keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Taatelijäädyke

Skippasin suosiolla tämän joulun taatelikakun. Se on ollut suosikkini, mutta jälkipolvi ei jostain syystä siitä innostu. Olin kiero ja ajattelin ujuttaa taatelin kuitenkin jotain kautta testattavaksi (en hevillä luovuta) ja taatelijäädyke osui sopivasti eteen Hesarin Ruokatorstai-kirjasta.

Tässä on erinomaista, maun lisäksi, että tämän voi tehdä etukäteen. Siinä säästää joulukokkaajan hermoja ja liesitilaa. Tein jäädykkeen pitkulaiseen leipävuokaan, mutta sen voi myös lusikoida valmiiksi pikkuvuokiin ja ottaa pakasteesta aina tarvittaessa annos tai pari. Kätevää varsinkin kun jäädyke on hyvin makeaa. Suosittelen myös surrauttamaan taatelikeitoksen tasaiseksi vaikka sauvasekoittimella; tulee mukavampi suutuntuma.

Kuin kinuskia söisi...


Taatelijäädyke
8 annosta, ainakin
1 1/2 dl tomusokeria
1 dl vettä
6 keltuaista
250 g taatelia, se kuivattu tiivis paketti
2 dl vettä
1 kanelitanko
4 dl kuohukermaa

Sekoita kattilassa tomusokeri, 1 dl vettä ja ja keltuaiset. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee. Ota liedeltä ja jäähdytä.

Paloittele taateli toiseen kattilaan ja lisää joukkoon 2 dl vettä ja kanelitanko. Keittele pehmeäksi ja jäähdytä sitten. Poista kanelitanko ja surrauta massa tasaiseksi soseeksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Yhdistä seokset varovasti nostellen.

Huuhtele vuoka kylmällä vedellä ja vuoraa vuoka sitten kelmulla. Anna jäädykkeen jähmettyä pakastimessa yön yli.


Ota jäädyke pehmiämään 20 minuutia ennen tarjoilua.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Lämmin suklaakiisseli ja karamellipekaanit

Olen tarkoituksella testaillut kaikenlaista erilaista tässä ennen joulua. Minulla on kasa jouluisia lehtiä ja uusia reseptejä, jotka yleisesti kiinnostavat, mutta joulun tullen jäävät vain sinne kiinnostuksen asteelle kun vanhat perinneherkut jyräävät jälleen ruokapöytään. Ei sillä, vanhat perinneherkut ovat niitä joista meillä tykätään ja niin niitä myös valmistetaan.

Glorian Ruoka ja Viini-lehdessä oli viime vuonna esitelty lämmin suklaakiisseli ja karamellipekaanit. Ajattelin tämän sopivan mainiosti jouluun ja aika ylellisenmakuinen se olikin. Kaneli toi mukavaa mausteisuutta, ja voisin kuvitella myös chilin sopivan tähän. Ohjeessa suklaakiisselin kanssa tarjottiin labneh-jogurttia, mutta testaajien mielestä jogurtti oli liian hapan vaihtoehto. Ehdotankin siis, että jogurtti vaihdetaan kermavaahtoon. Muuten kokonaisuus oli todella hyvä ja karamellipähkinöitä voisi tehdä ihan muuten vaan naposteltavaksi.


Lämmin suklaakeitto
4-6 annosta
4 dl täysmaitoa
3 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl kanelia
75 g maitosuklaata
75 g valkosuklaata
ripaus suolaa

Karamellipekaanit
2 dl pekaanipähkinöitä
1/2 dl sokeria
1 rkl öljyä
ripaus suolaa

Tarjoiluun kermavaahtoa

Valmista ensin pekaanit.
Vuoraa vuoka tai uunipelti leivinpaperilla valmiiksi.
Laita kaikki ainekset paistinpannuun tai teflon-kattilaan ja kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri karamelisoituu eli sulaa ja muuttuu kauniin ruskeaksi. Kaada seos tasaiseksi kerrokseksi vuokaan tai uunipellille. Kun massa on jäähtynyt rouhi pähkinät veitsellä.

Vatkaa kerma vaahdoksi tarjoilua varten.
Kiisseliä varten rouhi suklaat valmiiksi. Laita maito kattilaan ja vatkaa mukaan kaakao ja kaneli. Kiehauta koko ajan sekoittaen jottei maito pala pohjaan. Ota kattila liedeltä ja sekoita suklaat mukaan. Sekoita tasaiseksi.

Kaada lautaselle kiisseliä, koristele kermavaahdolla ja karamellipekaaneilla.


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukalkkuna ja glaseeraus linnulle

Meillä on ollut jouluisin ruokapöydässä kaksi asiaa yli muiden. Ne kaksi, jotka eivät muutu eikä niitä vaihdeta. Ne ovat imelletty perunalaatikko ja kinkku.

Tai niin ainakin luulin.

Viime vuonna tein itseänikin yllättäneen vedon ja vaihdoin kinkun kalkkunaan. Halusin kokeilla tuota angloamerikkalaista pääruokaa, ja testata Nigellan ylistämää reseptiä. Hieman siinä tietenkin kaupassa köhin kun nostin kärryyn kuuden kilon kalkkunan - ja kotona kotiväki kun näki ostoksen. Ajatuksena oli laittaa kalkkuna mausteliemeen vuorokaudeksi, jotta liha pysyy paistaessa mehevänä. Mutta minnekäs laitat, kun linnulla on kokoa... Loppujen lopuksi kalkkuna päätyi elintarvikekelpoiseen laatikkoon (!) liemineen ja koko systeemi mahtui jopa jääkaappiinkin. Olisi ollut ihanaa, jos olisin voinut käyttää hyväksi patiota ja ulkoilmaa, mutta kun nämä Suomen säät ovat nykyään jouluisin kovin... lämpimiä.

Vähän kyllä epäilytti, että mitähän tästä taas tulee, kun katselin laatikossa kelluvaa kalkkunaa, ympärillä sipulin ja appelsiinin puolikkaita, neilikoita ja pippureita. Kalkkunasta tuli kuitenkin erittäin mehevä. Suosittelen lämpimästi!

Laitan oheen myös glaseerausreseptin, jota olen kokeillut lähinnä kokonaiselle broilerille, mutta joka käy loistavasti myös esimerkiksi riistalinnuille.

Mihinkähän liemeen mä nyt jouduin?

Joulukalkkuna
5-6 kg kalkkuna
5 litraa vettä tai tarvittaessa enemmän, pienemmille linnuille vähemmän
135 g suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kokonaisia mustapippureita
1 kanelitanko
1 rkl kuminansiemeniä
4 kokonaista neilikkaa
1 rkl maustepippureita

3 tähtianista
2 laakerinlehteä
3 tl inkivääritahnaa tai 6 cm pätkä inkiväärin juurta

4 rkl siirappia
4 rkl hunajaa
1-2 appelsiinia
2 sipulia
(persiljaa varsineen)  

Paistamiseen:
75 g voita
3 rkl siirappia

Sulata pakastettu kalkkuna ajan kanssa ja jääkaapissa.

Ota iso astia, jonne kalkuna mahtuu kokonaan. Kaada sinne vesi ja sekoita siihen suola, sokeri ja kaikki mausteet. Kuori ja pilko inkiväärin juuri mukaan. Halkaise appelsiinit ja purista niiden mehu joukkoon ja heitä kuoren puolikkaat mukaan myös. Pilko sipulit neljään osaan kuorineen kaikkineen ja lisää liemeen. Lisää myös persilja, jos sitä käytät.
Viimeiseksi upota kalkkuna liemeen ja lisää tarvittaessa vettä jotta kalkkuna peittyy. Peitä ja anna seistä jääkaapissa (tai ulkona sopivan viileässä) ainakin yön yli, mutta korkeintaan kaksi vuorokautta.

Valuta kalkkuna liemestään reilu tunti ennen paistamista ja pyyhi pinta kuivaksi. Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Sulata paistamiseen tarkoitettu voi ja sekoita siihen siirappi. Valele kalkkuna voisiirappiseoksella ennen laittamista uuniin ja valele 20-30 minuutin välein paiston ajan. Jos kalkkunan pinta ruskistuu liikaa, voi päälle laittaa leivinpaperin suojaamaan liialta paahteelta.

