Serradura (Euro 2024)

 No nyt on helppo jälkiruoka! Se vaatii ainoastaan muutaman tunnin viilennyksen jääkaapissa, eli sen voi tehdä vaikka aamulla päivällistä varten. 

Serradura eli sahanpuru. Ei kovin houkutteleva nimi ruoalle. Sitä nimi kuitenkin tarkoittaa. Kyseessä on portugalilainen jälkkäri, ja nimi viittaa hienoksi jauhettuhin kekseihin. 

Kekseinä käytetään yleensä jotain oikein peruskeksiä, kuten Marie-keksejä, mutta netissä näkee monenlaista versiota. Itse käytin Kultamuro-voikeksejä. 

Vanukkaana toimii kerma ja kondensoitu maito. Ei muuta, mikä on yksinkertaisuudessaan hyvä juttu. Tämän alkuperäisessä ohjeessa oli mausteeksi laitettu hieman vaniljasokeria ja päälle persikkakiille. Minä käytin kuitenkin aprikoosihilloa, koska sitä löytyi kaapista. En kuitenkaan saanut kiillettä levittäytymään tasaisesti, vaan päädyin tekemään keskelle hillosilmän. 

Jälkiruoka on hyvin makea, joten annokset voi pitää maltillisina. Hillosilmääkään ei välttämättä tarvita, vaan jälkiruoka on erinomainen ilmankin.

Portugalilainen jälkiruoka, serradura

Serradura

5-6:lle
2 dl vispikermaa
1/2 prk (150 g) makeutettua kondensoitua maitoa
1 tl vaniljasokeria
16 Kultamuro/Marie/tms peruskeksiä
1 dl aprikoosihilloa+1 tl vettä

Murskaa keksit hienoksi. 

Vatkaa kerma, vaniljasokeri ja kondensoitu maito vaahdoksi. 

Laita laseihin vuorotellen keksimurua ja vanukasta.

Sekoita vesi ja hillo tasaiseksi ja lämmitä mikroaaltouunissa alle minuutti jotta saat hillosta juoksevampaa. Lusikoi hillo päälle ja laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi jähmettymään. 

Resbaladera (Russia 2018)

Kun tekee esimerkiksi ranskalaista ruokaa, on reseptien löytäminen todella helppoa. Ranskalaisia reseptejä löytää niin netistä kuin kirjastosta. Minunkin keittokirjahyllyssä istuu muutama ranskalaisen keittotaidon kirja.

Mutta joskus reseptejä saa metsästää. Näin kävi Panaman kanssa. Se on pieni maa, joka tunnetaan kanavastaan ja joistakin papereista, mutta entä ruoka? Tyypillistä karibialaista tai latinovaikutteista ruokaa. Instagramista löysin leipomon (Miranda Bakery & Cafe), josta ongin idean tehdä "panna cotta de guineo" eli banaanipannacottan. Ja teinkin, mutta siitä tuli ihan vauvojen banaanimössön makuista. Ei ollenkaan samanlaista kuin kuvissa, eikä kovin vakuuttavaa... Se tarvitsisi vähän tuunausta.

Sen sijaan tarjoan teille resbaladeran, joka on suosittu juoma Keski-Amerikassa. Se muistuttaa kovasti horchataa, jota tein edellisten kisojen aikaan. Resbaladera on kuitenkin tuhdimpaa kuin horchata, sillä tähän käytetään riisin lisäksi ohraa. Henkilökohtaisesti pidän horchatasta enemmän sen keveyden takia, mutta resbaladeraan en saanut makuja tasapainoon. Tarvitsee vielä hienosäätöä.

Muskottipähkinää en laittanut sillä en voi sietää sitä. Mutta laita sinä, jos tykkäät!

Panaman resbaladera

Resbaladera
noin 2-3 litraa
2 dl pitkäjyväistä riisiä
2 dl rikottuja ohrasuurimoita
2 kanelitankoa
vettä
1 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl muskottipähkinää
ripaus jauhettua neilikkaa
1 l riisi- tai kauramaitoa


Laita riisi, ohjaryynit ja kanelitangot kattilaan sekä 9 dl vettä. Keitä 20 minuuttia välillä hämmentäen. Lisää vettä jos kuivuu liikaa.

Ota sitten kattila pois liedeltä ja lisää sokeri, vaniljasokeri, muskottipähkinä ja neilikka sekä 7 dl vettä. Ongi kanelitangot pois.

