Smörrebröd (Euro 2024)

Voileivät ovat ihania! Ne ovat käytännöllisiä ja näppäriä, täynnä makua. Vanhanajan keittokirjoissa on hienoja reseptejä voileivistä, joihin tulee keitettyjä perunoita, kalaa remoulade-kastikkeella, maksapasteijoita liemihyytelön kera, tai vaikkapa poronpaistia ja munakokkelia. Voileipäteemaan käy myös tanskalaisten smörrebröd. Se on perinteinen avoin voileipä joka useimmiten koostuu ruisleivästä ja useista, runsaista leivänpäällisistä, kuten lihaleikkeleistä, kalatuotteista, juustoista, erilaisista levitteistä ja koristeista. Jotkin leipäyhdistelmät ovat perinteekkäämpiä kuin toiset, kuten silli tai katkaravut kanamunan kanssa, tai tartar ja kananmunan keltuainen.

Minä tein leipiä kolmella, aika perinteisellä yhdistelmällä. Meillä testattiin silli- paahtopaisti- ja lohiversiot. Testaajat tykkäsivät ja nyökyttelivät hyväksyntää. 

Tätä kirjoitettaessa EM-kisat ovat edenneet pudotuspeleihin, ja harmillisesti Tanska tippui eilisiltaisessa ottelussa pois. 

Tanskalainen sillivoileipä

Smørrebrød

1. Sillivoileipä

Ruisleipää

Säilötty punajuuri, ranskankermaa, sinappia

Silliä

Tuoretta kurkkua

Ituja tai versoja

Keitettyä kananmunaa

Kapriksia

Tilliä

Punasipulia

Pilko punajuuri astiaan ja lusikoi mukaan ruokalusikallinen ranskankermaa ja teelusikallinen sinappia. Surrauta sauvasekottimella tasaiseksi tahnaksi. Minulla tämä tuli hieman liian veteläksi - olisin toivonut tahnamaisempaa koostumusta.

Viipaloi tai hienonna sipuli silpuksi. Viipaloi kananmuna. Viipaloi kurkku ohuiksi siivuiksi.

Voitele ruisleipä voilla ja lusikoi päälle punajuuritahnaa. 

Asettele päälle vuorotellen kanamunasiivuja ja silliä. Laita päälle kurkkuviipaleita, sipulisilppua ja ituja. Koristele kapriksilla ja tillillä.

2. Paahtopaistileipä

Ruisleipää

Paahtopaistileikkelettä/naudanpaistia/suolalihaa

Maustekurkkua

Punasipulia

Piparjuurta ja vähän ranskankermaa/smetanaa

Viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Palastele/viipaloi maustekurkut. Raasta vähän piparjuurta ja sekoita ranskankerman kanssa.

Voitele leivät voilla. Laita päälle paahtopaisia, viipaloidut kurkut ja punasipulia. 

Laita leipien keskellä vähän piparjuuritahnaa. Vaihtoehtoisesti voit voidella leipiä kevyesti piparjuuritahnalla - piparjuuri on voimakasta!

3. Lohileipä

Ruisleipää

Majoneesia

Kylmäsavulohta

Tuoretta kurkkua

Sitruuna

Kevätsipulia/ruohosipulia/tilliä

Voitele leivät majoneesilla.

Leikkaa kurkku ja sitruuna ohuiksi siivuiksi.

Asettele leivälle kurkkua ja lohisiivuja. Lisää ohut sitruunasiivu ja koristele sipulilla. 

Silliä, lohta ja naudanpaistia

Kiivihillo (AU/NZ 2023))

Heipä hei ja hyvää päivää mökiltä kännykän kautta. Long time, no see. Näemmä joka vuotinen jonkinmoinen ruokapostaus tulee aina näin heinäkuussa. Siihen on syynä naisten mömmöm-jalkapallokisat, jotka tänä vuonna potkitaan toisell' puolen palloa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. 

Näissä kisoissa aikainen lintu nappaa madon eli ottelut ovat hyvin aamu(yö)painotteisia. Käy siis yövuoron tekijöille jos työ antaa seuraamisen periksi. Tänään katselin alkuosan Australia-Irlanti ottelusta ja kuorin samalla kiivejä. Kiivit tuli hilloon jota voi syödä vaikka paahtoleivän tai croissantin kanssa. Vaikka kiivi mielletään käytettäväksi makeisiin ruokiin, voi siitä tehdä myös salsaa, chutneyta, korealaista kastiketta tai lisätä vaikka lammaspiiraisiin.

Kiivit mökillä

Uuden-Seelannin kiivihillo 

1 rasia kiivejä (5 kpl)
1 sitruuna
1 dl vettä
3 dl sokeria

Kuori ja palastele kiivihedelmät kattilaan. Purista sitruunanmehu mukaan ja lisää vesi ja sokeri. Kiehuttele puolisen tuntia välillä sekoittaen. 

Jos haluat, voit survoa tai surauttaa kiivit sauvasekoittimella sileäksi. 

Kaada kahteen puhtaaseen ja kuumaan hillopurkkiin ja sulje. Anna jäähtyä ja nauti vaikka leivän tai lettujen päällä. 

Sauce Nénette (France 2019)

Sunnuntaina tein porsaan kyljyksiä. Tai luulin tekeväni, kyljykset olivatkin fileitä, ilman luuta. Sen siitä saa kun menee yövuorojen jälkeen kauppaan. Pää on mukana mutta ajatus ei niinkään...
Mutta ei se mitään, kyljysohje käy myös fileille ja toisinpäin.
Halusin kastikkeeksi jotain sinappista, onhan kyljys ja sinappi klassinen yhdistelmä. Siihen valikoitui helppo Nénetten kastike, joka on lähinnä kermaa, sinappia ja ketsuppia. Keittelin perunat oheen.

Ohje on Julia Childin Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjasta, jota tulee nyt ahkerasti selattua.

Eilen jalkapalloa pelasi mm Englanti ja Skotlanti. Se oli mielestäni päivän kiinnostavin ottelu, mutta valitettavasti olin töissä enkä nähnyt muutakuin pari tilannepäivitystä (Englanti voitti). Tänään tulee Argentiina-Japani sekä Kanada-Kamerun. Valitettavasti työ voittaa nämäkin, mutta tähtään tiistaihin, jolloin ehtii seurata hieman Hollannin peliä.

Porsasta ja sauce Nénette
kuudelle
7-10 porsaan filettä naturel, noin 1 kg
Marinadi:
1 1/2 tl suolaa
pari hyppysellistä valkopippuria ja maustepippuria
1/2 tl timjamia
puolikas laakerinlehti
1 valkosipulin kynsi

Kastike:
3 dl kermaa
ripaus mustapippuria
1 rkl sinappijauhoa
2 rkl ketsuppia
1 dl paistinlientä
(2 rkl tuoretta persiljaa)
(suolaa)


Marinointi:
Yhdistä mausteet; silppua laakerinlehti ja murskaa valkosipulin kynsi tai raasta mukaan.
Hiero marinadi fileisiin ja anna marinoitua jääkaapissa vähintään 2 tuntia, mutta mielellään 6 tuntia tai yön yli

Laita uuni 175 C asteeseen.
Taputtele ylimääräinen marinadi pois.
Kuumenna öljyä paistinpannussa ja ruskista fileet 2-3 kerrallaan. Siirrä uunivuokaan.
Kaada hieman vettä paistinpannulle ja raaputa paistorippeet irti pohjasta. Kaada neste fileiden joukkoon. Peitä uunivuoka ja laita fileet uuniin. Hauduta 25-30 minuuttia.