Paista kalkkunaa kunnes lihalämpömittari näyttää 72 C astetta. Arviolta 3.5 kg kalkkunan paistoaika on 1 tunti 45 min, 4.5 kg kalkkunalla menee 2 tuntia, 5.5 kg linnun paistoaika on 2 1/2 tuntia.

Ota kalkkuna pois uunista ja peitä foliolla. Anna vetäytyä 30 minuuttia.

Nam! Kaverina rakuunaporkkanat.

Bourbon-glaseeraus linnuille

1/2 dl tummaa siirappia
1/2 dl bourbon-viskiä
50 g voita
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä tai tahnaa tai 1/2 tl jauhettua inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
1 tl timjamia
kokonainen broileri

Yhdistä ainekset kattilassa (raasta valkosipulin kynnet) ja kiehauta. Pidä kastike lämpimänä. Lämmitä uuni 175 C asteeseen. Laita broileri uunivuokaan ja valele kastikkeella. Laita folio päälle ja paahda broileria tunnin verran. Valele silloin tällöin kastikkeella. Ota folio pois ja anna saada väriä uunissa vielä 30 minuuttia.

Anna broilerin levätä ennen tarjoilua.

Vuokaan valuneista nesteistä voi keittää hyvän liemen.



lauantai 19. joulukuuta 2015

Jälkiruokakuskus

Jos nyt ajattelisitte hieman muuttavanne perinteistä jouluriisipuuroa, niin kokeilkaapa jälkiruokakuskusta. Resepti herätti kiinnostusta, sillä en ole ennen törmännyt makeaan kuskusruokaan ja maistettuani mieleen tuli heti joulupuuro, mutta hieman eri muodossa.

Granaattiomenan siemenien käsittely hyvissä ajoin pehmentää siemenet. Kyseinen tapa on minulle ihan uusi ja todella käyttökelpoinen. Yleensä siemenet narskuvat hauskasti hampaissa ja tuovat ruokaan tekstuuria, mutta tässä reseptissä siementen pehmeys oli ihanaa.

Ohje on kirjasta The Food of Morocco.


Jälkiruokakuskus
1 granaattiomena
2 rkl appelsiinimehua
(1 rkl appelsiininkukkavettä tai ruusuvettä)
suolaa ja valkopippuria
hyppysellinen pomeranssinkuorta
1/2 dl sokeria
200 g kuskusta
25 g voita
kanelia
suolaamattomia pistaasipähkinöitä, paahdettuja pinjansiemeniä tai mantelilastuja

Halkaise granaattiomena. Ota kulho ja kunnon ote yhdestä puolikkaasta, leikkauspinta alaspäin kulhoon. Mätkytä kuorta puukauhalla, jotta siemenet lentelevät kulhoon. Toista toiselle puolikkaalle.
Lisää siementen joukkoon mehu, kukkavesi jos käytät, hieman suolaa ja pippuria, pomeranssinkuori ja sokeri. Sekoita kevyesti ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia.

Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Sulata voi ja sekoita kuskusryynien joukkoon. Kaada keoksi tarjoiluastiaan. Koristele granaattiomenan siemenillä, kanelilla ja pistaasipähkinöillä. Siivilöi päälle runsaasti tomusokeria ennen tarjoilua.


perjantai 18. joulukuuta 2015

Imelletty perunalaatikko

Noin viikko jouluun. Kaivoin jo marraskuun alussa esiin kaikki olennaiset joulun sisustus-, ruoka- ja muut jouluaiheiset lehdet, siivousmuistilistan ja omat sekä keittokirjojen joulureseptit. Siivouksen olen yleensä tehnyt rennosti, lähinnä muistanut kiinnittää huomion niihin paikkoihin joihin yleensä ei tule katsottua. Keskimmäisen lapsen kanssa pesimme saunan ja kylpyhuoneen - se on aika hauska homma.

Joulun ruokapuolen valmistelut aloittaa perunalaatikon teko, sillä sitä ilman ei joulu tule. Mainittakoon, että olen juuriltani kainuulainen. Kotona ei imellettyä perunalaatikkoa ole koskaan tehty eikä se ole kuulunut meikäläisen jouluruokaperinteeseen ennenkuin menin naimisiin. Lapsena pääsin sitä kuitenkin maistamaan kotipaikkakunnan pitopöydissä ja pidin siitä kovasti. Pari ensimmäistä vuotta perunalaatikon tekeminen olikin puolison, kunnes kokeilin itse. Sain siitä niin hyvää palautetta, että siitä lähtien minä olen sen valmistanut.

Ja kiva sitä on ollutkin tehdä, vaikka yleensä siihen menee koko päivä. Ensin kuorit koko satsin perunoita, odottelet, että perunat rupeavat kiehumaan ja sitten kiehuvat kypsäksi. Sitten muussaat kaiken huolellisesti, ettei perunapaakkuja jää - mitä sileämpää, sen parempi emäntä. Sitten imellytät vesihauteessa kolme, neljä tuntia välillä lisäten vehnäjauhoja ja tarkistaen että joko koostumus olisi notkistunut. Lopuksi lisäät voin, maidon ja suolan ja kaadat vuokaan ja paistat pari, kolme tuntia. Mutta toisaalta, ruoka on aikaavievä käsityöammatti ja tämän session palkkana on maittavaa laatikkoa.

Ohje on sinänsä helppo, mutta olen kokeillut kaikenlaista myös kantapään kautta. Eräänä vuonna tein satsin isommasta määrästä perunoita, eikä perunat imeltyneet sitten millään. Toisena vuonna kokeilin uunissa imellyttämistä, jolloin saimme lähinnä paahdettua perunamuusia, yöh.
Näistä oppineena olen todennut, että minulle vesihaude toimii imellytyksessä parhaiten, kahdella kilolla perunoita ja kahdella litralla maitoa. Mainittakoon, että tällä ohjeella perunalaatikosta tulee hyvin, hyvin löysää, mutta minulle on opetettu, että se on lusikalla syötävä juhlaruoka. Toki perunalaatikko jähmettyy hieman jäähtyessään, joten toisella syöntikerralla (jos nyt sitä sattuu jäämään) laatikko on jo haarukoitavaa.

Juhlaherkku. Tervetuloa joulu!

Imelletty perunalaatikko (sitruunakeittiön mukaan)
2 kg perunoita (mm punainen pussi on hyvä)
vehnäjauhoja
50-75 g voita
1 1/2 - 2 tl suolaa
2 l maitoa

Kuori ja pieni perunat. Laita perunat isoon kattilaan, peitä kylmällä vedellä. Keitä kypsiksi ILMAN suolaa.
Kaada vedet pois ja survo höyryävät perunat sileäksi muusiksi. Aseta kattila lämpimään vesihauteeseen. Veden tulisi olla reilusti kädenlämpöistä, muttei kiehuvan kuumaa ettei muusi pala. Ripottele päälle ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja sekoita se sitten muusiin. Ripottele päälle toinen lusikallinen ja jätä sekoittamatta. Laita kattilan päälle leivinliina ja/tai kansi.

Sekoita välillä edellinen vehnäjauho muusiin ja lisää uusi ruokalusikallinen jauhoja pinnalle. Tarkista myös, että vesihauteen vesi pysyy lämpimänä. Itse olen lisännyt hieman kiehuvaa vettä silloin tällöin. Tämän sekoitus- ja tarkistusvaiheen olen tehnyt 20-30 minuutin välein. Jatka imellyttämistä 2-3 tuntia, kunnes muusi muuttuu makeaksi ja notkistuu.

Sulata voi. Lisää se imeltyneeseen muusiin, sekä suola ja maito. Maidon määrää voit vähentää oman mielen mukaan: tällä ohjeella perunalaatikosta tulee hyvin löysää.

Kauho perunalaatikon liemi uunivuokiin, jätä tilaa jos laatikot kuohuvat uunissa. Laskeskelin, että ohjeella tulee 4 x 1,5 l vuokaa. Tässä vaiheessa voit pakastaa laatikot raakana tai laittaa uuni lämpiämään 150-160 C asteeseen ja paistaa 2-3 tuntia, kunnes pinta on kauniin kultaisen ruskea.
Jäiset laatikot sulavat vuorokauden jääkaapissa tai ne voi laittaa jäisenä uuniin, jolloin paistoaika on sen kolme tuntia.

