Evelyn Sharpen ranskalainen suklaakakku (Euro 2024)

Mikä on ranskalaisempaa kuin suklaakakku? Eijei, kysymys on väärä. Ranskalaisilla on keittotaidon klassikoita vaikka muille jakaa. Monet ruokatermit nojaa ranskalaiseen keittiöön, kiitos Brillat-Savarinin, Escoffieren, Caremen, ja monen muun. Ehkä kysymys on, mikä tekee tästä kakusta ranskalaisen. 

Se on yksinkertainen ja luokitellaan jauhottomaksi kakuksi, vaikka se sisältääkin vehnäjauhoja - sen ruokalusikallisen verran. Se nousee munien ansiosta: keltuaiset antavat rikkautta -aivan kuin lähes puolessa kilossa suklaata ei olisi tarpeeksi - ja valkuaisvaahto kuohkeuttaa.

Tein tämän sekä Fazerin sinisestä yhdistettynä oikein tummaan suklaaseen (70-85%), ja silla vähensin sokerin määrää ohjeen ruokalusikallisesta puoleen. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että kaikki sokerit peliin vaan! Kakku oli tuhti, tummasuklainen, ja söimme sitä kermavaahdon kanssa. 

Jalkapallokisat loppuu, ja valitettavasti Ranska ei jatka loppuotteluun. Kisakeittiö kiittää ja jatkaa muita kokkailuja.

Uuh! Hyvää!

 

Evelyn Sharpen ranskalainen suklaakakku

450 g tummaa suklaata
140 g voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl sokeria
4 kananmunaa
Tarjoiluun kermavaahtoa, jossa pari ruokalusikallista ranskankermaa

Lämmitä uuni 220 C asteeseen. Vuoraa 20 cm halkaisijaltaan oleva vuoka leivinpaperilla. 

Pehmitä voi. Sulata suklaa joko vesihauteessa tai varovasti mikrossa. Sekoita mukaan ensin voi ja sekoita että se sulaa hyvin, sitten jauhot ja sokeri.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa keltuaiset suklaaseokseen.
Vatkaa toisessa kulhossa valkkuaiset kevyeksi vaahdoksi ja kääntele suklaataikinaan nopeasti ja pehmeästi.

Kaada taikina vuokaan ja paista 15 minuuttia. Käännä sitten lämpö pois ja aukaise uuni luukku raolleen. Anna kakun jäähtyä kokonaan uunissa. 

Vatkaa kerma vaahdoksi tarjoilua varten. Mausta ranskankermalla. 

Ota pitkä ja ohut veitsi, kuten fileerausveitsi ja kuumenna sitä kuuman veden alla. Leikkaa kakku veitsellä viipaleiksi. 

Kakku on hyvin rikas!

 

Bouchon (France 2019)

Bouchon tarkoittaa pullonkorkkia, viinipullon perinteisen korkin muotoa. Bouchon-leivonnaisissa nimitys tulee leivonnaisen muodosta eli se on yläosastaan paisunut verrattuna alaosaan. Oikeaoppisesti bouchonit tulisi tehdä pienissä, suorareunaisissa vuoissa, timbaalivuoissa, mutta minä käytin muffinssipeltiä ja se toimi oikein hyvin, vaikkei niistä tulleetkaan ihan muodoltaan bouchon.

Pullonkorkkimuffinssi

Leivonnaiset ovat tuhteja, todella suklaisia suklaamuffinsseja, kuin brownieseja. Taikina on herkullista - ensi kertaa mietin tosissani, että jatkanko paistamiseen vai syönkö taikinan!

Paistoin ensin ohjeen mukaan 25 minuuttia, mutta leivokset olivat vielä keskeltä raakoja. Ei sillä, mietin jo taikinaa tehdessä että ihan hyvin voisin syödä taikinan paistamatta, nammmm! Lisäsin ohjeeseen liitetyn viiden minuutin lisäajan, mutta loppujen lopuksi paistoin yhteensä 35 minuuttia. Se oli hieman liikaa, sillä olisin toivonut hiukan lisää mehevyyttä. Kannattaa siis tarkkailla 25 minuutin jälkeen ahkerasti.

Resepti on Thomas Kellerin kirjasta Bouchon.

Joko saa?

Bouchon
12 kpl
kukkurainen 1 1/2 dl vehnäjauhoja
2,3 dl kaakaojauhetta
1/2 tl suolaa
3 kananmunaa
3 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
300 g voita tai leivontamargariinia
150 g suklaata

Tarvitset myös 12-koloisen muffinssivuoan ja tomusokeria koristeluun.

Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Voitele muffinssivuoka ja jauhota vehnäjauholla. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan.

Yhdistä kulhossa vehnäjauhot, kaakao ja suola. Sulata voi. Rouhi suklaa.

Riko kananmunat toiseen kulhoon ja lisää sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa vaahdoksi 3 minuuttia. Lisää sitten jauhot ja sulatettu voi vuorotellen kolmessa osassa. Sekoita välillä.
Lisää suklaarouhe ja pyöräytä sekaisin.
Jaa taikina muffinssivuokaan.
Paista leivonnaisia 25-35 minuuttia. Testaa kypsyys hammastikulla. Tikun tulisi olla puhdas, mutta mahdollisesti sulanutta suklaarouhetta tarttuu tikkuun.

Anna jäähtyä vuoassa muutama minuutti. Käännä sitten vuoka toisinpäin leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä kokonaan vuoka ylösalaisin. Irrota leivonnaiset vuoasta ja ripottele päälle tomusokeria.

Tarjoa bouchonien kanssa jäätelöä.

Mmmmmm

Melkein nizzansalaatti (France 2019)

Kermaisten ruokien jälkeen on ihana saada jotain kevyempää. Resepteissä esiin pomppasi salad Nicoise eli kotimaisittain nizzansalaatti.

Tein salaatin Julia Childin mukaan niillä aineksilla joita meiltä löytyi. Jätin pois oliivit, sillä makumme ei ole vielä niin hienostunut, että tykkäisimme niistä. Sen sijaan pidämme kapriksista, joten laitoin niitä.
Salaatista tuli määrällisesti runsas, joten tämä kävisi hyvin nyyttäreihin viemisiksi. Lopputulos oli oikein mainio maun puolesta. Itse en pitänyt sardellifileiden suolaisuudesta ja jälkikäteen mietin, että olisi ollut kätevä tehdä jonkinmoinen sardellikastike, nehän hajoavat kivasti kun niitä hieman hajottaa haarukalla.
Lopuksi tulin lukeneeksi Laroussen käsikirjasta, että Nizzansalaattiin ei missään tulisi laittaa perunaa. "C'est la vie" toteaisi ranskalainen ja niin totean minäkin. Elämä on, ja salaatti hyvää.

Melkein nizzalainen

Melkein Nizzansalaatti
kymmenelle
Perunat:
3-4 perunaa
loraus valkoviiniä
loraus öljyä
suolaa

Salaatti:
pari kananmunaa
1 pkt (n. 200 g) vihreitä papuja
1 pkt versoja
1 pkt makeaa Frisee-salaattia
1 pkt (n. 200 g) vihreitä papuja
3 tkl Calvo-tonnikalaa öljyssä (80 g/purkki)
kapriksia
4-6 sardellifileetä
pari tomaattia
öljyä, valkoviinietikkaa

Aloita perunoista. Keitä perunat juuri ja juuri kypsiksi, kuori kuumana ja pilko astiaan. Ripota suolaa ja lorauta valkoviiniä ja öljyä kuumille perunoille, sekoita. Perunat imevät maut. Anna jäähtyä.

