Evelyn Sharpen ranskalainen suklaakakku (Euro 2024)

Mikä on ranskalaisempaa kuin suklaakakku? Eijei, kysymys on väärä. Ranskalaisilla on keittotaidon klassikoita vaikka muille jakaa. Monet ruokatermit nojaa ranskalaiseen keittiöön, kiitos Brillat-Savarinin, Escoffieren, Caremen, ja monen muun. Ehkä kysymys on, mikä tekee tästä kakusta ranskalaisen. 

Se on yksinkertainen ja luokitellaan jauhottomaksi kakuksi, vaikka se sisältääkin vehnäjauhoja - sen ruokalusikallisen verran. Se nousee munien ansiosta: keltuaiset antavat rikkautta -aivan kuin lähes puolessa kilossa suklaata ei olisi tarpeeksi - ja valkuaisvaahto kuohkeuttaa.

Tein tämän sekä Fazerin sinisestä yhdistettynä oikein tummaan suklaaseen (70-85%), ja silla vähensin sokerin määrää ohjeen ruokalusikallisesta puoleen. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että kaikki sokerit peliin vaan! Kakku oli tuhti, tummasuklainen, ja söimme sitä kermavaahdon kanssa. 

Jalkapallokisat loppuu, ja valitettavasti Ranska ei jatka loppuotteluun. Kisakeittiö kiittää ja jatkaa muita kokkailuja.

Uuh! Hyvää!

 

Evelyn Sharpen ranskalainen suklaakakku

450 g tummaa suklaata
140 g voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
4 kananmunaa
Tarjoiluun kermavaahtoa, jossa pari ruokalusikallista ranskankermaa

Lämmitä uuni 220 C asteeseen. Vuoraa 20 cm halkaisijaltaan oleva vuoka leivinpaperilla. 

Pehmitä voi. Sulata suklaa joko vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Sekoita mukaan ensin voi ja sekoita että se sulaa hyvin, sitten jauhot ja sokeri.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset suklaaseokseen.
Vatkaa toisessa kulhossa valkkuaiset kevyeksi vaahdoksi ja kääntele suklaataikinaan nopeasti ja pehmeästi.

Kaada taikina vuokaan ja paista 15 minuuttia. Käännä sitten lämpö pois ja aukaise uuni luukku raolleen. Anna kakun jäähtyä kokonaan uunissa. 

Vatkaa kerma vaahdoksi tarjoilua varten. Mausta ranskankermalla. 

Ota pitkä ja ohut veitsi, kuten fileerausveitsi ja kuumenna sitä kuuman veden alla. Leikkaa kakku veitsellä viipaleiksi. 

Kakku on hyvin rikas!

 

Serradura (Euro 2024)

 No nyt on helppo jälkiruoka! Se vaatii ainoastaan muutaman tunnin viilennyksen jääkaapissa, eli sen voi tehdä vaikka aamulla päivällistä varten. 

Serradura eli sahanpuru. Ei kovin houkutteleva nimi ruoalle. Sitä nimi kuitenkin tarkoittaa. Kyseessä on portugalilainen jälkkäri, ja nimi viittaa hienoksi jauhettuhin kekseihin. 

Kekseinä käytetään yleensä jotain oikein peruskeksiä, kuten Marie-keksejä, mutta netissä näkee monenlaista versiota. Itse käytin Kultamuro-voikeksejä. 

Vanukkaana toimii kerma ja kondensoitu maito. Ei muuta, mikä on yksinkertaisuudessaan hyvä juttu. Tämän alkuperäisessä ohjeessa oli mausteeksi laitettu hieman vaniljasokeria ja päälle persikkakiille. Minä käytin kuitenkin aprikoosihilloa, koska sitä löytyi kaapista. En kuitenkaan saanut kiillettä levittäytymään tasaisesti, vaan päädyin tekemään keskelle hillosilmän. 

Jälkiruoka on hyvin makea, joten annokset voi pitää maltillisina. Hillosilmääkään ei välttämättä tarvita, vaan jälkiruoka on erinomainen ilmankin.

Portugalilainen jälkiruoka, serradura

Serradura

5-6:lle
2 dl vispikermaa
1/2 prk (150 g) makeutettua kondensoitua maitoa
1 tl vaniljasokeria
16 Kultamuro/Marie/tms peruskeksiä
1 dl aprikoosihilloa+1 tl vettä

Murskaa keksit hienoksi. 

Vatkaa kerma, vaniljasokeri ja kondensoitu maito vaahdoksi. 

Laita laseihin vuorotellen keksimurua ja vanukasta.

Sekoita vesi ja hillo tasaiseksi ja lämmitä mikroaaltouunissa alle minuutti jotta saat hillosta juoksevampaa. Lusikoi hillo päälle ja laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi jähmettymään. 

Heidelbeerewähe (AU/NZ 2023)

 Sveitsiläisiä ruokia miettiessäni, olen ennenkin törmännyt Helvetic Kitchen-blogiin. Siellä on kiva kattaus alppimaan ruokia. Näyttää herkullisilta ja maistunee myös! 

Mulla olisi listalla tehdä myös Appenzeller-toastia, mutta työpäivän jälkeen ryytyneenä keräsin ensin starttia sohvalla ja rykäisin sitten piirakan. Tämä heidelbeere- eli mustikkapiirakan täyte tehdään maidosta ja kermasta, eli muistuttaa sinänsä hyvin suomalaista kermaviilitäytettä. 

Käytin pakasteesta otettuja mustikoita jotka sulatin ja pikaisesti valutin niistä ylimääräiset mehut ettei täytteestä tulisi liian vetinen, mutta huoli oli aiheeton; täyte hyytyi hyvin ja pohja oli kypsä. 

Perhe tykkäsi ja minä myös. Toimii, jatkoon!

 

Heidelbeerewähe 

Taikina:

3 dl jauhoja

2 rkl sokeria

Ripaus suolaa

100 g voita

1 dl kylmää vettä

Täyte:

500g mustikoita

2 kananmunaa

125 ml maitoa

125 ml kermaa

2 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

(60 g pähkinöitä)

Päälle tomusokeria

Hiero voi yhteen kuivien aineiden kera. Lisää lopuksi kylmä vesi ja pyöräytä taikinaksi. Anna levätä kylmässä vähintään vartti - tunti on ideaali! 

Kauli taikina voideltuun piirakkavuokaan, n. 24-26 cm halkaisijaltaan. 

Laita uuni lämpiämään alalämmölle 200 C asteeseen. 

Sekoita täytteen munat, maito, kerma ja sokerit yhteen. Rouhi pähkinät ja ripottele ne pohjan päälle jos käytät niitä. Lisää mustikat.

Kaada päälle kermainen täyte ja paista uunin alatasolla 35-40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä.

Ripottele päälle tomusokeria maun mukaan. 

Cranachan (Euro 2020)

Heijjaa, pallonpotkijaiset ovat alkaneet! Avauspäivä meni töissä, mutta tänään on vapaapäivä ja töllöstä tulee Sveitsi vastaan Wales, ja tokihan Huuhkajatkin. Walesilaista ruokaa on tulossa kisakeittiössä, mutta tänään nautimme päiväkahvilla skotlantilaista cranachan-jälkiruokaa. 

