Kuten eräs kanssabloggaaja totesi, näin joulun ja uuden vuoden jälkeen on bloggaamiskrapula. Ruoan suunnitteluun (mitähän-sitä-söisi-vaihe) tai valmistamiseen (kokeillaas-näin-vaihe) ei riitä innostusta. Syödään kun syödä täytyy. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että jouluun on varauduttu riittävän ajoissa ja uutta vuottakin ajateltu jo ennen joulun pyhiä. Kaikki ruokainnostus on suunnattu joulunaikaan. Laitettu, valmistettu, etsitty reseptit, leivottu, paistettu, keitetty... Nyt ei jaksaisi edes ajatella ruokaa.
Meillä onkin syöty sitten ihan tavallista ruokaa, pääasiassa heitetty jotain kasaan kuten kinkkukiusausta tai lämpimiä voileipiä. Hyvä puoli uuvahdusvaiheessa on, että se menee ohi. Samalla voi olla armollinen itselleen ja todeta ykskantaan ettei sitä aina jaksa ja se on ihan ok. Samoin voi luottaa siihen, että uusia innoituksen aiheita tulee kyllä.
Uuden vuoden paikkeilla tein myös säilykepurkki-inventaarion. Meiltä löytyy kaapillinen säilykkeitä, lähinnä pahan päivän varalle. Joukossa on mm. erilaisia hedelmäsäilykkeitä, tomaattimurskaa ja -pyreetä, nötköttiä, lihapullapurkki ja stroganov, herkkusieniä, lohta ja sardiineja. Löytyy myös muutama pussipasta-ateria ja lasagnette. Olen nähnyt hyväksi pitää kaapissa myös popcornia, dippiainepussi, korppuja ja sitruunatahnaa. Tummaa suklaata leivontaan. Ylipäätään yritän pitää säilyvän, kuivamuonan kanssa varastot täysinä, jotta on aina jotain, josta voi raapaista aterian kokoon, ei pelkästään sähkökatkojen ym. varalta vaan myös vierasvaraa täytyy olla.
Koska nyt kiinnosti tehdä jotain perusperusruokaa ja kuivamuonakaapin inventaariossa löytyi kuivaherneitä, tein pitkästä aikaa hernekeittoa. Minulle lapsuudessa hernekeitto oli purkista tehtyä keittoa, kunnes puoliso opetti tekemään "oikeaa" hernekeittoa. Eikä se ole vaikeaa. Kuivat herneet laitetaan edellisenä päivänä likoamaan ja seuraavana päivänä keitetään pari tuntia kypsäksi. Lihana voi käyttää porsaan lapaa tai savupotkaa tai vaikkapa sianlihasäilykettä, joka nötköttinäkin tunnetaan. Joka tapauksessa sianliha tuo keittoon hieman rasvaisuutta ja savupotka myös savunmakua. Teen yleensä ison satsin, sillä hernerokka säilyy hyvin pakastettuna; sen rakenne ei pahemmin muutu pakastimessa.
Hernettä on Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa nimitetty pavuksi. Herne syrjäyttikin härkäpavun viljelyn ja peri tältä nimen. Näinollen näillä alueilla saatetaan vieläkin syödä papusoppaa tai papuruokaa. Pohjois-Hämeessä herneen nimitys on ollut rista (sanasta riista), joka on tarkoittanut metsästettävän eläimen ohella myös varallisuutta ja viljaa. Ristasoppaa siis.
Sana rokka tulee puolestaan idästä. Se on merkinnyt hernettä tai papua ja ylipäätään keittoa. Karjalassa hernerokka on ollut tärkeä pitoruoka etenkin häissä (mm. huomenlahjarokka), mutta suurinosa tietänee hernekeiton laskiaisruokana. Kun Suomi oli katolinen maa, laskiaisena laskeuduttiin paastoon syömällä tuhdisti: siansorkilla höystettyä hernekeittoa. Samoin katolisena aikana paastottiin joka perjantai, jolloin torstaina syötiin siitäkin edestä. Näin vakiintui torstain hernekeittopäivä.
Hernekeitto
Iso kattilallinen
500 g kuivattuja herneitä
3 l vettä
3 porkkanaa
(1 sipuli)
1 prk (400 g) sian- ja naudanlihasäilykettä tai 800 g possunlihaa (potkaa, lapaa, keittolihaa tms)
suolaa
rouhittua pippuria
meiramia
sinappia
Edellisenä päivänä: laita herneet suureen kattilaan ja kaada päälle vesi. Anna liota yön yli.
Seuraavana päivänä: Laita kattila liedelle, lisää suola ja laita porisemaan pariksi tunniksi. Kuori pinnalle kertyvä vaahto pois. Kuori ja pilko porkkana (silppua sipuli), kuutioi lihasäilykkeen liha ja lisää kaikki keittoon. Anna hautua vielä puolisen tuntia, jotta porkkanat kypsyvät. Mausta.
Jos käytät (luullista) possunlihaa, laita liha kiehumaan herneiden kanssa heti alussa ja parin tunnin kuluttua ota liha kattilasta, pilko ja lisää lopussa keittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti