lauantai 31. joulukuuta 2011

Valkosuklaa-karpalokeksit

Nämä keksit ovat parhaat mitä olen ikinä tehnyt. Siis ikinä.

Löysin reseptin alunalkaen Delicious days-blogista, jossa resepti esiteltiin bloginpitäjän omana suosikkina ja miten keksireseptiä voi muutella oman maun mukaiseksi. Reseptin juju on siinä, että kekseihin käytettävä voi sulatetaan ja annetaan ruskistua. Tämä antaa kekseihin syvän, kinuskimaisen, lähes pähkinäisen maun. Muut ainekset voikin päättää itse: suklaata ja lempipähkinöitä, kaurahiutaleita ja rusinoita, tummaa suklaata ja ripaus sormisuolaa... Näihin kekseihin tuli valkosuklaata ja kuivattuja karpaloita.
Alkuperäisessä reseptissä kekseihin oli käytetty muscovado-sokeria, tuota raakaruokosokerista valmistettua, lähes lakritsinmakuista sokeria. Testasin ensimmäiseen keksisatsiin muscovadoa ja tällä kertaa käytin fariinisokeria. Mielestäni fariinisokeri käy vallan mainiosti, sillä maussa ei ole eroa, "wow-efekti" tulee ruskistetusta voista.

Varoituksen sana: myös taikina on todella hyvää, joten varo ettet jää koukkuun jo taikinaa vaivatessa...

Valkosuklaa-karpalokeksit
150 g voita
2 1/2 dl fariinisokeria
1/2 dl sokeria
1 muna
1 keltuainen
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
150 g valkosuklaata
150 g kuivattuja karpaloita

Sulata voi kattilassa ja anna porista kohtuullisella lämmöllä välillä sekoittaen. Voin tulee ruskistua, muttei palaa. Ensin voi vaahtoaa, sitten vaahto laskeutuu ja voi kiehuu hiljalleen. Minulla voin keltainen väri muuttui lopussa aika nopeasti vaaleanruskeaksi, joten pidä silmällä väriä.
Anna voin jäähtyä puoli tuntia.

Lämmitä uuni 175 C asteeseen. Paloittele valkosuklaa.

Laita molemmat sokerit, muna ja keltuainen kulhoon ja vatkaa kolmen minuutin ajan, jolloin niistä pitäisi syntyä vaaleanruskea seos. Lisää jäähtynyt voi ja vatkaa vielä pari minuuttia.
Mittaa vehnäjauhot ja sooda mukaan ja sekoita. Lisää lopuksi paloiteltu valkosuklaa ja karpalot ja sekoita juuri ja juuri sekaisin.

Ota lusikalla kokkareita pellille ja paista keskimäärin 10 minuuttia.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulupuuro kuningatar Victorian tapaan

Perinteisen riisipuuron voi tehdä hieman eritavalla. Kyseessä on kuningatar Victorian mieltymyksiin tehty kermainen riisipuurohyydyke, joka on maustettu sitruunalla ja vaniljalla. En käyttänyt tähän liivatetta ollenkaan, joten rakenteesta tuli puuromaisempi, eikä riisihyydykettä. Puuron kanssa käy hyvin marjat ja hillot tai joukkoon voi laittaa vaikkapa rusinoita. Maku on sitruunainen, mutta sitruunan voi jättää pois ja keskittyä makeaan vaniljaan. Tämä on samalla hyvä keino käyttää joulupuuron jämät.

Victorian joulupuuro
1 1/2 dl puuroriisiä
3 dl vettä
6 dl maitoa
3/4 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
(sitruunan mehu ja kuori)
2 dl kuohukermaa

Laita vesi kattilaan ja kiehauta. Lisää riisi ja hauduta. Lisää maito, kun vesi on imeytynyt riisiin. Hauduta kypsäksi. Jäähdytä puuro.
Lisää jäähtyneeseen puuroon sokerit (ja sitruuna). Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää maustetun puuron joukkoon. Anna levätä jääkaapisssa tunnin verran.


lauantai 24. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!

On siivottu; pyyhitty, tampattu, pesty ja mopattu. Imelletty perunalaatikot ajoissa, paistettu kinkku, pipareita, torttuja ja hedelmäkakku.
On toivotettu hyvää joulua eri tahoille, viety paketteja lähitienoon tutuille, postitettu kauemmaksi ja haettu postista salaiseen kätköön. On lähetetty joulukirje ja saatu kortteja. On suunniteltu ja toteutettu kauppalista joulun herkkuja ajatellen.
Laitettu jouluvalot pimenevään talveen.
Kahviteltu ja syöty ystävien kanssa.

Hiljennytty.
Perinteet ovat muodostuneet, vanhoja vahvistetaan ja uusia luodaan. Tärkein tulee vuosisatain takaa: Jeesus-lapsi syntyi ja sitä muistamme ja juhlimme, ilolla ja riemulla!

Hyvää joulua ja hauskaa hanukkaa!

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

torstai 22. joulukuuta 2011

Mausteinen joulu - Ras el hanout

Jos nyt tässä vaiheessa sattuisi tulemaan tarve vetäistä hihasta joululahja vaikkapa naapurille, niin kipin kapin maustekaapille. Ras el hanout vie ajatukset Marokkoon. Se on basaarin maustekaupan parhain sananmukaisesti. Alunperin mausteseokseen tuli kalliita ja harvinaisia mausteita, kuten sumakkia, sahramia, neilikkaa, kanelia. Mausteet ja määrät määräytyvät maustekauppiaan mukaan ja niinpä tämän yhdistelmä on ras el hanout Amalfin sitruunan mukaan.

Ras el hanout
1 tl kurkumaa
1 tl kuminaa
1 tl kardemummaa
1 tl korianteria
1/2 paprikaa
1/2 tl muskottipähkinää
2 tl inkivääriä
1/2 neilikkaa
1 tl kanelia
1 tl mustapippuria
1/2 tl chili/cayenne
1/2 tl fenkolia
suolaa

Laita mortteli laulamaan ja sekoita kaikki yhteen. Käytä lihan mausteena, marinadeissa ja kuskus-ruoissa.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Mausteiset persikat

Tässä jälleen yksi joulun ruokalahja. Mausteiset persikat ovat saaneet jouluisen mausteliemen ja potkua chilistä. Nämä käyvät hyvin kinkun tai kalkkunan kanssa.

Mausteiset persikat
2 tlk (n. 400 g/purkki) persikoita sokeriliemessä
1 rkl (omena)viinietikkaa
1 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
3 kokonaista neilikkaa (tai jauhettuna)
1 tl inkivääriä
ripaus suolaa
4 kokonaista maustepippuria
2 kokonaista chiliä

Paloittele persikoita, jos haluat. Kaada persikat liemineen kattilaan. Lisää viinietikka ja kaikki muut mausteet paitsi chilit.
Kiehauta persikoita pari minuuttia ja anna jäähtyä kattilassa.
Nostele persikat kahteen lasitölkkiin ja kaada liemi päälle. Laita chilit tölkkiin. Säilytä viileässä.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Wanhan ajan piparit

Löysin tämän reseptin melko pian sen jälkeen, kun olin muuttanut opiskelemaan. Resepti taisi olla jossain nk. naistenlehdessä ja juontaa juurensa vuoteen 1919. Pipareihin käytetään ruisjauhoja, joka tekee mausta ikäänkuin rouheampaa ja pääasiallisena mausteena on pomeranssinkuori.

Pomeranssi on toiselta nimeltään hapanappelsiinipuu, eli seville orange tai bitter orange. Espanjaksi se on naranja ácida, arabiaksi naranji, Intiassa melangolo ja Guamissa hedelmä tunnetaan saippua-appelsiinina. Lääke- ja hajuvesiteollisuus hyödyntää pomeranssin aromia, mutta suurin käyttökohde on kuitenkin marmeladit ja hillot. Hapanappelsiinia käytetään myös alkoholijuomissa (esimerkiksi Grand Marnier-appelsiiniliköörissä) ja ruoanlaitossa mureuttamaan lihaa sitruunan tapaan.





Wanhan ajan piparit (1919)
1 1/2 dl siirappia
1 1/2 dl voita
1 1/2 dl perunajauhoja
3 dl ruisjauhoja
1 tl soodaa
1 tl neilikkaa
1 tl kanelia
1 rkl pomeranssinkuorta

Kuumenna siirappi kiehuvaksi ja sulata siihen voi. Anna seoksen jäähtyä niin, että se alkaa hieman kiinteytyä.
Sekoita kuivat aineet ja lisää ne siirappiseokseen.
Anna taikinan levätä viileässä seuraavaan päivään.

Paista piparit 200 C asteessa 5-6 minuuttia.

torstai 8. joulukuuta 2011

Minttusuklaakaakao

...eli Marianne-kaakao. Suklaalinjalla siis edelleen.

Maailmasta löytyy noin 1200 eri lajia minttua, joista tärkeimmät ovat viherminttu (spearmint) ja piparminttu (peppermint). Mentoli, minttuöljy, tulee minttukasveista ja mm. lääketeollisuus hyödyntää sitä useissa eri tuotteissa: pesemme hampaamme minttutahnalla, lievitämme kurkkukipua mentolikaramelleilla ja monissa lääkkeissä se on makuaineena. Minttu on myös luonnollinen lääke: minttuteellä sanotaan olevan nesteitä poistava teho ja minttuöljyä käytetään hyönteisten karkottamiseen ja puremiin. Ruoanlaitossa minttua käytetään tuoreena ja kuivattuna yrttinä etenkin lammasruokien kanssa, mutta myös jäätelöissä, karamelleissa, hyytelöissä ja teessä. Alkoholijuomissa mintunmakua saa nauttia mojitossa ja grasshopperissa.

Mutta ei mojitoa tällä kertaa, vaan minttusuklaakaakao. Kaakaoon saa makua monella eri tavalla. Joukkoon voi sulattaa maustettua suklaata, lisätä makusiirappia tai alkoholia. Tässä reseptissä on käytetty rouhittuja Marianne-karamelleja, mutta voisin kuvitella, että Pätkis-suklaa kävisi myös loistavasti. Jos jouluna lahjasäkistä tulee tänä(kin) vuonna After Eightia, voisin testata minttukaakaon myös sillä.


Minttusuklaakaakao eli Marianne-kaakao
kahdelle
4 tl kaakaojauhetta (leivontaan käytettävää, makeuttamatonta)
2 rkl sokeria
4 dl maitoa
5-8 Marianne-karkkia

Päälle:
kermavaahtoa
ripaus kaakaojauhetta

Laita Mariannet pussiin ja kauli rikki tai rouhi muulla tapaa. Laita kaikki aineet kattilaan ja kuumenna hämmentäen, jotta karkit ja sokeri sulaa.
Kaada mukeihin ja koristele.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Valkosuklaakaakao - hot white chocolate

Lumi tuli ja meni. Talvi-ilakoinnit ulkosalla ovat jääneet vähiin lumenpuutteen takia. Maa on musta eikä pulkkailemaan ole päässyt kuin pari kertaa. Valkeaa pitää siis luoda toisella tapaa. Lohdutukseksi käynee valkosuklaajuoma, joka on kuin kuuma kaakao, mutta tehtynä valkeasta suklaasta.
Täyteläistä. Kuin sulaa suklaata joisi.

Valkosuklaajuoma
kahdelle
120 g valkosuklaata
4 dl maitoa
kermavaahtoa
ripaus kanelia

Kuumenna maito kattilassa ja lisää siihen valkosuklaan palaset. Hämmennä, jotta suklaa sulaa. Kaada juoma mukeihin, kauhaise päälle kermavaahtoa ja koristele kanelilla.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Karl Marxin leipä

Tämän leivän tarina on minulle tuntematon, mutta ilmeisesti, nimestään huolimtatta, annoksella ei ole mitään tekemistä Karl Marxin kanssa. Ohje on Guy Taylorilta ja Sebastian Schauermannilta, jotka pitävät Food -ravintolaa Tukholmassa ja tekivät vuonna 2000 kirjan nimeltä Broileriherkut. Erinomainen brunssiherkku.

Karl Marxin leipä
paahtoleipäviipale
hyvälaatuista maksamakkaraa tai pateeta
tomaatti
salaattia tai krassia
1 muna
pekonia

Hunaja-sinappikastike
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl sinappia

Viipaloi tai lohko tomaatti.
Paista pekoni rapeaksi ja sen jälkeen kananmuna.
Paahda paahtoleipä ja levitä päälle maksamakkaraa. Asettele päälle tomaatin viipaleet, paistettu kananmuna, salaatti ja pekoniviipaleet.
Sekoita hunaja ja sinappi keskenään ja valuta annoksen päälle.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Paastoruokaa eli nuudelikeitto

Iloista adventtia!

Mekin kävimme laulamassa Hoosiannaa, joka komeasti kaikui korkeuksiin. Mieleni on kyllä jo askarrellut pienen paaston parissa, joka kuuluu jouluun valmistautumiseen. Adventtipaasto alkaa ensimmäisenä adventtina ja jatkuu jouluun. Vaikka ennen vanhaan on saatettu keskittyä enemmän ruokapaastoon, olen paastonnut ruoasta vain erityistapauksissa. Näin joulun alla tuntuu hassulta pidättäytyä esimerkiksi pikkujouluherkuista. Sen sijaan lähtökohtani on miettiä mikä vie aikaa liiaksi; mitä voisin tehdä toisin, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.

Tästä seuraa vääjäämättä televisiopaasto ja useammin liitän siihen myös tietokoneen. Vaikka oikeasti telkusta tulee seurattua vain paria, kolmea sarjaa ja satunnaisesti tulee jokin hyvä elokuva, voin tästäkin pienentää. Mitä tulee tietokoneeseen, tänä vuonna pidättäydyn pelaamisesta (kyllä, siihenkin on riittänyt aikaa). Sen sijaan ruokabloggaaminen jatkuu, sillä ihmisen täytyy syödä ja jouluksikin valmistaa ruokia.

Liitän tähän nuudelikeiton ohjeen, joka vie ajatukset jollain tasolla paastoon: paljon vihreitä kasviksia ja keiton liemi on todellakin liemi, eikä suurustettu. Olen etsinyt tämäntapaista ohjetta pidemmän aikaa ja tämä on jotain sinne päin. Tässä on makeaa, suolaista ja mausteisuutta, mutta kaipaisin lisää mausteita sekä hitusen tulisuutta vaikka tuoreesta chilistä. Ja lisää kasviksia, mutta tätä on hyvä lähteä kehittelemään oman makumaailman suuntaan, sellaiseksi talviseksi, täydelliseksi nuudelin ryystämiskeitoksi.

Nuudelikeitto
Kahdelle
(udon-) nuudeleita
6 dl liha- tai kasvislientä
1 rkl muscovadosokeria
1 tähtianis
1/2 tl raastettua inkivääriä
2 rkl soijakastiketta
100 g herkkusieniä, tuoreita tai säilykkeestä
70 g vuonankaalia tai salaattipinaattia
pavunituja
sokeriherneenpalkoja

Laita nuudelit kiehumaan.
Sillä välin kiehauta liemi ja lisää joukkoon sokeri, tähtianis, inkivääri ja soijakastike. Pilko sienet viipaleiksi. Kun liemi kiehuu, lisää sienet ja vihannekset. Keitä pari minuuttia.

Laita nuudelit kahteen kulhoon ja kauho päälle liemi. Syö höyryävän kuumana.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Marokkolaiset limet

Säilötyt sitruunat ovat olennainen osa marokkolaista keittiötä. Niitä voi käyttää tagineissa, lämpimissä salaateissa, kuskus-ruoissa ja nykyään vaikkapa sandwicheissä suolakurkun tai kapristen tilalla, juustojen ja kylmien leikkeleiden kanssa. Onpahan säilöttyjä sitruunoita käytetty jäätelönkin mausteena.

Alunperin sitruunat säilöttiin saviastioihin suolan kanssa ja annettiin pehmentyä kuukauden verran. Käyttöönotettaessa sitruuna huuhdeltiin suolasta ja pilkottiin valmistettavan ruoan mukaan. Happonsa ja suolan ansiosta sitruunat säilyivät vuoden verran.

Tässä hieman nopeampi versio limesitruunoille muutettuna, tosin liemessä kypsyttämiseen täytyy silti varata kolme viikkoa.

Marokkolaiset limet
10 limeä
1 kg merisuolaa
500 ml (rypsi)öljyä + tarvittaessa enemmän
1 rkl kurkumaa
1 tl kuminaa
1/2 punainen chili / chilihiutaleita
pari ripausta jauhettua kanelia
3 x 350 ml säilöntätölkkiä

Pese limet huolellisesti. Leikkaa limet kahdeksaan osaan ja asettele laakeaan astiaan. Kaada päälle merisuola. Laita pakastimeen yöksi tai kahdeksi.

Ota limet pakastimesta. Kaivele limet suolan joukosta lävikköön ja anna sulaa. Suolan voi säilöä ja käyttää suolamyllyssä "limesuolana".
Huuhtele limet ja jaa tölkkeihin. Mittaa öljy ja sekoita siihen mausteet. Kaada öljy tölkkeihin ja pidä huoli, että limet peittyvät kokonaan mausteiseen öljyyn (muuten syntyy hometta). Laita säilötyt limet viileäkaappiin kolmeksi viikoksi ennen herkuttelua.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Rocky road

Näin pikkujoulujen aikaan nyyttäreille on helppoa viedä rocky road-suklaata. Ne valmistuvat nopeasti, eivät vaadi paljoa ja niitä voi hyvin muutella oman maun mukaan. Itse jäin kaipaamaan vielä nk. rouskuvampaa tekstuuria eli seuraavalla kerralla laitan mukaan jonkinlaisia muroja.


Rocky road-suklaat

200 g maitosuklaata
25 g tummaa suklaata
(pari nokaretta voita)
75 g (n. 20 kpl) vaahtokarkkeja
1 dl pähkinöitä (suolapähkinöitä, macadamia, pecan tms.)
(kourallinen rusinoita, 1 dl riisimuroja...)

Sulata suklaat (ja voi) varovasti kattilassa tai mikroaaltouunissa. Leikkaa vaahtokarkit pienemmiksi paloiksi. Isot pähkinät kannattaa myös pilkkoa pienemmiksi. Sekoita kaikki ainekset sulaneen suklaan joukkoon ja ota lusikalla kokkareita jähmettymään leivinpaperin päälle. Anna jäähtyä viileäkaapissa.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Spaghetti con funghi

... eli sienispagetti. Mielestäni sienikastike tarvitsee hiukan voimakkaamman makuisia sieniä kuin pelkät herkkusienet, joten kantarellit toimittavat sitä virkaa. Yksinkertaista ja hyvää. 

Spaghetti con funghi
sipuli
valkosipuli
rasia herkkusieniä
kantarelleja tai muita hieman voimakkaampia sieniä
ruokakermaa
suolaa
ripaus valkopippuria
spagettia

Silppua sipulit. Puhdista sienet ja hienonna. Paista sienet ja sipulit paistinpannulla, kunnes suurinosa nesteestä on haihtunut sienistä. Lisää kermaa ja mausta. Anna hautua.

Keitä spagetti isossa kattilassa suolaisessa vedessä paketin ohjeen mukaisesti, al dente, eli se vielä tuntuu hampaissa. Ei siis lötköiseksi liisteriksi. Annostele spagetti lautaselle ja lusikoi kastiketta päälle.

Buon appetito!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Hyvää isänpäivää!

Isänpäivää meillä vietetään melko perinteisesti: vanhempi lapsi on tehnyt lahjan ja kortin ja nuorempi, joka ei vielä ymmärrä päivän päälle, kiikuttaa sitten äidin ostaman lahjan aamupalapöytään. Sitten tehdään mitä kukin tykkää, yleisesti ottaen otetaan rennosti, eikä ole paineita. Nautitaan yhdessäolosta.

Lounaaksi toivottiin useammalta perheenjäseneltä nakkipizzaa ja sitä myös saatiin. Päivänsankari teki jälleen loistavaa pizzaa ja päiväkahvilla herkuteltiin kakulla ja sulkaapikkuleivillä. Tämän vuoden kakku oli valkosuklaajuustokakku, joka tehtiin jo edellisenä päivänä hyytymään pakkaseen. Valkosuklaa on perheenpään herkkua, joten käy tähän päivään hyvin. Kakun kanssa käy hyvin erilaiset marjat, jotka tällä kertaa jätettiin rauhaan ja kakku syötiin ilman edullisia terveysvaikutteita.