Cranachan lausutaan kuin "kran-e-ken" ja merkitsee kirnuamista. Jälkiruokaa onkin valmistettu kesän lopulla kun elonkorjuu alkaa ja vadelmia on tarjolla. Kesäinen cranachan koostuu yksinkertaisimmillaan paahdetuista kaurahiutaleista, kermasta ja vadelmista, ja se maustetaan hunajalla ja skotlantilaisella viskillä.

Suomessa vadelmakausi on vasta myöhemmin kesällä. Käytin tähän hätään viimeiset vadelmat pakkasesta ja koska niitä riitti pääasiassa vain koristeeksi, survoin mukaan mansikoita. Jälkiruoka ei ollut niin makea kuin oletin. Makeutta toki saa lisäämällä vaikka tomusokeria, tai karamelisoimalla kaurahiutaleet paahtovaiheessa, kuten jotkut brittikokit tekevät. Alkuperäisenä ohjeena käytin Nigel Slaterin ohjetta.

Cranachan

Skotlantilainen cranachan

4-5:lle

40 g isoja kaurahiutaleita

noin 1 l vadelmia, vähemmänkin riittää

4 dl kuohukermaa

2 rkl juoksevaa hunajaa

2-4 rkl (skotlantilaista) viskiä

Paahda ensin kaurahiutaleet, joko uunissa grillivastuksen alla pari minuuttia tai paistinpannulla keskilämmössä, kunnes hiutaleet tuoksuvat pähkinältä. Anna jäähtyä.

Ota puolet vadelmista ja murskaa ne haarukalla.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita mukaan hunaja sekä viski. Sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan sekä murskatut vadelmat että kokonaiset. Voit myös jättää osan kokonaisista vadelmista koristeluun. Sekoita viimeisenä joukkoon paahdetut kaurahiutaleet. 

Lusikoi laseihin ja nauti heti.

Bouchon (France 2019)

Bouchon tarkoittaa pullonkorkkia, viinipullon perinteisen korkin muotoa. Bouchon-leivonnaisissa nimitys tulee leivonnaisen muodosta eli se on yläosastaan paisunut verrattuna alaosaan. Oikeaoppisesti bouchonit tulisi tehdä pienissä, suorareunaisissa vuoissa, timbaalivuoissa, mutta minä käytin muffinssipeltiä ja se toimi oikein hyvin, vaikkei niistä tulleetkaan ihan muodoltaan bouchon.

Pullonkorkkimuffinssi

Leivonnaiset ovat tuhteja, todella suklaisia suklaamuffinsseja, kuin brownieseja. Taikina on herkullista - ensi kertaa mietin tosissani, että jatkanko paistamiseen vai syönkö taikinan!

Paistoin ensin ohjeen mukaan 25 minuuttia, mutta leivokset olivat vielä keskeltä raakoja. Ei sillä, mietin jo taikinaa tehdessä että ihan hyvin voisin syödä taikinan paistamatta, nammmm! Lisäsin ohjeeseen liitetyn viiden minuutin lisäajan, mutta loppujen lopuksi paistoin yhteensä 35 minuuttia. Se oli hieman liikaa, sillä olisin toivonut hiukan lisää mehevyyttä. Kannattaa siis tarkkailla 25 minuutin jälkeen ahkerasti.

Resepti on Thomas Kellerin kirjasta Bouchon.

Joko saa?

Bouchon
12 kpl
kukkurainen 1 1/2 dl vehnäjauhoja
2,3 dl kaakaojauhetta
1/2 tl suolaa
3 kananmunaa
3 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
300 g voita tai leivontamargariinia
150 g suklaata

Tarvitset myös 12-koloisen muffinssivuoan ja tomusokeria koristeluun.

Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Voitele muffinssivuoka ja jauhota vehnäjauholla. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan.

Yhdistä kulhossa vehnäjauhot, kaakao ja suola. Sulata voi. Rouhi suklaa.

Riko kananmunat toiseen kulhoon ja lisää sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa vaahdoksi 3 minuuttia. Lisää sitten jauhot ja sulatettu voi vuorotellen kolmessa osassa. Sekoita välillä.
Lisää suklaarouhe ja pyöräytä sekaisin.
Jaa taikina muffinssivuokaan.
Paista leivonnaisia 25-35 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla. Tikun tulisi olla puhdas, mutta mahdollisesti sulanutta suklaarouhetta tarttuu tikkuun.

Anna jäähtyä vuoassa muutama minuutti. Käännä sitten vuoka toisinpäin leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä kokonaan vuoka ylösalaisin. Irrota leivonnaiset vuoasta ja ripottele päälle tomusokeria.

Tarjoa bouchonien kanssa jäätelöä.

Mmmmmm

Vaniljavanukas (France 2019)

Olisikohan ollut, että luettuani Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjaa rupesin haaveilemaan oikeasta vaniljavanukkaasta. En puddingista enkä suklaisesta, sillä erilaisia ranskalaisia suklaareseptejä löytyy yllin kyllin. Ei, halusin pehmeää, kermaista, mietoa ja hellää vaniljaa.

Ja sitä sain.

Otin tämän Saveur.com reseptisivustolta ja tuunasin hieman alaspäin kananmuna- ja kermamääriä. Sitä en tajunnut etukäteen, että vesihauteessa vanukkaan määrä pienenee eli maku tiivistyy. Olisin voinut laittaa kaiken vanukkaan niihin kuuteen kuppiin enkä käyttää kahdeksaa kuppia. Hyvä puoli siinä oli, että sain syödä ylimääräisen (niin kutsuttu cook's treat) kun kukaan ei huomannut!

Vaniljasokerista vielä sen verran, että itse käytän oikeaa mutta "laimennettua." Ostan kaupasta purkin kalliimpaa, oikeaa vaniljasokeria, ei vaniliinia, ja sekoitan sen erikoishienoon Siro-sokeriin (noin puoli pakettia). Siitä saa hyvän ja tarpeeksi aromaattisen vaniljasokerin.

Jalkapallossa näin viimeiset minuutit Australia-Brasilia -pelistä. Oli jännä! Huomenna työputken viimeinen päivä ja sitten voikin taas keskittyä jalkapalloon ja kokkaamiseen.

Pieni ja sievä vaniljavanukas!

Vaniljavanukkaat (pots de crème à la vanille)
Kuudelle
4 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
hyppysellinen suolaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl sokeria
5 kananmunan keltuaista

Laita uuni lämpiämään 150 C asteeseen. Ota syvä leivinpelti valmiiksi.
Yhdistä kerma, maito, suola ja vaniljasokeri kattilassa. Keitä kiehuvaksi ja pienennä sitten lämpö niin että kerma pysyy lämpimänä.
Vatkaa sillä välin sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Ota kerma ja kaada ohuena nauhana keltuaisvaahdon joukkoon samalla kun vatkaat.
Jaa vanukas kuuteen vuokaan ja aseta vuoat pellille. Kaada kiehuvaa tai juuri kiehunutta vettä pellille niin että sitä on noin puoleen väliin vuokia, eli tee vesihaude.
Nosta pelti keskitasolle ja hauduta vaniljavanukkaita 25-30 minuuttia. Nosta sitten pelti ulos uunista ja anna jäähtyä viisi minuuttia. Nostele vanukkaat ritilän päälle jäähtymään ja siirrä sitten jääkaappiin noin neljäksi tunniksi.
Tarjoa marjojen kera.

Ranskalainen omenakakku (France 2019)

Heijaa! Tajusin vasta pari päivää sitten, että jälleen tulee telkusta ohjelmaa. Nimittäin Ranskassa järjestetään naisten jalkapallon maailmanmestaruuskisat ja ne alkavat juuri tänään!

Ensin ajattelin, etten nyt tähän kisaan rupea mitään kokkaamaan, mutta naiselliseen tapaan muutin mieleni ja tässä nyt rennosti muutama ranskalainen juttu. Teen ranskalaista, sillä usean maan keittiöön tutustuminen vaatisi syvempää tutkimista ja suunnitelman tekemistä.

Jos puhutaan ranskalaisesta leivonnasta ja omenasta, tulee heti mieleen tarte tatin. Mutta tämä ei ole sellainen. Tein joskus tuon kuuluisan piiraan ja onnistuin kiinnittämään sen sokerilla lahjakkaasti paistinpannuun. Tätä ei.. shh.. noh, öö.. ehkä palaamme siihen vielä joskus.

Mutta tämä piirakka on enemmän kakku tyyliä isoäidin tekemä eikä siinä tarvitse kikkailla sokereilla ynnä muilla. Resepti on David Lebovitzin blogista.

Oui, oui!

Ranskalainen omenakakku
4 omenaa
115 g voita
3 pientä munaa, tai kaksi isoa
1 3/4 dl sokeria
1/2 rkl vaniljasokeria
3 rkl rommia
2 dl vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpiämään 180 C asteeseen.
Kuori ja pilko omenat. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Voitele 20-23 cm vuoka. Ota uuniritilä ja laita sen päälle leivinpaperi ja vuoka sen päälle odottamaan taikinaa.

Vatkaa munat ja sokeri sekä vaniljasokeri vaahdoksi. Lisää sitten rommi.
Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe yhteen ja lisää puolet taikinaan. Sen jälkeen puolet voista, loput vehnäjauhot ja loppu voi. Sekoita välissä!
Lisää lopuksi omenalohkot ja sekoita niin että ne ovat kokonaan taikinassa. Kaada taikina vuokaan, tasoita pinta.

Siirrä vuoka ritilän kanssa uunin keskitasolle, tai hieman keskitason alle. Paista 50-60 minuuttia ja tarkista, että keskus on paistunut. Itse paistoin keskitasolla enkä tarkistanut kypsyyttä niin hieman liian kosteaksi jäi tuo kakun keskus. Muutenhan kakun kuuluukin olla mehevän kostea.

Ota uunista ja anna jäähtyä vuoassa ensin viisi minuuttia. Pyöräytä sitten veitsellä reunat ja irrota vuoka. Anna jäähtyä kokonaan.

Kouign amann (Russia 2018)

Hurraa, Ranska on vielä pelissä mukana!

Ranskalaisesta keittiöstä valikoitui tällä kertaa bretagnelainen kouign amann. Nimessä kouign tarkoittaa kakkua ja amann voita. Eli voinen kakku. Toden totta, on olemassa myös kakkuversio, mutta yleisimmin tämä löytyy leivosmuotoisena. Taikinaan kuluu reippaasti sokeria ja voita ja uunissa ne sulautuvat toffeeksi, ja lisäksi taikina on lehtimäistä, kuin voitaikina.

Jos kolesterolit eivät tästä kuvauksesta nousseet niin sitten leipomaan. Varoituksen sana: tässä menee aikaa ja tämä sitoo keittiöön pitkähköksi aikaa. Lisäksi taikina on vaikea käsitellä, ellei jo omaa jonkinlaista leipomiskokemusta (ei vasta-alkajille) tai uhkarohkeaa luonnetta. Minulla se jälkimmäinen... Taikinaa siis vaivataan ja käytetään jääkaapissa jotta koostumuksesta tulee hyvä. Lisäksi uusi asia minulle oli voin notkistaminen, eli voita mätkytetään kaulimella jotta siitä tulee oikeantuntuinen. Ja voi todellakin notkistuu!

Tässä siis resepti. Laitan linkin myös Kitchn-sivulle, josta resepti on. Siellä on hyvät kuvat eri osioihin; erityisesti taikinan kääntö ja taitteluosio on hyvä katsoa kuvien kanssa.

Hommaa on näiden kanssa, mutta leivoksista tulee taivaallisen hyviä!

Onnistunut Maillardin reaktio...

Kouign amann
12 leivosta
2 1/3 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
noin 6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
225 g voita
3-3 1/2 dl siro erikoishienoa sokeria

Tarvitset muffinssipellin ja aikaa.

Sekoita kuivahiiva ja vesi yhteen. Lisää sitten 6 dl jauhoja ja suola. Vaivaa joko käsin 5-8 minuuttia tai koneella 4-5 minuuttia. Jos näyttää että taikina tarttuu kulhon reunoihin, lisää 1 rkl jauhoja kerrallaan ja vaivaa lisää. Jos taikina on kuiva ja kova, lisää 1 rkl vettä kerrallaan.

Peitä taikinakulho ja anna kohota tunnin verran.

Laita sen jälkeen taikina jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi tai vaikka yön yli. Näin taikinaa on helpompi käsitellä ja rakenteesta tulee oikeanlainen.

Kun olet valmis leipomaan, pehmitä voi seuraavasti: Levitä työtasolle hieman jauhoja ja kylmä voipala. Ripottele voin päälle hieman jauhoja. Ota kaulin ja tao voita littanammaksi. Jatka moukaroimista kunnes jauhot imeytyvät voihin ja voi notkistuu hieman. Käännä voi kaksin kerroin paistinlastalla tai vastaavalla. Älä koske voihin sormin ettei se ala sulamaan.
Ripottele hitusen jauhoja päälle ja jatka takomista. Toista kääntämis- ja takomisprosessi kaksi tai kolme kertaa.

Tao voi 15 x 25 cm kokoiseksi. Nosta voi leivinpaperin päälle ja alita jääkaappiin siksi aikaa kun valmistelet taikinan. Voi saa olla jääkaapissa enintään vartin, muuten se kovettuu ja notkistaminen joudutaan tekemään uudelleen.

Kauli taikina noin 30 x 50 cm kokoiseksi. Ota voi ja laita se taikinan keskelle. Käännä taikinan sivut keskelle tiukasti voin ympärille, sitten alalaita ylös ja ylälaita alas.

Käännä taikina 90 astetta ja kauli taas taikina 30 x 50 cm kokoiseksi. Käännä nyt kolmeen osaan: yläkolmannes keskelle ja alakolmannes keskelle.

Käännä jälleen 90 astetta ja toista taitokset. Laita sitten kelmu taikinan päälle ja laita viilenemään jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Ota taikina jääkaapista ja kauli. Ripottele päälle reilusti sokeria, noin 1-1 1/2 dl. Paina kevyesti kaulimella sokeri taikinaan. Taita taas laidat keskelle.

Käännä jälleen 90 astetta ja toista: kauli, ripottele reilusti sokeria ja taita reunat keskelle. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Laita tällä välin muffinipelti valmiiksi: Voitele kolot runsaasti voilla.