Imeltyy, imeltyy

Valmiina pakkaseen

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Moghrabieh-munakoisokeitto

Nyt kun minulle aukesi uusi mahdollisuus eli kaksi kertaa viikossa lapset ovat aamupäivällä koulussa ja kerhossa, saan viettää kotosalla aikaa ihan rauhassa. Hah, menen kunnon kahville Coffeaan, maleksin sisustuskauppassa, tutustun museoon, kitken rikkaruohot ja laitan pihapläntin uusiksi ja... ja... Aikahan tietty menee kotihommiin, eikä lempikauppoihin yksinkertaisesti ehdi (aukeavat mokomat vasta kymmeneltä), mutta saan tehdä itselleni lounasta.

Ja SE on ihanaa! Saan syödä sinihomejuustoa, pekonia tai vaikka isoäidin makaronivelliä ilman että joku naputtaa asiasta. Mutta en ajatellut tekeväni uppomunia ja pekonia paahtoleivän kera kahdesti viikossa vaikka ne kuinka olisivatkin herkkua. Sinihomejuustoonkin kyllästynee (!) ajan kuluessa. Siispä tulin miettineeksi onko olemassa terveellisiä lohturuokia? Olin jo lähes tullut tulokseen että ei ole, kunnes hoksasin, että onhan olemassa keitot, nuo ihanat, höyryävän kuumat ja ravitsevat keitot. Varsinkin näin talvea kohti mennessä mieltä lämmitää ajatus perinteisestä lihakeitosta, kermaisesta lohikeitosta, maukkaasta kasviskeitosta, linssikeitosta... You name it.

Kokeiluun lähti paahdetusta munakoisosta tehty keitto, sillä minulla on jokin viehtymys munakoisoon; olkoonkin että se on hieman vaikea kasvis jos se sattuu kehittymään kitkeräksi. Siinä on kuitenkin pääsääntöisesti maanläheinen, mukava maku ja sen lisäksi kuva Ottolenghin keittokirjassa oli herkullinen. Tein noin puolikkaan annoksen, josta riitti minulle kolmelle lounaskerralle. Lisänä vaaleaa leipää.

Ja nyt tunnustus. Nimen moghrabieh tarkoittaa suurikokoista kuskusta, jota ei ole tullut vastaan paikallisissa kaupoissa. Korvikkeeksi olisi käynyt myös fregola, jonka italialaisen ruoan ystävät tunnistavat, mutta sitäkään ei ollut saatavilla. Käytin siis tyynesti tavan kuskusta ja oikein hyvältä se näinkin maistui.

Tässä keitto kuten sen valmistin.



Moghrabieh-munakoisokeitto
2-3:lle
3 munakoisoa
1 sipuli
3 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
70 g tomaattipyreetä eli se pieni purkki
2 tomaattia
1/2 l kasvislientä
3 valkosipulin kynttä
1 rkl sokeria
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
1 dl kuskusta

Aloita kärväyttämällä munakoisot. Töki munakoisoihin muutamia reikiä terävällä veitsellä joka puolelle ja lämmitä grillivastus 225 C asteeseen. Grillaa munakoisoja 45-60 minuuttia välillä käännellen. Kuori saa kuplia ja mustua kunnolla.
Ota pois uunista ja anna jäähtyä sen verran että saat käsiteltyä munakoisot. Leikkaa kuoreen viilto ja kaavi sisus kulhoon.

Silppua sipuli. Leikkaa tomaatti kuutioiksi.
Lämmitä öljyä kattilassa ja paista sipulia ja juustokuminaa 10 minuuttia. Lisää tomaattipyree, kuutioidut tomaatit ja kasvisliemi. Rusenna valkosipulin kynnet littanaksi ja lisää keittoon. Mausta sokerilla, sitruunamehulla, suolalla ja ripauksella mustapippuria.
Anna kiehuskella 20 minuuttia.

Tällä välin laita kuskus kulhoon ja kaada päälle 1 dl kiehuvaa vettä. Anna turvota 10 minuuttia. Pöyhi haarukalla ryynit irti toisistaan.

Lisää paahdettu munakoiso keittoon, jätä hieman koristeluun. Surrauta sauvasekoittimella sileäksi ja maista onko mausteet kohdallaan.

Tarjoa kuumana ja ripottele päälle loput munakoisot sekä kuskusta.

 


maanantai 28. syyskuuta 2015

Fusilli con gorgonzola

Mitä tekee äiti, jonka lapset ovat kerhossa ja koulussa ja mies töissä? Kokkaa mistä vain hän tykkää.

Halusin kokeilla tätä reseptiä, sillä sinihomejuusto on suosikkijuustoja. Pelkäsin kuitenkin, että annoksesta tulee jotenkin raskas ja tunkkainen, kuten lämmitetylle homejuustolle tuppaa joskus käymään esim. pizzassa. Huoli oli turha, sillä ilmeisesti ripaus sokeria kevensi pastan ja tämä oli suorastaan raikasta! Ah! Sen lisäksi mainitsen, etten käyttänyt oikeaa gorgonzolaa sillä sitä ei kaupassa silloin ollut. Juustona oli Maatilan Parhaat sinijomejuustoa, joka oli miedompaa maultaan, mutta rakenne tiukan mureneva, ei kermainen tai vetelä.

Ou jeah!

Fusilli con gorgonzola
Fusillia tai muuta haluamaasi pastaa
vähän sinihomejuustoa, mieluiten tietenkin gorgonzolaa
tilkka kermaa
rouhittua mustapippuria
sokeria
hieman tuoretta salviaa jos sattuu olemaan

Keitä pasta lähes kypsäksi. Valuta ja laita takaisin kattilaan. Murenna sinihomejuusto joukkoon, lisää kermaa ja mausta mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Silppua myös salviaa mukaan.
Lämmitä miedolla lämmöllä, jotta ainekset tutustuvat toisiinsa. Pasta on valmis kun juusto on sulanut.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Granola

Mä jo ehdin tätä mainostaa kavereille myslinä, mutta oikeaoppinen kutsumanimi tälle ruoalle onkin granola. Ainekset ovat täsmälleen samat, mutta mysli on tehty raaoista hiutaleista, kun granola yleensä paahdetaan uunissa.

Olen tehnyt tätä useaan otteeseen. Hiutaleet ovat hieman vaihdelleet, mutta pohjana olen pitänyt isoja kaurahiutaleita. Lisäainekset eli meillä pähkinät, siemenet ja kuivatut hedelmät ovat vaihdelleet eniten. Edellisellä kerralla kokeilin myös vaihtaa tumman siirapin taatelisiirappiin, mikä toi mukavasti lisämakua.

Oheiseen reseptiin voi lisätä vaikka 200 g pähkinöitä (saavat paahtua uunissa), mausteita kuten inkivääriä ja neilikkaa (joulugranola), desi tai pari hilloa, tai kuivattuja hedelmiä tai marjoja. Mielestäni granolan tekeminen on todella helppoa ja tulos on yleensä parempi kuin kaupan tuotteet. Tästä saa myös loistavan ruokalahjan.

Kuvan granolassa oli myös ananasta ja pekaanipähkinöitä

Granola
Tästä tulee sellaiset 4 litraa
7 dl isoja kaurahiutaleita
3 dl ruishiutaleita
2 dl tattarihiutaleita
1 dl seesaminsiemeniä
2 tl kanelia
1 dl ruokaöljyä
1 dl siirappia
1 1/2 dl fariinisokeria
1 tl suolaa
2 dl rusinoita

Laita uuni lämpiämään 170 C asteeseen.
Sekoita kaikki ainekset yhteen paitsi rusinat; muuten rusinat kärvähtää uunissa. Kaada granola leivinpaperin päälle syvälle uunipellille ja tasoita pinta. Paahda rapeaksi 40 minuuttia, sekoita puolessa välissä.
Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon rusinat.


torstai 27. elokuuta 2015

Vihreä kuskus ja päärynät valkoviinissä - blogaanit koolla

Lauantai-iltana elokuun kuu möllötti suurena taivaalla. Maha oli todellakin täynnä ja mieli tyytyväinen. Tulimme elämäni ensimmäisestä blogaanimiitistä Campasimpukan keittiöstä. Meitä oli taiteilijoita ja ruokataiteilijoita, kaikki hyvin nälkäisiä. Ja ruokaahan riitti!


Meidän keittiö osallistui tekemällä vihreää kuskusta ja päärynöitä valkoviinissä. Ohjeet ovat Ottolenghin perua.