Valkosuklaajuustokakku 
Pohja:
8-10 Digestive-keksiä tms.
50 g voita

Täyte:
200 g valkosuklaata
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 munaa
2 dl kuohukermaa

Vuoraa irtopohjavuoka kahdella kelmulla, että reunatkin tulevat hyvin suojattua.
Sulata voi. Murskaa keksit (esimerkiksi keksit pussiin ja kaulimella) ja sekoita voin joukkoon. Painele seos lämpimänä vuoratun vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Sulata valkosuklaa. Sekoita kulhossa tuorejuusto sokereiden kanssa notkeaksi. Erota kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset ja hieman jäähtynyt suklaa juustoseoksen joukkoon. 
Vaahdota valkuaiset vaahdoksi ja sekoita varovasti juustoseokseen.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita sekin juustoseokseen. Kaada täyte keksimurupohjan päälle ja laita pakkaseen yön ajaksi.
Ota huoneenlämpöön noin tunti ennen tarjoilua.

torstai 10. marraskuuta 2011

Todellakin sitruunainen sitruunakakku

Muutamissa kakkuresepteissä kakku syntyy laittamalla kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja pyöräyttämällä kuohkeaksi taikinaksi. Sitten vain uuniin paistumaan ja nauttimaan lopputuloksesta. Koska meidän keittiössä ainoa monitoimikone on minä ei kakut synny ihan noin käden käänteessä. Silloin menee aikaa pähkäilyyn, että missäköhän järjestyksessä aineksia vatkaisi yhteen.

Ja eikun kokeilemaan. Taas mentiin ajatuksella "kun ainekset ovat hyvät, EI VOI tulla huonoakaan" ja vatkasin vain kaikki sinnikkäästi yhteen. Jännitti vähän, mutta taikina siitä syntyi, ja ihan kakkutaikinaksi kelpaava. Itse lopputuloskin oli maukas. Tämä kakku on sopivan mehevä ja todellakin sitruunainen. Raikas, erinomainen teen kanssa. Juju on päälle lusikoitavassa sitruunasiirapissa, joka maustaa ja mehevöittää entisestään.

Kakkuun on olemassa täyte: sitruunatahnaa vatkataan tuorejuuston (mascarponen tai vastaavan) kanssa ja laitetaan halkaistun kakun väliin. Meillä jäi täyte väliin tältä kerralta, mutta ehkäpä joskus tulevaisuudessa kakku täytteen kera tulee kokeiluun.


Sitruunakakku
225 g voita
2 1/2 dl sokeria
reilu 3 dl (225 g) vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
4 munaa
1/2 dl kuohukermaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu

Kostuke:
1 sitruunan mehu
1/2 dl sokeria

Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoka (n. 24 cm) leivinpaperilla. Paloittele voi ja lämmitä pehmeäksi mikrossa. Lisää sokeri, vehnäjauhot ja leivinjauhe ja vatkaa sähkövatkaimella murumaiseksi. Lisää munat ja vatkaa voimakkaasti. Lisää loput ainekset ja vatkaa taikinaksi.

Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasossa 45-50 minuuttia.

Sekoita kostukeen mehu ja sokeri hyvin yhteen ja lusikoi kuumalle kakulle kauttaaltaan. Anna kakun jäähtyä.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kedgeree

Hauskaa: olen jo muutaman vuoden luullut, että annoksen nimi on kedregee ja ihan juuri huomasin, että "lukihäriö" oli tullut. Ilmankos sanan sanotaan tulevan hindinkielen khichdi- tai kitchari-sanoista. Sana tarkoittaa riisiä ja linssejä.

Myönnettäköön, etten ole ottanut reseptiä käyttöön sillä minulla on ollut ennakkoluuloja yhdistää lohi ja riisi ja curry yhteen. Kokeilunhalu kuitenkin voitti ennakkoluulot ja voi iloa, kun voittaa itsensä ja löytää uutta! Yhdistelmä toimii hyvin eikä vaadi suunnattomia ponnisteluja. Loistava arkiruoka siis. Jos haluaa hifistellä ruoan juhlakäyttöön, voi mukaan raastaa sitruunan kuorta tai lorauttaa valkoviiniä. Oikaistakin voi käyttämällä keltaista currytahnaa mausteiden sijaan.

Britit tekevät tämän mieluiten savustetusta koljasta, mutta lohi käy vallan mainiosti.

Kedgeree
6-8 hengelle
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tl currya
1/2 tl kurkumaa
ripaus jauhettua paprikaa
ripaus kanelia
3 1/2 dl basmatiriisiä
6 dl kasvislientä
300 g kypsää savulohta
n. 100 g salaattipinaattia
1 sitruunan mehu
3-4 kananmunaa
(suolaa, pippuria, ruohosipulia/persiljaa/korianteria)

Keitä kananmunat kypsiksi. Anna jäähtyä.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota sipulit isossa kattilassa tai kasarissa kypsäksi. Lisää mausteet ja sekoita hyvin.
Lisää riisi ja lisää tarvittaessa öljyä tai voita. Sekoita, jotta riisi saa kauniin keltaisen peitteen. Lorauta sitten kasvisliemi joukkoon ja hauduta kypsäksi matalassa lämmössä. Lisää tarvittaessa vettä jos riisiseos näyttää kuivahtamisen merkkejä.

Tällä välin perkaa lohi ja paloittele se suupaloiksi. Huuhtele pinaatti. Lisää lohi, pinaatti  ja sitruunamehu kypsän riisin joukkoon.
Kuori ja puolita keitetyt munat ja nosta kedgereen päälle. Mausta tarpeen mukaan.

maanantai 31. lokakuuta 2011

Jouluchutney

Joidenkin joululahjojen kanssa pitää olla liikkeellä hyvissä ajoin. Viimeistään NYT on aika kiehuttaa jouluksi hedelmächutney, jotta maku ehtii kehittyä täyteläiseksi jouluun mennessä. Kelpaa hyvin kinkun tai kalkkunan kera. Ohje on Nigella Lawsonin Christmas-kirjasta muutettu versio.

Joulun hedelmächutney
n. 1,2 litraa, eli esim. 2 x 0,5 l:n purkkia + 1 pieni purkki
250 g kuivattuja aprikooseja
250 g kuivattuja taateleita
250 g kuivattua omenaa, viikunoita, persikkaa...
250 g kuivattuja karpaloita
2 dl muscovado-sokeria
2 dl omenaviinietikkaa
2 dl vettä
1/2 tl suolaa
(1 sitruunan raastettu kuori)
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua maustepippuria
1 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä

Pilko kuivat hedelmät ja laita sitten kaikki ainekset kattilaan tai laakeaan kasariin. Keitä 15-20 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes hedelmät pehmenevät. Ota liedeltä ja anna jäähtyä kymmenisen minuuttia.
Steriloi purkit ja kaavi lämmin chutney purkkeihin. Säilytä viileässä.

Valmista chutney pari kuukautta aiemmin ennen sen lahjoittamista tai käyttämistä. Avattuna säilyy jääkaapissa kuukauden verran.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Bataattipiirakka - Southern style

Sweet Potato Pie.

Two pounds of potatoes will make two pies. Boil the potatoes soft; peel and mash fine through a cullender while hot; one tablespoonful of butter to be mashed in with the potato. Take five eggs and beat the yelks and whites separate and add one gill of milk; sweeten to taste; squeeze the juice of one orange, and grate one-half of the peel into the liquid. One half teaspoonful of salt in the potatoes. Have only one crust and that at the bottom of the plate. Bake quickly.

Abby C. Fisher syntyi orjaksi vuonna 1832 Etelä-Carolinassa. Hänen äitinsä oli orja, isänsä ranskalainen isäntä. Hän opetteli kokiksi ja oli ilmeisen hyvä siinä. Tästä kertoo mm. se, että hän synnytti ja kasvatti 11 lasta aikana jolloin lapsikuolleisuus oli korkea. Sisällissodan jälkeen San Fransiscossa rouva Fisher toimi kokkina yli luokkarajojen ja voitti useita palkintoja ruokakilpailuissa. Koska hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa, hänen ystävänsä kirjoittivat reseptit hänen sanelunsa mukaan ja niin syntyi ensimmäinen afro-amerikkalainen keittokirja: What Mrs. Fisher Knows about Old Southern Cooking: Soups, Pickles, Preserves, Etc. Tämä tapahtui vuonna 1881.

Syvässä Etelässä reseptit elävät edelleen, esimerkkinä näistä gumbot, jambalaya, hedelmäpaistokset (peach cobbler) ja bataattipiirakka. Bataattipiirakkaa lähdin minäkin kokeilemaan. Yleensä bataatti on yhdistetty suolaisiin ruokiin, mutta tämä on jälkiruokapiirakka, vähän samalla tavalla kuin pumpkin pie. Maku on makeahko, muttei todellakaan liian makea. Piirakka on tuhtia tavaraa, mukavan silkkistä. Reseptissä on jos jonkinmoista käännettä, joten kannattaa lukea ohje ensin kunnolla läpi.

Makea bataattipiirakka
Pohja:
3 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
115 g kylmää voita
1 rkl sitruunamehua
1-2 rkl kylmää vettä

Täyte:
1 1/2 dl fariinisokeria
75 g voita
3 munaa
5 dl bataattisosetta (2-3 bataattia koosta riippuen)
2 rkl hunajaa, vaahterasiirappia tai tavallista siirappia
(2 rkl viskiä)
1 tl kanelia
1 1/2 dl kuohukermaa


Bataattisose: 
Bataatit voi kypsentää uunissa pehmeiksi, paistaa mikrossa 5-7 minuuttia (hakkaa haarukalla reikiä bataatteihin) tai paloitella ja keittää vedessä kypsäksi. Sen jälkeen soseuta hienoksi soseeksi.

Pohja:
Nypi jauhot, suola ja voi yhteen. Sekoita muruseoksen joukkoon sitruunamehu ja vesi ja vaivaa taikinasta pallo. Laita taikinapallo kelmuun ja jääkaappiin lepäämään. Ota huoneenlämpöön vartti ennen kaulimista.

Kuumenna uuni 225 C asteeseen. Kauli taikina, vuoraa sillä vuoka ja leikkaa reuna siistiksi. Peitä taikina leivinpaperilla ja täytä syvennys kuivilla herneillä, jos käytät korkeareunaista vuokaa.
Paista pohjaa uunin alimmallla tasolla 10-12 minuuttia. Poista sitten leivinpaperi ja herneet ja paista vielä 5 minuuttia, jotta pohja saa väriä.

Täyte:
Sulata voi ja sekoita fariinisokeri hyvin joukkoon. Anna jäähtyä hieman. Sekoita munat hyvin bataattisoseen joukkoon. Lisää sitten hunaja (tai siirappi), mausteet ja kerma. Lisää viimeisenä voiseos ja sekoita tasaiseksi.
Kaada täyte vuokaan ja kypsennä 40 minuuttia (uuninlämpö edelleen 225 C astetta).
Tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Garamin linssikeitto

Olisikohan tällä keitolla juuret ihan Raamatussa asti? Esau myi esikoisuutensa kulhollisesta keittoa, joka on saattanut olla linssikeittoa. Meikäläinen käännös kertoo keiton olevan papu- tai hernekeittoa. Niin tai näin, tämä ohje ei ole "isosta kirjasta", vaan Sami Garamin Kokkaa Vartissa-kirjasta. Ihan viidessätoista minuutissa tämä ei synny, mutta nopeatekoinen silti on. Tämän reseptin ansiosta meillä on aina varalla punaisia linssejä.

Sami Garamin linssikeitto
3 dl punaisia linssejä
1 sipuli
(valkosipulia maun mukaan)
4 rkl tomaattipyreetä
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
2 tl currya
2 dl maustamatonta jogurttia (tai kookosmaitoa, creme fraichea...)


Huuhtele linssit ja pilko sipuli.

Kuullota sipuli (ja valkosipuli) kattilassa öljyssä. Lisää tomaattipyree ja curry, sitten vesi ja liemikuutiot. Kiehauta ja kaada linssit joukkoon.
Keitä, kunnes linssit ovat pehmeitä. Jos haluat, voit surauttaa keiton sileäksi sauvasekoittimella. Lisää joukkoon jogurtti. Tarjoa vaalean leivän kera

lauantai 22. lokakuuta 2011

Juustokeksit

"A dinner which ends without cheese is like a beautiful 
woman with only one eye"
Jean-Anthelme Brillat-Savarin (1755-1826)



Juustokeksit
200 g cheddaria
50 g voita
100 g vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
(cayennepippuria)

Raasta cheddar.
Nypi ja vaivaa kaikki ainekset yhteen tai pyöräytä taikinaksi monitoimikoneessa. Peitä taikinapallo kelmulla ja anna levätä jääkaapissa vartin verran.
Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Kauli taikina jauhotetulla alustalla ja ota muotilla keksejä.
Paista keksit 10-15 minuuttia, kunnes keksit saavat hieman väriä.
Tarjoa teen kanssa.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Katin päärynätorttu


Todella vanhat kirjat kertovat, että lääketieteessä päärynää on pidetty hyvänä vatsalle syötynä ja ulkoisesti sitä on käytetty haavoihin. Koreassa päärynäpuu kuvastaa lohdutusta, Kiinassa päärynä yhdistetään viisauteen ja puhtauteen, vaikkakin tulevan puolison kanssa päärynää ei saa jakaa. Kiinaksi päärynän jakaminen muistuttaa suuresti sanaa avioero.

Onpa päärynää käytetty politiikassakin: pilapiirtäjä muotoili kuningas Ludvig Filip I:stä päärynänmuotoisen hänen rehevän leukansa innoittamana 1831. Kuvasarja muuttuvasta kuninkaasta kuvasi kuninkaan suosion hiipumista. Kuvataiteessa päärynä löytyy mm. Pompeijin raunioista löytyneissä mosaiikeista, van Gochin ja Bellinin maalauksista ja se on yleinen hedelmä asetelmissa. Kirjallisuudessa päärynästä ovat puhuneet mm. Cato, da Vinci, Shakespeare, Dickens... Muoti on puolestaan määritellyt erään vartalotyypin päärynänmuotoiseksi. Päärynä vaikuttaa siis monella alalla.

Tässäpä makoisa kokeilu. Päärynä kuuluu meikäläisen lempihedelmiin, vaikka aikanaan olen ollut allerginenkin päärynälle - en onneksi enää. Tämän tortun voi tehdä sekä ilman että kuorrutteen kanssa. Oheisissa kuvissa on päärynätorttu puolikkaalla kuorrutteella. Koko määrällä voi hyvin peittää koko tortun. Hyvä ja helppo torttu.

Katin päärynätorttu

2 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
100 g voita

Pinnalle:
2 päärynää lohkoina tai 1 purkki säilykepäärynöitä

Kuorrute:
1 1/2 dl fariinisokeria
1 1/2 dl vehnäjauhoja
100 g voita
1/2 tl jauhettua inkivääriä

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen ja voitele ja jauhota vuoka. Kuori ja viipaloi päärynät, tai jos käytät säilykepäärynöitä, valuta ja viipaloi päärynät.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja sulata voi. Lisää vuorotellen kuivia aineita ja rasvaa varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Asettele päärynät taikinan päälle.

Nypi kuorrutteen ainekset yhteen ja ripottele tortun päälle.
Paista uunin keskitasolla 30 minuuttia.

torstai 20. lokakuuta 2011

Blog with substance

Syysloma on näemmä ulottunut blogiinkin. Korjataanpa asia.

Riikkis antoi tällaisen tunnustuksen. Kiitos! Ilahduttavaa.

Ko. tunnustus on ilmeisesti alunperin kiertänyt "äitiblogeissa". Itse kuitenkin laitan tunnustuksen menemään seuraaville tahoille inspiroivista, ihanista ja innostavista blogeista: PiiaS:lle, Annille, Ruokahomma-blogille ja Niittylän lapsille.

Säännöt:
Tämän tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus 8:lle blogille eteenpäin
3. Ilmoittaa näille 8:lle asiasta
4. Kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään.

Satunnaista:
1. Minulla on viehtymystä tekniikkaan. Minusta lähes tuli insinööri. Muutenkin olen taipuvainen nörttiyteen.
2. Pidän pihveistä, sinihomejuustosta ja valkosipulista. En pidä sipatista tai tuoreesta korianterista.
3. Haluaisin matkustaa Lontooseen, tai no, Britteihin ylipäätään. Jokin aasialainen maakin kelpaisi esimerkiksi ruokakulttuurinsa takia.
4. Pisimmillään hiukseni ovat ylettyneet lantiolle. Nykyään on lyhempi tyyli.
5. Olen syysihminen. Pidän kirpeästä, aurinkoisesta syysilmasta, myös silloin kun sataa. Ja kun on kaunis ruska. Kun taivas on harmaa, niin siinä harmaassakin on kymmeniä eri sävyjä. Kun mustarastas käy takapihan pensaiden juurella heittelemässä lehtiä. Kun ensin lentävät kurjet, myöhemmin joutsenet, jotka muuttavat. Ja silti vielä kuuluu talitinttien sirputus ja tilhien helinä. Oravat vaihtavat väriä. Maa tuoksuu märältä.
6. Hämmästelen, kuinka kekseliäitä lapset ovat. Upeita ideoita syntyy päivittäin!
7. Kutimet eivät kilise eikä villasukkia synny, mutta ompelukoneella syntyy luomuksia tarvittaessa ja innostuttaessa, harvakseltaan.
8. Ukkoset ovat komeita. Meidän perheessä ukkosia toivotaan aina tulevaksi ja toljotetaan ikkunasta salamoita.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Rapeat herkkusienet

Tämän reseptin löysin kirjastosta lainatusta kirjasta, joka käsitteli italialaisia alkuruokia (primo) tai pieniä naposteltavia. Valitettavasti nimeä en muista. Tämä herätti mielenkiinnon, sillä sieniä tulee harvemmin paistettua rapeiksi. Erinomainen ja helppo tapas-herkku ja menee vaikka kalan kylkiäisenä.

Rapeat herkkusienet
200 g herkkusieniä tai muita vastaavia
1/2 dl vehnäjauhoja
suolaa
öljyä paistamiseen

Puhdista sienet ja viipaloi. Laita jauhot, suola ja sienet pussiin ja ravistele, jotta sienet saavat jauhokerroksen.
Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista parissa erässä rapeiksi.
Tarjoa alkupalana tai tapas-tyyppisenä naposteltavana.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Lohta, sieniä ja pinaattia

Tämä raapaistiin kasaan nopean lounaan ajatuksella. Idean imaisin netistä ilman sen suurempia määriä ja lounaaksi syntyi vallan mainio paketti.


Lohta, sieniä ja pinaattia
lohta
paketti sieniä (siitake, herkkusieni tms.)
tuoretta pinaattia
valkosipulin kynsi
loraus soijakastiketta

Paloittele lohi sopiviksi paloiksi. Paista paistinpannussa kypsäksi ja siirrä lautaselle odottamaan.
Viipaloi sienet ja valkosipulin kynsi. Paista molemmat pannulla ja lisää loppuvaiheessa pinaatti. Kun pinaatti painuu kasaan, kaada sienet ja pinaatti lohen kaveriksi lepäämään.
Lisää pannulle loraus soijakastiketta ja kiehauta. Kaada neste lohen päälle kastikkeeksi. Mausta tarpeen mukaan esimerkiksi sitruunapippurilla tai sitruunamehulla.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Paistetut muikut

Meillä on hyvä lähikauppa. Se ei ole meidän lähin ruokakauppa, mutta lähistöllä kuitenkin. Se on sopivan kokoinen ja sieltä löytää eksoottistakin ruokaa suhteellisen helposti. Tuoretiskillä on ilo käydä; löytyy lähiruokaa ja sesongin mukaan ja kala- ja lihamestarit ovat aina alttiita palvelemaan. Heiltä voi aina kysellä ruoanlaittoon liittyviä asioita. Voittaa toisinaan meidän perinteisen automarketin.