Keitä kananmunat kypsiksi.

Jos käytät tuoreita, pitkiä papuja, leikkaa papujen päät pois ja pilko noin 2 cm pätkiksi. Keitä pari minuuttia ja huuhtele sitten runsaalla kylmällä vedellä. Valuta

Silppua salaatti ja lisää siihen versot, valutetut pavut, perunat, tonnikalaa ja kaprikset. Sekoita hellästi yhteen.
Pilko sardellifileet pienemmiksi ja koristele salaatti niillä, lohkotuilla tomaateilla ja kananmunilla. Sekoita vielä pari ruokalusikallista öljyä ja teelusikallinen valkoviinietikkaa yhteen ja valuta salaattiin.

Vaniljavanukas (France 2019)

Olisikohan ollut, että luettuani Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjaa rupesin haaveilemaan oikeasta vaniljavanukkaasta. En puddingista enkä suklaisesta, sillä erilaisia ranskalaisia suklaareseptejä löytyy yllin kyllin. Ei, halusin pehmeää, kermaista, mietoa ja hellää vaniljaa.

Ja sitä sain.

Otin tämän Saveur.com reseptisivustolta ja tuunasin hieman alaspäin kananmuna- ja kermamääriä. Sitä en tajunnut etukäteen, että vesihauteessa vanukkaan määrä pienenee eli maku tiivistyy. Olisin voinut laittaa kaiken vanukkaan niihin kuuteen kuppiin enkä käyttää kahdeksaa kuppia. Hyvä puoli siinä oli, että sain syödä ylimääräisen (niin kutsuttu cook's treat) kun kukaan ei huomannut!

Vaniljasokerista vielä sen verran, että itse käytän oikeaa mutta "laimennettua." Ostan kaupasta purkin kalliimpaa, oikeaa vaniljasokeria, ei vaniliinia, ja sekoitan sen erikoishienoon Siro-sokeriin (noin puoli pakettia). Siitä saa hyvän ja tarpeeksi aromaattisen vaniljasokerin.

Jalkapallossa näin viimeiset minuutit Australia-Brasilia -pelistä. Oli jännä! Huomenna työputken viimeinen päivä ja sitten voikin taas keskittyä jalkapalloon ja kokkaamiseen.

Pieni ja sievä vaniljavanukas!

Vaniljavanukkaat (pots de crème à la vanille)
Kuudelle
4 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
hyppysellinen suolaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl sokeria
5 kananmunan keltuaista

Laita uuni lämpiämään 150 C asteeseen. Ota syvä leivinpelti valmiiksi.
Yhdistä kerma, maito, suola ja vaniljasokeri kattilassa. Keitä kiehuvaksi ja pienennä sitten lämpö niin että kerma pysyy lämpimänä.
Vatkaa sillä välin sokeri ja keltuaiset vaahdoksi. Ota kerma ja kaada ohuena nauhana keltuaisvaahdon joukkoon samalla kun vatkaat.
Jaa vanukas kuuteen vuokaan ja aseta vuoat pellille. Kaada kiehuvaa tai juuri kiehunutta vettä pellille niin että sitä on noin puoleen väliin vuokia, eli tee vesihaude.
Nosta pelti keskitasolle ja hauduta vaniljavanukkaita 25-30 minuuttia. Nosta sitten pelti ulos uunista ja anna jäähtyä viisi minuuttia. Nostele vanukkaat ritilän päälle jäähtymään ja siirrä sitten jääkaappiin noin neljäksi tunniksi.
Tarjoa marjojen kera.

Sauce Nénette (France 2019)

Sunnuntaina tein porsaan kyljyksiä. Tai luulin tekeväni, kyljykset olivatkin fileitä, ilman luuta. Sen siitä saa kun menee yövuorojen jälkeen kauppaan. Pää on mukana mutta ajatus ei niinkään...
Mutta ei se mitään, kyljysohje käy myös fileille ja toisinpäin.
Halusin kastikkeeksi jotain sinappista, onhan kyljys ja sinappi klassinen yhdistelmä. Siihen valikoitui helppo Nénetten kastike, joka on lähinnä kermaa, sinappia ja ketsuppia. Keittelin perunat oheen.

Ohje on Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjasta, jota tulee nyt ahkerasti selattua.

Eilen jalkapalloa pelasi mm Englanti ja Skotlanti. Se oli mielestäni päivän kiinnostavin ottelu, mutta valitettavasti olin töissä enkä nähnyt muutakuin pari tilannepäivitystä (Englanti voitti). Tänään tulee Argentiina-Japani sekä Kanada-Kamerun. Valitettavasti työ voittaa nämäkin, mutta tähtään tiistaihin, jolloin ehtii seurata hieman Hollannin peliä.

Porsasta ja sauce Nénette
kuudelle
7-10 porsaan filettä naturel, noin 1 kg
Marinadi:
1 1/2 tl suolaa
pari hyppysellistä valkopippuria ja maustepippuria
1/2 tl timjamia
puolikas laakerinlehti
1 valkosipulin kynsi

Kastike:
3 dl kermaa
ripaus mustapippuria
1 rkl sinappijauhoa
2 rkl ketsuppia
1 dl paistinlientä
(2 rkl tuoretta persiljaa)
(suolaa)


Marinointi:
Yhdistä mausteet; silppua laakerinlehti ja murskaa valkosipulin kynsi tai raasta mukaan.
Hiero marinadi fileisiin ja anna marinoitua jääkaapissa vähintään 2 tuntia, mutta mielellään 6 tuntia tai yön yli

Laita uuni 175 C asteeseen.
Taputtele ylimääräinen marinadi pois.
Kuumenna öljyä paistinpannussa ja ruskista fileet 2-3 kerrallaan. Siirrä uunivuokaan.
Kaada hieman vettä paistinpannulle ja raaputa paistorippeet irti pohjasta. Kaada neste fileiden joukkoon. Peitä uunivuoka ja laita fileet uuniin. Hauduta 25-30 minuuttia.

Kun paistoaika on lopuillaan, tee kastike.

Sekoita kerma ja pippuri ja keitä ensin voimakkaasti. Sekoita yhteen sinappijauhe ja ketsuppi ja sekoita se kerman joukkoon. Vähennä lämpöä ja keitä hiljalleen. Kun porsaan fileet ovat valmiit, ota paistinlientä ja sekoita kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Silppua viimeisenä persilja ja tarjoa possun ja perunoiden kanssa.

Porc

Äiti, joko saa aloittaa? Ei kun mä kuvaan ensin...

Le bifteck haché (France 2019)

Ohessa hyvin mukava resepti lapsiperheitä ajatellen, ja muutenkin: jauhelihapihvit. Söimme niitä kasvisten ja ranskalaisten perunoiden kera. Tietenkin tämä vaatii, että joku oikeasti seisoo siinä lieden vieressä ja paistaa pihvit, mutta mitäpä ei bonne maman tekisi.