Iso kiitos Campasimpukalle miitin järjestämisestä ja ihana oli tavata uusia ihmisiä! Mukana menossa oli Campakeittiön lisäksi Kivistön naiset, kaunis masutoaitemu, Mallaspulla, Minimibudjetin Ansku, SoulKitchen sekä Soppaa ja silmukoita.



Vihreä kuskus
16:lle nälkäiselle
n. 500 g kuskusta
6 dl kasvislientä
4 salottisipulia
4 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
300 g pistaasipähkinöitä, suolaamattomia
2 vihreää chiliä
120 g rucolaa

Yrttitahna
kourallinen persiljaa
hiukan korianteria
puntti rakuunaa
puoli punttia tilliä
kourallinen minttua
ainakin 1 dl oliiviöljyä, mieluusti 2-3 dl

Kiehauta kasvisliemi. Laita kuskus laakeaan kulhoon ja kaada päälle kasvisliemi. Anna vetäytyä 10 minuuttia.
Sillä välin viipaloi sipulit ohuiksi renkaiksi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista sipulit kullanruskeiksi ja pehmeiksi. Lisää suola ja juustokumina ja sekoita hyvin. Anna jäähtyä.
Poista pistaasit kuoristaan ja rouhi pähkinät. Viipaloi tai silppua chilit.
Laita yrttitahnan ainekset yhteen ja surrauta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa sileäksi. Sekoita tahna kuskusin joukkoon.
Lisää paistetut sipulit, rouhitut pistaasit, silputtu chili ja rucola. Sekoita kevyesti.




Päärynät valkoviinissä
16:lle 
16 päärynää
1 1/2-2 l valkoviiniä
1 sitruuna
500 g sokeria
50 kpl kokonaisia vihreitä kardemumman palkoja
1/2 tl sahramia eli se pieni sahramipussi
ripaus suolaa 

Tarjoiluun maustamatonta jogurttia


Kuori päärynät ja puolita ne. Kaada viini isoon kattilaan ja puserra mukaan sitruunan mehu. Lisää sokeri. Murskaa hieman kardemumman palkoja ja heitä mukaan kattilaan. Sekoita mukaan myös sahrami ja suola. Kuumenna kiehuvaksi.
Lisää päärynät. Niiden tulisi olla liemen peitossa - lisää tarvittaessa vettä. Kiehuttele 15-25 minuuttia, jotta päärynät pehmenevät. Kääntele välillä.
Ota päärynät pois liemestä ja siivilöi liemi. Keitä lientä kokoon, jotta saat paksuhkoa siirappia. Kaada päärynöiden päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Tarjoa maustamattoman jogurtin kanssa.


 ...ja loppuun muutama ruokakuva...

Valmiina miittiin
Campasimpukan ihanat tapakset
Kreolipottusalaatti
Nannan tomaattisipulisalaatti
Haukiburgereita tulossa
Vitello tonnato

Kivistön upeat canelet

Mallaspullan limetahnajuustokakku - nam!

maanantai 17. elokuuta 2015

Kirsikkapirtelö

Keräsimme vielä loput kirsikat puusta ja niistä syntyi pirtelöä kahdelle kerralle. Ainekset vaihtelivat vain vähän. Perusversioon laitoin kirsikoita, maitoa ja jäätelöä sekä ruokakerman lopun (sitä löytyi kaapista). Luksuspirtelöä maustoin reilusti vaniljalla ja livautin joukkoon hieman rommisiirappia, jota löytyi edellisten kokkausten jäljiltä. Päälle tuli myös kermavaahtoa ja asiaankuuluva kirsikka. En mitannut aineksia, mutta molemmilla kerroilla pirtelöä tuli noin 5 dl eli sen mitä sauvasekoittimen sekoitusastia vetää.


Kirsikkapirtelö
ainakin puoli litraa kirsikoita
hieman sokeria
(vaniljasokeria, rommisiirappia tms)
vaniljajäätelöä
hieman maitoa
koristeeksi vispi- tai kuohukermaa ja kirsikoita

Poista kirsikoista kivet. Mausta sokerilla (ja lisää vaniljasokeria tai rommisiirappia) ja anna maustua puolisen tuntia jääkaapissa.
Paloittele jäätelöä kirsikoiden kaveriksi ja ohenna hieman maidolla. Suurruuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa tasaiseksi. Kaada laseihin.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja koristele pirtelöt.

Satoa tältä vuodelta

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Keksitikkarit - cookie pops

Elokuun alussa jälleen juhlittiin. Kekkereitä varten tein jotain lapsiystävällistä ja koska päivänsankari muutama vuosi sitten tykästyi kovasti kakkutikkareihin, niin tällä kertaa oli vuorossa keksitikkarit. Halusin alunperin näihin mansikkakeksejä, mutta kun en löytänyt niitä vaihdoin suunnitelmaa lennossa ja ostin minttusuklaakeksejä.

Tein kahdenlaisia. Pyöritin puolet taikinasta isoiksi palloiksi, jotka litistin tikkarimaisiksi kiekoiksi ja käytin jäätelötikkuja tikkuina. Tämä oli huono ratkaisu kaikenkaikkiaan. Taikina oli löysää ja suklaaseen kastaminen aiheutti keksin hajoamisen ja tikusta putoamisen. Kekseistä tuli myös liian suuria jolloin yhdestä keksistä tuli suorastaan ähky.
Sen sijaan toinen versio onnistui loistavasti. Pyöritin pienehköjä palloja, kuin suklaatryffeleitä, jotka sitten kastoin suklaaseen hammastikkujen avulla. Niistä tuli kohvehtien oloisia ja juuri sopivia suupaloja.
Näitä on yllättävän helppo tehdä! Loistavat ohjeet löydät myös Tarun Taikakakuista, kiitos sinne!

Äiti, kuinka monta näitä saa?

Keksitikkarit
Iso annos
Paketillinen Domino-keksejä (minttu)
3-4 rkl maustamatonta tuorejuustoa
150-200 g (valko)suklaata
Nonparelleja, strösseleitä tai muita koristeita

Murskaa keksit kulhossa survimella tai lihanuijalla mahdollisimman hienoksi. Lisää tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Pyöritä palleroiksi ja laita jääkaappiin kovettumaan puoleksi tunniksi tai pakastimeen vartiksi.

Sulata suklaa. Kaada nonparellit valmiiksi pienelle lautaselle. Ota yksi keksipallo kerrallaan ja kasta suklaaseen ja pyöräytä heti nonparelleihin. Laita leivinpaperin päälle ja jääkaappiin kovettumaan.


maanantai 10. elokuuta 2015

Risotto alla milanese

Pidän risoton ajatuksesta. Hyvin yksinkertaisista aineksista syntyy huolella ja nopeastikin hyvää. Peri-italialainen keittiöfilosofia siis. Tässä milanolainen risotto eli sahramirisotto. Tuota kallista maustetta olen lähinnä käyttänyt suomalaiseen tapaan juhlapullaan, mutta maailmalla sitä laitetaan mm birianiin, paellaan ja bouillabasseen, eli suolaisiin ruokiin.
Söimme tätä omana ruokanaan, mutta lämmitin jämärisoton kanan kanssa seuraavana päivänä. Tästä olisi saanut tehtyä myös loistavat arancinit, mutta siihen en ollut varautunut. Inspiraatioon ei aina ole aineksia vaikka halua olisikin.


Risotto alla milanese
1 sipuli
20 g voita paistamiseen
1 l kasvis- tai lihalientä
250 g risottoriisiä, esim arborio
1 1/2 dl valkoviiniä
suolaa
1/4 tl jauhettua sahramia
25 g voita
parmesania
mustapippuria

Hienonna sipuli. Kuumenna kasvis- tai lihaliemi kattilassa ja pidä kiehuvana.
Kuullota sipulia voissa kunnes sipuli pehmenee. Lisää riisi pannulle ja kääntele hyvin voin ja sipulin kanssa. Lisää viini ja kiehuta kunnes se imeytyy riisiin. Lisää kauhallinen kiehuvaa lientä ja sekoita kunnes liemi on imeytynyt. Lisää aina uusi kauhallinen lientä. Puolessa välissä ota hieman lientä ja sekoita siihen sahrami. Lisää se riisin joukkoon.
Kun olet hämmentänyt ja lisännyt lientä 15-17 minuuttia, pitäisi risoton olla kermainen ja jyvien vielä erottautua (ei siis mössöksi asti). Sekoita lopuksi voi ja raasta mukaan reilusti parmesania. Maistele ja viimeistele suolalla ja pippurilla.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Hunajameloni-daiquiri

Ei helteitä. Minimaalista auringonpaistetta. Kylmät järvivedet. Jäi grillaus ja talviturkin heitto. Jonkin verran tuli grillattua makkaraa ja hodarit.