Eräänä päivänä piti saada kalaa. Puoliso polkaisi kaupalle ja sattui somasti, että kauppias oli saanut perattuja muikkuja. Olivat juuri tulleet kalastajalta, joten olivat taatusti tuoreita ja saimme ne suoraan takaovelta. Loistavaa! Puoliso paistoi hartaudella voissa ja minä haudutin kukkakaalia ja tein perunamuusin. Lapset söivät antaumuksella itsensä ähkyyn ja me isommatkin löysyttelimme vyötä.



Paistetut muikut

muikkuja
ruisjauhoja
suolaa
voita

Perkaa muikut. Sekoita suola jauhojen kanssa ja pyörittele kalat jauhoissa. Paista pannulla voissa rapeiksi. Voissa ei pidä pihistellä! Tarjoa perunamuusin kanssa.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Appelsiini ja suklaakakku

Appelsiini ja suklaa yhdistettynä ei ole koskaan ollut minun juttu. En ole erityisemmin appelsiinijäätelönkään ystävä. Joskus aikanaan oli hieman hankalaa jäätelökioskilla, sillä "tiikerijäätelö" saattoi tarkoittaa joko toffeista makua (nam!) tai sitten appelsiinista makua (ei kiitos). On vaikea sanoa, mikä siinä tökkii. Ehkä kyseessä on vain puhdas makuasia ja pidän appelsiinista ihan vain hedelmänä. Toisaalta taas, appelsiini käy mielestäni loistavasti jogurttiin ja tuo mieleen pashan. Ja kolan kanssa (lasten pillimehumaku) yhdistelmä on mainio!

Lähdin siis hieman epäillen kokeilemaan tätä reseptiä. Ennakkoluuloja oli. Huoli oli kuitenkin turha, sillä maku on todella hyvä eikä kakku ole liian makea. Paistoajan kanssa täytyy olla tarkkana: oma kakkuni tuli hieman liian kypsäksi. Se pysyi kyllä suht mehevänä, mutta alkuperäisessä ohjeessa kakun keskiosa vajoaa, vähän kuin mutakakussa. Kypsyys kannattaa tarkistaa siis jo 35 minuutin kohdalla.

Tämä kakku tehdään pitkovuokaan.

Appelsiini-suklaakakku
150 g pehmeää voita
2 rkl siirappia
2 1/2 dl fariinisokeria
reilu 2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
3/4 dl kaakaota
2 munaa
1 appelsiinin raastettu kuori ja mehu

Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Vuoraa pitkovuoka leivinpaperilla.

Vatkaa pehmeä voi siirapin ja sokerin kanssa vaaleanruskeaksi.
Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää munien kanssa vuorotellen. Lisää appelsiinin kuori ja viimeiseksi mehu. Kaaviloi taikina vuokaan ja paista 35-40 minuuttia. Kakun kuuluu jäädä meheväksi ja "vajota" keskeltä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Sitruunakiisseli

Ostin jokin aika sitten sitruunan pääruoan ohessa syötäväksi, mutta kävi niin, että ruokalajeja oli sen verran paljon, että sitruuna jäi käyttämättä. Hedelmä uhkasi nahistua hedelmälautaselle, joten jotain käyttöä piti keksiä. Koska kahvin kanssa syötävää oli jo tullut leivottua, en voinut enkä tällä kertaa halunnut turvautua tuttuun sitruunapiirakkaan. Ratkaisuksi muodostui sitruunakiisseli.

Hyvin mieleen jäänyt muisto sitruunakiisselistä on talouskoulusta, jolloin jälkiruoan tekijän homma oli keitellä ko. kiisseli ryhmälle ja hän onnistui polttamaan tuotoksen pohjaan. Ei auttanut lisätä sokeria (sitäkin hän koetti) vaan piti aloittaa alusta. Itse keitin tämänpäiväistä kiisseliä ensin hieman liian vähän, mutta varovaisella kiehautuksella se sakeni tarpeellisen määrän. Oman säväyksensä toi appelsiini, jonka myös käytin kiisseliin. Muikean makuista, raikasta.


Sitruunakiisseli

2 dl vettä
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl maissitärkkelysjauhoja (Maizena)
25 g voita
2 munaa
1 sitruuna (+sitruunan kuorta koristeluun)
1 appelsiini

Pese sitruuna ja raasta hieman kuorta, jos haluat käyttää sitä koristeluun. Purista sitruunasta ja appelsiinista mehu.

Sekoita kattilassa vesi, sokeri ja maissitärkkelysjauhot. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen, kunnes se kiehahtaa. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää rasva.
Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa ja lisää munaseos kuumaan kiisseliin koko ajan sekoittaen. Anna kiisselin kuumentua, mutta älä keitä. Lisää sitruunan ja appelsiinin mehu. Jäähdytä.
Koristele sitruunan kuorella ja kermavaahdolla / vaniljakastikkeella.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Kisir - Turkkilainen tabouleh

Kisir on turkkilainen versio Lähi-Idän taboulehista. Sekä tabouleh että kisir tehdään bulgur-vehnästä, joskus kuskusista ja siinä on tomaattia, kurkkua, persiljaa, sipulia ja muita mausteita. Salaatti on erinomainen kesäkuumalla, mutta menee se muinakin vuodenaikoina hyvin. Kuten ylipäätään ruokien kanssa, myös tämä resepti muuttuu hieman alueelta toiselle mennessä. Adanassa, eteläisessä Turkissa, kisiriin laitetaan vettä, kun taas Syyrian rajalla bulgur-vehnä vaivataan maustetahnan kanssa pehmeäksi. Niin tai näin, kisir on suosittu ja sitä voi tarjota iltapäivän teen kanssa, mezenä tai helppona ja herkullisena salaattina.

Tästä versiosta jätin, jälleen, chilin pois pienten ruokailijoiden vuoksi. Erinomaista oli näinkin!

Kisir
4-6 henkilölle
1 1/2 dl kuskusta
1/2 vihreä tai punainen paprika
1 punasipuli
1/2 kurkku
3 tomaattia
1/2 tuore chili tai 1/2 tl chilihiutaleita
1 sitruunan mehu
2 rkl tomaattipyreetä
2 rkl öljyä
suolaa, pippuria
1 ruukku persiljaa
päälle fetajuustoa tms.

Valmista kuskus ohjeen mukaan (1 1/2 dl kuskusta ja sama määrä juuri kiehunutta vettä yhdistetään ja annetaan turvota). Pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi, hienonna chili.
Yhdistä kaikki aineet ja anna maustua muutama tunti.
Lisää juusto ennen tarjoilua.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Guinness-suklaakakku

Meille tuli tässä syksyllä täyteen kymmenen vuotta siitä, kun pappi sanoi aamen. Muiden (kahdenkeskisten) juhlallisuuksien lisäksi tarjosimme muutamille ystäville Guinness-suklaakakkua. Ohje jälleen Nigellalta ja hänen tyyliinsä sokeria ja rasvaa on. En ole lähtenyt muuttamaan ohjeen määriä vaan yrittänyt määrittää ne suomalaisiin mittayksiköihin sopiviksi. Ainoastaan vaniljasokerin määrä on arvioitu suurinpiirtein, sillä käytän vaniljasokeria nestemäisen uutteen sijasta.

Tämä kakku on ehdottomasti meikäläisen "suklaakakkujen Top 5:ssä" ja kerääkin paljon superlatiivimuotoja. Kakussa mehevyys tulee nimensä mukaan maltaisesta, tummasta oluesta ja ulkoisesti kakku muistuttaa pubielämästä: pintti olutta, vaahtoineen kaikkineen. Olut ei kuitenkaan kakussa maistu. Todella, todella hyvää.

Guinness-suklaakakku
2 1/2 dl Guinness-olutta
250 g voita
1 3/4 dl kaakaota
vajaa 5 dl sokeria
1 1/2 dl creme fraichea
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
2 1/2 tl soodaa

Kuorrutus:
300 g Philadelphia-tuorejuustoa
2 1/2 dl tomusokeria
1 - 1 1/4 dl kuohukermaa

Laita uuni lämpiämään 180 C asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoka (n. 24 cm halkaisijaltaan) leivinpaperilla.
Kaada Guinness kattilaan ja lisää voi paloina. Lämmitä kunnes voi sulaa. Vispaa joukkoon kaakao ja sokeri ja siirrä liedeltä jäähtymään.
Vispaa kulhossa creme fraiche ja munat. Lisää vaniljasokeri ja olutseos. Sekoita joukkoon jauhot ja sooda.
Kaada taikina vuokaan ja paista 45-55 minuuttia.

Kakun jäähdyttyä valmista kuorrutus. Vatkaa tuorejuusto notkeaksi, lisää tomusokeri vähitellen ja lopuksi kermaa sen verran, että saat levitettävän kuorrutuksen. Kuorruta kakku - ja nauti.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Flunssakeitto

Lentsu. Lenssu. Romuska. Nuhakuume. Flunssa on kurja tauti. Yleensä se tulee sairastettua jaloilla, sillä kuumehan ei nouse, että voisi virallisesti sanoa olevansa sairas. Ikäänkuin sairastamiseen tarvittaisiin jokin todiste. Sen lisäksi, että tuli oltua kuumeeton ja räkäinen, tuli myös oltua kuumeinen ja räätön. Ei ollut mukavaa sekään. Yö tuli pyörittyä kuumeisena, välillä hoipuin juomaan mehua ja ottamaan lääkettä.

Lääkkeestä puheenollen, perinteisesti flunssaan olen tehnyt juutalaista penisilliiniä eli hartaudella keitettyä kanakeittoa, mutta nyt ei kanakeitto ehtinyt tähän flunssa-aaltoon. Sen sijaan tuli panostettua kasviksiin: tuli kasviskeittoa chilillä.
Hyvänmakuista oli, tulistakin sopivasti. Makea chilikastike löysi tiensä keittoon (hyvä idea, napattu muualta), vaikka aitoakin olisi voinut käyttää. Ja curry olisi tässä myös loistava mauste.

