Kaappikuskus

Tämä on juuri sitä mitä nimi antaa ymmärtää: ainekset ovat just mitä kaapista löytyi. Hyvää tuli. Söimme tämän kylmänä eli salaattimuotoisena.

Kaappikuskus
2 paprikaa
200 g kirsikkatomaatteja
2 porkkanaa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
öljyä, suolaa, sokeria, sitruunamehua
3 dl kasvislientä
2 1/2 dl kuskusta
n. 1 dl tomaattikastiketta (ihan peruspastakastike, tai käytä 1/2 dl ketsuppia tai purkki pyreetä)
1/2 tl kanelia
1/2 dl rusinoita
voita
(pari säilöttyä limelohkoa)
pätkä kurkkua
suolaa, pippuria, ripaus cayennepippuria
(granaattiomenan siemeniä)

Lämmitä uuni 175 C asteeseen.
Lohko paprikat ja poista siemenet. Halkaise kirsikkatomaatit, lohko sipuli pieneksi. Kuori porkkanat ja viipaloi. Jätä valkosipuleihin kuoret. Laita edellämainitut kasvikset uunipellille ja pirskota päälle öljyä ja sitruunamehua ja mausta suolalla ja sokerilla. Paahda kypsäksi. Siinä menee puolesta tunnista tuntiin. Anna jäähtyä ja kuori paprikat jos tunnet siihen kutsumusta. Pilko paprikat.

Kiehauta kasvisliemi ja lisää tomaattikastike, rusinat ja kaneli. Lisää kuskusryynit ja voi ja anna hautua kypsäksi. Sekoita varovasti haarukalla irtonaiseksi.

Yhdistä kuskus ja paahdetut kasvikset. Puserra paahdetut valkosipulit mukaan (ja hienonna limelohkot). Kuutioi kurkku ja heitä mukaan. Maistele ja mausta. Koristele granaattiomenan siemenillä.

Valkosipulikeitto

Talveen kuuluu pulkkamäki ja kuuma keitto. Koska hernerokka tuli jo tehtyä, on nyt kokeilussa valkosipulikeitto. Keitto on sinänsä harhaanjohtava nimitys, sillä kyseessä on pikemminkin liemi kuin jähmeämpi keitto. Valkosipuli tapansa mukaan menettää kitkeryytensä paistettaessa ja eri sipuleiden kanssa muodostaa täyteläisen, lähes makean makumaailman.
Harkitsin suurustamista tai kerman lisäämistä, mutten vielä tohtinut - yksinkertaisuus voitti. Sen sijaan keitin erikseen soba-nuudeleita, jotka lisäsin liemen joukkoon, ja pakkasesta löytyi ruohosipulia, jotka heitin keiton koristeeksi.

Valkosipulikeitto
1 kokonainen valkosipuli
pieni pätkä purjoa
ainakin 1 sipuli
1 l vettä
2 liemikuutiota
timjamia
(suolaa, pippuria, persiljaa/ruohosipulia)

Irrota valkosipulin kynnet toisistaan, kuori ja viipaloi. Viipaloi purjo. Silppua sipuli.
Kuullota sipulia ja purjoa kattilassa ja lisää valkosipuliviipaleet muutaman minuutin kuluttua. Hauduttele sipulit pehmeäksi.
Lisää litra vettä ja kiehauta. Lisää haluamasi liemikuutiot ja keittele 20 minuuttia. Lisää lopussa timjami. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai pippuria sekä persiljaa tai ruohosipulia.

Browniesit valkosuklaalla

Makoisaa ystävänpäivää!

