Parsatesti ja hollandaise-huijaus

Mikä siinä parsassa oikein on? Joka kevät sama juttu: blogit, lehdet ja mediakin suorastaan pursuaa parsan ihanuutta. Parsapiirakkaa, parsaa pastan kanssa, parsasalaattia, parsaa ilmakuivatun kinkun tai campasimpukoiden kera, parsaa ja camembertia, parmesania tai vuohenjuustoa, parsakeittoa, risottoa, kuskusta, parsaa keitettynä, grillattuna, paahdettuna ja gratinoituna. Näin muutamia mainitakseni.

Vehreää vihreää

Myönnettäköön, että parsa on erittäin terveellinen vihannes. Se sisältää useita vitamiineja, kivennäisaineita ja verisuonten seinämiä vahvistavaa flavonoidia ja se on vähäenerginen ja kuitupitoinen. Jo muinaisessa Egyptissä syötiin parsaa, roomalainen hallitsija Augustus järjesti erityisen "parsalaivaston" saadakseen parsaa mahdollisimman nopeasti ruokapöytäänsä ja Madame de Pompadour nautti parsan versoja erityisenä herkkuna.

Eli käsittelyssä on historiallinen herkku.

Ostin ensin valkoista parsaa - lähikauppamme tarjosi vain sitä. Kuorin varovasti, nuppujen alta juureen saakka. Poistin puumaista tyveä sentin, pari. Sidoin varret yhteen ja keitin varoen suolalla maustetussa vedessä. Muutama minuutti. Valutin ja asettelin lautaselle sievästi. Täytyy myöntää, että ehkä meni hieman yli, mutta pidin tulosta kohtuullisena näin ensikertalaiselle. Söimme huijatun hollandaise-kastikkeen kera, mutta maku oli mieto, eikä mielestäni vastannut kevätherkun hypetystä.

Höh. Lievää pettymystä.

Kauppaan. Loisto homma, lisää parsaa ja tällä kertaa hyllyssä nökötti vihreät versot. Ajattelin, että ehkä se keittäminen ei olekaan se juttu. Jospa vika olikin kokissa (erittäin mahdollista) eikä itse parsassa. Jospa todellakin keitin parsat yli. Tai kuorin liikaa. Miten makua voisi parantaa? Päädyin paistamaan parsat pannulla voin ja öljyn seoksessa ja lisäsin lusikallisen vettä pehmentämään parsoja. Ripautin suolaa ja pippuria ja söimme parsat sitruunavoin (sitruunamehua ja voita) kanssa.

Ja oli... hyvää! Erinomaista! Varsinkin ne nuput. Parsan varressa oli parsan maku, keväinen ja nupuissa maku ikäänkuin tiivistyi ja tuli täytelämmäksi, vahvemmaksi. Namnam! Mitä enemmän söin sitä enemmän innostuin. Muu perhe ei jakanut samanmoista tunnetta, joten minä liityn parsan jokakeväisiin hehkuttajiin; fanitan, mutta hillitysti.

Testatut parsat olivat kotoisin Unkarista; en yhtään ihmettele, että erityisesti kotimaiset vihreät parsat viedään käsistä, sen verran hyvästä herkusta on kyse.

Huijattu hollandaise
4 kananmunan keltuaista
50-75 g voita kuutioina
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa ja pippuria

Laita keltuaiset pinnoitettuun kattilaan ja laita levy keskilämmölle. Vatkaa keltuaisia koko ajan. Varo hyydyttämästä keltuaisia, rakenteen tulee olla juokseva. Kun keltuaiset lämpenevät, lisää voita kuutio kerrallaan. Kun voinokare on vatkattu keltuaisten joukkoon, lisää seuraava ja tuloksena pitäisi olla paksu kastike, ikäänkuin lämmin majoneesi. Ota kattila pois liedeltä ja vatkaa mukaan sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla.