sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Kaappikuskus

Tämä on juuri sitä mitä nimi antaa ymmärtää: ainekset ovat just mitä kaapista löytyi. Hyvää tuli. Söimme tämän kylmänä eli salaattimuotoisena.

Kaappikuskus
2 paprikaa
200 g kirsikkatomaatteja
2 porkkanaa
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
öljyä, suolaa, sokeria, sitruunamehua
3 dl kasvislientä
2 1/2 dl kuskusta
n. 1 dl tomaattikastiketta (ihan peruspastakastike, tai käytä 1/2 dl ketsuppia tai purkki pyreetä)
1/2 tl kanelia
1/2 dl rusinoita
voita
(pari säilöttyä limelohkoa)
pätkä kurkkua
suolaa, pippuria, ripaus cayennepippuria
(granaattiomenan siemeniä)

Lämmitä uuni 175 C asteeseen.
Lohko paprikat ja poista siemenet. Halkaise kirsikkatomaatit, lohko sipuli pieneksi. Kuori porkkanat ja viipaloi. Jätä valkosipuleihin kuoret. Laita edellämainitut kasvikset uunipellille ja pirskota päälle öljyä ja sitruunamehua ja mausta suolalla ja sokerilla. Paahda kypsäksi. Siinä menee puolesta tunnista tuntiin. Anna jäähtyä ja kuori paprikat jos tunnet siihen kutsumusta. Pilko paprikat.

Kiehauta kasvisliemi ja lisää tomaattikastike, rusinat ja kaneli. Lisää kuskusryynit ja voi ja anna hautua kypsäksi. Sekoita varovasti haarukalla irtonaiseksi.

Yhdistä kuskus ja paahdetut kasvikset. Puserra paahdetut valkosipulit mukaan (ja hienonna limelohkot). Kuutioi kurkku ja heitä mukaan. Maistele ja mausta. Koristele granaattiomenan siemenillä.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Valkosipulikeitto

Talveen kuuluu pulkkamäki ja kuuma keitto. Koska hernerokka tuli jo tehtyä, on nyt kokeilussa valkosipulikeitto. Keitto on sinänsä harhaanjohtava nimitys, sillä kyseessä on pikemminkin liemi kuin jähmeämpi keitto. Valkosipuli tapansa mukaan menettää kitkeryytensä paistettaessa ja eri sipuleiden kanssa muodostaa täyteläisen, lähes makean makumaailman.
Harkitsin suurustamista tai kerman lisäämistä, mutten vielä tohtinut - yksinkertaisuus voitti. Sen sijaan keitin erikseen soba-nuudeleita, jotka lisäsin liemen joukkoon, ja pakkasesta löytyi ruohosipulia, jotka heitin keiton koristeeksi.

Valkosipulikeitto
1 kokonainen valkosipuli
pieni pätkä purjoa
ainakin 1 sipuli
1 l vettä
2 liemikuutiota
timjamia
(suolaa, pippuria, persiljaa/ruohosipulia)

Irrota valkosipulin kynnet toisistaan, kuori ja viipaloi. Viipaloi purjo. Silppua sipuli.
Kuullota sipulia ja purjoa kattilassa ja lisää valkosipuliviipaleet muutaman minuutin kuluttua. Hauduttele sipulit pehmeäksi.
Lisää litra vettä ja kiehauta. Lisää haluamasi liemikuutiot ja keittele 20 minuuttia. Lisää lopussa timjami. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai pippuria sekä persiljaa tai ruohosipulia.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Browniesit valkosuklaalla

Makoisaa ystävänpäivää!

Browniesit valkosuklaalla
150 g voita
3 1/2 dl fariinisokeria
1 1/2 dl kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
ripaus suolaa
4 munaa
60 g valkosuklaata
100 g maitosuklaata

Laita uuni lämpiämään 190 C asteeseen.
Pilko suklaat pieniksi paloiksi.
Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Lisää sulaneeseen voihin sokeri ja sekoita, jotta sokeri sulaa, kattila edelleen liedellä.
Siivilöi kaakao, vehnäjauhot, sooda ja ripaus suolaa voi-sokeriseokseen ja ota kattila syrjään liedeltä.
Vatkaa erillisessä kulhossa munien rakenne rikki ja lisää taikinaan. Sekoita taikinaan viimeiseksi suklaamurut ja kaavi taikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, joka on suurinpiirtein kokoa 30 x 20 cm.
Paista 18-24 minuuttia. Kypsyyden pitäisi olla laatua mutakakku, eli hieman "raaka" keskeltä ja rapsakka reunoilta.
Anna jäähtyä ja leikkaa sitten paloiksi.
Suklaasattumia...

