perjantai 29. kesäkuuta 2012

Juhannusarvonnassa voitti...

...tällä kertaa Neiti Kesäheinä! Onneksi olkoon! Laitahan postia, jotta kirja saadaan lähtemään oikeaan osoitteeseen.
Arvonnan suoritti random.org, kätevä sivu.

Ja sitten muuta. Mitä alkukesästä on syöty? Suurin juttu on ollut grillauksen opettelu. Siis puolisolla, minä ja muut perheenjäsenet olemme saaneet nauttia vallan onnistuneista tuotoksista. Puoliso jynssäsi, rapsutti ja pyyhki grillistä edellisen kesän herkkujämät pois ja muutenkin opetteli grillin toimintaa samalla. Grillimakkaroista aloiteltiin, sitä seurasi valmiit grilliboksit ja valmiiksi marinoidut lihat. Saavutus sinänsä oli kokeilla naturelleja possun ribsejä, jotka ensin keitettiin mausteliemessä ja käristettiin niihin makua grillissä. Mallia otettiin Ankerias Vipuselta, kiitos vaan sinne! Porkkanoitakin käristettiin kertaalleen, mutta vihannespuoli tarvitsee hieman suunnittelua, samoin mun haaveissa on saada jälkkärikin samaan syssyyn: marinoituja ja grillattuja nektariineja, persikoita ja ananastakin.

Muuten on menty arkilinjalla, noppasoppaa, hernekeittoa, perunasalaattia jne. On syöty pakastinta tyhjäksi. Kokeilussa oli Glorian Ruoka&Viinin raparperipaistos, joka oli kuin kinuskia. Juhannusrientoihin vietiin sacherkakun tyyppinen suklaakakku ja illanviettoon suklaacroisantteja (lehtitaikinaa ja murennettua Mars-patukkaa). Sen lisäksi kokeilussa on ollut Arla Ingmanin tuotteita, joista lisää seuraavassa postauksessa.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Juhannusarvonta

Iris sibirica - siperian kurjenmiekka
Niinpä koitti keskikesän aika ja tämäkin blogi täytti yhden vuoden - hurraa! Sen kunniaksi kommenttilootaan kommenttinsa jättäneiden kesken arvotaan keittokirja silkasta antamisen ilosta - juhannuksen jälkeen, kunhan tässä ehditään. Loma-aikaan ei tartte hötkyillä...

Kerrassaan iloista juhannusta kaikille!
Viinisuolaheinä eli punahierakka



torstai 14. kesäkuuta 2012

Parsatesti ja hollandaise-huijaus

Mikä siinä parsassa oikein on? Joka kevät sama juttu: blogit, lehdet ja mediakin suorastaan pursuaa parsan ihanuutta. Parsapiirakkaa, parsaa pastan kanssa, parsasalaattia, parsaa ilmakuivatun kinkun tai campasimpukoiden kera, parsaa ja camembertia, parmesania tai vuohenjuustoa, parsakeittoa, risottoa, kuskusta, parsaa keitettynä, grillattuna, paahdettuna ja gratinoituna. Näin muutamia mainitakseni.

Vehreää vihreää

Myönnettäköön, että parsa on erittäin terveellinen vihannes. Se sisältää useita vitamiineja, kivennäisaineita ja verisuonten seinämiä vahvistavaa flavonoidia ja se on vähäenerginen ja kuitupitoinen. Jo muinaisessa Egyptissä syötiin parsaa, roomalainen hallitsija Augustus järjesti erityisen "parsalaivaston" saadakseen parsaa mahdollisimman nopeasti ruokapöytäänsä ja Madame de Pompadour nautti parsan versoja erityisenä herkkuna.

Eli käsittelyssä on historiallinen herkku.

Ostin ensin valkoista parsaa - lähikauppamme tarjosi vain sitä. Kuorin varovasti, nuppujen alta juureen saakka. Poistin puumaista tyveä sentin, pari. Sidoin varret yhteen ja keitin varoen suolalla maustetussa vedessä. Muutama minuutti. Valutin ja asettelin lautaselle sievästi. Täytyy myöntää, että ehkä meni hieman yli, mutta pidin tulosta kohtuullisena näin ensikertalaiselle. Söimme huijatun hollandaise-kastikkeen kera, mutta maku oli mieto, eikä mielestäni vastannut kevätherkun hypetystä.

Höh. Lievää pettymystä.

Kauppaan. Loisto homma, lisää parsaa ja tällä kertaa hyllyssä nökötti vihreät versot. Ajattelin, että ehkä se keittäminen ei olekaan se juttu. Jospa vika olikin kokissa (erittäin mahdollista) eikä itse parsassa. Jospa todellakin keitin parsat yli. Tai kuorin liikaa. Miten makua voisi parantaa? Päädyin paistamaan parsat pannulla voin ja öljyn seoksessa ja lisäsin lusikallisen vettä pehmentämään parsoja. Ripautin suolaa ja pippuria ja söimme parsat sitruunavoin (sitruunamehua ja voita) kanssa.

