Mangojogurttikakku - Arla Ingman kokeilussa

Kevähällä tuossa Arla Ingman tarjosi kevään uutuustuotteita kokeiluun. Makunystyröitä hellittiin mehuilla, juustoilla ja tuorejuustoilla ja jogurtilla.

Eräs satsi Arlan tuotteita

Mehut maistuivat oikein tuoreilta, hedelmälihaa löytyi ja mehuista löytyy myös terveysvaikutteisia versioita, joissa on maitohappobakteereja mukana. Tuorejuusto-osasto ensin hämmästytti, sitten ilahdutti: juustot olivat kaikki hyvin pehmeitä! Olen nimittäin tottunut siihen, että tuorejuusto on hyvin jämäkkää, jota sitten levitetään tai pehmennetään eri tavoin. Näistä tulee mieleen italialaisten mascarpone ja näitä on helppo heittää pastan tai keiton sekaan. Kuvassa on Valkosipuli & Yrtit -tuorejuusto, mutta testasimme myös Toscanan, josta löytyi mukavasti sattumia; tomaattia ja basilikaa, paprikaa ja kesäkurpitsaa.
Mozzarelloista mukaan kaupasta lähti valmiiksi viipaloitu versio, joka käytettiin pizzaan (tomaattikastike, mozzarellaa sekä kaapista löytynyttä juustoa raastettuna - olisi tarttenut vielä basilikaa).

Viimeinen pala pizzaa...

Grill cheese -grillijuustosta tein salaattia lihan kaveriksi. Täytyy sanoa, että grillijuusto oli todella suolaista, eikä omenan vähäinen makeus pystynyt sitä tällä kertaa kompensoimaan. Tarvinnee käyttää lisänä vaikka päärynää.

Grillijuustosalaatti

Grillijuustosalaatti
salaattia
retiisiä
omenaa
kurkkua
grillattavaa juustoa
suolaa ja pippuria
öljyä ja sitruunamehua

Huuhtele salaatti, pilko retiisit ja kurkku pienemmiksi, kuori omena ja viipaloi. Grillaa juusto kokonaisena molemmilta puolilta, jotta se saa hieman väriä. Leikkaa paloiksi ja yhdistä salaatin ainekset. Mausta.

Juustoahan meidän perheessä kuluu hyvin. Joskus arkijuustona on tavallista edamia, yleensä kuitenkin jotakin kermajuustoa. Gouda on ikisuosikki, jota pitää olla varsinkin jouluna. Emmentalia ostamme harvoin ja sen lisäksi perhettä jakaa home ja savu; minä pidän homejuustoista, puoliso ei. Puoliso pitää savujuustoista, minä en. Tätä ajatellen testissä ollut Kadett Original, joka on kypsynyt 13 viikkoa, on maukasta. Vielä kaapissa odottaa Wästgöta Kloster Röd, portsalut-juusto.

Ja viimeisenä mainittakoon Luonto+ mangojogurtti. Maistelin tätä jo aiemmin, melko pian kun tuote tuli markkinoille ja tykkäsin kovasti. Maku on mangoinen eikä liian makea. Tällä kertaa halusin tehdä siitä jotain ja tuloksena oli mangojogurttikakku. Kyseessä on keksipohjainen tuorejuustokakku, johon on käytetty jogurttia raikastamaan. Inspiraatiota hain mm. Mimmin keittiöstä.

Unelmainen mango

Mangojogurttikakku
Pohja:
175 g digestivekeksejä
50 g sulatettua voita

Täyte:
3 dl mangojogurttia
200 g maustamatonta tuorejuustoa

7 kpl liivatetta
2 rkl vettä tai sitruunamehua
2-3 dl mangososetta
2 dl kermaa

Kiille:
1 dl vettä
1 1/2 dl hyytelösokeria
2 1/2 - 3 dl mangososetta

Pohja: Murskaa keksit hienoksi ja lisää sulatettu voi. Sekoita tasaiseksi ja vuoraa irtopohjavuoka muruseoksella. Laita kylmään odottelemaan täytettä.

Täyte: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita mangojogurtti ja tuorejuusto yhteen.
Kuumenna vesi tai sitruunamehu ja liota liivatelehdet kuumaan nesteeseen yksitellen. Anna jäähtyä hetki ja lisää neste mangososeen joukkoon. Sekoita hyvin ja kääntele se sitten tuorejuusto-jogurttiseokseen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita varovasti täytteen joukkoon.
Kaada täyte keksipohjalle ja anna hyytyä tunnin verran jääkaapissa.