Kun paistoaika on lopuillaan, tee kastike.

Sekoita kerma ja pippuri ja keitä ensin voimakkaasti. Sekoita yhteen sinappijauhe ja ketsuppi ja sekoita se kerman joukkoon. Vähennä lämpöä ja keitä hiljalleen. Kun porsaan fileet ovat valmiit, ota paistinlientä ja sekoita kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Silppua viimeisenä persilja ja tarjoa possun ja perunoiden kanssa.

Porc

Äiti, joko saa aloittaa? Ei kun mä kuvaan ensin...

Valkosipuliravut (Russia 2018)

Australia on jotenkin mahtavan rento. Ajatelkaa nyt: MasterChef Australia, BBQ, surffaus, pavlova. Sää on lämmin, ruoka mielenkiintoista, meininki rento. Ei ihme että Tomi Björk muutti Ausseihin. Tässä rento ja todellakin käyttökelpoinen resepti kotikeittiöön: valkosipuliravut. Resepti on Curtis Stonen, joka on minulle tuttu lähinnä MasterChef-sarjasta, mutta on ollut mukana muissakin tv-kokkailuissa.

Jos kaipaat jotain pientä suolaista illanviettosyömistä porukalle, kahden kesken tai ihan vaan omaan herkutteluun, suosittelen tätä. Meille kahdelle riitti 400 g keskikokoisia pakastealtaan katkarapuja oikein hyvin ja söimme niitä parina päivänä, vaikka nämä ovatkin parhaimmillaan juuri pannulta ammennettuna.

Resepti Australian Taste-sivustolta.

Shrimps for toast

Valkosipuliravut
4:lle
20 g voita (tai vähemmän jos katkarapuja on vähän)
1 salottisipuli
1/2 tl chilihiutaleita
1/2 tl fenkolinsiemeniä
1 kg (tuunaa vähemmäksi tarvittaessa)
4 valkosipulin kynttä
1 tl jauhettua paprikaa
1 sitruuna
tuoretta persiljaa
4 palaa hyvää leipää

Silppua sipuli, hienonna valkosipuli. Kuori katkaravut, jos käytät kuorellisia tai sulata ja valuta pakasteravut.

Kuumenna öljy ja voi paistinpannussa. Kun voi on sulanut, lisää silputtu sipuli, chilihiutaleet ja fenkolinsiemenet. Paista ja hämmennä pari minuuttia.

Lisää katkaravut, valkosipuli ja paprikajauhe. Paista toiset pari minuuttia, kunnes katkaravut ovat kypsyneet.
Ota pois liedeltä ja raasta mukaan sitruunan kuori, purista joukkoon sitruunamehua (ruokalusikallinen) ja silppua mukaan persiljaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai mausteita.
Tarjoile paahdetun leivän kera.

Ajvar ja kajmak (Russia 2018)

Serbialaisen keittiön kanssa minulla oli ajatus serbialaisesta leikkelelautasesta. Koska italialainen ruokakulttuuri vaikuttaa sielläkin, oli pöydässä prosciuttoa ja salamia. Suomalaisuutta toi perinteinen grillimakkara.

Serbiassa syödään myös juustoa, kashkaval, joka sananmukaisesti tarkoittaa keltaista juustoa. Se on yleensä tehty joko lehmän- tai lampaanmaidosta. Minulle jäi epäselväksi onko kyseessä jokin edam, kermajuusto vai jokin kova juusto. Koska yhdessä wikipedian kuvassa oli helposti murenevan juuston kuva, menin siitä mistä aita on matalin ja söimme iäkästä cheddaria. Onhan sekin kauniin keltaista. Ja hyvää.

Näiden lisäksi tein ajvaria ja kajmakia. Ajvar on vähän kuin balkanin ketsuppi. Se käy minkä kanssa tahansa, grillatun lihan, kalan, kasvisten kanssa. Yksinkertaisimmillaan se on huolella paahdettuja paprikoita, hyvää oliiviöljyä, suolaa ja valkosipulia. Tämä ajvar perustuu legendaarisen Paula Wolfertin reseptiin. Hänen isoäitinsä valmisti sitä kun Wolfert oli pieni.

Ohessa myös helpon kajmakin resepti. Kajmak on hyvin, hyvin paksua hapankermaa; niin paksua että sitä voidaan leikata veitsellä. Sitä syödään muutamissa Balkanin maissa, kuten Serbiassa, mutta myös Turkissa, Iranissa ja Irakissa. Tätä tulee isohko annos eikä se ihan heti kulu leivän päällä, mutta ei hätää. Tämä on ideaali tuote käyttää esimerkiksi keitoissa kuten smetana tai ranskankerma; vain vähän täyteläisempi.

Paprikainen ajvar

Ajvar
2 paprikaa
(1 vihreä paprika)
1 munakoiso
2 valkosipulin kynttä
1/2 tl suolaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 rkl omenaviinietikkaa
1/4 tl rouhittua mustapippuria
hyppysellinen chilihiutaleita ja cayennepippuria

Grillaa paprikat ja munakoiso grillissä tai uunissa 225-250 C grillivastuksen alla mustaksi. Paprikat kypsyvät ensin: ota ne pois ja jatka vielä munakoison kanssa.
Laita kuumat paprikat ja munakoiso kulhoon ja tuorekelmu kulhon päälle. Höyry auttaa irroittamaan kuoren.
Kun kasvikset ovat hieman jäähtyneet, irroita kuoret sormilla.
Raasta valkosipulit kasvisten joukkoon ja lisää suola, öljy, viinietikka, mustapippuri ja chilihiutaleet. Surrauta sekaisin tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Tai survo haarukalla, sekin käy.
Laita sose purkkeihin ja lisää päälle öljykerros.
Anna olla jääkaapissa ainakin yön yli ennen tarjoilua.

Kajmak ja muita herkkuja

Kajmak
200 g fetajuustoa
120 g smetanaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Sekoita kaikki ainekset haarukalla sileäksi.

Serbialaiseen tyyliin

Lammasta paloise (Euro 2016)

Miten ihmiset päätyvät ostamaan keittokirjan? Mikä herättää mielenkiinnon? Kuinka moni ostaa kirjan sillä perusteella että vaikka Nigella sitä suosittelee? Tai moni seuraa, sanotaan nyt vaikka Anthony Bourdainin televisiosarjaa, rupeaa miettimään ovatko sarjan vieraat kirjoittaneet kirjoja, tutkivat asiaa ja päätyvät kurkkimaan keittokirjan sivuja ensin Amazonin kautta ja sitten päätyvät tilaamaan sen oman kirjakaupan kautta kirjahyllyyn? Mulle käy aina silloin tällöin näin.

Frederic Morinin ja David McMillanin Joe Beef-kirja on hankittu nimenomaan Bourdainin ohjelman innoittamana, enkä ole katunut. Sieltä on mm. oheinen paloise-resepti. Paloise on muunnos bearnaisekastikkeesta ja siinä käytetään minttua rakuunan sijasta. Kastike käy hyvin lihan kanssa. Lihana voi olla mitä vain, mutta kirjassa oli annettu esimerkki lammasmakkaroista, joita ei tehdä suoleen vaan massa paistetaan grillissä tai uunissa. Ajatelkaa mielummin lihapullia kuin makkaran tekemistä.

Kastikkeessa oioin hieman, mikä oli aika riskaabelia. En nimittäin käyttänyt vesihaudetta, vaan vatkasin kastiketta ihan kattilassa liedellä. Homma pysyi kasassa ja kastikkeen rakenteesta tuli hyvä. Maku oli aika kirpakka, vähän liiankin, sillä kastikepohja tehtiin kokonaan valkoviinietikkaan. Tätä voisi kyllä laimentaa hieman korvaamalla osan valkoviinillä tai vaalealla lihaliemellä. Muuten olen sitä mieltä että etikkaa tarvitsee olla kastikkeessa ihan maun takia. Ainakin lampaanliha tuntui tykkäävän etikkaisuudesta, tai niin minun makuaistini sanoi.

Söimme lammaspullia ja kastiketta edellispäivän keitettyjen pottujen kanssa, jotka olin käyttänyt uunissa lihapullien kanssa, kätevää.

Jäljelle jääneistä valkuaisista voi tehdä vaikka marenkia.

Lammasmakkaraa... eikun lihapullat.

Lammasta paloise

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
300 g lampaan/karitsan jauhelihaa
400 g porsaan jauhelihaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl fenkolin siemeniä
2 valkosipulin kynttä
2 tl Sriracha-kastiketta tai Tabascoa muutama tujautus
1 tl rouhittua mustapippuria
2 rkl kylmää vettä

Paloise-kastike
1/2 keltasipuli
1 dl valkoviinietikkaa
2 rkl kuivattua minttua
2 rkl kokonaisia maustepippureita
6 keltuaista
200 g voita
suolaa ja mustapippuria
tuoretta minttua

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen.
Sekoita kaikki ainekset yhteen ja muotoile pitkulaisiksi lihapulliksi. Paista uunissa 20 minuuttia.

Paloise-kastike
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Sulata voi.
Laita sipuli, etikka, kuivattu minttu ja maustepippurit kattilaan ja kiehuta kovalla lämmöllä silloin tälloin sekoittaen, kunnes jäljellä on puolet. Ota liedeltä ja siivilöi. Ota liemi talteen ja heitä kiinteä massa biojätteeseen.
Vatkaa keltuaiset ja liemi yhteen kattilassa. Lämmitä keskilämmöllä ja vatkaa koko ajan. Kun kastike tuntuu lämpiävän ja hiukan ehkä sakenevankin liruttele sulatettu voi joukkoon koko ajan vatkaten. Kastikkeen tulisi saota. Ota pois liedeltä, mausta suolalla ja pippurilla. Silppua kastikkeeseen tuoretta minttua. Tarjoa heti tai ainakin aika pian, ettei kastike kehitä kuorta tai hyydy.

Kastikekin pääsi kuvaan

Tartare de saumon (Euro 2016)

Tätä kirjoitettaessa Pohjois-Irlanti on juuri voittanut Ukrainan ja iltapäivällä Englanti ja Wales pelasivat herkullisen ja historiallisen pelin. Todellista herkkua!
Saimme eiliselle päivälliskutsun ja päätin viedä tervehdyksenä tartare de saumon, eli graavilohta höysteineen. Tässä ei ole mitään erityisiä kikkailuja. Ajatuksena on yhdistää lohta, kananmunaa ja sipulia, perusjuttuja siis, vähän hienommin.

Laitoin kaikki ainekset yhdelle lautaselle lähinnä logistiikan takia, mutta alkuperäisen reseptin mukaan ainekset jaetaan neljälle lautaselle. Vaikka resepti on vain neljälle henkilölle, riitti tästä annoksesta seitsemälle aikuiselle ja kolmelle pienisyömäiselle lapselle kun ruokapöytä notkui muutenkin. Resepti on mukaelma Thomas Kellerin Bouchon-kirjasta.

Tartare de saumon
4:lle alkupalana
4 kananmunaa
300 g graavilohta
1/2 - 1 punasipulia
muutama oksa ruohosipulia
2-4 rkl pieniä kapriksia
suolaa, sitruunamehua
ranskankermaa

Keitä kananmunat koviksi: Laita kananmunat kylmään veteen kattilaan ja laita kiehumaan. Kun vesi kiehuu, keitä munia minuutin verran. Ota pois liedeltä ja anna munien olla kuumassa vedessä kymmenen minuuttia. Sen jälkeen huuhtele kylmällä vedellä ja anna jäähtyä.
Tällä välin silppua graavilohi hyvin hienoksi.
Leikkaa punasipuli pieniksi kuutioiksi. Raasta tai silppua myös kananmunat hienoksi.

Laita graavilohi pyöreäksi keoksi isolle tarjoilulautaselle. Ripottele kananmunat ja sipulisilppu ympärille. Lisää kaprikset ja hienonna päälle ruohosipulia. Mausta suolalla (lohi ei tarvitse ylimääräistä suolaa) ja sitruunamehulla. Tarjoa ranskankerman kanssa.

Alkuperäinen tarjoilutapa Bouchon-kirjassa

Latva-artisokka (Euro 2016)

Kauppareissulta löytyi latva-artisokkia. Yksi pääsi kotiin saakka, sillä mielessä on ollut kokeilla tätäkin kasvista. Ensisijaisesti artisokasta tulee mieleen sen valmistamisen vaikeus; kuinka veitsellä kihnutetaan sydän esiin ja se on sitten se herkku. Muistelen törmänneeni myös toisenlaiseen kokkaamiseen, jossa nautitaan myös artisokan lehdet dippaamalla ne voi-mausteseokseen. Vähän kuin italialaisten bagna cauda.

Koska nyt ei irronnut mehuja väkerryshommiin, leikkelin hieman artisokan lehtien päitä (ne terävät osat pois) ja keitin trimmattua kukintoa suolatussa vedessä noin puoli tuntia, eli sen verran pehmeiksi että lehti lähtee irti helposti.

Sekoitin pehmeään voihin hivenen raastettua valkosipulia ja dippasin lehtiä siihen. Myös bagna cauda (valkosipulia, öljyä, voita, anjovista eli sardellia) tai Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin resepti toimii hyvin. Lopun artisokasta, eli osan lehdistä ja sydämen, jätin huomiselle. Siitä saa hyvän lounaspalasen perunasalaatin ja kananmunan kera. Lehdistä kannattaa syödä, tai oikeammin hampailla kevyesti riiviä se lähinnä varressa kiinni oleva, vaalea osa, sillä muu lehti on sitkeää. Artisokan sydämen päältä pitää ensin rapsutella karva tai parta pois, ennen kuin pääsee käsiksi itse herkkupalaan.

Eli ei niin vaikeaa sittenkään. Ja hyvää: suosittelen kokeilemaan. Kaupan tölkkiartisokat häviävät mennen tullen.

Imelletty perunalaatikko

Noin viikko jouluun. Kaivoin jo marraskuun alussa esiin kaikki olennaiset joulun sisustus-, ruoka- ja muut jouluaiheiset lehdet, siivousmuistilistan ja omat sekä keittokirjojen joulureseptit. Siivouksen olen yleensä tehnyt rennosti, lähinnä muistanut kiinnittää huomion niihin paikkoihin joihin yleensä ei tule katsottua. Keskimmäisen lapsen kanssa pesimme saunan ja kylpyhuoneen - se on aika hauska homma.

Joulun ruokapuolen valmistelut aloittaa perunalaatikon teko, sillä sitä ilman ei joulu tule. Mainittakoon, että olen juuriltani kainuulainen. Kotona ei imellettyä perunalaatikkoa ole koskaan tehty eikä se ole kuulunut meikäläisen jouluruokaperinteeseen ennenkuin menin naimisiin. Lapsena pääsin sitä kuitenkin maistamaan kotipaikkakunnan pitopöydissä ja pidin siitä kovasti. Pari ensimmäistä vuotta perunalaatikon tekeminen olikin puolison, kunnes kokeilin itse. Sain siitä niin hyvää palautetta, että siitä lähtien minä olen sen valmistanut.

Ja kiva sitä on ollutkin tehdä, vaikka yleensä siihen menee koko päivä. Ensin kuorit koko satsin perunoita, odottelet, että perunat rupeavat kiehumaan ja sitten kiehuvat kypsäksi. Sitten muussaat kaiken huolellisesti, ettei perunapaakkuja jää - mitä sileämpää, sen parempi emäntä. Sitten imellytät vesihauteessa kolme, neljä tuntia välillä lisäten vehnäjauhoja ja tarkistaen että joko koostumus olisi notkistunut. Lopuksi lisäät voin, maidon ja suolan ja kaadat vuokaan ja paistat pari, kolme tuntia. Mutta toisaalta, ruoka on aikaavievä käsityöammatti ja tämän session palkkana on maittavaa laatikkoa.

Ohje on sinänsä helppo, mutta olen kokeillut kaikenlaista myös kantapään kautta. Eräänä vuonna tein satsin isommasta määrästä perunoita, eikä perunat imeltyneet sitten millään. Toisena vuonna kokeilin uunissa imellyttämistä, jolloin saimme lähinnä paahdettua perunamuusia, yöh.
Näistä oppineena olen todennut, että minulle vesihaude toimii imellytyksessä parhaiten, kahdella kilolla perunoita ja kahdella litralla maitoa. Mainittakoon, että tällä ohjeella perunalaatikosta tulee hyvin, hyvin löysää, mutta minulle on opetettu, että se on lusikalla syötävä juhlaruoka. Toki perunalaatikko jähmettyy hieman jäähtyessään, joten toisella syöntikerralla (jos nyt sitä sattuu jäämään) laatikko on jo haarukoitavaa.

Juhlaherkku. Tervetuloa joulu!

Imelletty perunalaatikko (sitruunakeittiön mukaan)
2 kg perunoita (mm punainen pussi on hyvä)
vehnäjauhoja
50-75 g voita
1 1/2 - 2 tl suolaa
2 l maitoa

Kuori ja pieni perunat. Laita perunat isoon kattilaan, peitä kylmällä vedellä. Keitä kypsiksi ILMAN suolaa.
Kaada vedet pois ja survo höyryävät perunat sileäksi muusiksi. Aseta kattila lämpimään vesihauteeseen. Veden tulisi olla reilusti kädenlämpöistä, muttei kiehuvan kuumaa ettei muusi pala. Ripottele päälle ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja sekoita se sitten muusiin. Ripottele päälle toinen lusikallinen ja jätä sekoittamatta. Laita kattilan päälle leivinliina ja/tai kansi.

Sekoita välillä edellinen vehnäjauho muusiin ja lisää uusi ruokalusikallinen jauhoja pinnalle. Tarkista myös, että vesihauteen vesi pysyy lämpimänä. Itse olen lisännyt hieman kiehuvaa vettä silloin tällöin. Tämän sekoitus- ja tarkistusvaiheen olen tehnyt 20-30 minuutin välein. Jatka imellyttämistä 2-3 tuntia, kunnes muusi muuttuu makeaksi ja notkistuu.

Sulata voi. Lisää se imeltyneeseen muusiin, sekä suola ja maito. Maidon määrää voit vähentää oman mielen mukaan: tällä ohjeella perunalaatikosta tulee hyvin löysää.

Kauho perunalaatikon liemi uunivuokiin, jätä tilaa jos laatikot kuohuvat uunissa. Laskeskelin, että ohjeella tulee 4 x 1,5 l vuokaa. Tässä vaiheessa voit pakastaa laatikot raakana tai laittaa uuni lämpiämään 150-160 C asteeseen ja paistaa 2-3 tuntia, kunnes pinta on kauniin kultaisen ruskea.
Jäiset laatikot sulavat vuorokauden jääkaapissa tai ne voi laittaa jäisenä uuniin, jolloin paistoaika on sen kolme tuntia.

Imeltyy, imeltyy

Valmiina pakkaseen

Granola

Mä jo ehdin tätä mainostaa kavereille myslinä, mutta oikeaoppinen kutsumanimi tälle ruoalle onkin granola. Ainekset ovat täsmälleen samat, mutta mysli on tehty raaoista hiutaleista, kun granola yleensä paahdetaan uunissa.

Olen tehnyt tätä useaan otteeseen. Hiutaleet ovat hieman vaihdelleet, mutta pohjana olen pitänyt isoja kaurahiutaleita. Lisäainekset eli meillä pähkinät, siemenet ja kuivatut hedelmät ovat vaihdelleet eniten. Edellisellä kerralla kokeilin myös vaihtaa tumman siirapin taatelisiirappiin, mikä toi mukavasti lisämakua.

Oheiseen reseptiin voi lisätä vaikka 200 g pähkinöitä (saavat paahtua uunissa), mausteita kuten inkivääriä ja neilikkaa (joulugranola), desi tai pari hilloa, tai kuivattuja hedelmiä tai marjoja. Mielestäni granolan tekeminen on todella helppoa ja tulos on yleensä parempi kuin kaupan tuotteet. Tästä saa myös loistavan ruokalahjan.

Kuvan granolassa oli myös ananasta ja pekaanipähkinöitä

Granola
Tästä tulee sellaiset 4 litraa
7 dl isoja kaurahiutaleita
3 dl ruishiutaleita
2 dl tattarihiutaleita
1 dl seesaminsiemeniä
2 tl kanelia
1 dl ruokaöljyä
1 dl siirappia
1 1/2 dl fariinisokeria
1 tl suolaa
2 dl rusinoita

Laita uuni lämpiämään 170 C asteeseen.
Sekoita kaikki ainekset yhteen paitsi rusinat; muuten rusinat kärvähtää uunissa. Kaada granola leivinpaperin päälle syvälle uunipellille ja tasoita pinta. Paahda rapeaksi 40 minuuttia, sekoita puolessa välissä.
Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon rusinat.