Eikun ei, ei kesä riipu säästä. On ollut hyvä kesä: perheen kanssa käytiin siellä ja täällä, tavattiin sukulaisia ja ystäviä. Geokätköiltiin. Touhuttiin. Tehtiin arkihommia ja vuosihuoltoa. Löhöttiin. Pelattiin. Ulkoiltiin.

Elettiin kesää.

Laitoin tämän reseptin mieleen, kun odottelin hellepäiviä. Niitä ei tullut, joten tein tätä ajatuksissani viime vuoden hellepäivät. Kuvakin on otettu sateessa. Se joka omistaa tehosekoittimen, voi jättää pakastusvaiheen väliin ja rymistellä juoman valmiiksi jään kera. Mulla ei sellaista ole (vielä) niin käytin pakastinta. Eikä pidä säikähtää basilikaa, se on tässä se juttu ja käy hunajamelonin kanssa oikein hyvin.
Millä rommin voi korvata? Spritellä? Inkiväärilimsalla? Any ideas?


Hunajameloni-daiquiri (Marha Hall Foosen kirjasta Screen Doors and Sweet Tea)
Kolmelle
1/2 hunajameloni
1/2 dl sokeria
1 1/2 dl vettä
2 tl sitruunamehua
muutama lehti tuoretta minttua
muutama lehti tuoretta basilikaa
1 1/2 dl vaaleaa rommia

Poista hunajamelonista siemenet, kuori ja paloittele. Laita melonin palat kulhoon sokerin, veden ja sitruunamehun kanssa. Silppua joukkoon minttu ja basilika ja sekoita. Laita ensin jääkaappiin tunniksi maustumaan, sitten pakkaseen 30-60 minuutiksi, jotta meloni tulee kohmeiseksi.

Viilennä kolme pitkää lasia jääkaapissa. Yhdistä jäinen meloni liemineen ja rommi ja surrauta tasaiseksi.

lauantai 8. elokuuta 2015

Kylmä kirsikkakeitto

Oi iloa! Kirsikkapuumme antoi ruhtinaallisen sadon tänä vuonna, vaikka pelkäsin pahinta viileän kesän takia. Pari vuotta sitten tein kirsikoista piirakan: kirsikoita ja ranskankermaa peruspiirakkapohjalla. Tämä oli selkeästi parempi vaihtoehto kuin kokeilemani clafoutis. Ei iskenyt ollenkaan tai sitten en vain osannut tehdä sitä. Hah, sitäkin sattuu ;-)

Viime vuosi oli kirsikkapuun lepovuosi, mutta tämän vuoden pääsadosta keittelin hilloa muutaman purkin. Jälkisadolle piti keksiä jotain ja silmiin osui Maku-lehden resepti kylmä kirsikkakeitto. Tämän reseptin juuret lienevät Unkarissa; siellä syödään meggyleves-nimistä keittoa, joka on tehty hapankirsikoista ja smetanasta. Tein hiukan muutoksia reseptiin ja muunmuassa käytin makean siiderin sijasta kuohuviiniä, sillä sellaista harvinaisuutta meiltä löytyi. Näin jälkikäteen olisi kyllä pitänyt lisätä reilusti sokeria mukaan, sillä viini oli hyvin kuivaa ja antoi keittoon aika tuhdin ja ytimekkään maun. Keitto oli kuitenkin hyvää ja hienostunuttakin.


Kylmä kirsikkakeitto
6-8 hlölle
7 dl kirsikoita
3 dl kuohuviiniä
1 dl vettä
1/2 dl sokeria
tujaus jauhettua kanelia
1/2 dl sitruunamehua
3-4 dl vispikermaa
1-2 rkl tomusokeria

Poista kirsikoista kivet.
Laita kattilaan kirsikat, kuohuviini, vesi, sokeri ja kaneli ja keitä kirsikat pehmeiksi, noin vartin verran. Ota pois liedeltä ja mausta sitruunamehulla. Anna jäähtyä ja surrauta sauvasekoittimella sileäksi. viilennä jääkaapissa kylmäksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta tomusokerilla. Sekoita puolet kermavaahdosta kirsikkakeittoon. Annostele lautasille ja koristele lopulla kermavaahdolla.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kaksi luumu-cobbleria

Luumuja saa kaupasta nyt aika hyvin. Ostin ison pussillisen lähinnä tuoresyömismielessä ja ajattelin tehdä hilloa lopuista, jos luumuja jää. Ei jäänyt.

Ensimmäinen satsi kohtasi äkillisen jälkiruokatarpeen ja niin syntyi keittiössä nopea ja helppo cobbler. Cobbler on lähtöisin jostain tuolta Yhdysvaltain etelävaltioista, jos oikein olen ymmärtänyt, ja samaa sukua on myös crumble. Ohjeen löysin BBC Good Food-sivuilta. Paistos oli helppo ja siitä tuli pehmeän muffinssimainen. Oikein hyvää. Söimme tätä vaniljajäätelön kera.

Cobbler - se mitä oli jäljellä kun otin kameran esiin

Luumu cobbler 1
750 g luumuja
2 rkl sokeria luumuille
1 tl kanelia
1 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1/2 dl maitoa

Laita uuni lämpiämään 160 C asteeseen.
Poista luumuista kivet ja pilko lohkoiksi. Laita luumut uunivuokaan ja ripottele päälle sokeria ja kanelia.

Murustele voi ja vehnäjauhot keskenään ja lisää sitten sokeri, kananmuna ja maito. Sekoita juuri ja juuri sekaisin.
Laita taikinaa lusikalla luumujen päälle ja paista uunissa 25-30 minuuttia, kunnes paistos on saanut kauniin ruskean, rapsakan pinnan.

*****
Toisen cobblerin tein eilen ja ohjeen otin Martha Hall Foosen kirjasta Screen Doors and Sweet Tea, jossa aineksina oli käytetty mustikoita. Etelän mustikkakukko siis. Tätä tehdessä vähensin sokerin määrää taikinassa, mutta laitoin kuitenkin ohjeen mukaisen kerroksen sokeria kuorrutteseen. Tuntui hurjalta, mutta näin jälkikäteen laittaisin vielä vähemmän sokeria taikinaan ja vähentäisin hieman myös kuorrutteesta. Mutta ei liikaa, sillä kuorrutteesta tulee rapeutta paistoksen päälle ja se on "se juttu" tässä reseptissä. 


Luumu-cobbler 2
1,2 kg luumuja
1 rkl sitruunamehua
voita
tujaus kanelia

Taikina:
4 1/2 dl venhäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 1/2 dl sokeria2 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl maitoa

Kuorrutteeseen:
1 1/2 dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä (eli Maizenaa)
4 dl kiehuvaa vettä

Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Poista luumuista kivet ja leikkaa lohkoiksi.
Laita luumut uunivuokaan ja ripottele päälle kanelia ja voinokareita.
Yhdistä taikinan ainekset kulhossa ja kaada luumujen päälle. Sekoita kuorrutetta varten sokeri ja maissitärkkelys ja ripottele tasaisesti taikinan päälle. Kaada kiehuvaa vettä varovaisesti ja tasaisesti paistoksen päälle ja laita uuniin. Paista tunnin verran tai kunnes paistos on saanut kullanruskean sokerikuorrutteen. Tarjoa lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Tämän kanssa oli vaniljakastiketta.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tomaattikeitto

Ooookei, nyt löytyi hyvä tomaattikeitto! Tomaattikeitto on aina ollut mielessäni täyteläinen ja aromikas keitto, mutten ole vielä syönyt hyvää sellaista. Muutamaa reseptiä on tullut kokeiltua, mutta jotain on jäänyt puuttumaan. Maku on ollut joko tunkkainen tai liian hapan. Sokerin lisääminen ei ole auttanut eikä mielestäni ole edes tukenut tomaatin makeutta. Tämä keitto on kuitenkin raikas ja sopivan täyteläinen, johtuneekohan tuoreista makeista kesän tomaateista. Nam, tätä lisää!

