maanantai 29. heinäkuuta 2013

Peach Melba

Pêche Melba on yksinkertainen annos, joka on tehty pehmeistä ja hyvin kypsistä persikoista, vaniljajäätelöstä ja sokeroidusta vadelmapyreestä. Mikä tahansa muutos reseptiin tuhoaa maun herkän balanssin.
Escoffier
Persikkamelba on ranskalaisen kokki Escoffierin kunnianosoitus Dame Nellie Melballe, joka oli aikansa kuuluisa oopperalaulaja. Alkuperäinen resepti kuuluu suurinpiirtein näin:
La peche melba (kuudelle)
Valitse kuusi pehmeää ja täydellisesti kypsynyttä persikkaa. Esimerkiksi Montreuil-laji on täydellinen tähän jälkiruokaan. Kasta persikat kaksi sekuntia kiehuvassa vedessä, ja siirrä heti reikäkauhalla jääveteen muutamaksi sekunniksi. Kuori ja laita lautaselle. Ripottele päälle sokeria ja jäähdytä jääkaapissa.
Valmista litra kermaista vaniljajäätelöä ja soseuta 250 g tuoreita vadelmia siivilän läpi. Sekoita vadelmiin 150 g tomusokeria. Laita jääkaappiin.
Tarjoiluun: Täytä hopeinen timbaali vaniljajäätelöllä. Asettele persikat päälle ja peitä vadelmapyreellä. Vaihtoehtoisesti, päälle voidaan lisätä muutama lastu tuoreita manteleita, mutta kuivattuja manteleita ei pitäisi koskaan käyttää.
Dame Nellie Melba

Peach melba - persikkamelba
Neljälle
4 persikkaa
2 1/2 dl vettä
2 1/2 dl sokeria
500 g vadelmia
1/2 dl tomusokeria
vaniljajäätelöä

Puolita persikat ja poista kivet. Laita sokeri ja vesi kattilaan. Anna kiehua ja sokerin liuettua lisää persikanpuolikkaat mukaan. Keitä sokerisiirapissa 2-3 minuuttia/puoli. Ota kattila liedeltä ja anna persikoiden jäähtyä liemessä. Persikat voi keittää kahdessa osassa, jos kattilaan ei mahdu kaikki kerralla.
Soseuta vadelmat ja tomusokeri ja siivilöi siemenet pois.
Kun persikat ovat hieman jäähtyneet, poista kuori. Kuoren tulisi lähteä suht kivuttomasti.
Kokoa annos jäätelöstä, persikoista ja koristele vadelmapyreellä.

Jäljelle jääneen siirapin voi käyttää muiden hedelmien kanssa tai vaikkapa uunikanan valelemiseen.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Paahdettu luuydin ja persilja-kaprissalaatti

Kun ei pääse itse matkustamaan, pitää kohde tuoda kotikeittiöön.
Pidemmittä puheitta St. John -ravintolan Klassikko.



Paahdettu luuydin ja persilja-kaprissalaatti
Neljälle
12 kpl naudan luuytimiä (mielellään vasikan)
kunnon kourallinen persiljaa
2 salottisipulia (tai puolikas keltasipuli)
kapriksia
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä
rouhittua mustapippuria
paahtoleipää tai muuta hyvää vaaleaa
karkeaa merisuolaa

Laita luuytimet uunivuokaan ja paahda uunissa 225 C asteessa n. 20 minuuttia. Tällä välin hienonna sipuli ja persilja ja yhdistä ne kapristen, sitruunamehun, öljyn ja pippurin kanssa.

Kun luuytimet ovat valmiit, paahda leipä, kaiva luuydin pikkulusikalla leivälle ja mausta persilja-kaprissalaatilla ja ripottele päälle karkeaa merisuolaa.

*****
Luuydintä on kokannyt mm. Herkkusuu.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Parsaa ja beurre blanc



Beurre blanc. What's beurre blanc?
Butter in a white wine vinegar reduction. You whisk them together, and the acid in the vinegar works on the milk solids in the butter so that the butter, instead of melting, becomes this creamy, light, frothy, with kind of a fantastic subtle kind of...
Tangy. It has a tanginess.
Tanginess?
Yes.
Well, that's... That's who I married. Anyway, you serve it on fish and it's splendid. I'm going to make it for you.
That'll be divine.
(elokuvasta Julie & Julia )


Beurre blanc (vaalea voikastike)
½ dl omenaviinietikkaa
1 1/2 - 2 dl valkoviiniä
1 pieni sipuli
150 g (tai enemmän...) kylmää voita
suolaa ja valkopippuria

Silppua sipuli ja kuutioi voi nokareiksi. Pidä voi kylmässä.