Vihreä kuskus ja päärynät valkoviinissä - blogaanit koolla

Lauantai-iltana elokuun kuu möllötti suurena taivaalla. Maha oli todellakin täynnä ja mieli tyytyväinen. Tulimme elämäni ensimmäisestä blogaanimiitistä Campasimpukan keittiöstä. Meitä oli taiteilijoita ja ruokataiteilijoita, kaikki hyvin nälkäisiä. Ja ruokaahan riitti!


Meidän keittiö osallistui tekemällä vihreää kuskusta ja päärynöitä valkoviinissä. Ohjeet ovat Ottolenghin perua.

Iso kiitos Campasimpukalle miitin järjestämisestä ja ihana oli tavata uusia ihmisiä! Mukana menossa oli Campakeittiön lisäksi Kivistön naiset, kaunis masutoaitemu, Mallaspulla, Minimibudjetin Ansku, SoulKitchen sekä Soppaa ja silmukoita.

Vihreä kuskus
16:lle nälkäiselle
n. 500 g kuskusta
6 dl kasvislientä
4 salottisipulia
4 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
300 g pistaasipähkinöitä, suolaamattomia
2 vihreää chiliä
120 g rucolaa

Yrttitahna
kourallinen persiljaa
hiukan korianteria
puntti rakuunaa
puoli punttia tilliä
kourallinen minttua
ainakin 1 dl oliiviöljyä, mieluusti 2-3 dl

Kiehauta kasvisliemi. Laita kuskus laakeaan kulhoon ja kaada päälle kasvisliemi. Anna vetäytyä 10 minuuttia.
Sillä välin viipaloi sipulit ohuiksi renkaiksi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista sipulit kullanruskeiksi ja pehmeiksi. Lisää suola ja juustokumina ja sekoita hyvin. Anna jäähtyä.
Poista pistaasit kuoristaan ja rouhi pähkinät. Viipaloi tai silppua chilit.
Laita yrttitahnan ainekset yhteen ja surrauta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa sileäksi. Sekoita tahna kuskusin joukkoon.
Lisää paistetut sipulit, rouhitut pistaasit, silputtu chili ja rucola. Sekoita kevyesti.

Päärynät valkoviinissä
16:lle 
16 päärynää
1 1/2-2 l valkoviiniä
1 sitruuna
500 g sokeria
50 kpl kokonaisia vihreitä kardemumman palkoja
1/2 tl sahramia eli se pieni sahramipussi
ripaus suolaa 

Tarjoiluun maustamatonta jogurttia


Kuori päärynät ja puolita ne. Kaada viini isoon kattilaan ja puserra mukaan sitruunan mehu. Lisää sokeri. Murskaa hieman kardemumman palkoja ja heitä mukaan kattilaan. Sekoita mukaan myös sahrami ja suola. Kuumenna kiehuvaksi.
Lisää päärynät. Niiden tulisi olla liemen peitossa - lisää tarvittaessa vettä. Kiehuttele 15-25 minuuttia, jotta päärynät pehmenevät. Kääntele välillä.
Ota päärynät pois liemestä ja siivilöi liemi. Keitä lientä kokoon, jotta saat paksuhkoa siirappia. Kaada päärynöiden päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Tarjoa maustamattoman jogurtin kanssa.


 ...ja loppuun muutama ruokakuva...

Valmiina miittiin

Campasimpukan ihanat tapakset

Kreolipottusalaatti

Nannan tomaattisipulisalaatti

Haukiburgereita tulossa

Vitello tonnato

Kivistön upeat canelet

Mallaspullan limetahnajuustokakku - nam!

Risotto alla milanese

Pidän risoton ajatuksesta. Hyvin yksinkertaisista aineksista syntyy huolella ja nopeastikin hyvää. Peri-italialainen keittiöfilosofia siis. Tässä milanolainen risotto eli sahramirisotto. Tuota kallista maustetta olen lähinnä käyttänyt suomalaiseen tapaan juhlapullaan, mutta maailmalla sitä laitetaan mm birianiin, paellaan ja bouillabasseen, eli suolaisiin ruokiin.
Söimme tätä omana ruokanaan, mutta lämmitin jämärisoton kanan kanssa seuraavana päivänä. Tästä olisi saanut tehtyä myös loistavat arancinit, mutta siihen en ollut varautunut. Inspiraatioon ei aina ole aineksia vaikka halua olisikin.

Risotto alla milanese
1 sipuli
20 g voita paistamiseen
1 l kasvis- tai lihalientä
250 g risottoriisiä, esim arborio
1 1/2 dl valkoviiniä
suolaa
1/4 tl jauhettua sahramia
25 g voita
parmesania
mustapippuria

Hienonna sipuli. Kuumenna kasvis- tai lihaliemi kattilassa ja pidä kiehuvana.
Kuullota sipulia voissa kunnes sipuli pehmenee. Lisää riisi pannulle ja kääntele hyvin voin ja sipulin kanssa. Lisää viini ja kiehuta kunnes se imeytyy riisiin. Lisää kauhallinen kiehuvaa lientä ja sekoita kunnes liemi on imeytynyt. Lisää aina uusi kauhallinen lientä. Puolessa välissä ota hieman lientä ja sekoita siihen sahrami. Lisää se riisin joukkoon.
Kun olet hämmentänyt ja lisännyt lientä 15-17 minuuttia, pitäisi risoton olla kermainen ja jyvien vielä erottautua (ei siis mössöksi asti). Sekoita lopuksi voi ja raasta mukaan reilusti parmesania. Maistele ja viimeistele suolalla ja pippurilla.

Ranskalaiset juustot (Rio 2014)

Väliaika.
Sitruunakeittiö myöntää nöyränä, että kolme maata, Portugal, Peru ja Nigeria jäävät kokkaamatta ja bloggaamatta. Syynä on kesälomareissu, jonne starttaamme huomenna. Menemme sekä tänne että tänne, kun ovat samassa paikassa. Siellä olemme niin kiireisiä, että kokkaaminen keskittyy lähinnä peruspöperöihin ja valmisbuffettiin. Laitan loput postaukset ajastettuna (tulee sekin kokeiltua), jos vaikka netti tökkii tai muuta vastaavaa. Mutta, 29 maata 32:sta, se on aika hyvin, vai mitä?

Tässä tulee yleistä löpinää sekä opetuksen. Kutsuimme ystäviä kylään ja maistelimme juustoja. Olin aiemmin päivällä käynyt kaupassa ja juustolaarin luona vierähtikin pidempi tovi. Halusin siis tehdä Ranska-postauksen, mutta kokemukseni kyseisen maan juustoista eivät ole olleet kovin hyviä. Lähinnä mua on miellyttänyt Brie, mutta esim. Roquefort on ollut liian tymäkkää mun makuuni. Morbierin, tuhkajuusto ei ilahduttanut ollenkaan ja kittijuustoa en halua edes muistella.