Kiille: Kun kakku on hyytynyt, kuumenna vesi ja mangosose kattilassa. Lisää hyytelösokeri sekoittaen kunnes sokeri sulaa joukkoon ja liemi kirkastuu. Anna kiilteen jäähtyä hieman ja kauho kakun päälle. Kiilteen tulisi olla haaleaa, jottei se sulata kakun täytettä muttei myöskään jämähdä kattilaan.
Anna asettua kylmässä mielellään seuraavaan päivään (Itse en antanut olla kuin tunnin, joten kiille ei ollut ehtinyt jähmettyä kunnolla).

Juhannusarvonnassa voitti...

...tällä kertaa Neiti Kesäheinä! Onneksi olkoon! Laitahan postia, jotta kirja saadaan lähtemään oikeaan osoitteeseen.
Arvonnan suoritti random.org, kätevä sivu.

Ja sitten muuta. Mitä alkukesästä on syöty? Suurin juttu on ollut grillauksen opettelu. Siis puolisolla, minä ja muut perheenjäsenet olemme saaneet nauttia vallan onnistuneista tuotoksista. Puoliso jynssäsi, rapsutti ja pyyhki grillistä edellisen kesän herkkujämät pois ja muutenkin opetteli grillin toimintaa samalla. Grillimakkaroista aloiteltiin, sitä seurasi valmiit grilliboksit ja valmiiksi marinoidut lihat. Saavutus sinänsä oli kokeilla naturelleja possun ribsejä, jotka ensin keitettiin mausteliemessä ja käristettiin niihin makua grillissä. Mallia otettiin Ankerias Vipuselta, kiitos vaan sinne! Porkkanoitakin käristettiin kertaalleen, mutta vihannespuoli tarvitsee hieman suunnittelua, samoin mun haaveissa on saada jälkkärikin samaan syssyyn: marinoituja ja grillattuja nektariineja, persikoita ja ananastakin.

Muuten on menty arkilinjalla, noppasoppaa, hernekeittoa, perunasalaattia jne. On syöty pakastinta tyhjäksi. Kokeilussa oli Glorian Ruoka&Viinin raparperipaistos, joka oli kuin kinuskia. Juhannusrientoihin vietiin sacherkakun tyyppinen suklaakakku ja illanviettoon suklaacroisantteja (lehtitaikinaa ja murennettua Mars-patukkaa). Sen lisäksi kokeilussa on ollut Arla Ingmanin tuotteita, joista lisää seuraavassa postauksessa.

Juhannusarvonta

Iris sibirica - siperian kurjenmiekka

Niinpä koitti keskikesän aika ja tämäkin blogi täytti yhden vuoden - hurraa! Sen kunniaksi kommenttilootaan kommenttinsa jättäneiden kesken arvotaan keittokirja silkasta antamisen ilosta - juhannuksen jälkeen, kunhan tässä ehditään. Loma-aikaan ei tartte hötkyillä...

Kerrassaan iloista juhannusta kaikille!

Viinisuolaheinä eli punahierakka

Parsatesti ja hollandaise-huijaus

Mikä siinä parsassa oikein on? Joka kevät sama juttu: blogit, lehdet ja mediakin suorastaan pursuaa parsan ihanuutta. Parsapiirakkaa, parsaa pastan kanssa, parsasalaattia, parsaa ilmakuivatun kinkun tai campasimpukoiden kera, parsaa ja camembertia, parmesania tai vuohenjuustoa, parsakeittoa, risottoa, kuskusta, parsaa keitettynä, grillattuna, paahdettuna ja gratinoituna. Näin muutamia mainitakseni.

Vehreää vihreää

Myönnettäköön, että parsa on erittäin terveellinen vihannes. Se sisältää useita vitamiineja, kivennäisaineita ja verisuonten seinämiä vahvistavaa flavonoidia ja se on vähäenerginen ja kuitupitoinen. Jo muinaisessa Egyptissä syötiin parsaa, roomalainen hallitsija Augustus järjesti erityisen "parsalaivaston" saadakseen parsaa mahdollisimman nopeasti ruokapöytäänsä ja Madame de Pompadour nautti parsan versoja erityisenä herkkuna.

Eli käsittelyssä on historiallinen herkku.

Ostin ensin valkoista parsaa - lähikauppamme tarjosi vain sitä. Kuorin varovasti, nuppujen alta juureen saakka. Poistin puumaista tyveä sentin, pari. Sidoin varret yhteen ja keitin varoen suolalla maustetussa vedessä. Muutama minuutti. Valutin ja asettelin lautaselle sievästi. Täytyy myöntää, että ehkä meni hieman yli, mutta pidin tulosta kohtuullisena näin ensikertalaiselle. Söimme huijatun hollandaise-kastikkeen kera, mutta maku oli mieto, eikä mielestäni vastannut kevätherkun hypetystä.

Höh. Lievää pettymystä.

Kauppaan. Loisto homma, lisää parsaa ja tällä kertaa hyllyssä nökötti vihreät versot. Ajattelin, että ehkä se keittäminen ei olekaan se juttu. Jospa vika olikin kokissa (erittäin mahdollista) eikä itse parsassa. Jospa todellakin keitin parsat yli. Tai kuorin liikaa. Miten makua voisi parantaa? Päädyin paistamaan parsat pannulla voin ja öljyn seoksessa ja lisäsin lusikallisen vettä pehmentämään parsoja. Ripautin suolaa ja pippuria ja söimme parsat sitruunavoin (sitruunamehua ja voita) kanssa.

Ja oli... hyvää! Erinomaista! Varsinkin ne nuput. Parsan varressa oli parsan maku, keväinen ja nupuissa maku ikäänkuin tiivistyi ja tuli täytelämmäksi, vahvemmaksi. Namnam! Mitä enemmän söin sitä enemmän innostuin. Muu perhe ei jakanut samanmoista tunnetta, joten minä liityn parsan jokakeväisiin hehkuttajiin; fanitan, mutta hillitysti.

Testatut parsat olivat kotoisin Unkarista; en yhtään ihmettele, että erityisesti kotimaiset vihreät parsat viedään käsistä, sen verran hyvästä herkusta on kyse.

Huijattu hollandaise
4 kananmunan keltuaista
50-75 g voita kuutioina
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Laita keltuaiset pinnoitettuun kattilaan ja laita levy keskilämmölle. Vatkaa keltuaisia koko ajan. Varo hyydyttämästä keltuaisia, rakenteen tulee olla juokseva. Kun keltuaiset lämpenevät, lisää voita kuutio kerrallaan. Kun voinokare on vatkattu keltuaisten joukkoon, lisää seuraava ja tuloksena pitäisi olla paksu kastike, ikäänkuin lämmin majoneesi. Ota kattila pois liedeltä ja vatkaa mukaan sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kakkutikkarit - cake pops

Kuorrutettua, tuorejuustolla höystettyä kakkua tikkarimuodossa? Pakkohan näitä oli kokeilla!

Kakkutikkarit toi julkisuuteen Angie Dudley, tai Bakerella, kuten hänet ruokapiireissä tunnetaan. Hän ihastui kakusta tehtyihin palleroihin pikkujouluissa ja kehitteli ideaa eteenpäin. Mukaan tuli mielikuvituksellinen koristelu ja tikkaritikut. Amerikkalainen instituutio Martha Steward kutsui Dudleyn televisio-ohjelmaansa ja kakkutikkareiden suosio oli taattu.

Homma lähti siis kakkupallosista mutta nykyään  löytyy myös versiot keksitikkareista, muffinssitikkareista, piirakkatikkareista, macaron-tikkareista... Bakerellan sivuilta löytyy hyvä valikoima.

Värkkäsin nämä lasten tupareihin. Tein kaksi satsia, toisen maustekakusta valkosuklaakuorrutteella ja toisen tavallisesta kuivakakusta tummalla suklaalla. Oikaisin hieman ja ostin valmiit kakut, jotka olivat koostumukseltaan hieman kosteahkoja, tai meheviä kuten asian voisi toisin ilmaista. Samoin toisen satsin tuorejuusto oli maustettua, jolla tikkareissa maistui sitrus. Toinen vaihtoehto maustamiseen olisi laittaa mukaan hilloa.

Tikkaritikkuja saa leivontaan erikoistuvista nettikaupoista tai tekemällä itse. Minä käytin grillitikkuja, jotka puolitin veitsen avulla. Olisin kaivannut esim. styroksia, johon olisin saanut tikkarit jähmettymään kuorruttamisen jälkeen mutta paremman puutteessa viinirypäleiden rasia ajoi saman homman.

Tekemistä oli kohtuullisesti - ei siis niin paljon kuin alunperin odotin. Niin kauan kun suklaa pysyi juoksevana ja kakkutaikina kylmänä, kuorrute jähmettyi hyvin, eikä valutellut suklaatippaa sinne tänne (mutta eihän se haittaa, sehän on suklaata...) ja koristeet kiinnittyivät hyvin. Erityisen hyväksi on kehuttu suklaakakusta tehtyjä kakkutikkareita sekä Domino-kekseistä valmistettuja keksitikkareita. Seuraavalla kerralla siis niitä!