En halunnut jättää jauhelihan mausteita pelkästään suolaan ja pippuriin, vaan laitoin mukaan myös muita mausteita, jotka ovat kebakoiden ohjeessa eräässä vanhassa keittokirjassa.
Kastikkeen nesteenä käytin valkoviiniä, mutta hyviä vaihtoehtoja ovat lihaliemi, kerma tai ihan vain vesi.

Le bifteck haché...

Le bifteck haché eli jauhelihapihvi
8-9 pihviä
800 g jauhelihaa
1 muna
1 ½ tl suolaa
3 rkl soijakastiketta
1/2 tl paprikajauhetta
ainakin 2 tl meiramia
Tujaus aromisuolaa

Vehnäjauhoja
Öljyä paistamiseen

kastikkeeseen 
1 dl valkoviiniä, lihalientä, kermaa tai vettä
3 nokaretta voita

Riko kananmuna jauhelihan joukkoon ja lisää mausteet. Sekoita hyvin yhteen.

Laita lautaselle vehnäjauhoja. Tee 8-9 pihviä jauhelihataikinasta ja käytä pihvit vehnäjauhoissa. Taputtele ylimääräiset jauhot pois.
Kuumenna paistinpannulla öljyä ja paista 3-4 pihviä kerrallaan kypsiksi. Laita pihvit odottamaan tarjoiluvatiin.

Tee kastike seuraavasti: kaada paistinpannulta suurin osa rasvasta pois. Kaada pannulle valitsemasi neste - varo, jos pannu on kuuma ja rasvainen, saattaa räiskyä!
Sekoita, jotta saat pannuun tarttuneet pihvin ja jauhojen rippeet mukaan. Keitä voimakkaasti että nestettä haihtuu ja saat lähes siirappisen kastikkeen.
Ota pois liedeltä ja sekoita kastikkeeseen voi nokare kerrallaan. Kaada kastike jauhelihapihvien päälle ja tarjoa.

...et les pommes frites.

Ranskalainen omenakakku (France 2019)

Heijaa! Tajusin vasta pari päivää sitten, että jälleen tulee telkusta ohjelmaa. Nimittäin Ranskassa järjestetään naisten jalkapallon maailmanmestaruuskisat ja ne alkavat juuri tänään!

Ensin ajattelin, etten nyt tähän kisaan rupea mitään kokkaamaan, mutta naiselliseen tapaan muutin mieleni ja tässä nyt rennosti muutama ranskalainen juttu. Teen ranskalaista, sillä usean maan keittiöön tutustuminen vaatisi syvempää tutkimista ja suunnitelman tekemistä.

Jos puhutaan ranskalaisesta leivonnasta ja omenasta, tulee heti mieleen tarte tatin. Mutta tämä ei ole sellainen. Tein joskus tuon kuuluisan piiraan ja onnistuin kiinnittämään sen sokerilla lahjakkaasti paistinpannuun. Tätä ei.. shh.. noh, öö.. ehkä palaamme siihen vielä joskus.

Mutta tämä piirakka on enemmän kakku tyyliä isoäidin tekemä eikä siinä tarvitse kikkailla sokereilla ynnä muilla. Resepti on David Lebovitzin blogista.

Oui, oui!

Ranskalainen omenakakku
4 omenaa
115 g voita
3 pientä munaa, tai kaksi isoa
1 3/4 dl sokeria
1/2 rkl vaniljasokeria
3 rkl rommia
2 dl vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta

Laita uuni lämpiämään 180 C asteeseen.
Kuori ja pilko omenat. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Voitele 20-23 cm vuoka. Ota uuniritilä ja laita sen päälle leivinpaperi ja vuoka sen päälle odottamaan taikinaa.

Vatkaa munat ja sokeri sekä vaniljasokeri vaahdoksi. Lisää sitten rommi.
Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe yhteen ja lisää puolet taikinaan. Sen jälkeen puolet voista, loput vehnäjauhot ja loppu voi. Sekoita välissä!
Lisää lopuksi omenalohkot ja sekoita niin että ne ovat kokonaan taikinassa. Kaada taikina vuokaan, tasoita pinta.

Siirrä vuoka ritilän kanssa uunin keskitasolle, tai hieman keskitason alle. Paista 50-60 minuuttia ja tarkista, että keskus on paistunut. Itse paistoin keskitasolla enkä tarkistanut kypsyyttä niin hieman liian kosteaksi jäi tuo kakun keskus. Muutenhan kakun kuuluukin olla mehevän kostea.

Ota uunista ja anna jäähtyä vuoassa ensin viisi minuuttia. Pyöräytä sitten veitsellä reunat ja irrota vuoka. Anna jäähtyä kokonaan.

Kouign amann (Russia 2018)

Hurraa, Ranska on vielä pelissä mukana!

Ranskalaisesta keittiöstä valikoitui tällä kertaa bretagnelainen kouign amann. Nimessä kouign tarkoittaa kakkua ja amann voita. Eli voinen kakku. Toden totta, on olemassa myös kakkuversio, mutta yleisimmin tämä löytyy leivosmuotoisena. Taikinaan kuluu reippaasti sokeria ja voita ja uunissa ne sulautuvat toffeeksi, ja lisäksi taikina on lehtimäistä, kuin voitaikina.

Jos kolesterolit eivät tästä kuvauksesta nousseet niin sitten leipomaan. Varoituksen sana: tässä menee aikaa ja tämä sitoo keittiöön pitkähköksi aikaa. Lisäksi taikina on vaikea käsitellä, ellei jo omaa jonkinlaista leipomiskokemusta (ei vasta-alkajille) tai uhkarohkeaa luonnetta. Minulla se jälkimmäinen... Taikinaa siis vaivataan ja käytetään jääkaapissa jotta koostumuksesta tulee hyvä. Lisäksi uusi asia minulle oli voin notkistaminen, eli voita mätkytetään kaulimella jotta siitä tulee oikeantuntuinen. Ja voi todellakin notkistuu!

Tässä siis resepti. Laitan linkin myös Kitchn-sivulle, josta resepti on. Siellä on hyvät kuvat eri osioihin; erityisesti taikinan kääntö ja taitteluosio on hyvä katsoa kuvien kanssa.

Hommaa on näiden kanssa, mutta leivoksista tulee taivaallisen hyviä!

Onnistunut Maillardin reaktio...

Kouign amann
12 leivosta
2 1/3 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
noin 6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
225 g voita
3-3 1/2 dl siro erikoishienoa sokeria

Tarvitset muffinssipellin ja aikaa.

Sekoita kuivahiiva ja vesi yhteen. Lisää sitten 6 dl jauhoja ja suola. Vaivaa joko käsin 5-8 minuuttia tai koneella 4-5 minuuttia. Jos näyttää että taikina tarttuu kulhon reunoihin, lisää 1 rkl jauhoja kerrallaan ja vaivaa lisää. Jos taikina on kuiva ja kova, lisää 1 rkl vettä kerrallaan.

Peitä taikinakulho ja anna kohota tunnin verran.

Laita sen jälkeen taikina jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi tai vaikka yön yli. Näin taikinaa on helpompi käsitellä ja rakenteesta tulee oikeanlainen.