Nyt kun kotimaista tomaattia saa, kannattaa tehdä kerralla paljon ja laittaa loput pakkaseen syksyn ja talven varalle. Tässä ei missään nimessä kannata oikaista ostamalla purkkitomaatteja, tuoreissa tomaateissa on se juttu! Kannattaa kokeilla myös keltaisilla tomaateilla jos niitä sattuu saamaan. Tulee hauskan väristä keittoa!

Resepti on Martha Hall Foosen kirjasta Screen Doors and Sweet Tea.

Tomaattikausi parhaimmillaan
Tomaattikeitto
1,4 kg tomaatteja
2 rkl öljyä
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
1 rkl sokeria
tuoretta basilikaa, muutama lehti
ripaus pizzamaustetta tai oreganoa

Kuumenna grillivastus 225 C asteeseen.
Puolita tomaatit ja jos haluat niin poista kovat kannat ja siemenet. Laita tomaatit uunivuokaan tai pellille leikattu puoli alaspäin ja grillaa kunnes kuori alkaa mustua. Ota pois uunista ja jäähdytä sen verran, että voit ottaa kuoret pois.
Pilko sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sipuli. Paista sipulia viitisen minuuttia, jotta sipuli pehmenee. Lisää tomaatit mehuineen ja anna kiehuskella 20 minuuttia tai enemmän, kunnes tomaatit pehmenevät entisestään.
Mausta suolalla, pippurilla, sokerilla, basilikalla ja pizzamausteella tai oreganolla.
Jos haluat, voit surrauttaa keiton sileäksi sauvasekoittimella.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Hämmästyshuttu

Käyn läpi keittokirjojani. Niitä on kohtuullisessa määrin, mutta hyllytila on rajallinen; näin ollen osan täytyy mennä. Käyttökelpoisimmat, ne joista olen ahkerahkosti kokannut saavat jäädä. Peruskeittokirjat jäävät myös, varsinkin se koulun vanha ja rispaantunut kirja. On myös muutama kulttuurihistoriallinen opus, jotka ovat niin mielenkiintoisia, että vaikka pahemmin en ole niitä käyttänyt ovat ne niin hyviä hakuteoksia että ne ovat ansainneet paikkansa hyllyssä.

Tällä hetkellä pohdiskelen, että laitanko Hans Välimäen Lusikka Soppaan-kirjan eteenpäin. Periaatteessa siinä on paljon hyviä juttuja: keittoja lisukkeineen, tykkään visuaalisesta toteutuksesta ja onhan kirjoittaja Välimäki. Kirjaan tulee kuitenkin tartuttua harmittavan harvoin. Edellisestä keiton keitosta on jo pari vuotta. Jätänkö kirjan hyllyyn sillä perusteella että tykkään kirjasta, vai poistanko kun en ole pahemmin sitä käyttänyt - käytänkö joskus tulevaisuudessa?

Kiinalaista ruokaa käsitteleviä kirjoja on hyllyssä jo neljä. Hyllyyn jää Kylie Kwongin My China, joka on enemmän matkakertomus reseptien kera kuin keittokirja, mutta pois saa mennä nuudelikirja, joka on periaatteessa kiinnostava, mutten tykkää reseptien toteutuksesta. Jotenkin vaikeaa. Kaksi muuta käyn läpi kunhan sinne asti pääsen. Olen sitä mieltä, että jotain kiinalaisesta keittiöstä pitää olla, samoin yksi intialaisen ruoan kirja jää.

Mutta tässä siis hämmästyhuttu, johon törmäsin selaillessani kirjojani. Se on virtolaisesta keittokirjasta Niin vaari kuokkii kuin muori ruokkii (ja kyllä, tämä jää kirjahyllyyn).


Hämmästyshuttu
4:lle
2 dl vispikermaa
1 dl talkkunajauhoja
1/2 dl sokeria
1 dl puolukkasurvosta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon loput ainekset.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Nigellan minestrone

Siis häh, enkö minä ole postannut tätä? Nigellan minestrone kuuluu luottoresepteihin. Se on yksi helpoista keitoista, jonka saa tehtyä ajoissa ja tarvittaessa isolle porukalle. Sen lisäksi tässä voi hifistellä vermutilla tai basilikalla, jos tuntee siihen tarvetta. Kaupassa tarjolla oli varhaiskaalia, joten käytin sitä. Ole vapaa käytämään jotain muuta lajiketta. Vihreitä papuja oli huonosti, joten jätin väliin, mutta herneitäkin voi heittää mukaan. Alkuperäisessä reseptissä mukaan tuli ruokalusikallinen vermuttia tai valkoviiniä, joten sitä voi laittaa maustamisvaiheessa mukaan jos haluaa. Siinä käytettiin myös basilikaöljyä, mutta meillä basilika oli mukana lähinnä esteettisistä syistä.
Tein tämän noin kaksinkertaisena ja siitä söi kymmenhenkinen porukka, joista osa lapsia, ja vielä jäi ylikin seuraavan päivän lounaalle. Lisänä oli panzanellaa.

Harvinainen aurinkoinen kesäpäivä

Nigellan minestrone
valkosipulia
1 purjo
1 kesäkurpitsa
225 g varhaiskaalia
(50 g vihreitä papuja)
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
100 g keittopastaa, kuivapastan jämiä tai muuta pastaa
(1 rkl kuivaa vermuttia)
suolaa ja mustapippuria
Parmesan-juustoa

Puhdista ja hienonna purjo. Leikkaa kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi. Hienonna kaali (ja pieni pavut).
Kuumenna isossa kattilassa öljyä ja paista purjoa ja kesäkurpitsaa viitisen minuuttia. Silppua mukaan valkosipulia ja hämmennä kasviksia. Lisää mukaan kaali (ja pavut) ja kiehuttele viitisen minuuttia.
Kaada mukaan vesi ja kasvisliemikuutiot. Kuumenna kiehuvaksi. Pienennä lämpöä ja anna kiehua lempeästi 20 minuuttia. Raasta lopuksi mukaan parmesania ja lisää käyttämäsi pasta. Kiehuttele vielä 10 minuuttia. Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria (ja vermutti).

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tuliaisia ja muuta eksoottista

Puoliso käy harvakseltaan Helsingissä työreissulla. Yksi tällainen työreissu tapahtui pari viikkoa takaperin. Olen vahvasti vihjaillut, että jos sopivaa luppoaikaa löytyy, niin hän voisi käydä geokätköilemässä Hella&Herkun kulmilla. Tällä kertaa mankuminen... eikun puhuminen asiasta tuotti tulosta ja sain tuliaisiksi pastaa, genovan pestoa ja suolakinuskia. Pasta vielä odottelee syömistään, mutta suolakinuski on korkattu. Maistelimme sitä jäätelön kanssa - nammmm, sanoivat lapset kuorossa ja minä puolestani olen nauttinut sitä suoraan purkista pieneen makean nälkään. Muutkin tekevät niin...


Kävin sunnuntaina ystävien luona illanvietossa ja sieltä notkuvien pöytien ääreltä sain kotiviemisenä amerikkalaista erikoisuutta, Dunkin' Donutsin kurpitsakahvia. Testasin kahveen eilen ja ihan kurpitsapiiraaltahan se maistui; tuttuja piparkakkumakuja. Loistava joulukahvi, mutta itse en pidä näin makeasta mausta. Tummaa ja maitoista kahvia minulle, kiitos!

Liquid pumpkin pie with a hint of coffee

Toinen eksoottinen testattava, sekin Yhdysvalloista kotoisin, oli AriZonan vihreä jäätee, Asia Plum, jossa on ginsingia ja luumumehua. Näitä olen nähnyt myytävän ainakin donitsikahvila Arnoldsissa ja taitaapa niitä olla myös paikallisessa Teeleidissä. Asia Plum oli positiivinen yllätys, sillä edellinen maistamani jäätee oli vihreää teetä Japanista ja maku oli karvas. Tämä oli puolestaan hyvin amerikkalaistyylinen ja makea. Luumu maistui hieman, vihreä tee ei nimeksikään. Jäin pohtimaan millaista "oikean" jääteen kuuluisi olla. Kuinka hyvin teen pitäisi maistua jääteessä? Uteliaat maistelut teemaailmassa siis jatkuvat.

Erilaista teetä

lauantai 30. toukokuuta 2015

Katkarapucocktail

Juhlien klassikko, fiini asustus, elegantti ympäristö, hauskaa seuraa. Katkarapucocktail pääsi tällä kertaa pihapartyihin; grillattiin hyvässä seurassa. Lapset hyppivät sydämensä kyllyydestä trampoliinilla, aikuiset nauttivat jutustelusta ja kaikki saivat hyvää ruokaa.