Fromages francais

Mutta halusin silti antaa mahdollisuuden, olihan edellämainituista kokemuksista jo aikaa. Brie oli helppo; luotin etten voi mennä harhaan, vaikka ottaisin erilaista Brietä kuin ennen. Brie Cremiere vaikutti hyvältä, olihan siinä "cremiere" joka kuulosti sopivan kermaiselta (cremier, kermakannu).
Halusin myös sinihomejuustoa, vaikka puoliso sanookin jyrkän EIn sille. Valikoin kaikesta huolimatta Roquefortin. Samoin annoin mahdollisuuden tuhkajuustolle, tällä kertaa kyseessä oli Montboissie. Ajattelin, että puolisoakin pitää ilahduttaa ja niinpä mukaan lähti Rambol Cremeux-yrttituorejuusto sekä Gruyere.

Kaikki juustot olivat hyviä. Montboissien tuhkaraita oli miedompi eikä jättänyt pahaa jälkimakua kielelle. Gruyere oli hyvä perusjuustompi juusto. Brie oli kermaista ja ihanaa. Roquefort Papillon oli suolaista eikä hapanta tai karvasta (tai homeista) makua ollut ollenkaan. Rambolin yrttijuustossa kaikki oli tasapainossa, eikä esim. basilika jyrännyt kuten vähän pelkäsin.

Juustojen kanssa oli keksejä, pähkinöitä, hedelmiä sekä kirsikka- ja nektariinihilloa. Etenkin kirsikkahillo oli erinomaista homejuustojen kanssa.

Lähikuvassa juustot

Olen miettinyt, että miksi juustot maistuivat nyt niin erilaiselta kuin edellisillä kerroilla. Olen aina ajatellut, että makuaistia voi kouluttaa. Näin on ainakin joidenkin aineiden kohdalla. Esimerkiksi minä opin juomaan kahvia toistamalla ja minimoimalla kahvin karvaan maun maidolla. Sen lisäksi vanhempani juovat kahvia ja se liittyy sosiaalisiin tilanteisiin, jotka koen mukaviksi. Eli perheen esimerkki ja positiivinen yhteys auttaa. On tutkittu, että supermaistajat, jotka ovat herkempiä makuaistimuksille, ovat seikkailunhaluisempia ruoan suhteen. Itse en ole supermaistaja, mutta tykkään maistella uusia ruokia. Oli siis onni, että päätin ostaa juustoja, joista ennen en pitänyt. Kannatti!

Toinen juttu, jonka tällä kertaa tein eritavalla, oli että otin juustot huoneenlämpöön ajoissa, ainakin puoli tuntia ennen ruokapöytään siirtymistä. Homejuustot ehtivät itkemään, muutkin juustot olivat sopivan lämpöisiä. Lämpötila siis vaikuttaa.

Eli toisin sanoen: ruokaseikkailemaan, kokeilemaan uudestaan ja juustot ajoissa huoneenlämpöön!

Seledka pod shuboi (Rio 2014)

Venäjältä tulee uusien pottujen kaveri. Tämä resepti yllätti minut kunnolla. Alunperin ajattelin, että tämä on juuri sopivaa helleruokaa. Juuri niin, helteitähän tässä on ollutkin pohjoistuulen puhaltaessa. En edes muista, milloin lapset kirmasivat uimaan. Eilenkin pidettiin villatakit ja paksut paidat päällä ja nyt kirjoitan tätä villasukat jalassa. Brrrh! Sitten ajattelin, että mitä minä rosollia teen? Ei tämä kuitenkaan rosolli ole, tuleehan tähän keitettyjä kananmunia ja ranskankermaa, muttei omenaa. Seledka pod shuboi tarkoittaa silliä turkin tai takin alla ja viittaa salaattiin, jossa sillin päälle ladotaan kerroksittain ainesosia.

Ja sitten varoituksen sana. Ohjeessa käytetään punajuurta: äläkää, siis ÄLÄKÄÄ oikaisko ja ostako valmispunajuuria purkissa, tölkissä tai siitä pinkinläikikkäästä tynnyristä kaupassa. Ostakaa ihan oikeita, keittämättömiä punajuuria kuorineen. On meinaa ihan eri asia kuin ne etikkaiset; etikka pilaa tässä maun. Punajuuret ovat makeita ja ihania. Muutenkin koko annos on ihana. Anteeksi, käytänkö liikaa sanaa ihana? Onhan tämä pinkihkö ruoka ja maku on, noh, ihana.

Käytin islantilaista rasvasilliä, sillä en erityisemmin välitä matjessillin mausteista - vaikka "kyllä sitäkin syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa" sanovat virtolaiset. Tein tämän kauniisti lasimaljaan, mutta monessa ohjeessa shuba tehdään kulhoon tai rengasvuokaan, joka sitten kumotaan tarjoiluastiaan kauniisti.

Minä söin tätä perunoiden kanssa, mutta totesin, että voisin syödä ihan pelkiltään, sillä sillisalaatissa on perunaa ja kananmunaa, joka tekee annoksesta ruokaisan. Ihana löytö!

Sillisalaatti venäläisittäin

Seledka pod shuboi - venäläinen silli
Pieni annos. Tuplaa, jos teet 6-8 hlölle
1-2 punajuurta
2 perunaa
2 porkkanaa
2 kananmunaa
1-2 punasipulia
2 sillifileetä
1-2 prk ranskankermaa
mustapippuria

Keitä punajuuret kuorineen, tunnin verran, kypsiksi. Jäähdytä hieman ja kuori. Kuoren pitäisi liukua helposti irti. Kuutioi pieniksi kuutioiksi.
Keitä perunat ja porkkanat. Kuori ja kuutioi.
Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä kylmässä vedessä. Kuori ja kuutioi.
Silppua sipuli. Tee sillistä hakkelusta.

Laita kulhon pohjalle perunakuutiot, sen jälkeen kerroksittain seuraavasti: 1/3 ranskankermasta, puolet punajuurista, porkkanat, sipulisilppu, silli, 1/3 ranskankermasta, kananmunahakkelus ja mausta mustapippurilla. Laita lopuksi loput punajuurista ja loppu ranskankerma. Painele tasaiseksi ja anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin (ei välttämätön, mutta parantaa makua).

Kana gyros ja tsatsiki (Rio 2014)

Joskus opiskeluaikoina lähikauppakeskuksessa piti putiikkia mukava ulkomailta tullut rouva. Koska luonteeni on utelias, uskaltauduin sisään ja siinä hetken pyörittyäni ja juteltuani rouvan kanssa tilasin girous-rullan. Rulla oli kuin pizzalätty, jonka sisällä oli salaattia, tomaattia, kurkkua, sipulia ja jotain, muistaakseni majoneesipohjaista tms. mausteista kastiketta ja kanaa. Maku ja väri muistutti kermaista currya, ei tomaattipohjaista. Mausteita oli paljon. Ihastuin ja kävin pari kertaa sitä syömässä. Valitettavasti rouvan putiikki ei menestynyt, mutta näin hänet muutamaan otteeseen eri paikoissa myymässä kreikkalaisia tuotteita.