Ripottele työtasolle sokeria. Ota taikina ja ripottele päällekin sokeria. Kauli taikina noin 20 x 60 cm kokoiseksi ja leikkaa taikina 12 neliöön.
Käännä jokaisen neliön kulmat keskelle ja siirrä taiteltu neliö muffinssikoloon kunnolla. Joudut ehkä hieman tunkemaan sitä koloon ja se on ok.

Laita leipomukset jälleen jääkaappiin lepäämään 30-40 minuutiksi.

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen.

Laita uunin keskitasolle leivinpaperi ja muffinssipelti tämän päälle - saattaa olla että voita tihkuu yli. Vähennä lämpöä heti 175 C asteeseen. Paista 40-45 minuuttia kunnes leipomukset ovat saaneet kultaista väriä ja näyttävät siltä että alkavat juuri palaa.

Anna jäähtyä vain sen verran, että pystyt käsittelemään leivoksia ja käännä muffinssipelti toisinpäin että saat leivokset irti. Jos ne jäävät jäähtymään pellille, sokeri jähmettyy eikä leivoksia saa irti.

Tarjoile lämpiminä tai huoneenlämpöisinä.

Kaloreita ei nyt lasketa!

Iranilaisia herkkuja (Russia 2018)

Note-to-self: persialaista ruokaa pitäisi tehdä enemmän. Se on hyvää, mielenkiintoista ja sanotaan että persialaiset ovat erityisen persoja makealle. Täydellistä!

Tässä kaksi reseptiä, jotka molemmat liittyvät Nowruziin, persialaiseen uuteenvuoteen, jota juhlitaan maaliskuussa. Ensimmäinen on naan berenji eli riisijauhokeksit. Kekseihin käytetään pelkästään riisijauhoa, joten ne ovat gluteenittomat. Maku on mieto eikä ruusuvesi tule liiaksi esiin. Rakenteeltaan nämä ovat kuin hannatädinkakkuja. Tai pitäisi olla. Naan berenjin reseptissä sanotaan, että taikinan pitäisi tekeentyä jääkaapissa kuusi tuntia. Tästä kannattaa pitää kiinni. Itse kun olen kärsimätön kuten esimerkiksi Nigella, en antanut taikinan levätä vaan lykkäsin sen välillä pakastimeen. Tämä kostautui rakenteessa ja kekseistä tuli littanoita pulleiden sijaan. Ei haittaa!

Toinen resepti on nopea shirini zaban. Nopea se on siksi, että siinä voi hyvin käyttää kaupan voitaikinalevyjä sen sijaan että väkertäisi taikinan itse. Näihin tehdään siirappi, jolla leivonnaiset valellaan lotrataan ennen ja jälkeen paiston.

Meillä ei ollut pistaasipähkinöitä rouhittavaksi, joten käytin unikonsiemeniä. Pistaasipähkinöitä olisi tietenkin löytynyt paikallisesta etnisestä ruokakaupasta, Antalya Marketista, johon tein ekskursion. Sieltä ostin ruusu- ja appelsiinikukkaveden lisäksi zereshk-marjoja; englanniksi barberry tai berberis ja suomeksi ruostehappomarja, joita käytetään persialaisessa ruoassa. Marja on punainen, yleensä kuivattu ja Suomessakin sitä on joskus aikoinaan käytetty ehkäisemään keripukin syntyä, ennen sitruunahedelmien tuloa siis. Ruostehappomarjan  marjaa voi käyttää, mutta muut osat ovat myrkyllisiä.

Antalya Marketista löytyy myös Maggi-maustekuutioita, joita käytetään erityisesti Afrikan mantereella, kassava- ja fufu-jauhoja ja muitakin eksoottisempia jauhoja, punaista dende- eli palmuöljyä, hyvä valikoima yrttejä, kasviksia ja lihaa, sekä muunmuassa tuoretta baklavaa. Todellinen aarreaitta siis!

Mutta takaisin maan pinnalle ja keittiöön. Ohessa reseptit.

Naan berenji-riisijauhokeksit
3 kananmunan keltuaista
2 rkl sokeria
225 g voita
1 dl öljyä
6 dl riisijauhoa
1 dl perunajauhoa
1 tl jauhettua kardemummaa
2 tl vaniljasokeria 
Siirappi:
3 1/2 dl sokeria
1 1/3 dl vettä
1 rkl ruusuvettä 
Päälle unikonsiemeniä tai pistaasipähkinöitä

Siirappia varten yhdistä sokeri ja vesi kattilassa ja kiehuta keskilämmöllä, kunnes siirappi sakenee ja jäljellä on noin 2 1/2 dl. Ota pois liedeltä ja lisää ruusuvesi. Anna jäähtyä.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri yhteen kuohkeaksi vaahdoksi. Pehmennä voi hieman mikrossa ja lisää se ja öljy vatkaten muna-sokerivaahtoon. Lisää riisijauho, perunajauho, kardemumma ja vaniljasokeri, sekoita ne vähän yhteen ja lisää lopuksi sokerisiirappi, vatkaa/vaivaa yhteen. Tämä kaikki on helppo tehdä yleiskoneella.

Peitä taikina kelmulla ja laita jääkaappiin kuudeksi tunniksi.

Kun sitten rupeat leipomaan, laita uuni läpiämään 175 C asteeseen. Pyöritä taikinasta ensin palloja ja litistä sitten haarukalla, peukalolla tai keksimuotilla litteämmäksi. Jos taikina tarttuu käsiin, laita käsiin välillä vähän ruokaöljyä.

Ripottele keksien päälle unikonsiemeniä tai laita keskelle pistaasipähkinä.

Paista 12-15 minuuttia uunin keskitasolla. HUOM! Anna jäähtyä kunnolla ennenkuin otat keksit pelliltä pois.

Tarjoa kahvin tai teen kanssa.

Naan berenji, riisijauhokeksit

Shirini zaban
500 g voitaikinaa
sokeria 
Siirappi:
2/3 dl hunajaa tai vaaleaa siirappia
1 rkl vettä
1 tl ruusuvettä 
Koristeluun:
Pistaasipähkinöitä rouhittuna tai unikonsiemeniä
Tomusokeria

Lämmitä uuni 200 C asteeseen.

Tee siirappi yhdistämällä hunaja, vesi ja ruusuvesi.
Leikkaa voitaikinalevuistä lyhyeltä sivulta noin 2 cm levyisiä suikaleita. Paina jokaisen keskelle keskiviiva, vähän kuin kirjeluukku. Voitele runsaasti siirapilla yltympäriinsä. Ripottele päälle reilusti sokeria.
Paista uunissa keskitasolla 18-20 minuuttia kunnes paistokset ovat kullankeltaisia.
Ota uunista ja anna jäähtyä hieman. Voitele vielä kerran siirapilla ja ripottele pistaasipähkinärouhetta. Anna jäähtyä kunnolla. Siivilöi tomusokeria juuri ennen tarjoilua.

Shirini zaban

Sliska w czekoladzie (Russia 2018)

Puolan joukkueelta odotettiin paljon ja minäkin vähän niinkuin oletin että tottakai Puola menee jatkoon. Tänä vuonna joukkue ei kuitenkaan menestynyt ja nyt jatkopaikat on jo jaettu ja Biało-czerwoni, Punavalkoiset, matkaavat kotiin.