Flunssakeitto - kasviskeitto chilillä
1 bataatti
1 pieni kukkakaali
1 fenkoli
2 porkkanaa
1 valkosipuli
1 litra kasvislientä
2 rkl makeaa chilikastiketta
ripaus cayennepipppuria
1 - 1 1/2 dl ruokakermaa

Kuori bataatti ja porkkana. Pilko kasvikset. Laita kasvikset ja valkosipuli kasvisliemeen kiehumaan. Keitä pehmeiksi. Jätä keitin liemestä muutama desi varalle keittoa varten, muuten siivilöi kasvikset ja surauta sauvasekoittimella sileäksi. Lisää soseeseen keitinlientä ja mausteet. Sekoita chilikastike hyvin. Kuumenna vielä ja lisää kermaa maun mukaan.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Kukkakaalitandoori

Tässä yksi versio kukkakaalitandoorista. Punjabista kotoisin oleva tandoori on pitkulainen, korkea uuni, joka on yleensä osittain maansisässä. Pienissä kylissä saattaa olla yhteinen tandooriuuni ja koska uunin lämpötila saattaa lähennellä 500 C astetta, on ruoan kypsennyskin nopeaa. Vaikka esimerkiksi osassa Brittein saarten intialaistaustaisissa perheissä saattaa tandooriuuni ollakin, tämä ohje on tehty tavallista länsimaista sähköuunia ajatellen.

Kukkakaalitandoori
6-8 henkilölle
2-4 kukkakaalia riippuen koosta
3 dl maustamatonta jogurttia
3 cm tuoretta inkivääriä raastettuna tai 1 1/2 - 2 tl tahnaa
3 valkosipulin kynttä hienoksi silputtuna tai raastettuna
ripaus suolaa
1/2 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1 1/2 tl garam masalaa
1/2 tl jauhettua koriateria
ripaus mustapippuria
1/2 tl currya

Sipuliseos:
öljyä paistamiseen
2 sipulia silputtuna
3 rkl tomaattipyreetä
suolaa ja pippuria
1 tl garam masalaa
1/2 tl currya
(tuoretta korianteria koristeeksi)

Esivalmistelut:
Pilko kukkakaali pienemmiksi kukinnoiksi ja keitä suolatussa vedessä muutama minuutti, kunnes kukkakaalit ovat pehmenneet. Huuhtele kylmällä vedellä ja laita lävikköön valumaan.

Sekoita loput marinadin ainekset keskenään ja lisää keitetyt kukkakaalit. Sekoita jotta kaalit ovat marinadin peitossa. Anna maustua viileässä muutama tunti.

Lämmitä uuni 200 C asteeseen. Laita kukkakaalit vuokaan tai leivinpaperin päälle pellille ja paista 10 minuuttia tai kunnes kaalit ovat saaneet kultaista väriä.

Tällä välin paista sipulisilppu öljyssä tomaattipyreen ja suolan ja pippurin kanssa. Kun sipulit ovat pehmenneet lisää mausteet ja anna hautua muutama minuutti. Levitä sipuliseos kukkakaalipaistoksen päälle ja koristele korianterilla.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Muttar paneer

Tikka masalan lisäksi ruokapöydässä oli herneitä (muttar, mattar) juuston (paneer, panir) kanssa. Aikataulu ei antanut periksi tehdä paneer-juustoa itse maidosta ja sitruunamehusta, joten oli tyytyminen halloumi-juustoon. Käsittääkseni oikea paneer on kuin kotijuustoa, miedonmakuista, joten kotijuustokin on hyvä valinta.

Tämä ruoka oli suolaisen rajalla. Asiaan vaikutti kasvisliemi yhdistettynä halloumin suolaisuuteen. Halloumin kanssa olisi käynyt miedompikin liemi, mutta jos käyttää miedomman makuista juustoa, kasvisliemi on paikallaan. Niin tai näin, tämäkin oli oikein hyvää ja itse tykkäsin paistetusta juustosta kovasti. Varoituksen sana: juusto räiskyy pannulla!



Muttar paneer
8 hengelle
1 dl öljyä
200 g paneer-juustoa (tai halloumi, kotijuusto...)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2,5 cm tuoretta inkivääriä tai 1 tl tahnaa
ripaus suolaa
1 tl garam masalaa
1 tl kurkumaa
500 g pakasteherneitä
1 tl ketsuppia
250 ml kasvislientä

Kuutioi juusto. Hienonna valmiiksi sipuli ja valkosipuli ja raasta inkivääri.

Kuumenna öljy ja paista juusto parissa erässä kullankeltaiseksi. Juuston neste räiskyy, joten ole varovainen. Siirrä juustot talouspaperin päälle odottamaan.

Kaada öljy pois, mutta jätä pari ruokalusikallista pannuun ja lisää sipuli, valkosipuli ja inkivääri paistumaan. Lisää ripaus suolaa, niin sipulit eivät ruskistu. Anna paistua viitisen minuuttia.
Lisää garam masala ja kurkuma. Sekoita ja lisää jäiset herneet.

Tällä välin sekoita ketsuppi tai pyree kasvisliemeen ja kaada sitten liemi pannulle. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla vartin verran.

Lisää paistettu juusto lämpiämään herneiden joukkoon ja tarjoile.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kanaa tikka masala

Pääsimme nautiskelemaan ystävien seurasta ruoan äärellä. Teemana oli intialainen ruoka ja runsaastihan sitä jälleen oli kun innostuin häärimään hellan ääressä. Söimme kanaa tikka masala, muttar paneer eli herneitä ja juustoa ja kukkakaali tandooria, salaatin ja raitakastikkeen kera. Jälkiruoka oli tällä kertaa vaatimattomampi, intialaista teetä (masala chai) keksien kera. Näistä postausta myöhemmin.

Tikka masala vaatii esivalmisteluja. Kanat marinoidaan jogurttikastikkeessa ja paistetaan uunissa tai grillissä (tandooriuunia kun ei löydy meikäläisestä kodista). Sen jälkeen ne laitetaan vielä uimaan tomaattiseen kastikkeeseen. Tästä tuli suht mietoa verrattuna siihen annokseen, jonka söin Lontoossa aikanaan. Se oli tulista ja herkullisen mausteista; juuri sopivasti sillä rajalla, että onko liian tujua minun makuuni vai ei. Lontoolainen annos jäi siis hyvänä mieleen ja siitä siis on kummunnut into kokeilla intialaista ruokaa.


Kanaa tikka masala
6 annosta
Marinadi:
500 g kanan rintafileitä tms. luutonta, maustamatonta broileria
1/2 rkl paprikajauhetta
1 tl chilijauhetta
2 rkl garam masalaa
(1/4 tl tandooriväriä)
1 1/2 rkl sitruunan mehua
4 valkosipulin kynttä tai valkosipulitahnaa n. 2-4 tl
5 cm tuoretta inkivääriä tai inkivääritahnaa n. 2 tl
1 1/4 dl maustamatonta jogurttia

Tikka masala-kastike:
öljyä paistamiseen
1 sipuli
2 kardemumman palkoa
2 valkosipulin kynttä
1 tlk (400 g) tomaattimurskaa
1/4 tl kanelia
1 rkl garam masalaa
1/2 tl chilijauhetta
1 tl tummaa sokeria
3 dl kermaa
1 rkl mantelijauhetta
(tuoreita korianterin lehtiä)

Edellisenä iltana leikkaa kananliha isoiksi suupaloiksi. Sekoita jogurttiin mausteet, raasta valkosipulit ja inkivääri mukaan tai käytä tahnaa. Laita palat kulhoon marinadin kanssa ja sekoita hyvin. Peitä ja anna viipyä yön yli jääkaapissa.

Kuumenna uuni 225 C asteeseen. Laita kananpalat leivinpaperin päälle pellille tai grillaa metalliritilän päällä. Paista 15-20 minuuttia, kunnes kana on kypsää ja palat ovat reunoiltaan ruskistuneita.

Sillä välin kun kanat paistuvat uunissa, valmista kastike. Hienonna sipuli. Murskaa kardemumman palot. Kuumenna öljy pannussa ja paista siinä sipulia ja kardemumman palkoja, kunnes sipuli on hieman ruskistunutta. Murskaa valkosipulin kynnet tai hienonna ne ja lisää pannulle. Paista hieman ja lisää sitten tomaattimurska. Keitä, kunnes kastike on paksua.

Lisää kastikkeeseen ensin mausteet ja sokeri muhimaan ja sitten mantelijauhe ja kerma. Sekoita. Kun kanat ovat kypsyneet uunissa, lisää ne kastikkeeseen ja vähennä lämpö. Hauduta muutama minuutti ja koristele tuoreella korianterilla.

torstai 1. syyskuuta 2011

Mustikka-ruispuuro

Kiireisen aamun parempi puuro on rukiin ja mustikan liitto. Loistava aamupala ja jos sattuisi niinkin hullusti käymään että puuroa jäisi kattilan pohjalle, niin jämät voi nauttia myöhemmin kylmänä välipalana.

Mustikka-ruispuuro
8 dl vettä
4 dl ruishiutaleita
1/2 - 1 dl sokeria
3 - 4 dl mustikoita
suolaa

Kiehauta vesi ja lisää muut ainekset. Anna kiehua kolmisen minuuttia tai anna hautua 10 minuuttia kannen alla. Nauti kuumana tai kylmänä maidon kanssa.

maanantai 29. elokuuta 2011

Apple pie

Suomalaisen omenapiirakan ohella minua kiehtoo amerikkalainen versio, apple pie. Kirpeät omenat ovat maustettu sokerilla ja kanelilla ja kiedottu piirakkataikinan kätköihin. Englantilaiset taitavat laittaa mukaan myös rusinoita, mutta minun makuuni rusinat eivät ihan ole omenapiirakassa.

Yllättäen tällaisen omenapiirakan historia ulottuu paljon kauemmas kuin Yhdysvaltoihin. Jo 1300-luvulla on tehty omenapiirakkaa, tosin silloin ei käytetty sokeria sillä se oli äärimmäisen kallista eikä kuoritaikinaa ollut tarkoitus syödä.

XXIII. For to make tartys in applis.
Tak gode Applys and gode Spycis and Figys and reysons and Perys and wan they are wel ybrayed colourd wyth Safroun wel and do yt in a cofyn and do yt forth to bake wel.