Kun olet valmis leipomaan, pehmitä voi seuraavasti: Levitä työtasolle hieman jauhoja ja kylmä voipala. Ripottele voin päälle hieman jauhoja. Ota kaulin ja tao voita littanammaksi. Jatka moukaroimista kunnes jauhot imeytyvät voihin ja voi notkistuu hieman. Käännä voi kaksin kerroin paistinlastalla tai vastaavalla. Älä koske voihin sormin ettei se ala sulamaan.
Ripottele hitusen jauhoja päälle ja jatka takomista. Toista kääntämis- ja takomisprosessi kaksi tai kolme kertaa.

Tao voi 15 x 25 cm kokoiseksi. Nosta voi leivinpaperin päälle ja alita jääkaappiin siksi aikaa kun valmistelet taikinan. Voi saa olla jääkaapissa enintään vartin, muuten se kovettuu ja notkistaminen joudutaan tekemään uudelleen.

Kauli taikina noin 30 x 50 cm kokoiseksi. Ota voi ja laita se taikinan keskelle. Käännä taikinan sivut keskelle tiukasti voin ympärille, sitten alalaita ylös ja ylälaita alas.

Käännä taikina 90 astetta ja kauli taas taikina 30 x 50 cm kokoiseksi. Käännä nyt kolmeen osaan: yläkolmannes keskelle ja alakolmannes keskelle.

Käännä jälleen 90 astetta ja toista taitokset. Laita sitten kelmu taikinan päälle ja laita viilenemään jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Ota taikina jääkaapista ja kauli. Ripottele päälle reilusti sokeria, noin 1-1 1/2 dl. Paina kevyesti kaulimella sokeri taikinaan. Taita taas laidat keskelle.

Käännä jälleen 90 astetta ja toista: kauli, ripottele reilusti sokeria ja taita reunat keskelle. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Laita tällä välin muffinipelti valmiiksi: Voitele kolot runsaasti voilla.

Ripottele työtasolle sokeria. Ota taikina ja ripottele päällekin sokeria. Kauli taikina noin 20 x 60 cm kokoiseksi ja leikkaa taikina 12 neliöön.
Käännä jokaisen neliön kulmat keskelle ja siirrä taiteltu neliö muffinssikoloon kunnolla. Joudut ehkä hieman tunkemaan sitä koloon ja se on ok.

Laita leipomukset jälleen jääkaappiin lepäämään 30-40 minuutiksi.

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen.

Laita uunin keskitasolle leivinpaperi ja muffinssipelti tämän päälle - saattaa olla että voita tihkuu yli. Vähennä lämpöä heti 175 C asteeseen. Paista 40-45 minuuttia kunnes leipomukset ovat saaneet kultaista väriä ja näyttävät siltä että alkavat juuri palaa.

Anna jäähtyä vain sen verran, että pystyt käsittelemään leivoksia ja käännä muffinssipelti toisinpäin että saat leivokset irti. Jos ne jäävät jäähtymään pellille, sokeri jähmettyy eikä leivoksia saa irti.

Tarjoile lämpiminä tai huoneenlämpöisinä.

Kaloreita ei nyt lasketa!

Tartare de boeuf (Euro 2016)

Tiukat puolivälierät menossa. Huikeita otteluja. On vaikea pysyä hiljaa telkun ääressä kun muut nukkuvat. Ja on vaikea kirjoittaa blogia samaan aikaan.

Ranskalaisia ruokia miettiessäni kävin läpi ranskalaisvivahteiset reseptini. Ruoat jakaantuivat kätevästi kolmeen eri ryhmään: niihin, jotka ovat ikäänkuin arkiruokaa eli juuri sellaisia joita lapsetkin söisivät; niihin, jotka ovat makeita ja herkkuosastoa; sekä niihin, joita ei kyllä ihan heti tulisi mieleen kokeilla, mutta vähän kuin kuitenkin tekee mieli. Kun on niin utelias. Jotkut voisivat kutsua niitä vaikka keittiöpeikoiksi.

Tartarpihvi kuuluu viimeiseen ryhmään. Kuka nyt raakaa lihaa söisi - ja vielä raa'an keltuaisen kanssa? Minulla ei kyllä ole ollut ennakkoluuloja tartarista. Sehän on naudanlihaa ja syön joka tapauksessa pihvini enemmän mediumina kuin täysin kypsänä. Mielestäni siinä on silloin parempi maku.

Tartarpihvi oli helppo tehdä. Käytin lihana naudan sisäpaistia, sillä HooKoo sitä suositteli. Nyt googletellessani huomasin, että myös ulko- tai kulmapaisti käy. Niin tai näin, pääasia että liha on tuoretta, jolloin maku on raikas eikä hapan.

Tekniikassa on kahta koulukuntaa. Toiset viipaloivat ja kuutioivat lihan, jolloin rakenne on karkeampi, toiset raaputtavat lihan veitsellä oikein hienoksi. Tein kuten Teemu Laurell ja raaputin omani. Tulos oli todella sileää. Ainoa missä täytyy olla tarkka on maustaminen ja nimenomaan huolellinen sekoittaminen, jotta mausteet leviävät tasaisesti.

Muotoilin massan muotin avulla kauniiksi ja lisäsin päälle keltuaisen. Kaapissa oli jäljellä maustekurkkua joten kuutioin sen, sekä lähespuolikkaan punasipulin. Otin mukaan myös pari ruokalusikallista kapriksia. Paahdoin leipää kaveriksi mutta jätin majoneesin pois, mielestäni tässä oli jo tarpeeksi omaan annokseen.

Maku oli hyvä. Liha on, no, lihaa ja lisukkeet tekivät annoksesta tasapainoisen. Suolakurkku ja kaprikset toivat happamuutta ja suolaisuutta, pippuri ja tabasco lämmintä tulisuutta, keltuainen kermaista umamia. Tartarpihvistä ei tullut ehdotonta suosikkiani, mutta pidin siitä kovasti ja haluaisin syödä sitä ravintolassa joku päivä, ihan vertailunkin vuoksi. Ehdottomasti se on kokeilemisen arvoinen!

Tartare de boeuf eli tartarpihvi
Yhdelle
150-200 g naudan lihaa, sisä-, ulko- tai kulmapaistia
1 rkl Worchestershire-kastiketta
4 tippaa tabascoa tai maun mukaan
suolaa ja mustapippuria
1/2 punasipuli
1/2 suolakurkku
2 rkl kapriksia
1 kananmunan keltuainen

Ota terävä kokkiveitsi ja raaputa liha tai vaihtoehtoisesti leikkaa liha ensin ohuiksi suikaleiksi ja siitä kuutioiksi. Sekoita lihan joukkoon Worchestershire-kastike, tabasco ja mausta reilusti suolalla ja mustapippurilla. Anna tekeentyä jääkaapissa sillä aikaa kun hienonnat punasipulin ja suolakurkun.

Kokoa annos. Muotoile tartarlihasta kaunis keko ja paina keskelle kevyesti syvennys. Laita siihen raaka kananmunan keltuainen. Kokoa hienonnetut höysteet ympärille. Tarjoa paahdetun leivän kera.