Perusohje Helsingin Sanomista.

Kakkutikkarit
500 g kypsää kakkua
200 g tuorejuustoa
(pari ruokalusikallista hilloa)
200-400 g suklaata
nonparelleja koristeluun
tikkaritikkuja, grillitikkuja tms
styrox-levy tai vastaava johon tikkarit laitetaan jähmettymään

Murenna kakku kulhoon ja lisää tuorejuusto. Sekoita tasaiseksi. Jos haluat maustaa kakkutikkarit, sekoita mukaan hilloa. Pyöritä kosteasta taikinasta palloja jotka ovat noin 3 cm halkaisijaltaan. Jäähdytä palloja pakastimessa vartin verran.

Sulata 50 g suklaata ja kasta tikkaritikun pää noin sentin pituudelta suklaaseen ja työnnä kastettu tikku pallon keskelle. Laita tikkaripallot uudestaan pakkaseen vartiksi.

Sulata loppu suklaa. Kasta tikkaripallot kuorrutteeseen, käytä tarvittaessa lusikkaa apuna. Pyöräytä kevyesti jotta pinta tasoittuu. Ripottele päälle nonparelleja tai kasta pyörittele pallo lautasella jossa on nonparelleja.

Laita tikkarit jähmettymään pystyyn styrox-levyyn ja anna kovettua jääkaapissa.

Puolukkajuoma

Jälleen on aika, jolloin mielessä siintää jo eloaika ja uusi sato. Saimme lopputalvesta himomarjastajilta sangollisen survottua puolukkaa. Se on odottanut käyttöä viileässä, kärsivällisesti, sillä pienessä perheessä puolukkaa ei tule käytettyä niin usein puolukkahillona. Hyvä keino käyttää puolukkasurvos on tehdä siitä mehua.

Lapsuuteeni kuului kiinteästi puolukkamehu. Syksyllä käytiin ahkerasti marjassa (vanhemmat poimivat, minä rakensin majaa...) ja satoa tuli runsaasti. Osa puolukoista myytiin, loput säästettiin itselle hilloksi ja puolukkamehuksi. Mehua oli aina. Hapan maku ei aina miellyttänyt tällaista makeaan taipuvaista, mutta kesäisin raikas juoma oli paikallaan. Käsittääkseni puolukka ei tarvitse erityisemmin säilöntäaineita, sillä se sisältää luonnostaan bentsoehappoa ja puolukkasurvos säilyy hyvin viileässä sellaisenaan.

Puolukkajuoma
3 l puolukkasurvosta
1 1/2 l vettä
300 g sokeria/1 l mehua

Sekoita survos ja vesi ja anna mehustua muutamasta tunnista vuorokauteen. Lisää sokeri ja anna liueta. Siivilöi ja pullota mehu. Laimenna sopivaksi ennen käyttöä
Säilyy kylmässä muutaman kuukauden.

Pesto alla genovese

Everything you see I owe to spaghetti.
Sophia Loren

Kevättä lautasella

Pesto alla genovese
35 g pinjansiemeniä
reilusti tuoretta basilikaa
50 g parmesaania
1/2-1 valkosipulinkynttä
1-2 dl oliiviöljyä

Surrauta kaikki muut paitsi oliiviöljy sekaisin sauvasekoittimella. Lisää öljyä vähitellen joukkoon, jotta saat aikaan paksun kastikkeen.
Keitä spagetti suolaisessa vedessä kypsäksi ja valuta. Lusikoi mukaan pestoa ja ohenna tarvittaessa pastan keitinliemellä.
Loppu pesto säilyy jääkaapissa pari viikkoa, kun päälle lorauttaa pienen määrän oliiviöljyä.

Täytekakku voikreemillä

Tässä ei parane kaloreita laskea. Nam nam...

Voikreemiä ja sulaa suklaata

Täytekakku voikreemillä

Sokerikakku:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

mehua kostuttamiseen

1-2 banaania

Voikreemi:
100 g voita
2 1/2 dl tomusokeria
1 1/2 rkl vaniljakastikejauhetta
2 tl kiehuvaa vettä

Suklaakuorrute:
1/2 dl vettä
2 rkl hunajaa tai siirappia
1 dl sokeria
150 g suklaata
nonparellia / strösseliä

Sokerikakku:
Voitele ja jauhota kakkuvuoka. Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen.
Vaahdota kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja sekoita varovasti vaahtoon.
Paista noin puoli tuntia.
Kumoa kakku hieman jäähtyneenä.
Halkaise kakku kahdeksi levyksi ja kostuta.
Muussaa banaani ja levitä alemmalle kakkulevylle.

Voikreemi:
Vatkaa pehmeä voi, tomusokeri ja vaniljakastikejauhe sekaisin. Lisää kiehuva vesi ja sekoita tahnaksi.
Voitele banaanikakkulevy voikreemillä ja aseta päälle kakun toinen levy.
Anna maustua jääkaapissa. Tee suklaakuorrute juuri ennen tarjoilua.

Suklaakuorrute:
Laita vesi, hunaja tai siirappi, sekä sokeri kattilaan ja kiehauta silloin tällöin sekoitellen. Palastele suklaa siirappiseen veteen ja nosta kattila sivuun. Anna suklaan sulaa muutama minutti, sitten vatkaa seos kiiltäväksi.
Kaada kuorrute kakun päälle ja anna valua reunoille. Koristele heti nonparelleilla.

Focaccia

Hiiva meinasi kävellä kaapista ulos, joten ylikäyneen aktiviteetin ehkäisemiseksi kävin toimeen ja pyöräytin focaccian. Italialainen focaccia tarkoittaa yhden sortin leipää, ei suinkaan uunissa vaan tulisijalla paistettua. Se on pizzan tyylinen, sillä sen päälle voidaan ripotella jos jonkinmoista maustetta. Yleisimmät lienevät suola ja rosmariini, mutta myös aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja sardelli (eli se oikea anjovis) käyvät focaccian päälle.

Yellow brick road?

Focaccia
Juuri:
50 g hiivaa
4 dl vettä
12 dl vehnäjauhoja

Taikina:
2 tl suolaa
2 tl sokeria
1-2 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä
1 dl (oliivi)öljyä
  
Pinnalle:
oliiviöljyä
4 rkl tuoretta rosmariinia
suolaa

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi (37 C astetta) ja liuota siihen hiiva. Sekoita jauhot joukkoon ja anna kohota noin 20 minuuttia.
Lisää muut ainekset ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Anna kohota n. 20 minuuttia.
Vuoraa kaksi uunipeltiä leivinpaperilla ja painele taikina niihin. Pirskota päälle reilusti öljyä, rosmariinia ja suolaa. Anna kohota ja laita uuni sillä välin lämpiämään 200 C asteeseen. Paista n. 20 minuuttia.

Vuohenjuustosalaatti

Tupaantuliaisia vietettiin oikein urakalla. Valmistin salaattia, triflen, keksejä, mausteisia pähkinöitä ja ties mitä kolmellekymmenelle hengelle. Kaikki oli hyvää; seura, ruoka, tunnelma. Kiitos ystävät!

Salaisuus ison määrän valmistamisessa on huolellinen suunnittelu. Kuinka paljon, milloin valmistetaan, mihin laitetaan esille, sekä ainainen yllätysmomentti: pitää olla valmis joustamaan, jos asiat eivät suju suunnitelmien mukaan, myös ajallisesti. Näissä juhlissa aikataulu piti. Sen sijaan salaatin ohessa syötäväksi leiväksi suunnittelin aivan muuta, mutta oikaisin sitten kun cocktail-piirakat tulivat sopivasti tarjoukseen kaupassa. Se oli loistava veto, itse ainakin tykkäsin kovasti.

Huolellisen suunnittelun lisäksi minulla pätee motto: ruokaa pitää olla tarpeeksi. Siitä yleensä seuraa se, että juhlaherkkuja syödään sitten seuraavakin viikko. Mikäs sen mukavampaa, vaikka pientä narinaa kuului perheen nuorempien suusta kun rucolaa syötiin kolmatta päivää.

Tupariherkkuja

Vuohenjuustosalaatti
Paahdetut tomaatit:
500 g tomaatteja
oliiviöljyä
suolaa, sokeria, timjamia ja/tai oreganoa

Salaatti:
70 g salaattipinaattia
100 g keräsalaattia tms.
100 g rucolaa
200 g vuohenjuustoa
tuoretta minttua

Laita uuni lämpiämään 125 C asteeseen. Lohko tomaatit ja asettele ne uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä ja ripottele mausteet mukaan. Paahda uunissa tunti, puolitoista.

Huuhtele salaatit ja revi pienemmiksi. Asettele tarjoiluastiaan ensin salaatit, sitten tomaatit ja vuohenjuusto suupaloina. Kaada tomaateista jäänyt neste mukaan. Heitä silputtu minttu päälle.