan kisassa pelaavien maiden ruokia.

Juu-up. Kyllähän sitä kokkaa vaikka ranskalaista ruokaa, mutta annas olla - että vaikka norsunluurannikkolaista myös? Otinkohan liian ison haasteen? Rohkea rokan syö (ja meikäläisen kokeilut)...

Aamiaisleipä

Aamupalakokeiluista jäi taskuun tällainen voikkariviritelmä, jonka haluan jakaa muillekin. Leipä on aika tuhti, joten ihan joka aamu tällaista ei todellakaan tule tehtyä, mutta silloin tällöin, herkutteluun ja hyvään aamuun.

Nam nam

Lehtikaali-pekoni-toast
Yhdelle
Pekonia
1/2 pss lehtikaalia
1 valkosipulin kynsi
1 kananmuna
2 paahtoleivän siivua

Leikkaa lehtikaalista ruodit pois ja leikkaa kaalit ohuiksi nauhoiksi.
Paista pekoni rapeaksi ja siirrä pekonisiivut talouspaperin päälle valumaan.
Raasta valkosipuli pannulle paistumaan pekonin rasvassa ja lisää lehtikaali. Sekoittele, jotta lehtikaali saa tummanvihreän värin. Lisää tarvittaessa pari lusikallista vettä. Siirrä kaalit lautaselle odottamaan.
Pyyhkäise paistinpannu ja paista kananmuna. Paahda paahtoleipä.
Kokoa leipä: Laita paahtoleivän päälle lehtikaali, pekonia ja päälle paistettu kananmuna. Mausta tarvittaessa mustapippurilla (suolaa tuskin tarvitsee). Päälle toinen paahtoleipäsiivu. Leikkaa kahtia ja nauti!

Kakkupostaus

Voi että mä olen vältellyt tätä! Kierrellyt ja kaarrellut... Meinaan, että mä en ole kummoinen kakuntekijä. Vuosien varrella olen onnistunut pääsemään pälkähästä aika näppärästi. Ensin onnistuin ulkoistamaan lasten synttäreiden kakunteon kummeille ja oi! mitä kakkuja lahjaksi tulikaan! Sitten keksin, että trifle on eräänlainen täytekakku, mutta vain kauniisti lasikulhossa ja siinä on vain päällinen, joka tarvitsee koristeita. Kaikki muu hoituu itsestään: ainekset voi vaikka heittää kulhoon ja silti on makua ja tarpeeksi kosteutta, sokeria ja kermaa - tarviiko muuta?
No ei. Paitsi että ruokaharrastajana mulla on jonkinmoinen tarve haastaa itseäni jotta pääsen eteenpäin.

Mun kakut ovat olleet vähän kuivia. Lisäksi mulla ja puolisolla on hitusen eriävä makumielipide siitä kuinka kostea kakun täytyy olla. Mulle menee peruskostea, puolisolle pitää olla reilusti kostea täytekakku. Olen ollut tietoinen, että leivonnassa kannattaa noudattaa annettuja määriä ja lämpötiloja, joten niiden suhteen ei ole ongelmaa tullut, vaan olen kiltisti tehnyt ohjeen mukaan, joten sokerikakku on aina ollut hyvä sokerikakku. Ehkä suurin ongelma on ollut, että teen kakkuja sinnepäin- ja eiks-se-käy-jos-vaan-lätkii-täytteen-näin -periaatteella.

Hienohelma prinsessakakku

Eikun niskasta kiinni. Hyvä suunnittelu on kaiken perusta ja niinpä useampaan otteeseen tuli luettua Kinuskikissan sivuilta perusteita niin erilaisista kakkupohjista, täytteistä ja kuorrutteista. Yllätyksekseni kävi ilmi, että kostutusmäärä on ollut hyvä, ehkä jopa liiallinen! Ongelman ydin olikin, että teen kakut liian hätäisesti. Täytekakku täytyy tehdä ja täyttää edellisenä päivänä, jotta se kostuu hyvin. Ainesten tulee siis tutustua toisiinsa. Ilmankos on ollut vähän kuivakkaa...

Toinen huomio oli, että käytän liian vähän aineksia täytteeseen. Olin aina ajatellut että palttiarallaa neljä desiä kermaa vaahdotettuna riittää sekä täytteeseen että koristeluun. Ei oikein riitä; pelkästään täytteeseen saa upotettua sen määrän. Tai muutenkin, täyteaineksia on hyvä olla paljon, tulee maukasta ja komian näköistä.

Kunkkupossu, just niin överi

Mähän en pahemmin testaile, joten hiukan jännitti, kun synttäreille suunnittelin Angry Birds Kunkkupossu-kakun. Tilasin Confetti-nettikaupasta vihreää pastaväriä ja valkoista sokerimassaa. Ohjeena oli Kinuskikissan Angry Birds-kakun ohje, täältä. Värjäsin, kuulkaas, sokerimassankin ihan ite! Kakku oli mehevä, hyvä ja riittoisa. Onnistumisen elämyksiä! Puoli vuotta myöhemmin, seuraavien synttäreiden aikaan, kokeilin Prinsessakakkua, tämäkin Kinuskikissalta. Hyvin onnistui sekin ja oli ihanaa. Seuraava haaste onkin tehdä koristelut kermasta; sokerimassan käyttö antaa anteeksi koristelussa - haastetta peliin siis!