Merveilleux (Euro 2016)

Järkytimme taannoin naapureita kertomalla, että iltapalalla saa marenkiherkkua. Ei ihan tavanomaista, mutta meidän perheessä tällaista vain sattuu silloin tällöin.

Paloise-kastikkeesta jäi siis paljon valkuaisia, ja alunperinkin olin katsonut, että tätä pitää kokeilla sopivan ajan tullen. Merveilleux, loistava, upea. Eikö olekin mainio nimi leivokselle? Olen siinä käsityksessä, että marenkinen merveilleux on todellakin enemmän konditorialeivos kuin kakku. Ohjeessa kuitenkin kehotettiin tekemään kaksi marenkilevyä josta kootaan kakku, mutta päädyin tekemään useampia pikkumarenkeja ja kokosin niistä pikkuleivoksia. Näin jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa, että yhden kakun tekeminen on helpompaa. Ja jälleen kerran, tykkään tehdä tällaisia marenkijuttuja, sillä näiden kanssa ei ole niin väliä, jos marenki hajoaa tai kaikki ovat vähän erinäköisiä toistensa kanssa: nämä verhotaan kermavaahtoon. Armollista kokille!

Suklaakastikkeesta tuli laihaa, kun en noudattanut ohjetta suklaan määrän kanssa. Pihi minä! Ohjeessa oikeat määrät.

Mitä voin sanoa? Tämä oli ihanaa!

Nammm...

Merveilleux
6 kananmunan valkuaista
1/4 tl valkoviinietikkaa
2 dl tomusokeria
5 dl kuohu- tai vispikermaa
1 dl sokeria
(1 rkl rommia)
200 g suklaata

Paksu, lämmin suklaakastike
170 g tummaa suklaata
2 1/2 dl ruoka- tai kuohukermaa

Piirrä leivinpaperille kolme 18 cm ympyrää, tai monta 6-7 cm ympyrää. Saatat tarvita kaksi leivinpaperia ja uunipeltiä, jolloin kiertoilmauuni on suositeltava.
Laita uuni lämpiämään 135 C asteeseen (kiertoilma 110 C).
Vatkaa valkuaiset ja valkoviinietikka vaahdoksi ja lisää sitten sokeri kolmessa osassa. Vatkaa hyvin sekaisin. Lapa marenki pursotinpussiin, jossa on pyöreä 12 mm tylla, tai sitä luokkaa. Pursota ympyrät täyteen marenkia aloittaen ulkoreunalta edeten keskustaan. Ajatuksena on tehdä marenkipohjia.

Paista uunissa ensin puoli tuntia. Vähennä sitten uunin lämpötila 110 C asteeseen (kiertoilma 90 C asteeseen) ja jatka paistamista kaksi tuntia pitäen uuninluukkua aivan hitusen raollaan esim puulastan avulla. Marengit ovat valmiita kun ne ovat väriltään vaalean beigejä ja pinta on rapsakka mutta sisältö on pehmeän sitkeä.

Anna marenkien jäähtyä pellillä.

Koristelua varten vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa sokeri (sekä rommi).
Raasta suklaa hienoksi.

Laita lautaselle ensin pieni määrä kermavaahtoa, jotta marenki pysyy paikoillaan ja aseta päälle ensimmäinen marenki. Ripottele päälle raastettua suklaata ja kermavaahtoa. Aseta päälle toinen marenkikiekko. Toista suklaan ja kermavaahdon kanssa. Jos teet pieniä marenkeja, kaksi kerrosta riittää. Jos taas isomman, laita viimeinen marenkikiekko päälle sekä suklaata ja kermavaahtoa. Sivele sivut kermavaahdolla ja koristele kauttaaltaan suklaalla. Tarjoa suklaakastikkeen kera.

Paksu, lämmin suklaakastike
Suklaakastiketta varten rouhi suklaa pieniksi paloiksi. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen ja kaada suklaan päälle. Anna sulaa pari minuuttia ja vatkaa sitten kastike sileäksi. Tarjoa heti tai pidä lämpimänä tarjoiluhetkeen saakka.

Lammasta paloise (Euro 2016)

Miten ihmiset päätyvät ostamaan keittokirjan? Mikä herättää mielenkiinnon? Kuinka moni ostaa kirjan sillä perusteella että vaikka Nigella sitä suosittelee? Tai moni seuraa, sanotaan nyt vaikka Anthony Bourdainin televisiosarjaa, rupeaa miettimään ovatko sarjan vieraat kirjoittaneet kirjoja, tutkivat asiaa ja päätyvät kurkkimaan keittokirjan sivuja ensin Amazonin kautta ja sitten päätyvät tilaamaan sen oman kirjakaupan kautta kirjahyllyyn? Mulle käy aina silloin tällöin näin.

Frederic Morinin ja David McMillanin Joe Beef-kirja on hankittu nimenomaan Bourdainin ohjelman innoittamana, enkä ole katunut. Sieltä on mm. oheinen paloise-resepti. Paloise on muunnos bearnaisekastikkeesta ja siinä käytetään minttua rakuunan sijasta. Kastike käy hyvin lihan kanssa. Lihana voi olla mitä vain, mutta kirjassa oli annettu esimerkki lammasmakkaroista, joita ei tehdä suoleen vaan massa paistetaan grillissä tai uunissa. Ajatelkaa mielummin lihapullia kuin makkaran tekemistä.

Kastikkeessa oioin hieman, mikä oli aika riskaabelia. En nimittäin käyttänyt vesihaudetta, vaan vatkasin kastiketta ihan kattilassa liedellä. Homma pysyi kasassa ja kastikkeen rakenteesta tuli hyvä. Maku oli aika kirpakka, vähän liiankin, sillä kastikepohja tehtiin kokonaan valkoviinietikkaan. Tätä voisi kyllä laimentaa hieman korvaamalla osan valkoviinillä tai vaalealla lihaliemellä. Muuten olen sitä mieltä että etikkaa tarvitsee olla kastikkeessa ihan maun takia. Ainakin lampaanliha tuntui tykkäävän etikkaisuudesta, tai niin minun makuaistini sanoi.

Söimme lammaspullia ja kastiketta edellispäivän keitettyjen pottujen kanssa, jotka olin käyttänyt uunissa lihapullien kanssa, kätevää.

Jäljelle jääneistä valkuaisista voi tehdä vaikka marenkia.

Lammasmakkaraa... eikun lihapullat.

Lammasta paloise

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
300 g lampaan/karitsan jauhelihaa
400 g porsaan jauhelihaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl fenkolin siemeniä
2 valkosipulin kynttä
2 tl Sriracha-kastiketta tai Tabascoa muutama tujautus
1 tl rouhittua mustapippuria
2 rkl kylmää vettä

Paloise-kastike
1/2 keltasipuli
1 dl valkoviinietikkaa
2 rkl kuivattua minttua
2 rkl kokonaisia maustepippureita
6 keltuaista
200 g voita
suolaa ja mustapippuria
tuoretta minttua

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen.
Sekoita kaikki ainekset yhteen ja muotoile pitkulaisiksi lihapulliksi. Paista uunissa 20 minuuttia.