Ote Samuel Peggen keittokirjasta The Forme of Cury, vuodelta 1390. Pari vuosisataa myöhemmin sokeri yleistyi ja kuoritaikinakin tarkoitettiin syötäväksi. Kun eurooppalaiset ryhtyivät asuttamaan Pohjois-Amerikkaa 1600-luvulla, huomattiin, että paikalliset omenapuut olivat koristeomenapuita ja niiden omenat hyvin happamia ja pieniä. Niinpä makeat omenapuut tuotiin Euroopasta ja 1800-luvun loppuun mennessä amerikkalaistyylinen omenapiiras oli vakiinnuttanut asemansa ja saanut legendaarisen maineen. Omenaa ylipäätään on markkinoitu Yhdysvalloissa aikanaan yhdistämällä se muihin periamerikkalaisiin juttuihin, kuten baseball, hot dogit ja Chevrolet ja "ameriikasta" on peräisin myös "omena päivässä pitää lääkärin loitolla" -sanonta.

Tässä siis resepti. Tein taikinan ajoissa ja laitoin sen yöksi jääkaappiin odottelemaan. Se mahdollisti taikinan kaulitsemisen ja sitä oli helpompaa käsitellä kuin edellisellä kerralla, jolloin en taaskaan malttanut odottaa. Täytettä olisi voinut olla enemmänkin, mutten osannut suhteuttaa meidän kotimaisia pikkuomppoja tuohon reseptin isojen omenoiden määrään. Olen kuitenkin tyytyväinen, sillä omenat maistuivat hyvin ja täyte oli mehevää. Amerikkalaiset osaavat piirakan koristelun; minä tyydyin pistelemään haarukalla muutamat kuviot ja reunatkin jäivät tavanomaisiksi. Tässä kuitenkin ahkerille englanninkielinen linkki reunojen koristeluun.

Apple pie - amerikkalainen omenapiirakka
Pohja:
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
200 g kylmää voita
4 rkl jääkylmää vettä

Täyte:
6-8 kpl isoa, hapanta omenaa
3/4 dl sokeria
3/4 dl fariinisokeria
2 rkl kanelia
(ripaus muskottipähkinää ja neilikkaa)
pari rkl perunajauhoja

Laita kylmä vesi odottamaan jääkaappiin tai pakastimeen.
Nypi jauhota ja kylmät voinokareet ryynimäiseksi. Lisää suola ja kylmä vesi nopeasti sekoittaen. Muotoile taikinasta pallo ja laita se kelmuun peitettynä jääkaappiin kylmenemään muutamaksi tunniksi.
Leikkaa omenat lohkoiksi tai kuutioiksi. Laita omenat kulhoon kerroksittain sokereiden ja mausteiden kanssa. Kaada omenoista valuva neste pois.

Voitele piirakkavuoka ja lämmitä uuni 225 C asteeseen.

Jaa taikina kahteen osaan niin, että toinen osa on toista suurempi. Kauli suurempi taikinan puolikas ja aseta piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Lisää omenakuutiot ja ripottele niiden päälle perunajauhot. Kauli toinen taikina levyksi päälle ja nipistä reunat tiiviisti. Pistele kansi esimerkiksi haarukalla ja voitele pinta maidolla.
Paista ensin 10 minuuttia ja sitten 180 C asteessa tunnin verran.
Tarjoile vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

perjantai 26. elokuuta 2011

Mustikka-rahkatorttu

Lisää mustikkareseptejä. Tässä on hyvä kakkupohja ja paistetun pohjan päälle on laitettu liivatteella hyydytetty mustikkarahka. Ihan kuin söisi mitä tahansa hedelmä- tai marjarahkaa kakun päällä. Tulipa heti mieleen, että tämän voisi tehdä pääsiäisaikaan: täyte olisi silloin tehty helpon pashan ohjeella eli rahkaa, kermavaahtoa, rusinoita ja sitruunamehua. Mietin, että tarvitseeko tämä välttämättä liivatetta, mutta rahkatäytettä on sen verran iso määrä, että luultavasti liivate on tarpeen. 

Tuhti kakku ja juhlava.
Mustikka-rahkatorttu
Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita

Täyte:
4 liivatelehteä
1 prk (200 g) rahkaa
2 rkl sokeria
2 rkl sitruunamehua
2 dl vispikermaa
200 g eli 4-5 dl mustikoita

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Lämmitä uuni 200 C asteiseksi.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna ja vatkaa sekaisin. Sekoita jauhot ja hiutaleet keskenään ja lisää seokseen.
Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Laita päälle leivinpaperi ja painoksi vaikka kuivattuja herneitä. Paista uunissa keskitasolla ensin 10 minuuttia ja ota sitten herneet ja paperi pois. Jatka paistamista vielä 5-8 minuuttia jotta torttupohja saa hieman väriä. Anna jäähtyä.

Pane liivatteet veteen pehmenemään. Sekoita rahka ja sokeri. Kuumenna sitruunamehu kiehuvaksi (mikrossakin onnistuu hyvin) ja liuota siihen puristellut liivatteet yksitellen. Anna seoksen jäähtyä hieman.
Valuta liivateseos rahkan joukkoon. Vaahdota kerma. Lisää rahkan joukkoon kermavaahto ja mustikat varovasti käännellen.
Kaada täyte tortunpohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia ennen tarjoilua.

tiistai 23. elokuuta 2011

Paholaisen hillo

Kun arvostaa pientä tulisuutta eikä nimi hirvitä, voi tehdä paholaisen hilloa. Yritin onkia hillon alkuperää selville, mutten löytänyt muutakuin että alkuperä olisi Chicagossa. Ylipäätään makea, tulinen ja hieman hapankin hillo tai kastike on suosittua aasialaisessa keittiössä, josta kertoo mm. ketjap manis ja chilikastikkeet. Amerikassa chilin vaikutus näkyy meksikolaisruoissa ja tex mex on tuttua suomalaisillekin.

Me laitoimme hilloa pitaleipäviritysten kanssa. Niissä oli jauhelihapihvi, salaattia, tomaattia, juustoa, maustekurkkua ja sipulia. Paholaisen hillo toi mukavaa potkua ja makeutta pakettiin. Pitaleivät olivat erinomainen valinta hampurilaissämpylöiden sijaan.


Paholaisen hillo

2 tölkkiä (a 400-500 g) tomaattimurskaa tai kokonaisia tölkkitomaatteja, tms.
2 punaista paprikaa
5-6 punaista chiliä
8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
5 dl hillosokeria tai 1 pkl hillo-marmeladisokeria

Pilko paprikat, halkaise chilit ja poista siemenet ja pilko nekin, kuori ja pieni valkosipuleita pienemmiksi.
Kaada tomaattituotteet kattilaan ja lisää silput, mausteet ja etikka. Kiehuttele 20-30 minuuttia.
Jos haluat hienojakoista hilloa, surauta sauvasekoittimella sileäksi.
Lisää sokeri ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi. Keitä 5 minuuttia.
Tölkitä puhtaisiin kuumennettuihin purkkeihin.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Omenapiirakkaa

Makuaistin ohella hajuaisti on ihana asia. Se auttaa makuaistia maistamaan, se auttaa muistoja tulemaan mieleen ja tuoksuilla on oma maailmansa. Lontoon Tate Modernissa oli vuosia sitten "tuoksunäyttely", jossa suuriin saviruukkuihin oli jollain tapaa pakattu tuoksuja. Niitä oli laidasta laitaan, hyviä ja todella pahoja, tuttuja ja vieraita tuoksuja. Oli mielenkiintoista, kuinka tuoksut toivat mieleen erilaisia asioita ja mielikuvia. Osa jopa yhdistyi eri ihmisiin.

On paljon tuoksuja, jotka tuovat mieleen kodin ja lapsuuden. Niitä ovat esimerkiksi äidin hajuvedet: vahvat ja mausteiset Chanel no. 5 ja Shalimar; tietynlaisen shampoon tuoksu, joka tuo mieleen hoitopaikan jossa olin kolmi-, nelivuotiaana; tai kun isä kävi marjassa ja tuoksui metsältä. Muistan elävästi, miltä tuoksui naapurissa, tai koulun vintillä. Minulle kesän tuo vastaleikatun nurmen tuoksu, syksyllä puolestaan tuoksuu kostea ja kirpeä kuulaan aamun ilma - silloin kun lehdet ovat osittain jo maatuneet. Kotona pullan ja omenapiirakan tuoksut, niissä on jotain perustavanlaatuista hyvää. Sellaista, joka on itsessään hyvää ja lupaa hyvää.


Kaura-omenapiirakka
Pellillinen
3 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
ripaus suolaa
1 muna
1 dl öljyä tai 100 g sulatettua voita
3 dl maitoa

Pinnalle:
6-7 omenaa
kanelia ja sokeria

Laita uuni lämpenemään 225 C asteeseen. Viipaloi omenat.
Mittaa kulhoon kuivat aineet ja sekoita. Lisää muna, rasva ja maito. Sekoita aineet sekaisin ja levitä taikina leivinpaperin päälle pellille.
Peitä taikina omenaviipaleilla ja ripottele päälle kanelia ja sokeria.
Paista uunissa 15-20 minuuttia.

perjantai 19. elokuuta 2011

Tuli maistettua

Äsken ruokakaupassa asioidessani osui silmiin kalatiskillä savustetut nahkiaiset. Olin ala-asteikäinen kun isäni osti innolla nahkiaisia ja sain maistaa niitä ensimmäisen kerran. Maku ei jäänyt erityisemmin mieleen, joten nyt piti verestää muistoja.
Nahkiainen muistuttaa ankeriasta samanlaisen muodon vuoksi, mutta siltä puuttuvat leuat ja parilliset evät. Nahkiaisella on silmien lisäksi myös ns. päälaensilmä ja kun kyljeltä lasketaan mukaan myös kidusaukot, saadaan yhdeksän "silmää". Kalan nimi onkin yhdeksänsilmä (nejonöga ruotsiksi, neunauge saksaksi).
Nahkiainen on rasvaton ja ruodoton kala. Sillä on pitkät perinteet Satakunnassa ja esim. Nakkilan kunnan vaakunassa on nahkiainen. Kala valmistetaan yleensä paistamalla ja savustamalla.

Mielenkiinnolla laitoimme 25 senttisen ohuen kalan kahtia ja maistelimme puolison kanssa. Liha oli tiivistä, kohtuullisen mehevää ja ruodotonta. Tuoksu oli kalainen, maku vahva ja jälkeen jäi ikäänkuin mudan makua. Mielenkiintoista. Ei tästä nyt suurta suosikkia tullut, mutta hyvä oli silti maistaa pitkästä aikaa. Terveisiä isälle!