Browniesit valkosuklaalla
150 g voita
3 1/2 dl fariinisokeria
1 1/2 dl kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
ripaus suolaa
4 munaa
60 g valkosuklaata
100 g maitosuklaata

Laita uuni lämpiämään 190 C asteeseen.
Pilko suklaat pieniksi paloiksi.
Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää sulaneeseen voihin sokeri ja sekoita, jotta sokeri sulaa, kattila edelleen liedellä.
Siivilöi kaakao, vehnäjauhot, sooda ja ripaus suolaa voi-sokeriseokseen ja ota kattila syrjään liedeltä.
Vatkaa erillisessä kulhossa munien rakenne rikki ja lisää taikinaan. Sekoita taikinaan viimeiseksi suklaamurut ja kaavi taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, joka on suurinpiirtein kokoa 30 x 20 cm.
Paista 18-24 minuuttia. Kypsyyden pitäisi olla laatua mutakakku, eli hieman "raaka" keskeltä ja rapsakka reunoilta.
Anna jäähtyä ja leikkaa sitten paloiksi.

Suklaasattumia...

Panzanella

Tässä on jälleen yksi hieno resepti, jossa hyödynnetään vanhentunutta leipää. Panzanella on italialainen versio, jossa leipä liotetaan vedessä ja mukaan lisätään tomaattia, basilikaa, sipulia, viinietikka ja öljyä. Muitakin aineita voi lisätä maun mukaan, kuten salaattia, persiljaa, paprikaa, porkkanaa, viiniä, jolloin tulos muistuttaa caponataa, vihannesmuhennosta, johon kastetaan leipää. Aineksia saa siis kokeilla oman maun mukaan, vaikka italialaiset perinteidenvaalijat tosin eivät hyväksy panzanellaan kuin perusaineet.
Tomaatit teettävät hieman työtä, sillä siemenet kaavitaan lusikalla pois ennen kuutioimista. Samoin salaatti tarvitsee aikaa maustuakseen kunnolla, joten tämän voi tehdä aamulla ja syödä päivälliseksi.

Panzanella
300 g kuivahtanutta maalais- tai kauraleipää
1 punasipuli
1/2 dl viinietikkaa
500 g kypsiä tomaatteja
1/2 - 1 valkosipulin kynsi
1 tl suolaa
sokeria
1 1/2 dl (oliivi)oljyä
tuoretta basilikaa, iso "ruukullinen"

Leikkaa leipä parin sentin kuutioiksi tai revi ja murenna, ja anna kuivahtaa.

Leikkaa sipuli ensin puoliksi ja sitten ohuiksi kaariksi. Laita sipulit isoon tarjoiluastiaan. Kaada päälle viinietikka ja raasta joukkoon valkosipulin kynsi.

Kun sipulit maustuvat, halkaise tomaatit ja poista siemenet. Pilko tomaatit pieniksi ja lisää sipulien joukkoon. Mausta suolalla ja hyppysellisellä sokeria. Lisää joukkoon leipä, öljy ja puolet basilikasta. Sekoita hyvin ja jätä jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Ota hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen tajoilua ja lisää loput basilikasta.

Aglio e olio (e peperoncino)

Tällä hetkellä minua ei kiinnosta italialainen ragu, jota kutsutaan myös spagetti bologneseksi, tai oikeaoppinen lihalasagne - tai edes miilunpolttajan spagetti, mikä saattaa olla järkytys sillä onhan siinä sentään pekonia... Sen sijaan minua innostaa sellaiset kuin spagetti con limone (sitruunaspagetti), cacio e pepe (juustoa ja pippuria) tai vaikkapa tagliatelle ai funghi porcini (sieniä). Perusmakuja.

Miksi siis näin? Olen oppinut, että kun syödään pastaa, on itse pasta pääosassa. Kastike hieman maustaa, mutta sitä ei saa olla liikaa. Aivan kuten pihvikin, pasta ei odota ruokailijaa vaan ruokailija odottaa pastaa. Suutuntuma on mukava eikä pastaa saa keittää liikaa eikä liian vähässä vedessä tai tuloksena on muhjuinen tai limainen pasta -yöks. Meilläkin spagetti tarvitsisi vieläkin isomman - tai paremminkin korkeamman - kattilan. Pastaruoissa onnistuu, jos keittovesi on suolaista kuin Välimeri, öljy on oliiviöljyä ja parmesaani oikeaa eikä valmisraastetta.