Paloise-kastike
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Sulata voi.
Laita sipuli, etikka, kuivattu minttu ja maustepippurit kattilaan ja kiehuta kovalla lämmöllä silloin tälloin sekoittaen, kunnes jäljellä on puolet. Ota liedeltä ja siivilöi. Ota liemi talteen ja heitä kiinteä massa biojätteeseen.
Vatkaa keltuaiset ja liemi yhteen kattilassa. Lämmitä keskilämmöllä ja vatkaa koko ajan. Kun kastike tuntuu lämpiävän ja hiukan ehkä sakenevankin liruttele sulatettu voi joukkoon koko ajan vatkaten. Kastikkeen tulisi saota. Ota pois liedeltä, mausta suolalla ja pippurilla. Silppua kastikkeeseen tuoretta minttua. Tarjoa heti tai ainakin aika pian, ettei kastike kehitä kuorta tai hyydy.

Kastikekin pääsi kuvaan

Tartare de saumon (Euro 2016)

Tätä kirjoitettaessa Pohjois-Irlanti on juuri voittanut Ukrainan ja iltapäivällä Englanti ja Wales pelasivat herkullisen ja historiallisen pelin. Todellista herkkua!
Saimme eiliselle päivälliskutsun ja päätin viedä tervehdyksenä tartare de saumon, eli graavilohta höysteineen. Tässä ei ole mitään erityisiä kikkailuja. Ajatuksena on yhdistää lohta, kananmunaa ja sipulia, perusjuttuja siis, vähän hienommin.

Laitoin kaikki ainekset yhdelle lautaselle lähinnä logistiikan takia, mutta alkuperäisen reseptin mukaan ainekset jaetaan neljälle lautaselle. Vaikka resepti on vain neljälle henkilölle, riitti tästä annoksesta seitsemälle aikuiselle ja kolmelle pienisyömäiselle lapselle kun ruokapöytä notkui muutenkin. Resepti on mukaelma Thomas Kellerin Bouchon-kirjasta.

Tartare de saumon
4:lle alkupalana
4 kananmunaa
300 g graavilohta
1/2 - 1 punasipulia
muutama oksa ruohosipulia
2-4 rkl pieniä kapriksia
suolaa, sitruunamehua
ranskankermaa

Keitä kananmunat koviksi: Laita kananmunat kylmään veteen kattilaan ja laita kiehumaan. Kun vesi kiehuu, keitä munia minuutin verran. Ota pois liedeltä ja anna munien olla kuumassa vedessä kymmenen minuuttia. Sen jälkeen huuhtele kylmällä vedellä ja anna jäähtyä.
Tällä välin silppua graavilohi hyvin hienoksi.
Leikkaa punasipuli pieniksi kuutioiksi. Raasta tai silppua myös kananmunat hienoksi.

Laita graavilohi pyöreäksi keoksi isolle tarjoilulautaselle. Ripottele kananmunat ja sipulisilppu ympärille. Lisää kaprikset ja hienonna päälle ruohosipulia. Mausta suolalla (lohi ei tarvitse ylimääräistä suolaa) ja sitruunamehulla. Tarjoa ranskankerman kanssa.

Alkuperäinen tarjoilutapa Bouchon-kirjassa

Latva-artisokka (Euro 2016)

Kauppareissulta löytyi latva-artisokkia. Yksi pääsi kotiin saakka, sillä mielessä on ollut kokeilla tätäkin kasvista. Ensisijaisesti artisokasta tulee mieleen sen valmistamisen vaikeus; kuinka veitsellä kihnutetaan sydän esiin ja se on sitten se herkku. Muistelen törmänneeni myös toisenlaiseen kokkaamiseen, jossa nautitaan myös artisokan lehdet dippaamalla ne voi-mausteseokseen. Vähän kuin italialaisten bagna cauda.

Koska nyt ei irronnut mehuja väkerryshommiin, leikkelin hieman artisokan lehtien päitä (ne terävät osat pois) ja keitin trimmattua kukintoa suolatussa vedessä noin puoli tuntia, eli sen verran pehmeiksi että lehti lähtee irti helposti.

Sekoitin pehmeään voihin hivenen raastettua valkosipulia ja dippasin lehtiä siihen. Myös bagna cauda (valkosipulia, öljyä, voita, anjovista eli sardellia) tai Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin resepti toimii hyvin. Lopun artisokasta, eli osan lehdistä ja sydämen, jätin huomiselle. Siitä saa hyvän lounaspalasen perunasalaatin ja kananmunan kera. Lehdistä kannattaa syödä, tai oikeammin hampailla kevyesti riiviä se lähinnä varressa kiinni oleva, vaalea osa, sillä muu lehti on sitkeää. Artisokan sydämen päältä pitää ensin rapsutella karva tai parta pois, ennen kuin pääsee käsiksi itse herkkupalaan.

Eli ei niin vaikeaa sittenkään. Ja hyvää: suosittelen kokeilemaan. Kaupan tölkkiartisokat häviävät mennen tullen.

Navarin (Euro 2016)

Vihdoin koitti jälleen sellainen kesä, että jalkapalloa pelataan oikein urakalla. Euroopan mestaruuskisoja olen odottanut jo hyvän aikaa ja merkkasin tulevat päivämäärät ajoissa kalenteriin. Näihin kisoihin panostan kokkaamalla jotain ranskalaista. Samanmoista suunnitelmallisuutta mitä nähtiin Rio 2014 kisojen aikaan, ei valitettavasti ole tällä kertaa, sillä kevään olen totutellut pitkästä aikaa työelämään ja kaikki liikenevä vapaa-aika menee perusarkihommiin ja perhe on tietty korkeimmalla prioriteetilla. Harrastaminen on lähinnä ollut keittokirjojen vilkuilua.

Sen verran sain harrastettua, kiitos miniloman, että tein lammaspataa, josta Julia Child on todennut että se on ihanaa. Voiko parempaa suositusta olla?
Suurin vaiva on alkuvalmistelut: lihan paistaminen muutamassa erässä. Siitä kun pääsee uunissahaudutusvaiheeseen, homma on helppo. Käytännössä kyseessä on ranskalaistyyppinen karjalanpaisti, mutta vain lampaasta tehtynä, ja mihin voi myös lykätä potut, porkkanat ja muut kasvikset mitä nyt mieleen juolahtaa, ja samalla säästää lisukkeiden tekemisvaivan. Nimi navarin viitannee nauriisiin, navets ranskaksi.

Ja kyllä, se oli todellakin ihanaa - todella maukasta ja mureaa lammasruokaa!

Euro 2016 ensimmäiset pelit ovat olleet hyvin kiinnostavia. Ei ollut läpihuutojuttu että Ranska voitti Romanian, vaan nähtiin kunnon peliä heti ensimmäisestä pelistä lähtien. Sama meininki oli Wales-Slovakia pelissä. Niin sitä pitää! Edelleen kannatan Englantia, mutta seurannassa ovat myös Wales, Ranska, Saksa ja Kroatia.