Suklaapäällysteiset luumut ovat kova sana Puolassa. Se on perinteinen herkku ja sitä myydään tehdasvalmisteisena tuotteena. Näitä on kuitenkin todella helppo valmistaa kotonakin, joten tässä resepti. Suklaaluumuja löytyy myös Venäjältä ja Ukrainasta, jossa suklaaluumujen ohella myydään suklaaaprikooseja.

Puolalaiset suklaaluumut

Sliska w czekoladzie eli suklaaluumut
24 kuivattua luumua
24 kokonaista mantelia
170 g suklaata
(pähkinärouhetta tms koristeeksi)
Laita pellille leivinpaperi valmiiksi. Rouhi tai paloittele suklaa ja sulata joko vesihauteessa tai varovasti mikrossa.
Paina manteli luumun sisään ja dippaa sulaan suklaaseen. Laita jähmettymään pellille. Koristele heti pähkinärouheell, ennenkuin suklaa jähmettyy.

Suklaaluumut säilyvät noin viikon verran ilmatiiviissä rasiassa.

Brauðsúpa - leipäkeitto (Russia 2018)

Start with the square heavy loaf
steamed a whole day in a hot spring
until the coarse rye, sugar, yeast
grow dense as a black hole of bread.
Let it age and dry a little,
then soak the old loaf for a day
in warm water flavored
with raisins and lemon slices.
Boil it until it is thick as molasses.
Pour it in a flat white bowl.
Ladle a good dollop of whipped cream
to melt in its blown belly.
This soup is alive as any animal,
and the yeast and cream and rye
will sing inside you after eating
for a long time.

Näin kirjoitti Bill Holm, minnesotalainen runoilija, kirjailija ja muusikko. Hänen isovanhempansa olivat islantilaisia ja hän vietti osan vuodesta Islannissa. Runossa kuvataan islantilainen leipäkeitto ja ohessa sen resepti. Resepti puolestaan on internetin syövereistä, alunperin vanhasta Helga Sigurdardottirin keittokirjasta Matur & Drykkur. Helga Sigurdardottir oli mm kotitalousoppilaitoksen rehtori ja kirjoitti muutaman keittokirjan 40- ja 50-luvuilla, mitkä vaikuttivat islantilaiseen ruoanlaittoon paljon.

Oheinen leipäkeitto keitetään vanhasta ruisleivästä, joka on ensin pehmennetty vedessä mielellään yön yli. Sen yleisin mauste on sitruunamehu tai -viipaleet ja siihen voi laittaa mitä hilloa nyt sattuu löytymään. Tätä tehdessä ensin epäilin ja mietin että mitähän tästä tulee (lillutettuja ruisleipiä?), mutta keitellessäni sain oivalluksen: eihän tämä paljonkaan eroa suomalaisesta ruispuurosta! Ruis ehtii hieman makeutua, rusinat tuovat täyteläisyyttä ja sitrushedelmät mukavaa mausteisuutta. Ja mikä parasta, tähän saa uppoamaan kuivahtaneet ruisleivät.

Leipänä käytin Vaasan ruispaloja sekä Siiskosen ruisrouheleipää. Lisäksi laitoin ruokalusikallisen appelsiinihilloa sekä raastoin sitruunankuoren mukaan. Oli oikein hyvää!

Ei muutakuin HU! ja keittämään ruisleipäkeittoa.

Ruista ranteeseen

Brauðsúpa
200 g kuivaa ruisleipää
1 l vettä
reilu kourallinen rusinoita tai 4 kuivattua luumua
(1 rkl appelsiinihilloa tai puolukkahilloa)
6 sitruunaviipaletta TAI appelsiinin- tai sitruunankuori TAI kanelitanko
2-3 rkl sokeria

2 dl kuohu- tai vispikermaa

Aloita edellisenä päivänä. Liota kuiva leipä litrassa vettä.
Seuraavana päivänä soseuta leipä ja keitä tunnin verran miedolla lämmöllä. Lisää rusinat, sitruunaviipaleet ja keitä vielä 10 minuuttia
Vatkaa tällä välin kerma vaahdoksi.

Anna keiton hieman jäähtyä ja tarjoa sitten kermavaahdon kanssa.

Toggenburger Zimtflade (Russia 2018)

Sveitsin annoksen keksiminen on ollut vaikeaa. Edellisten kisojen aikaan tein Caracia, mutten ollut kauhean  tyytyväinen siihen. Minusta ei edelleenkään ole kondiittoriksi. Lisäksi ongelma on edelleen olemassa: en tahdo tehdä mitään "keskieurooppalaista" keskivertoa.
Onneksi sitten löysin Toggenburgin kanelipiiraan.

Toggenburg sijaitsee Sveitsin koillisosassa, lähellä Liechtensteinin rajaa. Maisemat ovat kuin Sound of Musicista. Kesäisin on parikymmentä astetta lämmintä ja talvella se on talvinen ihmemaa, paljon alppirinteitä laskettelemiseen. Perinteisesti siellä on kasvatettu päärynäpuita ja niistä tehdystä tahnasta tehdään eräänlaista päärynäpiirasta, Schorzifladenia.

Minä tein zimtfladea eli kanelipiirasta. Siihen tuli hyvä maku, ei liian kanelinen. Paistoaikaa jouduin hieman pidentämään, sillä piiras ei meinannut hyytyä keskeltä ja tuntui jäävän vähän raa'aksi siltikin. Tämä siitä syystä, että Little Zurich Kitchen-blogissa, josta sen otin, ei ollut tarkkaa vuoan kokoa, joten jouduin arvaamaan. Käytin 28 cm piirakkavuokaa.

Kanelipiiras Toggenburgista

Toggenburger Zimtflade

1 kaupan valmis piirastaikina
2 1/2 dl sokeria
2 munaa
2 dl kuohukermaa
2 rkl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
2 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 rkl aprikoosi- tai vadelmahilloa

Tarjoiluun kermavaahtoa

Laita uuni lämpiämään 180 C asteeseen.
Kauli piirastaikina sopivankokoiseksi vuokaan, reunoille myös. Pistele haarukalla pohja. Levitä hillo pohjalle.
Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi. Sekoita joukkoon kerma ja mausteet. Lisää jauhot ja leivinjauhe.
Kaada taikina vuokaan ja paista 35-45 minuuttia. Jäähdytä.
Tarjoa kermavaahdon kera.

...ja sama mustavalkoisena

El postre chaja (Russia 2018)

Taru kertoo, että eräs mies perheineen vaelsi ja tuli paikkaan jossa oli kaunis joki. Maasto oli monimuotoista, oli viidakkoa ja suota. Joella oli monia erilaisia lintuja ja ilma oli täynnä laulua. Linnut lauloivat aamusta iltaan ja perhe leiriytyi joelle ihmetellen lintuja. Taianomainen paikka. Eräänä iltana mies totesi lintujen laulavan 'uruguayy, uruguayy' ja niin paikka sai nimen Uruguay, värikkäiden lintujen joki. Kun linnut matkaavat ympäri Etelä-Amerikkaa, ne aina laulavat tuosta taianomaisesta joesta, Uruguaysta.

Chaja on yksi näistä linnuista. Se ei ole erityisen komea lintu, enimmäkseen harmiton, mutta sen höyhenpeite on pörheä ja ilmava, ja sen takia tämä kakku on nimetty sen mukaan. Kakun keksi vuonna 1927 Orlando Castellano, joka piti teehuonetta pohjoisessa Uruguayssa.

Suomeksi tämä voitaisiin nimetä persikkamarenkikakuksi. Marengin ansiosta tämä muistuttaa minua brita-kakusta, mutta pohja ei ole murotaikinaa vaan ilmava sokerikakku. Latinojen tyyliin tähän tulee myös dulce de leche-kinuskia eli karamelisoitua kondensoitua maitoa. Sitä löytyy ainakin Citymarketista ja Prismasta, mutta jos löytyy vain kondensoitua maitoa, voi sen keittää kinuskiksi kotona.

Tarviiko sanoa? Sanon silti: tämä on aivan ihanaa! 

El postre chaja 

Sokerikakku:
4 munaa
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Marengit:
2 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria

Kokoamiseen:
3 dl kuohu- tai vispikermaa
1 tlk persikoita mehussa
1 tlk kondensoitua karamelisoitua maitotiivistettä TAI 1 tlk kondensoitua maitotiivistettä
1/2 dl sokeria
(2 rkl persikan makuista likööriä)

JOS käytät kondensoitua eikä valmiiksi karamelisoitua maitotiivistettä, aloita seuraavasti: ota purkki ja laita se kattilaan. Täytä kattila vedellä niin että purkki peittyy. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja anna purkin kiehua kattilassa kolme tuntia. Lisää välillä vettä, että purkki pysyy veden alla. Anna jäähtyä. Avaa sitten purkki ja tadaa! Kondensoitu maito on keittynyt kinuskiksi.

Valmiin kinuskin tai karamelisoidun maitotiivisteen kanssa, jatka seuraavasti:

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota 20 cm tai 24 cm vuoka.

Sokerikakkua varten tarvitset kaksi samankokoista isoa lasia. Riko munat toiseen lasiin. Kaada sitten toiseen lasiin saman verran sokeria. Kaada sokeri vatkauskulhoon. Mittaa sitten lasiin munien verran vehnäjauhoja ja perunajauhoja niin, että vehnäjauhoja on noin 3/4 ja perunajauhoja loput. Sekoita leivinjauhe jauholasiin.

Kaada munat sokerin joukkoon ja vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sitten jauhot mielellään siivilän läpi ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 35 minuuttia. Anna jäähtyä muutama minuutti ja kumoa sitten kakku lautaselle.

Vähennä uunin lämpö 110 C asteeseen.

Marenkia varten vatkaa valkuaiset vähäiseksi vaahdoksi ja lisää sitten sokeri vähitellen, eli pari teelusikallista kerrallaan ja hyvin vatkaten jokaisen lusikallisen jälkeen. Maltti on valttia.
Pursota 2 cm:n pyöreitä marenkeja tai laita ruokalusikallisia pellille ja laita uuniin tunniksi. Laita sitten uuninlämpö pois, laita puukapusta pitämään uuninluukkua hieman raollaan ja anna marenkien kuivua uunin jälkilämmössä toinen tunti.

Tee siirappi valmiiksi. Ota persikkatölkin liemi talteen ja kaada kattilaan. Lisää sokeri. Laita kattila hellalle ja lämmitä keskilämmölle. Sekoita. Siirappi on valmis kunhan sokeri on liuennut. Ota liedeltä ja lisää likööri, jos käytät sitä.

Kakun kokoaminen:
Leikkaa persikat ohuiksi viipaleiksi tai käytä valmiiksi viipaloituja. Vatkaa kerma vaahdoksi.

Leikkaa kakku kahteen osaan. Kostuta alin osa persikkasiirapilla. Lisää päälle puolet kinuskista ja sen päälle puolet kermavaahdosta. Murenna päälle puolet marengeista (jätä kauneimmat koristeeksi) ja asettele persikat.
Laita päälle toinen kakkukerros, voitele siirapilla, lisää loput kinuskista ja kermasta. Koristele runsaasti marengeilla.
Tarjoa heti.

Jos haluat tarjoilla kakun vähän myöhemmin, jätä marengit pois kakun päältä ja koristele vasta juuri ennen tarjoilua. Kakku säilyy kolmisen tuntia jääkaapissa.

Merveilleux (Euro 2016)

Järkytimme taannoin naapureita kertomalla, että iltapalalla saa marenkiherkkua. Ei ihan tavanomaista, mutta meidän perheessä tällaista vain sattuu silloin tällöin.

Paloise-kastikkeesta jäi siis paljon valkuaisia, ja alunperinkin olin katsonut, että tätä pitää kokeilla sopivan ajan tullen. Merveilleux, loistava, upea. Eikö olekin mainio nimi leivokselle? Olen siinä käsityksessä, että marenkinen merveilleux on todellakin enemmän konditorialeivos kuin kakku. Ohjeessa kuitenkin kehotettiin tekemään kaksi marenkilevyä josta kootaan kakku, mutta päädyin tekemään useampia pikkumarenkeja ja kokosin niistä pikkuleivoksia. Näin jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa, että yhden kakun tekeminen on helpompaa. Ja jälleen kerran, tykkään tehdä tällaisia marenkijuttuja, sillä näiden kanssa ei ole niin väliä, jos marenki hajoaa tai kaikki ovat vähän erinäköisiä toistensa kanssa: nämä verhotaan kermavaahtoon. Armollista kokille!

Suklaakastikkeesta tuli laihaa, kun en noudattanut ohjetta suklaan määrän kanssa. Pihi minä! Ohjeessa oikeat määrät.

Mitä voin sanoa? Tämä oli ihanaa!

Nammm...

Merveilleux
6 kananmunan valkuaista
1/4 tl valkoviinietikkaa
2 dl tomusokeria
5 dl kuohu- tai vispikermaa
1 dl sokeria
(1 rkl rommia)
200 g suklaata

Paksu, lämmin suklaakastike
170 g tummaa suklaata
2 1/2 dl ruoka- tai kuohukermaa

Piirrä leivinpaperille kolme 18 cm ympyrää, tai monta 6-7 cm ympyrää. Saatat tarvita kaksi leivinpaperia ja uunipeltiä, jolloin kiertoilmauuni on suositeltava.
Laita uuni lämpiämään 135 C asteeseen (kiertoilma 110 C).
Vatkaa valkuaiset ja valkoviinietikka vaahdoksi ja lisää sitten sokeri kolmessa osassa. Vatkaa hyvin sekaisin. Lapa marenki pursotinpussiin, jossa on pyöreä 12 mm tylla, tai sitä luokkaa. Pursota ympyrät täyteen marenkia aloittaen ulkoreunalta edeten keskustaan. Ajatuksena on tehdä marenkipohjia.

Paista uunissa ensin puoli tuntia. Vähennä sitten uunin lämpötila 110 C asteeseen (kiertoilma 90 C asteeseen) ja jatka paistamista kaksi tuntia pitäen uuninluukkua aivan hitusen raollaan esim puulastan avulla. Marengit ovat valmiita kun ne ovat väriltään vaalean beigejä ja pinta on rapsakka mutta sisältö on pehmeän sitkeä.