maanantai 13. helmikuuta 2012

Panzanella

Tässä on jälleen yksi hieno resepti, jossa hyödynnetään vanhentunutta leipää. Panzanella on italialainen versio, jossa leipä liotetaan vedessä ja mukaan lisätään tomaattia, basilikaa, sipulia, viinietikka ja öljyä. Muitakin aineita voi lisätä maun mukaan, kuten salaattia, persiljaa, paprikaa, porkkanaa, viiniä, jolloin tulos muistuttaa caponataa, vihannesmuhennosta, johon kastetaan leipää. Aineksia saa siis kokeilla oman maun mukaan, vaikka italialaiset perinteidenvaalijat tosin eivät hyväksy panzanellaan kuin perusaineet.
Tomaatit teettävät hieman työtä, sillä siemenet kaavitaan lusikalla pois ennen kuutioimista. Samoin salaatti tarvitsee aikaa maustuakseen kunnolla, joten tämän voi tehdä aamulla ja syödä päivälliseksi.

Panzanella
300 g kuivahtanutta maalais- tai kauraleipää
1 punasipuli
1/2 dl viinietikkaa
500 g kypsiä tomaatteja
1/2 - 1 valkosipulin kynsi
1 tl suolaa
sokeria
1 1/2 dl (oliivi)oljyä
tuoretta basilikaa, iso "ruukullinen"

Leikkaa leipä parin sentin kuutioiksi tai revi ja murenna, ja anna kuivahtaa.

Leikkaa sipuli ensin puoliksi ja sitten ohuiksi kaariksi. Laita sipulit isoon tarjoiluastiaan. Kaada päälle viinietikka ja raasta joukkoon valkosipulin kynsi.

Kun sipulit maustuvat, halkaise tomaatit ja poista siemenet. Pilko tomaatit pieniksi ja lisää sipulien joukkoon. Mausta suolalla ja hyppysellisellä sokeria. Lisää joukkoon leipä, öljy ja puolet basilikasta. Sekoita hyvin ja jätä jääkaappiin muutamaksi tunniksi. Ota hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen tajoilua ja lisää loput basilikasta.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Aglio e olio (e peperoncino)

Tällä hetkellä minua ei kiinnosta italialainen ragu, jota kutsutaan myös spagetti bologneseksi, tai oikeaoppinen lihalasagne - tai edes miilunpolttajan spagetti, mikä saattaa olla järkytys sillä onhan siinä sentään pekonia... Sen sijaan minua innostaa sellaiset kuin spagetti con limone (sitruunaspagetti), cacio e pepe (juustoa ja pippuria) tai vaikkapa tagliatelle ai funghi porcini (sieniä). Perusmakuja.

Miksi siis näin? Olen oppinut, että kun syödään pastaa, on itse pasta pääosassa. Kastike hieman maustaa, mutta sitä ei saa olla liikaa. Aivan kuten pihvikin, pasta ei odota ruokailijaa vaan ruokailija odottaa pastaa. Suutuntuma on mukava eikä pastaa saa keittää liikaa eikä liian vähässä vedessä tai tuloksena on muhjuinen tai limainen pasta -yöks. Meilläkin spagetti tarvitsisi vieläkin isomman - tai paremminkin korkeamman - kattilan. Pastaruoissa onnistuu, jos keittovesi on suolaista kuin Välimeri, öljy on oliiviöljyä ja parmesaani oikeaa eikä valmisraastetta.

Tässä siis mielestäni paras pastaresepti tällä hetkellä: spaghetti aglio e olio (e peperoncino) eli spagettia valkosipulissa ja öljyssä (ja chilin kanssa). Yksinkertainen. Maukas. Olen syönyt tätä erilaisten pastojen kanssa, pääasiassa spagetin, mutta myös farfallen, vaikka se saattaakin olla täysin väärä pasta tätä varten. Joskus chiliä on mennyt annokseen liikaa, muttei koskaan valkosipulia: keskimäärin käytän 3-4 valkosipulin kynttä omaan annokseeni. Valkosipuli ei suinkaan ole kitkerä (ellet polta sitä), vaan suloisen makea. Parmesaani on makukysymys, osa käyttää ja osa ei. Minä pidän siitä, joten käytän sitä myös "alio-oliossa".
Buon appetito!
Aglio e olio
spagettia
öljyä
valkosipulia
kuivattua chiliä / hiutaleita tms
parmesania
suolaa ja pippuria
(persiljaa)

Keitä iso kattilallinen vettä. Veden kiehuessa lisää reilusti suolaa ja spagetit.
Pilko valkosipulit ja paista paistinpannulla pienessä määrässä öljyä, kunnes valkosipulit hieman ruskistuvat. Kun spagetit alkavat olla valmiit (keittoaika noin 8 minuuttia), lisää pannulle ripaus chilihiutaleita tai murenna kuivattua chiliä. Nosta spagetti paistinpannuun ja sekoita, jotta pasta saa aromaattista öljyä joka puolelle. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta lautaselle ja raasta joukkoon parmesaania (ja persiljaa) ja tarpeen mukaan myös oliiviöljyä.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Helpot runebergit

"Kov' on taistelu", jatkoi luutnantti,
"pian ryssä jo sillan saa,
etujoukkomme Kauppilass' horjuupi,
ylivoima sit' ahdistaa,
kaikk' on nurinpäin, väki hämmennyt;
min käskyn saan minä nyt?"

"Sen, että nyt käykää istumaan,
ja lautanen käskekää
ja siten syökää huoleti vaan,
ja syötyä ryypätkää,
ja juotua syökää uudelleen,
se on käskyni ummelleen." 

Mukavia ovat ne päivät, jolloin saa muistella merkkihenkilöitä heidän mukaansa nimetyin herkuin. Suomalainen runoilija Johan Ludvig Runeberg (1804-1877) on rikastuttanut suomalaista kulttuuria mm. isänmaallisilla kirjoilla ja lukuisilla runoilla. Yksi tunnetuimmista on Vänrikki Stoolin tarinat, josta löytyy Maamme-laulun ja Porilaisten marssin myötä myös hahmot kuten Sven Dufva, Hurtti-ukko, muonittaja Lotta Svärd ja kenraali Sandels, joka arvosti hyvää ruokaa.

Sandelsista kerrotaan, että hän aterioi paikallisen pastorin kanssa Partalassa ennen taistelua venäläisten kanssa. Ruokaillessa sotiminen oli jo alkanut ja Sandelsia pyydettiin tämän tästä tantereelle johtamaan sotatoimia. Onkin arvailtu, millainen kuuluisa ateriointi pastorin kanssa on ollut kokonaisuudessaan. Ainakin lounaalla on syöty järvitaimenta ja kastiketta madeiran kanssa, hanhihyytelöä, vasikanleikettä ja punaviiniä. Kertomus lähtee keskeltä, joten alussa on luultavasti syöty alkupalat (oletettavasti suolakalaa) ja hörpätty alkuryyppy. Samoin arvailla täytyy mitä olisi ollut jälkiruoaksi, sillä Sandels jo (vihdoin) kiiruhtaa taistelun tuoksinaan. Totuus Sandelsista ei ole ihan tällainen, vaan Sandels oli eversti ja johti sotatoimia aamusta lähtien ja saavutti voiton joukkoineen.

Nyt ei kuitenkaan Sandelsista tai menusta sen enempää, vaan huomio kääntyy kirjailijaan itseensä. Runebergin torttujen ohjeita löytyy jos jonkinmoista. Tämä ohje on helppo ja nopea ja tulos muistuttaa enemmän muffinssia kuin leivosmaista torttua.


Helpot runebergit
150 g voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
1 1/2 dl grahamjauhoja
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

vadelmahilloa

Päälle: 
vadelmahilloa
tomusokeria ja vettä tahnaksi sekoitettuna

Laita uuni lämpenemään 200 C asteeseen.
Pehmitä voi lämmittämällä se esimerkiksi mikroaaltouunissa.
Sekoita kaikki aineet annetussa järjestyksessä.
Lusikoi taikinaa muffinssivuokiin. Paina taikinaan syvennys kostutetulla lusikalla ja lisää siihen vadelmahilloa.
Paista uunissa n. 10 minuuttia.

Lisää torttuihin vielä vadelmahilloa ja koristele tomusokeritahnalla.