Surrauta rakenne sileämmäksi sauvasekoittimella. Siivilöi massa, jotta saat riisin ja ohran nesteet talteen. Lisää toiset 7 dl vettä siivilöidyn massan läpi ja painele massaa kauhalla.

Sekoita saatuun nesteeseen riisi- tai kauramaito. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa vielä sokeria ja kanelia.

Etelän jäätee

Mietiskelin joskus aikanaan, että millaista mahtaa olla oikea jäätee. Ei sellainen kuin kaupassa myytävät monikansalliset tuotteet, ei edes vähän erikoisemmat, ylellisenoloiset jääteet. Oheisen reseptin löysin Martha Hall Foosen keittokirjasta ja totesin, että tämä on nyt se ainoa oikea. Ei mitään ylimääräisiä makuja, vaan mustaa, makeaa, virkistävää teetä.

Ja niinhän siitä tuli: erinomaista, hentoinen teenmaku taustalla, ei liian makeaa.

Tässä resepti seuraavaa helleaaltoa varten.

Tähän vielä kiikkustuoli ja veranta

Etelän jäätee
6 rkl mustaa teetä, mietoa/keskivahvaa (käytin Nordqvistin Ceylon FOPia)
1,7 dl sokeria
2 sitruunaa
pari mintun oksaa
jääpaloja

Jaa tee kolmeen haudutuspussiin tai suoraan isoon kulhoon. Lisää 2,8 litraa kylmää vettä ja anna hautua puoli tuntia.
Tällä välin yhdistä kattilassa 2,5 dl vettä ja sokeri. Kiehuttele ja hämmennä silloin tällöin kunnes sokeri liukenee.
Poista haudutuspussit kylmästä vedestä tai siivilöi teenpurut pois. Lisää kylmään teehen sokeriliemi. Käytä 1-1 1/2 sitruunan mehu teehen ja loput sitruunasta ohueksi viipaloituna koristeeksi. Tarjoile mintun ja jäiden kera.

Kirsikkapirtelö

Keräsimme vielä loput kirsikat puusta ja niistä syntyi pirtelöä kahdelle kerralle. Ainekset vaihtelivat vain vähän. Perusversioon laitoin kirsikoita, maitoa ja jäätelöä sekä ruokakerman lopun (sitä löytyi kaapista). Luksuspirtelöä maustoin reilusti vaniljalla ja livautin joukkoon hieman rommisiirappia, jota löytyi edellisten kokkausten jäljiltä. Päälle tuli myös kermavaahtoa ja asiaankuuluva kirsikka. En mitannut aineksia, mutta molemmilla kerroilla pirtelöä tuli noin 5 dl eli sen mitä sauvasekoittimen sekoitusastia vetää.

Kirsikkapirtelö
ainakin puoli litraa kirsikoita
hieman sokeria
(vaniljasokeria, rommisiirappia tms)
vaniljajäätelöä
hieman maitoa
koristeeksi vispi- tai kuohukermaa ja kirsikoita

Poista kirsikoista kivet. Mausta sokerilla (ja lisää vaniljasokeria tai rommisiirappia) ja anna maustua puolisen tuntia jääkaapissa.
Paloittele jäätelöä kirsikoiden kaveriksi ja ohenna hieman maidolla. Suurruuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa tasaiseksi. Kaada laseihin.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja koristele pirtelöt.

Satoa tältä vuodelta

Hunajameloni-daiquiri

Ei helteitä. Minimaalista auringonpaistetta. Kylmät järvivedet. Jäi grillaus ja talviturkin heitto. Jonkin verran tuli grillattua makkaraa ja hodarit.

Eikun ei, ei kesä riipu säästä. On ollut hyvä kesä: perheen kanssa käytiin siellä ja täällä, tavattiin sukulaisia ja ystäviä. Geokätköiltiin. Touhuttiin. Tehtiin arkihommia ja vuosihuoltoa. Löhöttiin. Pelattiin. Ulkoiltiin.

Elettiin kesää.

Laitoin tämän reseptin mieleen, kun odottelin hellepäiviä. Niitä ei tullut, joten tein tätä ajatuksissani viime vuoden hellepäivät. Kuvakin on otettu sateessa. Se joka omistaa tehosekoittimen, voi jättää pakastusvaiheen väliin ja rymistellä juoman valmiiksi jään kera. Mulla ei sellaista ole (vielä) niin käytin pakastinta. Eikä pidä säikähtää basilikaa, se on tässä se juttu ja käy hunajamelonin kanssa oikein hyvin.
Millä rommin voi korvata? Spritellä? Inkiväärilimsalla? Any ideas?