Katkarapucoctail
400 g pakastekatkarapuja (ihan peruskuorittuja)
5 rkl majoneesia
5 rkl tomaattipyreetä/hätätilassa ketsuppia
2 tl worcestershirekastiketta
2 tl raastettua piparjuurta
pieni tujaus tabascoa
sitruunamehua
suolaa ja pippuria
jauhettua paprikaa
ruohosipulia


Sulata pakastekatkaravut pakkauksen ohjeen mukaan.
Sekoita majoneesi, tomaattipyree ja worcestershirekastike yhteen. Raasta mukaan piparjuurta. Mausta tabascolla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Maistele välillä. Silppua mukaan ja koristeeksi ruohosipulia, ripottele päälle paprikaa.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Rosetit

Rapsakat rosetit eivät ole minulle kovin tuttu juttu. Äitini on tehnyt niitä nuorena tyttönä koulussa, mutta vapun herkkuihin on kuulunut munkit ja tippaleipä. Rosetit eivät ole olleet siis mikään perinne - ennen kuin nyt: minä haluan tehdä näitä joka vappu! Vappumunkit eivät ole koskaan onnistuneet, olen arkajalka öljyn suhteen ja hätiköin siitä syystä. Rosetit ovat kuitenkin niin helppoja tehdä, olkoonkin että kuuman öljyn kanssa siinäkin pelataan.

Asia kiinnosti niin paljon, että otin ja tilasin rosettiraudan. Se tulikin sopivasti vapuksi, mutta erinäisten käänteiden jälkeen jääkaappiin kertyi munkkeja melkein yli tarpeen (kiitos, ystävät). Pääsin siis kokeilemaan rosetteja vasta tänään ja kun lapset olivat nukkumassa/kätköilemässä/kuka missäkin, näin tilaisuuden tulleen.

Rosetteja on tehneet muutkin, kuten Kinuskikissa, Epätrendikäs ja Perinneruoka-blogistit. Sen lisäksi luin mm. Marttojen palstaa, mutta päädyin sitten hitusen tuunaamaan Perinneruokailijoiden reseptiä.

Omat rosetit, lahjamunkit

Rosetit
2 kananmunaa
3 tl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2 dl ruokakermaa
1/2 dl maitoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja

puoli litraa rypsiöljyä
tomusokeria tarjoiluun

Vatkaa kananmunat, sokerit ja suola yhteen kevyesti. Lisää sitten loput ainekset ja vatkaa tasaiseksi.

Varaa roseteille lautanen, jonka päällä on talouspaperia ylimääräisen öljyn imeytymiseen. Varaa myös lautanen ja talouspaperia rosettiraudalle, sekä veitsi rosetin irrottamista varten ja reikäkauha.

Kaada kattilaan viisi senttimetriä rypsiöljyä, tai ainakin 3 cm. Kuumenna öljy 170 C asteeseen.

Laita rosettirauta ensin hetkeksi öljyyn, jotta rauta kuumenee. Sipaise ylimääräiset öljytipat talouspaperiin. Kasta sitten kuuma rauta taikinaan - ei kuitenkaan kokonaan, sillä valmiit rosetit täytyy saada siististi irti raudasta.
Nosta sitten taikinoitu rauta öljyyn paistumaan. Rosetti paistuu sievästi raudassa, tai joskus saattaa irrota kattilaan. Nosta kultainen rosetti talouspaperin päälle valumaan. Irroita tarvittaessa veitsellä.
Kasta rosettirauta tarvittaessa öljyssä uudestaan ennen taikinaa. Itse huomasin, että joka kerta ei tarvinnut, mutta joka toinen tai joka kolmas kerta oli kätevä, eikä taikina tällöin tarttunut rautaan kiinni.

Anna rosettien jäähtyä ja siivilöi päälle tomusokeria.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mustikkakermahyytelö

Vuosittainen pakastimen tyhjäksisyönti on virallisesti aloitettu ja tavoitteena pakastimen sulatus ennen uutta marjakautta. Meidän pakastimen käyttö on mielestäni ollut järkevällä tasolla. Pakastin ei ole koskaan niin täynnä, etteikö sinne aina mahtuisi lisää pakasterasioita tai jopa kakkua. Guinnesskakku odotteleekin syömisvuoroaan, samoin erinäiset liemet ja keiton loput, jotka sinne laitettiin talvella.

Hyvin olemme syöneet myös pakastettuja marjoja. Lapsille menee marjat sellaisenaan tai vaikka jogurtin kanssa. Mustikoista olen tehnyt lähinnä mustikkakukkoa ja tällä kertaa myös kermahyytelöä, jonne lykkäsin lähes rasiallisen, noin kolme desiä, mustikoita. Oivallinen ja helppo jälkiruoka; hyytelöt ruokalistoille!


Mustikkakermahyytelö
3 dl (kuohu)kermaa
2 - 3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5-6 liivatelehteä
1 dl maitoa
3 dl mustikoita

Laita liivatteet kylmään veteen. 
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon molemmat sokerit. Kiehauta maito ja liuota siihen vedestä puserretut liivatteet. Anna jäähtyä vähän.
Sekoita liivatteinen maito kermavaahtoon ja sekä lopuksi mustikat. Jos käytät pakastemustikoita, anna mustikoiden sulaa ensin.
Sivele vuokaan kasvisöljyä ja kaada sitten kermahyytelö vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia. Kumoa hyytelö tarjoilulautaselle.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Potage parmentier - purjo- ja perunakeitto

Kun olin pieni, matkasimme muutamana kesänä matkailuvaunun kera pitkin Suomea. Majoituimme niin sukulaisten luona kuin leirintäalueillakin. Uitiin paljon. Aikuiset puhuivat ja pikkuserkut leikkivät. Kesät olivat aurinkoisia, paitsi se yksi päivä, jolloin majoituimme Ruissalossa ja päällemme vyöryi kesän hurjin ukkosmyrsky. Se oli mahtavaa!

Makkaraa paistettiin nuotiolla, hiilloksella tottakai, ja pikkuinen hiiligrillikin taisi olla mukana. Isä grillasi kyljyksiä. Äiti opetteli käyttämään kaasuhellaa ja muistan mm. uudet perunat ja sillin, purkkilihapullat ja pussikeitot. Äidin suosikkeja oli tomaattinen minestrone ja purjo- ja perunakeitto.

Tämä on siis sulle, äiti. Tulehan keitolle!

Purjoperunakeitto yrttiöljyn kera

Purjo- ja perunakeitto
450 g perunoita
450 g purjoa
2 l kasvislientä
2 dl ruokakermaa

(koristeeksi persiljaa ja/tai ruohosipulia, tai tee niistä yrittiöljyä)

Kuori ja lohko perunat. Pese ja leikkaa purjo viipaleiksi. Keitä kasviksia 30 minuuttia kasvisliemessä ilman kantta. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi, varovasti, jottei peruna liisteröidy. Lisää kerma ja kiehauta. Tarkista maku. Koristele yrteillä.


*****
Parmentier ei tarkoita purjosipulia kuten voisi arvata, vaan ranskalaista herrasmiestä Antoine-Augustin Parmentieria, joka oli mm. perunan puolesta puhuja 1700-luvulla ja jonka mukaan on nimetty muutama perunapitoinen ruoka.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kabili pulao

Meillä on ollut etuoikeus seurata ystäväperheemme reissaamista pitkin maailmaa. He ovat olleet ties missä, myös paikoissa, joihin ei ensimmäisenä tulisi mieleen mennä, saati sitten perheen kanssa. Mutta vaikka media antaa mielikuvan katastrofeista, sodista ja inhimillisestä kärsimyksestä, löytyy aina myös se toinen puoli, ystävälliset ja vieraanvaraiset ihmiset, jotka elävät arkea kaiken myllerryksen keskellä. Siellä synnytään ja kuollaan, itketään ja iloitaan, tehdään työtä ja huolehditaan perheestä ja kaverista, ihan niinkuin täälläkin. Ja syödään yhdessä.