Nyt kun Kreikka on ollut MM-kisoissa mukana tiesin heti, että jotain samantapaista on minunkin kokeiltava. Ongin reseptin Shockingly Delicious-blogista, jossa vaikutti olevan kivanoloinen marinadi kanalle. Wikipedia tiesi kertoa, että kanagyros syödään sinappimajoneesin kanssa eikä tsatsikin, joten ajattelin mennä puritaanisemmalla linjalla. Annoin kuitenkin periksi ja tein tsatsikinkin, sillä kaikki on sallittua ruoan kanssa. Ajatelkaa nyt: aussit yhdistävät annokseen hummusta, juustoa, ja hui! barbeque-kastiketta. Ei hätää, en minä sentään kaikkea sekoita, vaikka pöperöt on joskus, tuota.. eksoottisia. En olekaan ennen törmännyt tsatsikireseptiin, johon tulisi jauhettua korianteria. Korianterin siemenissä on vahva maku ja mietin, että mitenkähän sopii. Sopi loistavasti ja toi pikanttia syvyyttä kastikkeeseen. Valkosipulia raastoin, jälleen, hiukan liikaa, mutta tällä kertaa se oli vain hieman yli rajan. Ajoittainen valkosipulin lemu sallittakoon.

"Kreikka teki kreikat" tuumasi selostaja hämmästyksissään tiistain ottelun päätteeksi, kun Kreikka sai rangaistuspotkun ihan lisäajan lopulla, teki maalin, voitti Norsunluurannikon ja meni jatkoon. Tänä iltana nähdään miten Kreikan käy yllättäjä Costa Ricaa vastaan. Hyvä peli tulossa.

Ihanaa kesäruokaa

Kana gyros ja tsatsiki 
Tsatsiki:
1/2 kurkkua
250 g kreikkalaista jogurttia
2-3 valkosipulin kynttä
1/4 tl korianterin siemeniä
1 tl valkoviinietikkaa
(1/2 tl kuivattua tilliä)
suolaa
mustapippuria
sitruunamehua
oliiviöljyä

Marinadi kanalle:
4 valkosipulin kynttä
2 rkl sitruunamehua
2 tl valkoviinietikkaa tai balsamicoa
2 rkl öljyä
1 rkl kreikkalaista jogurttia
1 rkl kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuria

500 g luutonta kanaa, filettä tms.

Tarjoiluun: 4 pitaleipää, tuoretta tomaattia, punasipulia, kurkkua, paprikaa, salaattia

Tsatsiki: Raasta kurkku ja puristele ylimääräinen kurkkumehu pois. Laita kurkkuraaste kulhoon ja raasta mukaan valkosipulin kynnet. Jauha korianterin siemenet morttelissa hienoksi ja lisää joukkoon. Lisää loput ainekset ja laita jääkaappiin maustumaan ainakin tunniksi.

Marinadi kanalle:
Raasta valkosipulin kynnet ja sekoita ainekset yhteen. Peitä kananpalat marinadilla ja anna marinoitua tunnin verran.

Tällä välin valmistele muut ainekset. Pilko tomaatit, hienonna punasipulit, kurkku, paprika ja pese salaatti jne.

Ota kana jääkaapista. Pyyhi enin marinadi pois ja paista kananpalat kypsiksi. Anna levätä viitisen minuuttia ja leikkaa sitten liha paloiksi.

Täytä pitaleivät paistetulla kanalla, kasviksilla ja tsatsikilla ja nauti.

Kamerunilainen suya ja jollof Ghanasta (Rio 2014)

Nyt ei teksti luista. Liekö syy siinä, ettei pelejäkään ole telkkarissa. Eilen menin jo aikaisemmin nukkumaan - ei vaan pystynyt seuraamaan palloa. Univelka kasautui. Meillä nukutaan kyllä hyvin, mutta pienimmäinen taimi herää viimeistään seitsemältä ja mulle jää siis vähänlaisesti nukkumisaikaa. Toisaalta, kerrankin voi harrastaa!

Niinpä aamulla, kun pienimmäinen söi ja sotki aamupuuron kanssa, mittailin mausteet ja muut kulhoon ja leikkasin pihvit suikaleiksi mukaan. Näin oli lihat marinadissa. Sen lisäksi laitoin jo jollof-riisin mausteet pikkupurkkiin valmiiksi. Jos olisin ollut oikein tehokas, olisin hienontanut sipulitkin, mutta piti välillä hengähtää ja hoitaa muita asioita, kuten aamupalaa muillekin, tyhjätä astianpesukone, pistää pyykkikone pyörimään, lastenohjelma pyörimään, auttaa keskimmäistä Minecraftissa, pedata peti, lukea ja leikkiä, jne jne. Ja syödä itsekin aamupalaa...

Suya on vartaassa grillattua lihaa, ikäänkuin shish kebab tai sashlik. Kamerunissa ja ympäröivissä maissa suya on suosittua katuruokaa, enkä yhtään ihmettele. Tämä oli todella helppo tehdä! Söimme vartaita lounaaksi. Marinadi teki lihan maukkaaksi eikä tulisuus lyönyt yli, sillä kaksi pienimmäistä tainta pistelivät suyaa poskeen antaumuksella. Myös riisi oli onnistunut ja siitä jäi huomiselle, joten sitä jatkokehitän jotenkin.

Alkuperäinen resepti täältä.

Kamerunilainen suya
n. 500 g naudan grillipihviä sisäpaistista tai vastaavaa
1 tl sokeria
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl paprikaa
1 tl kanelia
ripaus chilijauhetta
1 1/2 tl suolaa
1 dl mantelirouhetta tai muuta pähkinää rouhittuna
ruokaöljyä

Leikkaa liha n. 1 cm:n levyisiksi, 5-7 cm:n pituisiksi suikaleiksi. Sekoita sokeri, mausteet, rouhitut pähkinät yhteen ja tee niistä öljyn kanssa marinadi. Sotke lihan kanssa yhteen ja pujota kuuteen vartaaseen. Muista liottaa puiset tikut! Anna maustua jääkaapissa muutama tunti.
Ota lihat huoneenlämpöön puoli tuntia ennen grillaamista. Paista keskilämmöllä n. 7 minuuttia.


Jollof-riisi Ghanasta
4-6 hengelle
4 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 laakerinlehti
2 tl currya
1 tl paprikaa
1/4 tl kanelia
1/4 tl cayennepippuria
1 tl suolaa
ripaus timjamia
mustapippuria
1 tlk (400 g) murskattua tomaattia
4 dl vettä tai kanalientä
2 dl riisiä

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna korkeareunaisella pannulla ruokaöljy ja paista sipulit pehmeäksi. Lisää mausteet ja paista pari minuuttia. Kaada joukkoon tomaattimurska ja vesi. Kun liemi kiehuu, lisää riisi ja sekoita. Hauduttele kannen alla silloin tällöin sekoittaen 30-45 minuuttia.