Mustikkapiirakka

Näin mustikka-aikana halusin vaihteeksi tehdä oikein mustikkaisen mustikkapiirakan. Sellainen tulikin murotaikinapohjalla ja jättämällä kermaviili tai vastaava maitotuote pois. Kerrankin piirakkapohja onnistui, kun jaksoin sitä vaivata hieman enemmän kuin sillä tavallisemmalla aineet-sekaisin-menetelmällä. Vaivannäkö vaivaamisessa palkitaan!




Mustikkapiirakka muropohjalla
Pohja:
100 g voita
1/2 dl sokeria
1 muna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Päälle:
n. 1/2 l mustikoita
1 rkl perunajauhoja
3/4 - 1 dl (hillo)sokeria

Laita uuni lämpenemään 200 C asteeseen. Voitele piirakkavuoka.
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin sekoittaen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää joukkoon vähitellen. Sekoita nopeasti tasaiseksi.
Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan, vuoraa myös reunat. Survo marjoja hieman ja lisää perunajauho. Laita sokeria maun mukaan ja kaada marjaseos pohjan päälle.
Paista uunissa alatasolla noin 25 minuuttia.

tiistai 16. elokuuta 2011

Lihamureke Hesarin tapaan

Jauheliha on lapsiperheen arkiruokapelastus. Aina ei kuitenkaan tahtoisi tehdä lihapullia, vaikka se suuri suosikkiruoka onkin. Kokkausvuoroon pääsi puoliso ja hän taikoi loistavan murekkeen. Ohje on Ruokatorstai -kirjasta, johon on koottu 30 vuoden ajalta Helsingin Sanomissa ilmestyneitä reseptejä.

Resepti oli kokeilussa ensimmäistä kertaa. Siihen tuli mm. raakaa perunaa, joka antoi murekkeelle rakennetta ja mehevyyttä. Päälle siveltiin ketsuppia ja sinappia, josta perheen taimet eivät niin välittäneet, mutta me muut tykkäsimme kyllä. Ketsuppi-sinappi-yhdistelmän voi vaihtaa vaikka soijakastikkeeseen, tosin suolan määrän voi silloin tarkistaa.



Mureke Hesarin tapaan
500 g naudan jauhelihaa
1 iso sipuli
1 rkl öljyä
2 valkosipulin kynttä
2 raakaa perunaa
1 muna
1 tl suolaa
mustapippuria
Täyte: Juustoa makusi mukaan (esim. 100 g pippurituorejuustoa, emmentalia...)

Päälle: ketsuppia, sinappia, korppujauhoja
Pieni sipuli ja valkosipulit ja kuullota ne pannulla pienessä öljymäärässä. Lisää hiukan jäähtyneenä jauhelihan joukkoon.
Esilämmitä uuni 200 C asteeseen.
Kuori perunat ja raasta hienoksi. Lisää lihan joukkoon.
Sekoita sitten lihan joukkoon muna ja mausteet ja vaivaa murekeseos.
Levitä seoksesta puolet vuoan pohjalle. Lisää murekkeen päälle juusto. Levitä loppu murekeseos juustokerroksen päälle ja silota se tasaiseksi pinnaltaan.
Pursota pinnalle ketsuppia ja sinappia ja tasoita veitsellä ohueksi kerrokseksi. Ripottele päälle korppujauhoja.
Kypsennä uunissa 30-40 minuuttia. Mureke on kypsää, kun haarukalla pistettäessä sisältä ei tule punaista nestettä.

perjantai 12. elokuuta 2011

Pinaattilohi

Uunilohi on meillä herkkua. Jokainen pitää siitä ja se on vaivaton tehdä. Olemme usein tehneet sitä lisukkeineen kaikkineen uunissa (perunasipulisekoitus + kerma ja päälle maustettu lohi nahka ylöspäin), jolloin kokki on vapautettu hellan äärestä muihin askareisiin. Tämä resepti on peruslohen muunnos ja muuntelukelpoisuutta löytyy. Reseptiä voi vapaasti viritellä hienompaan suuntaan esimerkiksi lisäämällä pinaatin joukkoon smetanaa tai käyttämällä nesteenä kalalientä tai vaikkapa valkoviiniä. Tai pinaatin voi lisätä perunamuusin joukkoon, johon se mainiosti sopii.

Lohen kanssa söimme perunamuusia ja ikäänkuin kylmää kastiketta. Ikäänkuin, sillä kastike meni lähes salaatista. Siihen tuli silputtuna vähän lehtisalaattia, kurkkua ja tomaattia, mausteina suolaa, sokeria ja sitruunapippuria ja koko purkki kermaviiliä (se 2 dl).



Pinaattilohi
1 lohifile (kuvan kala on n. 600 g)
suolaa, pippuria ja sitruunamehua
150 g pakastepinaattia
(1 prk smetanaa)
1/2 - 1 dl vettä, kalalientä tai valkoviiniä

Lämmitä uuni 200 C asteeseen.
Aseta lohi uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Mausta suolalla ja pippurilla ja valuta sitruunamehua päälle. Sulata pinaatti (ja lisää joukkoon smetana). Lisää pinaatti lohen päälle ja lisää vuokaan neste.
Paista uunissa n. puoli tuntia ja vähennä sitten lämpö 175 C asteeseen ja anna hautua vielä ainakin vartti.

maanantai 8. elokuuta 2011

Lihapullat

Mikään ei, tietenkään, voita isoäitien ruokia. Oma isoäitini ei ole poikkeus. Hän loi hyviä vanhanajan makuja omassa pienessä keittiössään ja me sukulaiset saimme niistä nauttia. Oman osansa toi tunnelma; yhdessä aterioitiin ja vanhemmat jakoivat samalla viisauttaan nuoremmille. Kuulumiset vaihdettiin, suunniteltiin samalla tulevaa. Ruokiin isoäitini käytti voita, sillä sitähän leivälle laitettava ja ruoanlaitossa käytettävä rasva oli ennen. Vielä vanhanakin pöydässä oli voirasia, joka otettiin pehmenemään huoneenlämpöön ennen ruokailua. Usein mausteena oli suolaa ja pippuria, mutta ruoka ei muuta kaivannutkaan. Se oli tehty ajan kanssa, kokemuksella ja rakkaudella höystettynä. Ei siis mitään pikaruokaa, vaan enemmänkin slow food, kuten nykyään termi kuuluisi. Tai comfort food.

Halusin tehdä jotain samanlaista ja annoin enemmän aikaa lihapullakastikkeen tekemiseen. Se kannatti. Tässä vanhanaikainen lihapullaohje ja ruskea kastike.



Lihapullat
1 dl korppujauhetta
2 dl nestettä (esim. kermaviiliä, vettä ja kermaa tai kivennäisvettä)
1 sipuli
voita paistamiseen
500 g jauhelihaa
1 muna
1-2 tl suolaa
1/2 valkopippuria
(valkosipulijauhetta, paprikaa...)

Sekoita korppujauhe ja neste kulhossa. Anna turvota hetken.
Kuori ja hienonna sipuli. Ruskista sipulisilppu kevyesti voissa ja anna jäähtyä ennen lihapullataikinaan lisäämistä.
Laita kaikki ainekset yhteen ja vaivaa taikina tasaiseksi.
Pyörittele taikinasta lihapullia kostein käsin ja paista voissa pannulla pienissä erissä ruskeiksi.
Kiehauta kuumalla pannulla vähän vettä paistoerien välillä ja säästä liemi kastiketta varten. Nosta lihapullat syrjään ja valmista kastike.

Ruskea kastike
1 rkl voita
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
n. 3 dl paistolientä tai lihalientä
(suolaa)
valko- tai mustapippuria
1/2-1 dl kermaa

Sulata voi ja anna sen ruskistua. Sekoita joukkoon jauhot ja anna niiden saada hiukan väriä. Siivilöi paistoliemi ja kaada se pannuun koko ajan sekoittaen. Mausta.
Lisää kerma valmiiseen kastikkeeseen. Lisää lopuksi lihapullat kastikkeeseen.

perjantai 5. elokuuta 2011

Daim-muffinssit

Tuossa reseptejä selatessani löytyi vanha koulupaperi. Toisella puolella oli muistoja anatomian ja fysiologian tunneilta, mutta takapuolelle oli kirjattu kaksi reseptiä. Toisesta ei ottanut selvää muuta kuin että se oli raapustettu Nigellan ohjelmaa katsottaessa ja toinen paljastui kokeilemattomaksi Daim-muffinssireseptiksi. Internetti ja muistin sopukat tiesivät kertoa, että ohje on ruotsalaiselta Dagens Muffin -sivulta, josta löytyy muffinsseja joka lähtöön.

Pitihän sitä kokeilla. Ainekset löytyivät hyvin, sillä suklaahyllyllä on nykyään lähes aina pari pussia Daim-rakeita Nelinkertaista suklaakakkua varten varattuna. Maku oli loistava. Daim-rakeet sulivat sopivasti ja niistä muodostui herkullisia toffeesaarekkeita muffinsseihin. Näitä lisää!

Ainoa, mikä jäi mietityttämään, oli että ohjeessa sanotaan taikinasta tulevan 12 kpl ja kuvassa on käytetty tavallisia muffinssivuokia, ei siis amerikkalaisia, isoja vuokia. En kyllä saanut ahdettua koko taikinaa kahteentoista pikkuvuokaan, joten päädyin käyttämään pääasiassa amerikkalaisia vuokia ja muutaman pienen kokeilumielessä. Isot muffinssit olivat aika tuhteja, raskaita suorastaan; ilmavuutta ei ollut paljon. Pienet, tavalliset muffinssit olivat sopivan kokoisia, joten seuraavalla kerralla käytän suosiolla tavallisia muffinssivuokia. 



Daim-suklaamuffinssit

150 g voita
3 munaa
3 1/2 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1-2 pussia Daim-rakeita

Lämmitä uuni 200-asteeseen. Sulata voi.
Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, vaniljasokeri ja suola. Lisää jauhoseos vuorotellen jäähtyneen rasvan kanssa vaahtoon. Lisää Daim-rakeet.
Jaa taikina vuokiin. Paista uunin keskitasolla n. 15 minuuttia.