Kabili pulao, qabuli palaw eli kabulin riisiä syödään mm. häissä. Muuten arkena köyhillä ei ole varaa lihaan, joten häät ovat hyvä mahdollisuus saada liharuokaa. Tein yksinkertaisen version, mutta jos haluat, vaihda liha lampaanlihaan, lisää vihanneksia kuten kukkakaalia, kikherneitä, pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Sain käsityksen, että afgaanien ruoka on mausteista, muttei tulista. Tässäkin on paljon makua, muttei tulisuutta. Tämä kävi loistavasti meidän lapsille, jotka tykkäsivät ruoasta (jesh!).

Herkkuja muilta mailta
Kabili pulao
Neljälle
2 dl riisiä
2 sipulia
maustamatonta kananlihaa, suikaleita
5 dl vettä
2-3 porkkanaa
1 rkl sokeria
1 - 1 1/2 dl rusinoita
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl mustapippuria
1 tl korianterin siemeniä
1 tl jeeraa
suolaa
Lopuksi: 1 dl kasvisöljyä
(ruusuvettä)

Silppua sipulit. Laita mausteet mortteliin ja jauha hienoksi. Suikaloi porkkanat ohuiksi tikuiksi.
Paista sipulit pienessä määrässä öljyä. Kun sipulit alkavat saada väriä, lisää kananliha ja paista hetken aikaa. Lisää sitten vesi ja mausteet. Anna kiehuskella kannen alla noin 10 minuuttia. Lisää sitten riisi ja hauduta 10 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa, ettei ruoka kuivu, sekoita välillä.

Tällä välin laita porkkanat, rusinat, sokeri ja kolme ruokalusikallista vettä kattilaan, kuumenna ja anna kiehua, kunnes porkkanat muuttuvat pehmeiksi. Sekoita välillä.

Kaada kana-riisin joukkoon kasvisöljy, lisää hieman lämpöä ja sekoittele jotta öljy imeytyy riisiin.
Kaada riisi tarjoilulautaselle ja asettele päälle porkkanat ja rusinat (ja pirskottele päälle ruusuvettä).

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Potage velouté aux champignons - herkkusienikeitto

Sienet ovat mun suosikkeja. Ei väliä missä muodossa ne tarjoillaan, olen yleisesti ottaen innostunut. Lapsuudessani keväisin mentiin etsimään korvasieniä, syksyisin isä teki suolasieniä ja äiti sienilihapullia. Kanttarelleista tehtiin kastiketta.

Koska muu perhe ei ole niin innostuneita sienistä kuin minä, tein tämän suurustetun herkkusienikeiton ja vein sen muina miehinä mukanani iltamenoni nyyttäripöytään. Tein ohjetta isomman kattilallisen niinpä sain lopun keiton kotiin ja hyvällä halulla lurpsin seuraavana päivänä lounaaksi. Maku vain parani.

Alkuperäisessä ohjeessa herkkusienten kannat kiehutettiin ja siivilöitiin, jotta niistä saatiin maku. Pihiys... eikun säästäväisyys iski, joten käytin sienet kantoineen ja lakkineen.

Hauskaa, että kokatessa oppii myös kieliä: potage=keitto, velouté=kermainen, samettinen.


Suurustettu herkkusienikeitto
1/2 sipulia
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 l liha/kasvislientä
pari persiljanoksaa
1/2 laakerinlehti
ripaus kuivattua timjamia
500 g tuoreita herkkusieniä
kasvisöljyä
suolaa
1 tl sitruunamehua

Suurustamiseen:
2 kananmunan keltuaista
2 dl ruokakermaa
nokare voita (ruokalusikallinen)

Siisti herkkusienet, poista kuivahtaneet kohdat. Irrota kannat ja laita erilleen. Silppua lakit sekä sipuli valmiiksi. Kuumenna liha- tai kasvisliemi kiehuvaksi.
Kuullota sipulisilppua voissa, jotta se pehmenee. Sekoita joukkoon jauhot ja paahda kolmisen minuuttia. Älä ruskista. Kaada mukaan kiehuva liha- tai kasvisliemi ja vatkaa tasaiseksi. Lisää joukkoon herkkusienten kannat. Keittele 20 minuuttia tai kauemmin.
Jos haluat, voit tässä vaiheessa siivilöidä keiton.
Ota esiin toinen kattila ja kuumenna vähän öljyä. Lisää herkkusienten lakit, suolaa ja sitruunamehu. Paista keskilämmöllä 5 minuuttia.
Kaada sitten herkkusienet peruskeittoon. Keitä 10 minuuttia.

Suurustaminen: vatkaa kulhossa keltuaiset ja kerma sekaisin. Jatka vatkaamista ja lisää 2 dl keittoa ohuena nauhana suuruksen joukkoon, ja vähitellen koko keitto. Kaada suurustettu keitto takaisin kattilaan ja kuumenna pari minuuttia, jotta keltuaiset ehtivät saostaa keiton. Älä kiehuta.

Vatkaa lopuksi joukkoon nokare voita. Koristele persiljalla ja kirvelillä.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäispesät ja karitsaa mechoui

Tänä pääsiäisenä värkkäilin tällaisia hassuja pääsiäispesiä. Minusta ne näyttivät söpöiltä, suorastaan syötävän söpöiltä! Suklaaherkkujen lisäksi söimme määkijää.

Kerrankin, siis kerrankin, lampaan paistaminen onnistui! Mielessä oli vielä sitkeät muistikuvat edellisestä lampaasta, joka kuivui käntyksi, vaikka luin Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin kirjoituksen, vaikka noudatin Nannan ohjetta. Tämänkertainen yritys kuitenkin palkittiin, liha onnistui loistavasti. Tämä johtunee kolmesta seikasta. Olin nöyrää kokkia ja
  1. ostin karitsaa, en lammasta;
  2. sulatin pakastamani lihan rauhassa;
  3. kypsensin kauan leppoisassa lämmössä.
Karitsasta tuli maukasta ja mausteet olivat tasapainossa. Keittelin valuneen liemen hieman kokoon ja ajattelin lisätä kermaa. Sitä en kuitenkaan tehnyt sillä liemi oli niin hyvää. Suurustin siis Maizenalla. Lisänä söimme uunissa paahdettua porkkanaa ja palsternakkaa sekä hasselbackan perunoita.

Ohje on alunperin marokkolainen ja tarkoitettu vuohelle tai lampaalle. Maaseudulla lihan paistamiseen saatetaan käyttää maakuoppaa tai syvää saviuunia, jonne liha lasketaan kypsymään kokonaisena (mechoui). Kotioloissa sähköuuni hoitaa homman, kunhan astia suljetaan tiiviisti. Jos käytät savipataa liota pata ensin vedessä 20 min ja paista lihaa 170 C asteessa kolmen tunnin ajan.

Kumpi olikaan mun pesä..?

Pääsiäispesät
n. 12 kpl
200 g suklaata
pieni nokare voita
100 g shredded wheat-muroja, tai muita muroja
100 g pieniä suklaamunia
 
Jos käytät shredded wheat-muroja, riko tai rouhi ne.
Sulata suklaa ja voi kattilassa. Sekoita tasaiseksi ja siirrä pois liedeltä. Kaada murot suklaan joukkoon ja sekoita. Laita suklaaseosta muffinssivuokiin ja tee teelusikalla keskelle pieni pesä. Aseta keskelle suklaamunia ja anna jähmettyä viileässä.


*****

Karitsaa mechoui
1,6 kg karitsan paisti, luuton
4 valkosipulia
1/2 rkl korianterin siemeniä
1 rkl merisuolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
1 tl jauhettua paprikaa
1 rkl vaaleaa vaaleaa siirappia
1/2 - 1 rkl sitruunamehua
2 rkl tai loraus kasvisöljyä

 Laita valkosipulit, korianterin siemenet ja merisuola mortteliin ja hiero tahnaksi. Lisää loput ainekset ja sekoita.
Viillä lihaan pieniä viiltoja ja hiero mausteseos joka puolelle lihaa. Anna marinoitua kaksi tuntia tai yön yli. Laita liha paistoastiaan, lisää 1,2 dl vettä ja sulje astia. Itse peitin astian foliolla ja laitoin kannen päälle, sillä mun uunivuokani päästää hieman paistohöyryjä kannen välistä.
Laita astia kylmään uuniin ja laita uuni lämpiämään 130 C asteeseen. Anna paistua neljä tuntia.

Ota liha tarjoilulautaselle ja leikkaa. Kaada tai siivilöi kastike kattilaan ja kiehuttele kokoon. Tarkista mausteet. Suurusta Maizenalla.

Oho, ateria tuli syötyä muttei kuvattua, mutta kastikekulhosta on kuva!