Laita sipulisilppu, omenaviinietikka ja valkoviini kattilaan. Keitä lientä kuumalla lämmöllä, kunnes lientä on jäljellä 1 dl. Siivilöi ja palauta liemi kattilaan.
Pienennä lieden lämpö miedolle / keskilämmölle ja vispaa joukkoon kylmää voita nokare kerrallaan. Anna jokaisen nokareen sulaa ennenkuin lisäät seuraavan. Vatkaa koko ajan. Kun kaikki voi on lisätty ja vatkattu, mausta kastike maun mukaan. Tarjoa heti.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Soufflé au chocolat - suklaakohokas

Back to business. Elämä kolmen lapsen kanssa on.. noh, kiireistä. Silti joskus sitä yllättää itsensä ja tempaisee jälkiruoaksi vaikka tuollaisen kohokkaan. Ei pidä ymmärtää väärin: meillä syödään nykytilanteessa sitä mitä helpoiten tulee. Keitto syntyy suhteellisen nopeasti, osa uuniruoista on helppoja kun heittää ainekset uuniin hautumaan pidemmäksi aikaa ja nuudelit valmistuvat pikapikaa. Silloin kun löytyy aikaa tehdään enemmän aikaavieviä ruokia, kuten lasagnea. Tämä hartaampi ruokapuoli on viime aikoina ollut puolison harteilla, minä kun olen enemmän tai vähemmän varattuna maidontuotantopuolella.

Mutta takaisin kohokkaaseen. Alkuperäinen ohje on Valion sivuilta, muokattuna neljälle kananmunalle. Käytin oheisia 2,5 dl:n mukeja, mutta koska kohokas on tuhtia tavaraa suosittelen lämpimästi käyttämään pienempiä mukeja, kuten kahvikuppeja. Samoin paistumisaika uunissa tulee olla silloin lyhyempi, kahvikupeille 10 minuuttia.

Kuvassa näkyy otoksen parhain kohokas, joka on ehtinyt lähteä jo jäähtymisen myötä laskemaan. Tämä yksilö kypsyi parhaiten; vaahto oli ehtinyt kypsyä, jotta kohokas pysyi kasassa, mutta keskellä oli vielä hieman kosteaa vaahtoa, vähän kuin sulaa suklaata. Aikas herkku!

Jo hieman jäähtynyt "suflee"


Soufflé au chocolat - suklaakohokas
4 kananmunaa
75 g pehmeää voita
5 rkl sokeria
150 g tummaa suklaata
1 tl sitruunamehua


Voitele neljä mukia (tai 5-6 kahvikuppia) voilla ja sokeroi ne.
Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
Vaahdota pehmeä voi ja 2 rkl sokeria. Lisää keltuaiset yksitellen.

Sulata suklaa.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja vatkaa joukkoon loppu sokeri (3 rkl) ja sitruunamehu.

Sekoita sula suklaa keltuaisvaahtoon. Lisää joukkoon valkuaisvaahto. Kääntele sekaisin.

Täytä mukit 2/3 täyteen kohokasvaahdolla. Paista uunissa 13-15 minuuttia (kahvikupeille n. 10 minuuttia), tai kunnes pinta on kohonnut ja saanut hieman väriä.
Tarjoile välittömästi.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kahdeksan, eli haaste

Campasimpukka heitti haasteella, kiitokset sinne (päin kaupunkia)!
 