Tummempi prinsessa

Pinaattimunakas

Aah, mikä löytö!
Varasin tuoretta pinaattia aamun pirtelöä varten (pinaattia, päärynää, banaania, maustamatonta jogurttia ja ripaus sokeria), josta kuitenkin jäi puolet. Koska määrästä ei olisi ollut lounaan tai päivällisen lisukkeeksi täytyi sille keksiä muuta käyttöä. Muistelin, että pinaattimunakas olisi ollut kehuttu, tai jokin ranskalainen juttu (omelette aux épinards) ja hakukone löysikin pikapikaa monta ohjetta. Menin sillä mitä kaapista löytyi.

Upea maku! Nannaa!

Pinaattimunakas
Yhdelle
150 g tuoretta pinaattia valkosipulin kynsi
2 kananmunaa
loraus kermaa
suolaa

Pese ja trimmaa pinaatti varsistaan. Pilko valkosipuli.
Kuumenna paistinpannussa hieman öljyä ja lisää valkosipuli ja pinaatit. Anna pinaatin muuttua tummanvihreäksi. Sillä välin vatkaa munien rakenne rikki lasissa ja sekoita joukkoon loraus kermaa. Kun pinaatit ovat saaneet syvän värin, kaada munakermaseos pannulle. Anna hyytyä. Mausta suolalla ja nauti.

The Cooking Cure - aamupala-analyysia

The Cooking Cure on menossa jo toista viikkoa. Viime viikolla keskityttiin aamupala-asioihin ja minäkin yritin muistella että mitäs sitä tulikaan syötyä aamuisin. Mieleen muistui pala sieltä ja toinen täältä, mutta sain raapustettua jotain paperille. Nyt on enemmän analyysin paikka.

Mulla elämää sanelee uni ja lasten kouluunviemisrumba. Aamulla aika menee lasten pukemiseen ja syöttämiseen ja muihin aamutouhuihin. Jos kahvikupillisen ehdin juoda ja haukkaamaan voileivän niin se on jo hyvin! On meillä toki löysempiäkin aamuja, jolloin ehtii paremmin syödä esim. puuroa pienimmän kanssa.

Mun aamupalaa voisi kehittää terveellisempään suuntaan. Enemmän marjoja, hedelmiä ja kuituja. Avainsanoja olisi myös nopeasti ja valmistelut etukäteen. Ei makeaa paitsi viikonloppuisin, kuten vaikkapa amerikkalaiset pannukakut, french toast tms. Selailin aamupalareseptejä ja vastaan tuli smoothiet, puurot, itsetehty mysli, munat ja pekoni -variaatiot, talkkuna, avocado levitteenä, croissant. Jogurtista mä en näytä pääsevän eroon, mutta pikku hiljaa olen totuttautunut maustamattomaan.

Löysin myös yhden elämää helpottavan vinkin: smoothien voi tehdä etukäteen ja pakastaa jääpalamuotteihin. Jääkaappiin pirtelöä ei kannata tehdä, sillä ainekset erottautuvat ja tuloksena on epämääräinen ja epäilyttävän näköinen litku. Sen sijaa pakastimesta on kätevä ottaa aamuisin muutama pala lasiin ja antaa sulaa. Valmista, kylmää pirtelöä kätevästi.

Niinpä eilen valmistin satsin pirtelöä mustikoista ja punaherukoista ja juuri äsken lehtikaalista ja päärynästä. Lehtikaalipirtelöön laitoin kokeeksi piimää, mutta se toi happamuutta mielestäni liiaksi (ensi kerralla maitoa...), mutta päärynä sopii erinomaisesti kaalin pariksi.

Vihreää kerrakseen

Pirtelö lehtikaalista ja päärynästä
4 lehtikaalin lehteä
1 pieni päärynä
1/2 banaani
1/2 tl kanelia
1 dl piimää
2 rkl sokeria

Laita kaikki ainekset yhteen ja pyöräytä pirtelöksi.

Mustikkapunaherukkapirtelö
1 dl mustikoita
1 dl punaherukoita
1/2 banaani
1 dl maustamatonta jogurttia
1 dl maitoa
ripaus sokeria

Surrauta kaikki sauvasekottimella sekaisin ja nauti tai pakasta.

Mustikat ja punaherukat iloisesti sekaisin

The Cooking Cure - kohti muutosta

Ei, tämä ei ole dieetti. Tätä voi ajatella enemmänkin päivittäisenä rohkaisuna kokata jotain terveellisempää kuin ennen. The Kitchn-blogaanit haastavat kokkaamaan kotiruokaa neljän viikon ajan ensin pienin askelin päättyen kunnon aterioihin. Voit itse asettaa tavoitteesi millainen aamiainen, lounas ja illallinen pitäisi olla. Sähköpostitse tulee tehtäviä, joiden tarkoituksena on opastaa uusiin rutiineihin ja aterioihin, sekä inspiraatiota ja rohkaisua. Koko homma on ilmainen ja edistymisen voi tviitata tai kuvata vaikka Instagramiin. 

Ruokaharrastajana keittiössä tulee vietettyä aikaa paljonkin, mutta minä ajattelin ottaa tämän enemmän matkana kohti terveellisempää ruokavaliota. Ja, josko kuukauden kuluttua olisi jotain tarttunut omiin pikku ympyröihin. Ajankohtakin on loistava kun tiistaina laskeudutaan paastoon. The Cooking Cure alkaa jo huomenna, joten hopi hopi, asiasta lukemaan ja ilmoittautumaan täältä.

Cobb salad

Hollywoodista 1920-luvulta peräisin oleva resepti. Brown Derby-ravintolan kokki oli rankan päivän päätteeksi nälkäinen ja heitti kasaan tarjolla olevista aineksista salaatin. Salaatti oli hyvää ja sai pian mainetta ja kunniaa. Nimen salaatti sai ilmeisesti kuitenkin ravintolan omistajan, ei kokin, mukaan. Kokille silti kiitos!

Minuun salaatti vetosi heti, sillä tässä on paljon omia suosikkiaineksia: pekonia, avokadoa, kanaa ja sinihomejuustoa. Kuvassa juusto on laitettu kauniisti sivussa. Näin jotta muutkin perheenjäsenet uskalsivat maistaa.

Cobb salad - Cobbin salaatti
jäävuorisalaattia
tuoretta pinaattia
paistettua kanaa
tomaattia
avocadoa
kananmuna
pekonia
sinihomejuustoa
(puna)sipulia

Salaatinkastike:
2 rkl ruokaöljyä
1 rkl viinietikkaa
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 tl sinappia

Keitä kananmuna haluamaasi kypsyyteen, jäähdytä ja kuutioi. Silppua ja paista pekoni. Silppua sipuli. Kuutioi avocado ja tomaatti. Pese pinaatti ja salaatti ja revi sopiviksi suupaloiksi. Leikkaa kana paloiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen, murustele sinihomejuusto päälle.
Sekoita salaatinkastikkeen ainekset yhteen ja liruta salaattiin.

Runebergin tortut

Tänä vuonna syntyi vähän (mutta vain vähän) vaativampia runebergin torttuja kuin pari vuotta sitten. Ohje on Hesarin ja vinkkejä on otettu myös Kinuskikissalta ja näyttipä Masun täydeltä -blogikin mallia.
Kinuskikissa käytti mukavasti piparinmuruja, joten muutin Hesarin ohjetta sen verran, että laitoin mukaan kanelia. Ei pöllömpää, sanoisi Neponen. Perhe tykkäsi eikä tekeminenkään ollut vaikeaa. Mähän en väkerrä piiperryksiä, joten kostutus ja sarjatyönä tehty koristelu ei tuottanut ongelmia vaan homma hoitui rivakasti. Olisin tietty voinut käyttää leivoskäyttöön tarkoitettuja lieriöitä (löytyy jopa huikeat kaksi kappaletta), mutta muffaripelti hoiti homman kotiin.

Runebergintortut
12-14 kpl
200 g voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
2 dl mantelirouhetta
1 dl korppujauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 dl kevytkermaa

Paistonkestävää vadelmamarmeladia

Kostutus:
1 dl vettä
1/2 dl sokeria
muutama tippa rommiesanssia

Tomusokeria sokerikuorrutukseen

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää kerman kanssa vuorotellen taikinaan. Sekoita tasaiseksi.
Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen.
Voitele muffinssipellin syvennykset ja laita pohjalle ensin teelusikallinen vadelmahilloa ja sen päälle ja ympärille taikinaa. Paista torttuja 15-20 minuuttia.
Anna jäähtyä hieman. Halutessasi voit leikata torttujen "hatun" pois, jotta saat tasaisen pinnan, josta siis tulee tortun pohja. Kumoa tortut ylösalaisin, jotta hillo on päällä ja leikattu pinta alla.

Kostutus: Kuumenna vesi ja sokeri esim. mikroaaltouunissa kuumaksi ja sekoita jotta sokeri liukenee. Lisää rommiesanssi.

Sokerikuorrutus: Ota muutama ruokalusikallinen tomusokeria ja lisää joukkoon muutama teelusikallinen rommikostutusta. Sekoita, jotta saat notkean sokerikuorrutteen.

Kaada rommikostutusta lautaselle ja kostuta tortut kierittelemällä. Laita tortun päälle teelusikallinen vadelmahilloa ja ympärille sokerikuorrutusta.