Pari tapas-herkkua (Rio 2014)

Tämän illan peliä ajatellen tulee tässä pari tapas-herkkua. Tapas ei ole mulle ollenkaan tuttu. Valitettavasti. Espanjalaiset pikkusyötävät tuntuvat olevan erityisen hyviä, ainakin nämä maistuivat niin kotiväelle kuin ystäville. Ananas muutti Manchegon makua metkasti, joten nirsommallekin upposi hyvin. Chorizojen alkuperäinen ohje vaati piquillo-paprikaa, joka on ilmeisesti jonkin sortin makea chilipaprika. Kyseisiä paprikoita ei Suomesta paikallismarketista löytynyt. En jäänyt repimään hiuksia vaan, Nannan ystävällisellä ohjauksella (kiitos!) käytin suippoparikoita. Makeus toimii loistavasti chorizojen suolaisuuden kanssa! Oli muuten eka kerta chorizon kanssa, en ole (niitäkään) ennen maistanut, ja vähän jäi mietityttämään että näinkö suolaisia chorizot ovat, vai oliko ko. merkki suolainen. Tein kokeiluversiot, eli ihan pienet annokset, mutta molemmat olivat todella helppoja toteuttaa, joten näitä voisi tehdä isolle joukolle näppärästikin.

Chorizot rivissä. Ei niin onnistunut kuva, mutta loistava maku!

Chorizot makealla paprikadipillä

2 suippopaprikaa

½ dl majoneesia

½ tl savupaprikajauhetta

1 tl sitruunamehua tai 1 limen kuori

suolaa ja pippuria

200 g chorizo-makkaraa

Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen. Puolita suippopaprikat ja poista siemenet. Laita paprikat pellille leivinpaperin päälle kuori tai ulkopuoli ylöspäin. Paahda 15-30 minuuttia, kunnes kuori saa mustia läikkiä. Laita kuumat paprikat kulhoon ja muovikelmu päälle. Anna jäähtyä vartin verran ja poista sitten paprikoista kuori. Jos et käytä paprikoita heti, laita ne lasipurkkiin öljyn peittoon.

Laita kaikki muut ainekset paitsi chorizo-makkarat tehosekoittimeen tai hurauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. 
Siivuta chorizot ja paista pannulla vähän väriä. Tarjoile paprikamajoneesin kanssa.

Manchego ja ananas ne yhteen sopii

Ananas-Manchego-palat
n. 200 g tuoretta ananasta
2 rkl sokeria
2 rkl voita
ripaus kanelia
ripaus chilijauhetta
n. 170 g Manchego-juustoa huoneenlämpöisenä
suolaa ja pippuria
20 cocktail-tikkua

Leikkaa ananas 1 cm:n kuutioiksi. Leikkaa Manchego-juusto suurinpiirten samankokoisiksi paloiksi. Noin 20 kpl kumpaakin.
Laita sokeri pieneen kattilaan ja lisää 1 rkl vettä. Kiehuttele sokeri vaaleanruskeaksi. Pienennä lämpöä ja vatkaa mukaan voi. Varo sokerin roiskumista!
Lisää kaneli ja chilijauhe. Anna kiehua vielä pari minuuttia jotta karamelli hieman paksunee.
Lisää joukkoon ananaskuutiot ja kääntele, että hedelmät saavat karamelliä joka puolelle sekä hieman väriä. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kaada ananakset lautaselle. Laita coctail-tikkuihin ananaskuutio ja juusto, juusto tulee siis alimmaiseksi. Tarjoa lämpimänä.

Horchata (Rio 2014)

Kisakeittiössä tehtiin jo muutama päivä sitten horchataa Costa Ricaa ajatellen. Horchata on vanilja-kanelijuoma, joka tunnetaan kautta Latinalaisen Amerikan. Ainesosina käytetään riisiä, ohraa, mantelia tai seesaminsiemeniä. Mausteina voidaan käyttää jopa 18 eri yrttiä, kuten Ecuadorissa, mutta yleisimmin mausteena on kanelia ja vaniljaa. Ohessa todella helppo versio riisijauhoon, jonka löysin Internetin syövereistä ja joka viittasi myös Costa Ricaan. Jos ei halua sijoittaa riisijauhoon ja omistaa tehosekoittimen, voi tavallisesta riisistä tehdä juomaa, esim. näin.

Horchata

Horchata
Reilu 1 1/2 litraa juotavaa
1 litra maitoa
1 litra vettä
2 kanelitankoa
1 1/2 dl sokeria
reilu 1/2 dl riisijauhoa
1 rkl vaniljasokeria

Kuumenna maito ja anna poreilla puolisen tuntia. Kaada keittynyt maito isoon astiaan ja lisää vesi ja kanelitikut. Anna levätä vartin verran.
Vatkaa sitten huolella nesteeseen sokeri, riisijauho ja vaniljasokeri. Jäähdytä jääkaapissa neljä tuntia.
Kaada juoma tarjoilukannuun, mutta jätä sakka ja kanelitikut astian pohjalle. Tarjoile jäiden kera, ripottele päälle kanelia.

Nam, tosi hyvää! kommentoi nirso neitimme ja kylläpä tuo omaan makuunkin käy oikein hyvin. Tämä onkin erinomainen kesä juoma, jota voi tehdä ison satsin tai maustaa vaikkapa rommilla, kuten puertoricalaiset tekevät.

Parsaa ja beurre blanc

Beurre blanc. What's beurre blanc?

Butter in a white wine vinegar reduction. You whisk them together, and the acid in the vinegar works on the milk solids in the butter so that the butter, instead of melting, becomes this creamy, light, frothy, with kind of a fantastic subtle kind of...

Tangy. It has a tanginess.

Tanginess?

Yes.

Well, that's... That's who I married. Anyway, you serve it on fish and it's splendid. I'm going to make it for you.

That'll be divine.

(elokuvasta Julie & Julia )

Beurre blanc (vaalea voikastike)
½ dl omenaviinietikkaa
1 1/2 - 2 dl valkoviiniä
1 pieni sipuli
150 g (tai enemmän...) kylmää voita
suolaa ja valkopippuria

Silppua sipuli ja kuutioi voi nokareiksi. Pidä voi kylmässä.

Laita sipulisilppu, omenaviinietikka ja valkoviini kattilaan. Keitä lientä kuumalla lämmöllä, kunnes lientä on jäljellä 1 dl. Siivilöi ja palauta liemi kattilaan.
Pienennä lieden lämpö miedolle / keskilämmölle ja vispaa joukkoon kylmää voita nokare kerrallaan. Anna jokaisen nokareen sulaa ennenkuin lisäät seuraavan. Vatkaa koko ajan. Kun kaikki voi on lisätty ja vatkattu, mausta kastike maun mukaan. Tarjoa heti.

Konjakkisinappi

Tämäpä helppoa: ainekset yhteen ja kiehautus. Sinapinteko on todella vaivatonta ja oman mieltymyksen mukaan voi määrätä sekä vahvuuden että makuvivahteet.

Tässä konjakkisinapin resepti, josta tuli mukavan makeaa ja samalla tulista.

Konjakkisinappi
1 dl sinappijauhetta, kuten Colman's
1 dl sokeria
1/2 rkl perunajauhoja
reilu ripaus valkopippuria
vähän reilu 1 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
1/4 dl appelsiinimehua
4 rkl konjakkia

Sekoita ensin kuivat aineet huolellisesti yhteen. Vispaa sitten muut ainekset mukaan konjakkia lukuunottamatta. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen. Anna kiehahtaa, mutta varo polttamasta pohjaan. Huomaat kyllä kun seos sakenee.
Lisää konjakki ja sekoita.
Anna jäähtyä hetken ja kauho kuumennettuihin lasipurkkeihin.
Anna maustua viileässä pari päivää ennen käyttöä.