Ideana on kiittää haasteen antajaa, kertoa itsestään kahdeksan asiaa sekä lähettää haaste (kahdeksalle) eteenpäin. Tämä kahdeksikkohaaste tuntuu jo pyörineen siellä ja täällä, joten minäkin laitan tämän eteenpäin vain kahdelle:
Kahjona kahviin -blogin "Voxille" sekä
Kannat kattoon -blogin Raunalle.
Mutta ne kahdeksan asiaa...
1. Aamulla syntyi kolmas sitruunantaimen eli terveisiä synnytysosastolta! Harvemmin sitä laittaa postausta ruokablogiin juuri täältä...
Ruoasta puheenollen, ruoka täällä osastolla on sairaalamuonaa, joka on ihan hyvää. Olenkin aina arvostanut tämän puljun ruokaa, etenkin aamupuuroja. Ovat hyvin saaneet muhia ja silti ovat oikeaoppisia puuroja, ei sitkeää eikä löysää, vaan maistuvaa aamuruokaa. Mielestäni puurot ovat aliarvostettuja. 
2. Kaikki lähti hyvästä kotitalousopettajasta. Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan kotitalousoppilaitokseen Jyväskylään puolen vuoden englanninkieliselle kotitalouskurssille, jossa opimme, että mikä tahansa resepti onnistuu, kun vain seuraa reseptiä.
Myöhemmin leipätyöhön johtavassa harjoittelussa Englannissa katsoin telkkua. Siellä tuli aloittelevan Jamie Oliverin ohjelma. Hämmästelin suu auki: voiko ruoanlaitto olla tuollaista, noin... helppoa ja hauskaa?
Kokkausharrastus pilkahteli siellä täällä opiskelun muassa - esitelmiä voi maustaa vaikka leipomuksilla - kunnes tilasin Nigella Lawsonin Feast-kirjan. Se räjäytti potin ja on edelleen keittokirja, johon palaan ja jota on ilo lukea. Kun kerran tuli kokeiltua kaikenlaista, ajattelin että miksen jakaisi näitä muillekin. Niin syntyi Amalfinsitruunat -blogi.
3. Olen surkea täytekakun tekijä. Pohja onnistuu mielestäni ihan hyvin ja kakun halkaiseminenkin, mutta se kostutus... Eikä ne täytteetkään aina mene kuin pitäisi. Meillä on perheessä kaiken lisäksi makuero, kuinka kostea täytekakun tulisi olla. Minä olen tottunut selkeästi kuivempaan kakkuun kuin puoliso, jolle kakku täytyy olla lähes hajoavaa sorttia.
Olenkin tähän mennessä onnistunut ulkoistamaan synttärikakun teon kummilaan (terveisiä!), sillä vanhimman lapsen kummitäti on aivan loistava tekemään kakkuja, neulomisen ohella. Sen lisäksi olen luistanut asiasta tekemällä juhliin trifleä, joka on aivan mahtava keksintö!
Toisaalta, nyt voisi olla aika opetella kakun tekemistä; ainakin muu perhe on jo valmiiksi innoissaan kakuntekoharjoituksista...
4. Haluaisin osata tehdä (kunnolla) kastikkeita, friteerata, taitaa leivosten ja konvehtien salat... Haluaisin myös tehdä enemmän sieni- ja kalaruokia ja maistella erilaisia äyriäisiä. Siis äyriäisiä ravintolassa, jotta tietäisi miltä mikäkin maistuu: pidänkö ylipäätään muusta kuin katkaravuista. Ja että tietäisi, mihin voisi kotona pyrkiä.
Ylipäätään, henk.koht. haasteena on tulla omalta mukavuusalueelta pois.
5. Viimeksi unelmoin briossivuoista, tryffeliöljystä ja suklaakekseistä ja mietin edelleen olisiko monitoimikoneelle käyttöä ja olisiko siinä jopa lihamylly... Ehkei, mutta ajatuksella on kiva leikkiä. Ajatelkaa, tekisi omat makkarat... Puhumattakaan jos omistaisi oikean, käsinveivattavan pastakoneen...
6. Keittokirjojahan mulla riittää. Vaikka hyllyssä uhkaa tila loppua, toivon, että sinne vielä päätyy Saku Tuomisen Aglio & Olio, Okakura Kakuzon Teen Kirja ja mahdollisesti myös aikaisemmat, puuttuvat Nigellat. Myös Safkaa-kirja vaikutti hyvältä kun sitä selasin. Niin, ja Vegestan. Ai juu, ja...
7. Maustehyllyssä tärkeimmät ovat suola, mustapippuri, sitruunapippuri, kaneli, kardemumma ja vaniljasokeri. Näitä menee. Uusimat tulokkaat ovat sumakki ja sichuanpippuri, joita en ole vielä päässyt testaamaan.
8. Kyllä: sinihomejuusto, kalamataoliivit, sienet, valkosipuli, kapris, tuoreet kirsikat, assam, pu-erh, minttutee ja englantilaiset sekoitukset.
Ei: korianteri, muskottipähkinä, säilötyt kirsikat, sipatti. Tosin ei-osastolle pitää antaa mahdollisuus aika ajoin.
Opettelun alla: hillosipuli, oliivit ja vihreä tee.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Kuubalainen mustapapupata