Tässä siis mielestäni paras pastaresepti tällä hetkellä: spaghetti aglio e olio (e peperoncino) eli spagettia valkosipulissa ja öljyssä (ja chilin kanssa). Yksinkertainen. Maukas. Olen syönyt tätä erilaisten pastojen kanssa, pääasiassa spagetin, mutta myös farfallen, vaikka se saattaakin olla täysin väärä pasta tätä varten. Joskus chiliä on mennyt annokseen liikaa, muttei koskaan valkosipulia: keskimäärin käytän 3-4 valkosipulin kynttä omaan annokseeni. Valkosipuli ei suinkaan ole kitkerä (ellet polta sitä), vaan suloisen makea. Parmesaani on makukysymys, osa käyttää ja osa ei. Minä pidän siitä, joten käytän sitä myös "alio-oliossa".
Buon appetito!

Aglio e olio
spagettia
öljyä
valkosipulia
kuivattua chiliä / hiutaleita tms
parmesania
suolaa ja pippuria
(persiljaa)

Keitä iso kattilallinen vettä. Veden kiehuessa lisää reilusti suolaa ja spagetit.
Pilko valkosipulit ja paista paistinpannulla pienessä määrässä öljyä, kunnes valkosipulit hieman ruskistuvat. Kun spagetit alkavat olla valmiit (keittoaika noin 8 minuuttia), lisää pannulle ripaus chilihiutaleita tai murenna kuivattua chiliä. Nosta spagetti paistinpannuun ja sekoita, jotta pasta saa aromaattista öljyä joka puolelle. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta lautaselle ja raasta joukkoon parmesaania (ja persiljaa) ja tarpeen mukaan myös oliiviöljyä.

Helpot runebergit

"Kov' on taistelu", jatkoi luutnantti,
"pian ryssä jo sillan saa,
etujoukkomme Kauppilass' horjuupi,
ylivoima sit' ahdistaa,
kaikk' on nurinpäin, väki hämmennyt;
min käskyn saan minä nyt?"

"Sen, että nyt käykää istumaan,
ja lautanen käskekää
ja siten syökää huoleti vaan,
ja syötyä ryypätkää,
ja juotua syökää uudelleen,
se on käskyni ummelleen." 

Mukavia ovat ne päivät, jolloin saa muistella merkkihenkilöitä heidän mukaansa nimetyin herkuin. Suomalainen runoilija Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) on rikastuttanut suomalaista kulttuuria mm. isänmaallisilla kirjoilla ja lukuisilla runoilla. Yksi tunnetuimmista on Vänrikki Stoolin tarinat, josta löytyy Maamme-laulun ja Porilaisten marssin myötä myös hahmot kuten Sven Dufva, Hurtti-ukko, muonittaja Lotta Svärd ja kenraali Sandels, joka arvosti hyvää ruokaa.

Sandelsista kerrotaan, että hän aterioi paikallisen pastorin kanssa Partalassa ennen taistelua venäläisten kanssa. Ruokaillessa sotiminen oli jo alkanut ja Sandelsia pyydettiin tämän tästä tantereelle johtamaan sotatoimia. Onkin arvailtu, millainen kuuluisa ateriointi pastorin kanssa on ollut kokonaisuudessaan. Ainakin lounaalla on syöty järvitaimenta ja kastiketta madeiran kanssa, hanhihyytelöä, vasikanleikettä ja punaviiniä. Kertomus lähtee keskeltä, joten alussa on luultavasti syöty alkupalat (oletettavasti suolakalaa) ja hörpätty alkuryyppy. Samoin arvailla täytyy mitä olisi ollut jälkiruoaksi, sillä Sandels jo (vihdoin) kiiruhtaa taistelun tuoksinaan. Totuus Sandelsista ei ole ihan tällainen, vaan Sandels oli eversti ja johti sotatoimia aamusta lähtien ja saavutti voiton joukkoineen.