Anna marenkien jäähtyä pellillä.

Koristelua varten vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa sokeri (sekä rommi).
Raasta suklaa hienoksi.

Laita lautaselle ensin pieni määrä kermavaahtoa, jotta marenki pysyy paikoillaan ja aseta päälle ensimmäinen marenki. Ripottele päälle raastettua suklaata ja kermavaahtoa. Aseta päälle toinen marenkikiekko. Toista suklaan ja kermavaahdon kanssa. Jos teet pieniä marenkeja, kaksi kerrosta riittää. Jos taas isomman, laita viimeinen marenkikiekko päälle sekä suklaata ja kermavaahtoa. Sivele sivut kermavaahdolla ja koristele kauttaaltaan suklaalla. Tarjoa suklaakastikkeen kera.

Paksu, lämmin suklaakastike
Suklaakastiketta varten rouhi suklaa pieniksi paloiksi. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen ja kaada suklaan päälle. Anna sulaa pari minuuttia ja vatkaa sitten kastike sileäksi. Tarjoa heti tai pidä lämpimänä tarjoiluhetkeen saakka.

Taatelijäädyke

Skippasin suosiolla tämän joulun taatelikakun. Se on ollut suosikkini, mutta jälkipolvi ei jostain syystä siitä innostu. Olin kiero ja ajattelin ujuttaa taatelin kuitenkin jotain kautta testattavaksi (en hevillä luovuta) ja taatelijäädyke osui sopivasti eteen Hesarin Ruokatorstai-kirjasta.

Tässä on erinomaista, maun lisäksi, että tämän voi tehdä etukäteen. Siinä säästää joulukokkaajan hermoja ja liesitilaa. Tein jäädykkeen pitkulaiseen leipävuokaan, mutta sen voi myös lusikoida valmiiksi pikkuvuokiin ja ottaa pakasteesta aina tarvittaessa annos tai pari. Kätevää varsinkin kun jäädyke on hyvin makeaa. Suosittelen myös surrauttamaan taatelikeitoksen tasaiseksi vaikka sauvasekoittimella; tulee mukavampi suutuntuma.

Kuin kinuskia söisi...

Taatelijäädyke
8 annosta, ainakin
1 1/2 dl tomusokeria
1 dl vettä
6 keltuaista
250 g taatelia, se kuivattu tiivis paketti
2 dl vettä
1 kanelitanko
4 dl kuohukermaa

Sekoita kattilassa tomusokeri, 1 dl vettä ja ja keltuaiset. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee. Ota liedeltä ja jäähdytä.

Paloittele taateli toiseen kattilaan ja lisää joukkoon 2 dl vettä ja kanelitanko. Keittele pehmeäksi ja jäähdytä sitten. Poista kanelitanko ja surrauta massa tasaiseksi soseeksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Yhdistä seokset varovasti nostellen.

Huuhtele vuoka kylmällä vedellä ja vuoraa vuoka sitten kelmulla. Anna jäädykkeen jähmettyä pakastimessa yön yli.


Ota jäädyke pehmiämään 20 minuutia ennen tarjoilua.

Lämmin suklaakiisseli ja karamellipekaanit

Olen tarkoituksella testaillut kaikenlaista erilaista tässä ennen joulua. Minulla on kasa jouluisia lehtiä ja uusia reseptejä, jotka yleisesti kiinnostavat, mutta joulun tullen jäävät vain sinne kiinnostuksen asteelle kun vanhat perinneherkut jyräävät jälleen ruokapöytään. Ei sillä, vanhat perinneherkut ovat niitä joista meillä tykätään ja niin niitä myös valmistetaan.

Glorian Ruoka ja Viini-lehdessä oli viime vuonna esitelty lämmin suklaakiisseli ja karamellipekaanit. Ajattelin tämän sopivan mainiosti jouluun ja aika ylellisenmakuinen se olikin. Kaneli toi mukavaa mausteisuutta, ja voisin kuvitella myös chilin sopivan tähän. Ohjeessa suklaakiisselin kanssa tarjottiin labneh-jogurttia, mutta testaajien mielestä jogurtti oli liian hapan vaihtoehto. Ehdotankin siis, että jogurtti vaihdetaan kermavaahtoon. Muuten kokonaisuus oli todella hyvä ja karamellipähkinöitä voisi tehdä ihan muuten vaan naposteltavaksi.

Lämmin suklaakeitto
4-6 annosta
4 dl täysmaitoa
3 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl kanelia
75 g maitosuklaata
75 g valkosuklaata
ripaus suolaa

Karamellipekaanit
2 dl pekaanipähkinöitä
1/2 dl sokeria
1 rkl öljyä
ripaus suolaa

Tarjoiluun kermavaahtoa

Valmista ensin pekaanit.
Vuoraa vuoka tai uunipelti leivinpaperilla valmiiksi.
Laita kaikki ainekset paistinpannuun tai teflon-kattilaan ja kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri karamelisoituu eli sulaa ja muuttuu kauniin ruskeaksi. Kaada seos tasaiseksi kerrokseksi vuokaan tai uunipellille. Kun massa on jäähtynyt rouhi pähkinät veitsellä.

Vatkaa kerma vaahdoksi tarjoilua varten.
Kiisseliä varten rouhi suklaat valmiiksi. Laita maito kattilaan ja vatkaa mukaan kaakao ja kaneli. Kiehauta koko ajan sekoittaen jottei maito pala pohjaan. Ota kattila liedeltä ja sekoita suklaat mukaan. Sekoita tasaiseksi.

Kaada lautaselle kiisseliä, koristele kermavaahdolla ja karamellipekaaneilla.

Jälkiruokakuskus

Jos nyt ajattelisitte hieman muuttavanne perinteistä jouluriisipuuroa, niin kokeilkaapa jälkiruokakuskusta. Resepti herätti kiinnostusta, sillä en ole ennen törmännyt makeaan kuskusruokaan ja maistettuani mieleen tuli heti joulupuuro, mutta hieman eri muodossa.

Granaattiomenan siemenien käsittely hyvissä ajoin pehmentää siemenet. Kyseinen tapa on minulle ihan uusi ja todella käyttökelpoinen. Yleensä siemenet narskuvat hauskasti hampaissa ja tuovat ruokaan tekstuuria, mutta tässä reseptissä siementen pehmeys oli ihanaa.

Ohje on kirjasta The Food of Morocco.

Jälkiruokakuskus
1 granaattiomena
2 rkl appelsiinimehua
(1 rkl appelsiininkukkavettä tai ruusuvettä)
suolaa ja valkopippuria
hyppysellinen pomeranssinkuorta
1/2 dl sokeria
200 g kuskusta
25 g voita
kanelia
suolaamattomia pistaasipähkinöitä, paahdettuja pinjansiemeniä tai mantelilastuja

Halkaise granaattiomena. Ota kulho ja kunnon ote yhdestä puolikkaasta, leikkauspinta alaspäin kulhoon. Mätkytä kuorta puukauhalla, jotta siemenet lentelevät kulhoon. Toista toiselle puolikkaalle.
Lisää siementen joukkoon mehu, kukkavesi jos käytät, hieman suolaa ja pippuria, pomeranssinkuori ja sokeri. Sekoita kevyesti ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia.

Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Sulata voi ja sekoita kuskusryynien joukkoon. Kaada keoksi tarjoiluastiaan. Koristele granaattiomenan siemenillä, kanelilla ja pistaasipähkinöillä. Siivilöi päälle runsaasti tomusokeria ennen tarjoilua.

Kirsikkapirtelö

Keräsimme vielä loput kirsikat puusta ja niistä syntyi pirtelöä kahdelle kerralle. Ainekset vaihtelivat vain vähän. Perusversioon laitoin kirsikoita, maitoa ja jäätelöä sekä ruokakerman lopun (sitä löytyi kaapista). Luksuspirtelöä maustoin reilusti vaniljalla ja livautin joukkoon hieman rommisiirappia, jota löytyi edellisten kokkausten jäljiltä. Päälle tuli myös kermavaahtoa ja asiaankuuluva kirsikka. En mitannut aineksia, mutta molemmilla kerroilla pirtelöä tuli noin 5 dl eli sen mitä sauvasekoittimen sekoitusastia vetää.

Kirsikkapirtelö
ainakin puoli litraa kirsikoita
hieman sokeria
(vaniljasokeria, rommisiirappia tms)
vaniljajäätelöä
hieman maitoa
koristeeksi vispi- tai kuohukermaa ja kirsikoita

Poista kirsikoista kivet. Mausta sokerilla (ja lisää vaniljasokeria tai rommisiirappia) ja anna maustua puolisen tuntia jääkaapissa.
Paloittele jäätelöä kirsikoiden kaveriksi ja ohenna hieman maidolla. Suurruuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa tasaiseksi. Kaada laseihin.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja koristele pirtelöt.

Satoa tältä vuodelta

Kylmä kirsikkakeitto

Oi iloa! Kirsikkapuumme antoi ruhtinaallisen sadon tänä vuonna, vaikka pelkäsin pahinta viileän kesän takia. Pari vuotta sitten tein kirsikoista piirakan: kirsikoita ja ranskankermaa peruspiirakkapohjalla. Tämä oli selkeästi parempi vaihtoehto kuin kokeilemani clafoutis. Ei iskenyt ollenkaan tai sitten en vain osannut tehdä sitä. Hah, sitäkin sattuu ;-)

Viime vuosi oli kirsikkapuun lepovuosi, mutta tämän vuoden pääsadosta keittelin hilloa muutaman purkin. Jälkisadolle piti keksiä jotain ja silmiin osui Maku-lehden resepti kylmä kirsikkakeitto. Tämän reseptin juuret lienevät Unkarissa; siellä syödään meggyleves-nimistä keittoa, joka on tehty hapankirsikoista ja smetanasta. Tein hiukan muutoksia reseptiin ja muunmuassa käytin makean siiderin sijasta kuohuviiniä, sillä sellaista harvinaisuutta meiltä löytyi. Näin jälkikäteen olisi kyllä pitänyt lisätä reilusti sokeria mukaan, sillä viini oli hyvin kuivaa ja antoi keittoon aika tuhdin ja ytimekkään maun. Keitto oli kuitenkin hyvää ja hienostunuttakin.

Kylmä kirsikkakeitto
6-8 hlölle
7 dl kirsikoita
3 dl kuohuviiniä
1 dl vettä
1/2 dl sokeria
tujaus jauhettua kanelia
1/2 dl sitruunamehua
3-4 dl vispikermaa
1-2 rkl tomusokeria

Poista kirsikoista kivet.
Laita kattilaan kirsikat, kuohuviini, vesi, sokeri ja kaneli ja keitä kirsikat pehmeiksi, noin vartin verran. Ota pois liedeltä ja mausta sitruunamehulla. Anna jäähtyä ja surrauta sauvasekoittimella sileäksi. viilennä jääkaapissa kylmäksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta tomusokerilla. Sekoita puolet kermavaahdosta kirsikkakeittoon. Annostele lautasille ja koristele lopulla kermavaahdolla.

Kaksi luumu-cobbleria

Luumuja saa kaupasta nyt aika hyvin. Ostin ison pussillisen lähinnä tuoresyömismielessä ja ajattelin tehdä hilloa lopuista, jos luumuja jää. Ei jäänyt.

Ensimmäinen satsi kohtasi äkillisen jälkiruokatarpeen ja niin syntyi keittiössä nopea ja helppo cobbler. Cobbler on lähtöisin jostain tuolta Yhdysvaltain etelävaltioista, jos oikein olen ymmärtänyt, ja samaa sukua on myös crumble. Ohjeen löysin BBC Good Food-sivuilta. Paistos oli helppo ja siitä tuli pehmeän muffinssimainen. Oikein hyvää. Söimme tätä vaniljajäätelön kera.

Cobbler - se mitä oli jäljellä kun otin kameran esiin

Luumu cobbler 1
750 g luumuja
2 rkl sokeria luumuille
1 tl kanelia
1 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1/2 dl maitoa

Laita uuni lämpiämään 160 C asteeseen.
Poista luumuista kivet ja pilko lohkoiksi. Laita luumut uunivuokaan ja ripottele päälle sokeria ja kanelia.

Murustele voi ja vehnäjauhot keskenään ja lisää sitten sokeri, kananmuna ja maito. Sekoita juuri ja juuri sekaisin.
Laita taikinaa lusikalla luumujen päälle ja paista uunissa 25-30 minuuttia, kunnes paistos on saanut kauniin ruskean, rapsakan pinnan.

*****
Toisen cobblerin tein eilen ja ohjeen otin Martha Hall Foosen kirjasta Screen Doors and Sweet Tea, jossa aineksina oli käytetty mustikoita. Etelän mustikkakukko siis. Tätä tehdessä vähensin sokerin määrää taikinassa, mutta laitoin kuitenkin ohjeen mukaisen kerroksen sokeria kuorrutteseen. Tuntui hurjalta, mutta näin jälkikäteen laittaisin vielä vähemmän sokeria taikinaan ja vähentäisin hieman myös kuorrutteesta. Mutta ei liikaa, sillä kuorrutteesta tulee rapeutta paistoksen päälle ja se on "se juttu" tässä reseptissä. 

Luumu-cobbler 2
1,2 kg luumuja
1 rkl sitruunamehua
voita
tujaus kanelia

Taikina:
4 1/2 dl venhäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 1/2 dl sokeria2 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl maitoa

Kuorrutteeseen:
1 1/2 dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä (eli Maizenaa)
4 dl kiehuvaa vettä

Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Poista luumuista kivet ja leikkaa lohkoiksi.
Laita luumut uunivuokaan ja ripottele päälle kanelia ja voinokareita.
Yhdistä taikinan ainekset kulhossa ja kaada luumujen päälle. Sekoita kuorrutetta varten sokeri ja maissitärkkelys ja ripottele tasaisesti taikinan päälle. Kaada kiehuvaa vettä varovaisesti ja tasaisesti paistoksen päälle ja laita uuniin. Paista tunnin verran tai kunnes paistos on saanut kullanruskean sokerikuorrutteen. Tarjoa lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Tämän kanssa oli vaniljakastiketta.