Alussa oli Bourdain, Brasilia ja feijoada. Jakson innoittamana hankin mustapapuja. Ei tullut feijoadaa - jääköön toiseen kertaan, mutta tuli kuubalaista mustapapupataa. Loisto ruoka, muhevaa, maanläheistä ja yksinkertaista. Aikaahan tässä kuluu, mutta kokin ei tarvitse olla koko ajan hellan ääressä kun papupata kiehuskelee.

Papupata pankolla kiehuu ja kuohuu...

Kuubalainen mustapapupata
8:lle 
400 g kuivattuja mustapapuja
vettä

2 sipulia
5 valkosipulin kynttä
2 paprikaa
1 tl oreganoa
2 tl suolaa
mustapippuria
1/2 dl viinietikkaa
loraus oliiviöljyä

Edellisenä iltana:
Laita mustapavut tilavaan kattilaan ja kaada päälle kylmää vettä että pavut peittyvät reilusti. Liota yön yli.

Keittopäivänä: 
Huuhtele pavut ja peitä uudestaan vedellä. Kiehauta kunnolla ja vähennä sitten lämpö, jotta pavut porisevat mukavasti.
Hienonna sipulit ja paprikat ja lisää ne papupataan. Heitä sekaan oregano, suola ja pippuri.
Keittele 4-5 tuntia, jotta pavut pehmenevät ja padasta tulee kermainen eikä se ole enää vetinen. Osa pavuista hajoaa ja muodostaa samettisen liemipohjan padalle. Loppuvaiheessa voit litistellä papuja kauhalla tai surauttaa sauvasekottimella muutaman kerran.

Lisää viinietikka ja oliiviöljy ja anna kiehua vielä vartin verran.

Tarjoa keitetyn riisin, ranskankerman, paprikasilpun ja tabaskon kanssa. Voit myös paistaa kaveriksi pekonia tai vaikkapa ruokabanaania, jos sellaisia sattuu löytymään.

torstai 10. tammikuuta 2013

Konjakkisinappi

Tämäpä helppoa: ainekset yhteen ja kiehautus. Sinapinteko on todella vaivatonta ja oman mieltymyksen mukaan voi määrätä sekä vahvuuden että makuvivahteet.

Tässä konjakkisinapin resepti, josta tuli mukavan makeaa ja samalla tulista.


Konjakkisinappi
1 dl sinappijauhetta, kuten Colman's
1 dl sokeria
1/2 rkl perunajauhoja
reilu ripaus valkopippuria
vähän reilu 1 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
1/4 dl appelsiinimehua
4 rkl konjakkia

Sekoita ensin kuivat aineet huolellisesti yhteen. Vispaa sitten muut ainekset mukaan konjakkia lukuunottamatta. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa, mutta varo polttamasta pohjaan. Huomaat kyllä kun seos sakenee.
Lisää konjakki ja sekoita.
Anna jäähtyä hetken ja kauho kuumennettuihin lasipurkkeihin.
Anna maustua viileässä pari päivää ennen käyttöä.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Mincemeat-piiraset karpalolla, konjakkivoi ja muut pikkujouluherkut

Tämän vuoden eka onkin viime vuoden viimeisiä kokkailuja. Pikkujoulutarjoiluista nimittäin on kyse ja ne menivät tänä vuonna sekä itämaiseen että brittityyliin. Tarjolla oli mm. fattoush-leipäsalaattia, baklavaa ja mincemeat -piiraita. Baklavahan on se leivonnainen, jossa on hienosti yhdistetty sekä sokeri että voi. Ideana on sutia filotaikinan ohuen ohuet levyt päällekäin sulatetulla voilla. Puolen välin jälkeen lisätään pähkinä-sokeri-mausteyhdistelmä ja jatketaan filotaikinalla ja voilla. Reunat siistitään ja koko taikinakomeus leikataan haluttuun muotoon. Paistetaan uunissa kullankeltaiseksi. Ettei makeus jäisi liian vähäiseksi, lisätään päälle ruusuvedellä maustettu siirappi. Jokaisen hammaslääkärin unelma siis.