Nyt ei kuitenkaan Sandelsista tai menusta sen enempää, vaan huomio kääntyy kirjailijaan itseensä. Runebergin torttujen ohjeita löytyy jos jonkinmoista. Tämä ohje on helppo ja nopea ja tulos muistuttaa enemmän muffinssia kuin leivosmaista torttua.

Helpot runebergit
150 g voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
1 1/2 dl grahamjauhoja
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

vadelmahilloa

Päälle: 
vadelmahilloa
tomusokeria ja vettä tahnaksi sekoitettuna

Laita uuni lämpenemään 200 C asteeseen.
Pehmitä voi lämmittämällä se esimerkiksi mikroaaltouunissa.
Sekoita kaikki aineet annetussa järjestyksessä.
Lusikoi taikinaa muffinssivuokiin. Paina taikinaan syvennys kostutetulla lusikalla ja lisää siihen vadelmahilloa.
Paista uunissa n. 10 minuuttia.

Lisää torttuihin vielä vadelmahilloa ja koristele tomusokeritahnalla.

Zucchine e pomodori

..eli kesäkurpitsaa ja tomaatteja. Italialaiset taitavat yksinkertaisen, mutta hyvän ruoan. Salaisuus on hyvälaatuisissa aineksista, jotka saadaan useasti omalta kasvimaalta. Suomalainen voi panostaa italialaiseen ruokaan ostamalla laadukasta oliiviöljyä ja kunnon parmesaania.
Hurahdin aglio et olioon, tuohon makean valkosipulin pastaan, joka on yksinkertaisuudessaan loistava (siitä lisää myöhemmin). Siitä lähti tiedonhankintaprosessi ja jouluna paketista ilmestyi Saku Tuomisen Basta! -kirja.

Oheinen resepti antipasti-osiosta.

Zucchine e pomodori
500 g pieniä kesäkurpitsoja
250 g kirsikkatomaatteja
1 valkosipulin kynsi
basilikaa
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Leikkaa kesäkurpitsat parin sentin paloiksi. Halkaise tomaatit.
Paista kesäkurpitsaa kokonaisen valkosipulinn kanssa paistinnpannulla, kunnes ne alkavat ruskistua.
Poista valkosipuli. Lisää tomaatit ja paista vielä viitisen minuuttia. Lisää päälle tuoretta basilikaa ja hieman oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. Anna makujen tasaantua hetki ja nauti.

Kullankeltaiset sämpylät

Leipää tulee leivottua valitettavan harvoin. Aika ei tahdo riittää ja mielestäni leivän, ihan kuin pullankin, leipomisessa kiireetön tekeminen on paitsi miellyttävää myös tuottaa parhaan tuloksen. Etenkin taikinan vaivaamiseen täytyy nähdä vaivaa, jolloin tuntee käsissään, kuinka nesteestä, jauhoista ja hiivasta muodostuu leipätaikina. Se ei käy hetkessä ja minun onkin pitänyt opetella kellon kanssa: viisi minuuttia ahkeraa taikinan muokkausta. Taikina saa sitkon ja ilmavuutta.

Juustosämpylät
5 dl maitoa
50 g hiivaa
1 1/2 tl suolaa
2 dl juustoraastetta
10-12 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

pinnalle juustoraastetta ja kananmuna voiteluun

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää suola, juustoraaste ja öljy. Lisäile vehnäjauhoja ja vaivaa taikinaksi.

Kohota taikina lämpimässä paikassa.

Leivo ensin tangoksi ja jaa tasaisesti paloiksi. Muotoile haluamaasi muotoon ja anna kohota pellillä kaksinkertaiseksi. 

Lämmitä uuni 225 C asteeseen. Voitele sämpylät kananmunalla ja ripottele päälle juustoraaste.

Paista 12-15 minuuttia.

Köyhän miehen kaviaari

Sen lisäksi että keittotaito on antanut maailmalle kaviaarin, on tietenkin olemassa myös kaviaarin jäljitelmiä. Venäjällä syödään myös "väärää kaviaaria", joka saattaa olla tehty sienistä, punajuuresta tai sillistä. Virossa tiedetään kesäkurpitsakaviaari, adjika. Ranskalaiset tuntevat tapenaden eli oliivikaviaarin.
Köyhän miehen kaviaarin olen oppinut tuntemaan nimellä baba ganoush. Dippi tulee Lähi-Idän maista, tosin sisältö saattaa vaihdella. Jossakin maassa annoksessa on tahinia, jossain puolestaan munakoiso on karkeampaa ja seassa on paahdettuja vihreitä paprikoita ja tomaattia. Kaikille yhteistä on paahdettu munakoiso ja oliiviöljy.
Kuva ei ole välttämättä kaikkein houkuttelevin, mutta dippi on todella hyvää esim. paahtoleivän kanssa.

Baba ganoush - käyhän miehen kaviaari
reilu annos

2 munakoisoa
1 rkl sitruunamehua
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 tl paprikajauhetta
3 valkosipulia

Lämmitä uuni 225 C asteeseen.
Viillä tai töki munakoisoihin reikiä veitsellä ja laita pellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa 35-45 minuuttia.
Kaavi munakoison sisus lusikalla. Soseuta haarukalla tai sauvasekoittimella sileämmäksi. Murskaa valkosipulit veitsen lavalla litteämmäksi ja lisää kaikki loput ainekset munakoison joukkoon. Anna maustua jääkaapissa.

Muffinssit kanelilla ja ruskealla voilla

Smitten Kitchen-blogin kirjoittaja on suuri "poltetun voin" ystävä. Niin taidan olla minäkin, sillä ruskean voin maku on taivaallinen leivonnaisissa. Nämä muffarit löytyivät kyseisestä blogista ja ovat kyllä ihania. Jujuna on juuri tuo ruskea voi, jossa muffarit dipataan ennen sokeria ja kanelia.

Ruskea voi eli beurre noisette on sananmukaisesti käännettynä hasselpähkinävoita. Pähkinöiden kanssa yhteistä on ainoastaan väri ja pähkinään vivahtava maku. Leivonnaisiin, kuten kakkuihin ja kekseihin ruskea voi tuo tietynlaista kinuskista makua. Sen lisäksi ruskeaa voita käytetään kalan, kanan ja kasvisten kanssa antamaan sekä makua että rapeaa pintaa. Eräs kotikokki kertoi tehneensä vahingossa ruskeaa voita (voi jäi pannulle hieman liian pitkäksi aikaa), mutta päätti sitten kuitenkin paistaa pihvinsä siinä. Tulos oli erinomainen.

Alkuperäinen muffariohje täällä.

Kanelisokerikuorrutteiset muffinssit
10-16 kpl
Kuorrute:
1 1/2 dl sokeria
1 rkl kanelia
75 g voita

Muffinssit:
75 g voita
1 1/2 dl sokeria
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
ripaus suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 1/3 dl piimää

Aloita kuorrutteesta ja sulata voi kattilassa. Anna porista keskilämmöllä, kunnes voi muuttuu ruskeaksi. Jäähdytä.

Laita uuni lämpenemään 175 C asteeseen. Sekoita lautasella sokeri ja kaneli.

Vatkaa muffinsseja varten sokeri ja voi yhteen. Sekoita kananmuna joukkoon. Yhdistä kuivat aineet ja lisää vuorotellen piimän kanssa taikinaan. Pyöräytä sekaisin.
Täytä muffinssivuoat lähes täyteen ja paista uunissa 12-14 minuuttia.

Kun sormesi kestävät, ota muffinssi, pyöräytä ensin ruskeassa voissa ja sitten sokeri-kaneliseoksessa. Anna jäähtyä ja nauti.