Ja oli... hyvää! Erinomaista! Varsinkin ne nuput. Parsan varressa oli parsan maku, keväinen ja nupuissa maku ikäänkuin tiivistyi ja tuli täytelämmäksi, vahvemmaksi. Namnam! Mitä enemmän söin sitä enemmän innostuin. Muu perhe ei jakanut samanmoista tunnetta, joten minä liityn parsan jokakeväisiin hehkuttajiin; fanitan, mutta hillitysti.

Testatut parsat olivat kotoisin Unkarista; en yhtään ihmettele, että erityisesti kotimaiset vihreät parsat viedään käsistä, sen verran hyvästä herkusta on kyse.

Huijattu hollandaise
4 kananmunan keltuaista
50-75 g voita kuutioina
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Laita keltuaiset pinnoitettuun kattilaan ja laita levy keskilämmölle. Vatkaa keltuaisia koko ajan. Varo hyydyttämästä keltuaisia, rakenteen tulee olla juokseva. Kun keltuaiset lämpenevät, lisää voita kuutio kerrallaan. Kun voinokare on vatkattu keltuaisten joukkoon, lisää seuraava ja tuloksena pitäisi olla paksu kastike, ikäänkuin lämmin majoneesi. Ota kattila pois liedeltä ja vatkaa mukaan sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kakkutikkarit - cake pops

Kuorrutettua, tuorejuustolla höystettyä kakkua tikkarimuodossa? Pakkohan näitä oli kokeilla!

Kakkutikkarit toi julkisuuteen Angie Dudley, tai Bakerella, kuten hänet ruokapiireissä tunnetaan. Hän ihastui kakusta tehtyihin palleroihin pikkujouluissa ja kehitteli ideaa eteenpäin. Mukaan tuli mielikuvituksellinen koristelu ja tikkaritikut. Amerikkalainen instituutio Martha Steward kutsui Dudleyn televisio-ohjelmaansa ja kakkutikkareiden suosio oli taattu.

Homma lähti siis kakkupallosista mutta nykyään  löytyy myös versiot keksitikkareista, muffinssitikkareista, piirakkatikkareista, macaron-tikkareista... Bakerellan sivuilta löytyy hyvä valikoima.

Värkkäsin nämä lasten tupareihin. Tein kaksi satsia, toisen maustekakusta valkosuklaakuorrutteella ja toisen tavallisesta kuivakakusta tummalla suklaalla. Oikaisin hieman ja ostin valmiit kakut, jotka olivat koostumukseltaan hieman kosteahkoja, tai meheviä kuten asian voisi toisin ilmaista. Samoin toisen satsin tuorejuusto oli maustettua, jolla tikkareissa maistui sitrus. Toinen vaihtoehto maustamiseen olisi laittaa mukaan hilloa.

Tikkaritikkuja saa leivontaan erikoistuvista nettikaupoista tai tekemällä itse. Minä käytin grillitikkuja, jotka puolitin veitsen avulla. Olisin kaivannut esim. styroksia, johon olisin saanut tikkarit jähmettymään kuorruttamisen jälkeen mutta paremman puutteessa viinirypäleiden rasia ajoi saman homman.

Tekemistä oli kohtuullisesti - ei siis niin paljon kuin alunperin odotin. Niin kauan kun suklaa pysyi juoksevana ja kakkutaikina kylmänä, kuorrute jähmettyi hyvin, eikä valutellut suklaatippaa sinne tänne (mutta eihän se haittaa, sehän on suklaata...) ja koristeet kiinnittyivät hyvin. Erityisen hyväksi on kehuttu suklaakakusta tehtyjä kakkutikkareita sekä Domino-kekseistä valmistettuja keksitikkareita. Seuraavalla kerralla siis niitä!

Perusohje Helsingin Sanomista.

Kakkutikkarit
500 g kypsää kakkua
200 g tuorejuustoa
(pari ruokalusikallista hilloa)
200-400 g suklaata
nonparelleja koristeluun
tikkaritikkuja, grillitikkuja tms
styrox-levy tai vastaava johon tikkarit laitetaan jähmettymään

Murenna kakku kulhoon ja lisää tuorejuusto. Sekoita tasaiseksi. Jos haluat maustaa kakkutikkarit, sekoita mukaan hilloa. Pyöritä kosteasta taikinasta palloja jotka ovat noin 3 cm halkaisijaltaan. Jäähdytä palloja pakastimessa vartin verran.
Sulata 50 g suklaata ja kasta tikkaritikun pää noin sentin pituudelta suklaaseen ja työnnä kastettu tikku pallon keskelle. Laita tikkaripallot uudestaan pakkaseen vartiksi.
Sulata loppu suklaa. Kasta tikkaripallot kuorrutteeseen, käytä tarvittaessa lusikkaa apuna. Pyöräytä kevyesti jotta pinta tasoittuu. Ripottele päälle nonparelleja tai kasta pyörittele pallo lautasella jossa on nonparelleja.
Laita tikkarit jähmettymään pystyyn styrox-levyyn ja anna kovettua jääkaapissa.