Makeaa puolta edusti myös mincemeat-piiraset, vaikka baklavan makeusasteelle ne eivät pärjänneet. Hyvä niin; piiraset saavat makua täytteestä ja makeutta konjakkivoista. Meillä oli onni saada hyvältä ystävältä iso pussillinen karpaloita, jotka ovat odottaneet joulunaikaa. Osa niistä löysi tiensä täytteeseen. Alkuperäinen ohje on Nigella Lawsonin Christmas -kirjasta. Oikaisin sen verran, että käytin kaupan murotaikinaa (ei sitä aina jaksa).
Pöydän tähdet

Mincemeat-piiraset karpalolla
Täyte:
1/2 dl appelsiinimehua
1 1/2 dl fariinisokeria
300 g karpaloita (semmoisen 1/2 l)
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl neilikkaa
75 g korintteja
75 g rusinoita
30 g kuivattuja karpaloita
1/2 dl konjakkia
2 rkl siirappia


Taikina: murotaikina

Mittaa appelsiinimehu ja fariinisokeri kattilaan. Kiehauta, jotta sokeri sulaa mehuun.

Lisää sitten karpalot, mausteet, korintit, rusinat ja kuivatut karpalot. Keittele puolisen tuntia, kunnes suurin osa nesteestä on imeytynyt. Painele karpaloita kauhalla littanaksi.

Anna jäähtyä hieman ja lisää sitten konjakki ja siirappi. Sekoita hyvin. Laita marjatäyte puhtaaseen purkkiin. Marjatäytteen voi käyttää vaikka heti, tai antaa tekeentyä jääkaapissa pari päivää.


Piiraat:
Kauli murotaikina ja ota muotilla tai vaikka juomalasilla ympyröitä, jotka mahtuvat muffinssipellin koloihin niin, että ne nousevat hieman reunoille. Laita syvennykseen ruokalusikallinen täytettä. Jos haluat, tee lopusta murotaikinasta kannet piiraille tai vaikkapa haluamasi kuvio pienellä muotilla. Paista 200 C asteessa 10-15 minuuttia.

Verhoa piiraat tomusokerilla ja tarjoa konjakkivoin kanssa.

Konjakkivoi
150 g voita
2 1/2 dl tomusokeria
3-4 rkl konjakkia

Anna voin pehmetä huoneenlämmössä. Vatkaa yhteen kaikki ainekset tahnaksi.

Leipäsalaatti, ja on siinä muutakin sorttia

Fattoush on niitä salaatteja, joissa vanhaa, kuivahtanutta leipää käytetään ruoanlaitossa, toisin sanoen hävikistä herkuksi, eikä mitään mene hukkaan. Alkuperäiseen reseptiin kuuluisi sumakkia, mutten ehtinyt pahemmin tutustua erääseen etniseen kauppaan, josta mahdollisesti kyseistä maustetta löytyisi. Käytin sitten niitä mausteita, joita kaapista löytyi ja näin salaatti sai mukavasti potkua. Sumakin etsintä jatkuu...

Fattoush
2 pitaleipää
jäävuorisalaattia
1 kurkku
3 tomaattia
1 vihreä paprika
3-4 kevätsipulia
runsaasti tuoretta persiljaa ja minttua

1/4 dl sitruunamehua
1/2 dl öljyä
chilijauhetta
suolaa ja pippuria

Paista pitaleivät uunissa kullankeltaisiksi ja pilko suupaloiksi.
Revi jäävuorisalaatti silpuksi. Kuutioi kurkku, tomaatit ja vihreä paprika. Leikkaa kevätsipuli ohuiksi viipaleiksi. Yhdistä salaatin ainekset ja silppua päälle persiljaa ja minttua.

Sekoita kastikkeen ainekset ja mausta salaatti.


Munakoiso-jogurttidippi
1 munakoiso
5 valkosipulin kynttä
turkkilaista jogurttia
tuoretta minttua
oliiviöljyä

Pistele munakoiso haarukalla täyteen reikiä. Paahda munakoiso ja kuorimattomat valkosipulin kynnet 200 C asteessa 30 minuuttia. Anna jäähtyä. Kaavi munakoison sisus ja puserra valkosipulit kulhoon ja soseuta. Lisää jogurttia, silppua joukkoon minttua ja mausta suolalla ja pippurilla. Anna tekeentyä jääkaapissa.
Koristele oliiviöljyllä ja mintunlehdillä.