Keväinen lammaspata, navarin

Navarin
kuudelle
1,3 kg luuton lampaan tai karitsan paisti, tai jotain muuta halvempaa lampaanlihaa
öljyä paistamiseen
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
3 rkl vehnäjauhoja
7 dl lihalientä (1 liemikuutio riittää)
3 rkl ketsuppia
2 valkosipulia
6-8 perunaa
3-6 porkkanaa
3-6 naurista riippuen koosta
200 g pakasteherneitä

Leikkaa liha kuutioiksi. Ruskista lihat pannulla muutamassa erässä ja siirrä uunivuokaan. Huuhtele paistinpannu pienellä määrällä vettä jokaisen paistoerän jälkeen ja kaada liemi uunivuokaan. Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen. Ripottele lihojen päälle sokeri ja laita uuniin viideksi minuutiksi. Ripottele sitten lihojen päälle suola ja vehnäjauhot. Kaada päälle kuuma lihaliemi ja ketsuppi. Sekoita ja laita vuoka uuniin alatasolle. Vähennä uunin lämpötila 175 C asteeseen ja anna hautua tunnin verran.

Tällä välin kuori valkosipulit ja litistä niitä veitsellä. Kuori perunat, porkkanat ja nauriit ja pilko pienemmiksi. Lisää kasvikset lihan joukkoon ja anna hautua vielä toinen tunti.

Sulata pakasteherneet ja lisää herneet pataan juuri ennen tarjoamista.

Oeufs en cocotte - hyydytetyt munat

Juu huomenta vaan ja hyvää uutta vuotta 2016! Olkoon päivä mikä tahansa, meidän pienet lapset takaavat sen että vanhemmat ovat nousseet aamuseitsemään mennessä. Tässä hieman nopeaa luksusta uneliaisiin aamuihin ja tällä on hyvä aloittaa uusi vuosikin.

Oeufs en cocotte eli munat vuoissa on periranskalainen resepti, josta muistan lukeneeni Julia Childin nimeen liitettynä. Tein yksinkertaisen version, mutta reseptiä voi hioa runsaammaksi. Annosvuokaan voi pohjalle lykätä rapeaksi paistettua pekonia, haudutettua pinaattia, punasipulia, tomaattikastiketta tai vaikkapa sienimuhennosta. Tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään.

Oeufs en cocotte - hyydytetyt munat
kahdelle
2 kananmunaa
voita
hiukan kuohu- tai ruokakermaa
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpiämään 190 C asteeseen. Kiehauta vettä vedenkeittimessä. Voitele kaksi annosvuokaa voilla.

Riko vuokiin kananmunat. Lisää pari, kolme ruokalusikallista kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita vuoat uunipellille tai isompaan vuokaan ja kaada kiehunut vesi isoon vuokaan. Näin saat vesihauteen annosvuoille. Laita uunin keskitasolle ja paista 12-15 minuuttia jos haluat löysän keltuaisen, 15-18 minuuttia kevyesti hyytyneelle keltuaiselle ja 20 minuuttia täysin hyytyneelle keltuaiselle. Meidän uunin asetuksilla 15 minuuttia tuotti hyytyneen keltuaisen eli minulle liikaa, joten kokeilemalla onnistuu.

Tarjoile heti paahdetun leivän kera.

Potage parmentier - purjo- ja perunakeitto

Kun olin pieni, matkasimme muutamana kesänä matkailuvaunun kera pitkin Suomea. Majoituimme niin sukulaisten luona kuin leirintäalueillakin. Uitiin paljon. Aikuiset puhuivat ja pikkuserkut leikkivät. Kesät olivat aurinkoisia, paitsi se yksi päivä, jolloin majoituimme Ruissalossa ja päällemme vyöryi kesän hurjin ukkosmyrsky. Se oli mahtavaa!

Makkaraa paistettiin nuotiolla, hiilloksella tottakai, ja pikkuinen hiiligrillikin taisi olla mukana. Isä grillasi kyljyksiä. Äiti opetteli käyttämään kaasuhellaa ja muistan mm. uudet perunat ja sillin, purkkilihapullat ja pussikeitot. Äidin suosikkeja oli tomaattinen minestrone ja purjo- ja perunakeitto.

Tämä on siis sulle, äiti. Tulehan keitolle!

Purjoperunakeitto yrttiöljyn kera

Purjo- ja perunakeitto
450 g perunoita
450 g purjoa
2 l kasvislientä
2 dl ruokakermaa

(koristeeksi persiljaa ja/tai ruohosipulia, tai tee niistä yrittiöljyä)

Kuori ja lohko perunat. Pese ja leikkaa purjo viipaleiksi. Keitä kasviksia 30 minuuttia kasvisliemessä ilman kantta. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi, varovasti, jottei peruna liisteröidy. Lisää kerma ja kiehauta. Tarkista maku. Koristele yrteillä.


*****
Parmentier ei tarkoita purjosipulia kuten voisi arvata, vaan ranskalaista herrasmiestä Antoine-Augustin Parmentieria, joka oli mm. perunan puolesta puhuja 1700-luvulla ja jonka mukaan on nimetty muutama perunapitoinen ruoka.

Potage velouté aux champignons - herkkusienikeitto

Sienet ovat mun suosikkeja. Ei väliä missä muodossa ne tarjoillaan, olen yleisesti ottaen innostunut. Lapsuudessani keväisin mentiin etsimään korvasieniä, syksyisin isä teki suolasieniä ja äiti sienilihapullia. Kanttarelleista tehtiin kastiketta.

Koska muu perhe ei ole niin innostuneita sienistä kuin minä, tein tämän suurustetun herkkusienikeiton ja vein sen muina miehinä mukanani iltamenoni nyyttäripöytään. Tein ohjetta isomman kattilallisen niinpä sain lopun keiton kotiin ja hyvällä halulla lurpsin seuraavana päivänä lounaaksi. Maku vain parani.

Alkuperäisessä ohjeessa herkkusienten kannat kiehutettiin ja siivilöitiin, jotta niistä saatiin maku. Pihiys... eikun säästäväisyys iski, joten käytin sienet kantoineen ja lakkineen.

Hauskaa, että kokatessa oppii myös kieliä: potage=keitto, velouté=kermainen, samettinen.

Suurustettu herkkusienikeitto
1/2 sipulia
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 l liha/kasvislientä
pari persiljanoksaa
1/2 laakerinlehti
ripaus kuivattua timjamia
500 g tuoreita herkkusieniä
kasvisöljyä
suolaa
1 tl sitruunamehua

Suurustamiseen:
2 kananmunan keltuaista
2 dl ruokakermaa
nokare voita (ruokalusikallinen)

Siisti herkkusienet, poista kuivahtaneet kohdat. Irrota kannat ja laita erilleen. Silppua lakit sekä sipuli valmiiksi. Kuumenna liha- tai kasvisliemi kiehuvaksi.
Kuullota sipulisilppua voissa, jotta se pehmenee. Sekoita joukkoon jauhot ja paahda kolmisen minuuttia. Älä ruskista. Kaada mukaan kiehuva liha- tai kasvisliemi ja vatkaa tasaiseksi. Lisää joukkoon herkkusienten kannat. Keittele 20 minuuttia tai kauemmin.
Jos haluat, voit tässä vaiheessa siivilöidä keiton.
Ota esiin toinen kattila ja kuumenna vähän öljyä. Lisää herkkusienten lakit, suolaa ja sitruunamehu. Paista keskilämmöllä 5 minuuttia.
Kaada sitten herkkusienet peruskeittoon. Keitä 10 minuuttia.

Suurustaminen: vatkaa kulhossa keltuaiset ja kerma sekaisin. Jatka vatkaamista ja lisää 2 dl keittoa ohuena nauhana suuruksen joukkoon, ja vähitellen koko keitto. Kaada suurustettu keitto takaisin kattilaan ja kuumenna pari minuuttia, jotta keltuaiset ehtivät saostaa keiton. Älä kiehuta.

Vatkaa lopuksi joukkoon nokare voita. Koristele persiljalla ja kirvelillä.

Täyteläinen pariisilaiskastike

Tässä ehdin jo pohtia, että mihinhän sitä tänä vuonna ryhtyisi. Viime vuoden jalkapallokisat oli sen verran hauskaa ja jännittävää ja haastavaa, joten haluaisin jotain sen suuntaista tällekin vuodelle. Yllättäen löysin itseni selailemasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjaa, tuota Julia Childin opusta, jonka hankin silloin kun se viimeksi oli nosteessa. Olen kuitenkin karsastanut sitä, sillä siinä ei erityisemmin ole kuvia, vain muutama piirros keittiövälineistä ja tekniikoista, eikä tarinoitakaan ole luettavaksi. Reseptit on kerrottu hieman erikoisemmalla tavalla. On siis vaatinut aikaa, että siihen totun.

Nyt sitten totuin ja systemaattisena immeisenä kävin kirjan läpi ja kirjoittelin listan niistä resepteistä, joita voisin kokeilla. Ensimmäisen reseptin valinta oli helppo: kaupassa oli tarjouslohta, jolle tein runsaan kastikkeen, sauce parisienne. Kyseessä on valkokastike, joka rikastetaan kananmunan keltuaisilla ja kermalla.

En ollut ennen tehnyt valkokastiketta - en ole kastikkeita pahemmin harrastanut - mutta hyvin meni kun tarpeeksi vatkasi, toisin sanoen jauhopaakkuja ei jäänyt. Itse kastike oli todellakin täyteläistä. Unohdin kiireessä ja lasten metelöidessä vatkata viimeisenä sen siloittavan voinokareen, muttei se haitannut mitään. Lohen paistoin uunissa pienen vesitilkan, suolan ja pippurin kera folion alla ja keitin tavalliset kuoriperunat.

Tänä vuonna siis ranskalaista keittiötä - kuulinko mahan murisevan?

Sauce Parisienne - suurustettu valkokastike
4 1/2 dl maitoa
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
2 keltuaista
runsas 1 dl kuohu/ruokakermaa
hitusen sitruunamehua
1 -2 rkl voita viimeistelyyn

Lämmitä maito kuumaksi.
Sulata kattilassa 2 rkl voita miedolla/keskilämmöllä. Sekoita siihen jauhot ja anna vaahdota pari minuuttia. Älä ruskista.
Siirrä kattila liedeltä. Kaada sekaan lähes kiehuva maito ja vatkaa voimakkaasti. Siirrä kattila takaisin liedelle keskilämmölle ja sekoita kunnes kastike alkaa poreilla. Kiehuttele minuutti ja mausta suolalla ja pippurilla. Ota pois liedeltä.
Vatkaa keltuaiset ja kerma sekaisin kulhossa. Vatkaa niiden sekaan kastiketta ruokalusikallinen kerrallaan, yhteensä reilun desin verran ja sitten loput kastikkeesta ohuena nauhana. Kaada suurustettu kastike takaisin kattilaan ja kuumenna kunnes kastike kiehuu.
Lisää muutama tippa sitruunamehua sekä tarvittaessa suolaa ja pippuria. Jos kastike on liian sakeaa vatkaa mukaan kermaa ruokalusikallinen kerrallaan.
Vatkaa mukaan nokare voita juuri ennen tarjoilua.

Consommé

Hitaasti hyvä tulee. Ainakin tämä on totta sekä blogin ja lihaliemen kanssa. Taas siis starttaillaan.

Mä en ole mikään näpertäjä. Mulle käy juuri tämän sorttiset värkkäilyt, jolloin pataan saa heittää kaikenlaista ja ajan kanssa uunista tai liedeltä pöytään saadaan hyviä herkkuja. Nostan siis hattua kondiittoreille ja fine diningille, minulta se ei taida onnistua. Tai sitten onnistuu, mutta mennään niin epämukavuusalueelle. Ehkäpä siihen oppisi! Mutta se on jo toinen juttu.

Tässä siis kirkastettu lihaliemi. Olen tehnyt sen eri kokoonpanoilla, mutta aina on mukana ollut kasvispuolta. Viimeisellä kerralla opin mm. sen, että mukulaselleristä saa hienon kutinan jos en ole varovainen. Kosketusallergiaa siis, mutta maku on loistava, joten selleri tulee olemaan kyllä reseptissä.

Häränhäntien kanssa kävi niin, että jäähdyttyään liemi hyytelöityi. Lämmittelin sitten hiukan mikrossa, jotta sain mitattua liemen. Viisaampi olisi tietty mitannut liemen siivilöityään, mutta käy se näinkin.

Valkuaisten määrän otin peruskeittokirjasta. Herkemmällä makuaistilla varustetut (lue: kuuluisat keittiömestarit) sanovat laittavansa kirkastuskeinoksi valkuaisten lisäksi myös munankuoret ja hieman lihaa. Tällöin koko homma soseutetaan mössöksi ja lisätään kylmään liemeen ja jatketaan normaalisti kirkastamista. Tätä en ole kokeillut, mulle käy ihan perusohjekin.

Kirkastettu lihaliemi eli consommé
4 kpl häränhäntiä
mukulaselleri
pari porkkanaa
sipuli
muutama valkosipuli
suolaa
pippuria
persiljaa (ja tietty mausteita oman maun mukaan)

2-3 kananmunan valkuaista
harso

Liemi
Paloittele porkkanat ja sipuli. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että kaikki peittyvät. Kiehauta ja pienennä lämpö niin, että liemi poreilee hieman. Anna kiehuskella pari tuntia, kunnes liha on pehmeää. Irrota liha luista ja käytä vaikka lihakeittoon.
Maistele ja mausta vielä tarpeen mukaan.
Siivilöi liemi ja mittaa se. Anna jäähtyä.

Liemen kirkastaminen
Tarvitset kaksi munanvalkuaista yhtä lihaliemilitraa kohden.
Vatkaa valkuaisten rakenne rikki ja lisää ne vatkaten kylmään lihaliemeen. Kuumenna seos kiehumispisteeseen koko ajan varovasti sekoittaen. Kun seos kiehahtaa, lopeta sekoittaminen ja pienennä lämpöä, jotta seos porisee kevyesti (ei siis suuria kiehuntakuplia...). Anna porista viitisen minuuttia sekoittamatta.
Ajatuksena on, että valkuaiset hyytyvät ja nousevat pohjalta pinnalle keräten kaikki ylimääräiset hituleet tms. mukaansa. Ikäänkuin suodatin siis. Prosessi saattaa näyttää vähintäänkin epäilyttävältä - ensimmäisellä kerralla minua mietitytti että ei tästä varmaankaan mitään tule, mutta niin vaan tuli!
Kostuta harso ja siivilöi liemi.