Hunajameloni-daiquiri (Marha Hall Foosen kirjasta Screen Doors and Sweet Tea)
Kolmelle
1/2 hunajameloni
1/2 dl sokeria
1 1/2 dl vettä
2 tl sitruunamehua
muutama lehti tuoretta minttua
muutama lehti tuoretta basilikaa
1 1/2 dl vaaleaa rommia

Poista hunajamelonista siemenet, kuori ja paloittele. Laita melonin palat kulhoon sokerin, veden ja sitruunamehun kanssa. Silppua joukkoon minttu ja basilika ja sekoita. Laita ensin jääkaappiin tunniksi maustumaan, sitten pakkaseen 30-60 minuutiksi, jotta meloni tulee kohmeiseksi.

Viilennä kolme pitkää lasia jääkaapissa. Yhdistä jäinen meloni liemineen ja rommi ja surrauta tasaiseksi.

Cocktaileja, mocktaileja

Kesäisestä hampurilais-postauksesta jäi kytemään drinkit. Kuvittelin, kuinka Hemingway siemaili daiquireja hampurilaisensa seuraksi ja muistelin elokuvaa, jossa Miami Vicen Sonny Crockett kävi testaamassa kuubalaiset mojitot paikan päällä Kuubassa. Mikä sen parempaa, siinähän on minttua! Etsin netistä tietoa ja löysin samalla cocktailin nimeltä Brooklynite, hienostunutta tavaraa New Yorkista. Sekin kokeilulistalle.

Eli rommia hankkimaan ja tekemään.

Mielikuvat kuitenkin lahjakkaasti karisivat, kun mikään ei onnistunutkaan. Drinkit maistuivat ällöttäviltä, Hemingway olisi saanut kirjoitusjumin ja Crockett kakonut. Epäonnistumisen syyksi pähkäilin käyttämäni soodan. Spritellä tulee toki parempaa, muttei se oikeaa ole ja sokerinmäärä lisääntyy siitä huimasti, vissyssä puolestaan on liikaa suoloja. Oikeanlaisen soodaveden löytyminen siis jäi seuraavaan kertaan, joka ehkä tapahtunee sitten parin vuoden (lue: joskus) kuluttua - sen verran hämäläisyyttä minuun on tarttunut lapsuudesta.

Mutta, mitä jäi käteen, tai drinkkilasiin? Kokeilin myös paria mocktailia eli cocktaileja ilman alkoholia. Virgin strawberry daiquiri ja honey limenade olivat mielestäni hyviä ja onnistuivat erinomaisesti. Kesäisiä ja kevyitä. Näitä voisi tarjota muillekin!

En tähän laita mojiton reseptiä, sillä siitä löytyy monenmoista variaatiota (eikä kuvaakaan tullut napattua), mutta muut, olkaa hyvä!

Brooklynite

Brooklynite-cocktail
2 annosta
2 tl hunajaa
2 tl kuumaa vettä
120 ml rommia
2 rkl limemehua
(limen kuorta koristeluun)

Yhdistä ensin hunaja ja kuuma vesi shakerissa, lisää rommi ja limemehu sekä jäätä. Ravista voimakkaasti ja valuta cocktaillasiin. Koristele limen kuorella.

Hunajainen limenaati

Honey limenade
7 rkl hunajaa
45 ml limemehua (2 limen mehut)
Soodaa /sprite
(Lime koristeluun)

Täytä pitkä lasi jäillä. 

Sekoita hunaja ja limemehu shakerissa kunnes hunaja liukenee. Lisää jäitä ja ravista. Valuta lasiin ja täytä soodalla. Koristele limen lohkoilla.

Kesä lasissa - virgin strawberry daiquiri

Virgin Strawberry Daiquiri
12 mansikkaa
1/2 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
Spriteä
(jäitä)

Perkaa ja lohko mansikat. Laita mansikat, sokeri, sitruunamehu ja pari jääkuutiota tehosekoittimeen ja surrauta sileäksi. Lisää hieman Spriteä ja sekoita.
Jos teet sauvasekoittimella, jätä jäät pois.

Horchata (Rio 2014)

Kisakeittiössä tehtiin jo muutama päivä sitten horchataa Costa Ricaa ajatellen. Horchata on vanilja-kanelijuoma, joka tunnetaan kautta Latinalaisen Amerikan. Ainesosina käytetään riisiä, ohraa, mantelia tai seesaminsiemeniä. Mausteina voidaan käyttää jopa 18 eri yrttiä, kuten Ecuadorissa, mutta yleisimmin mausteena on kanelia ja vaniljaa. Ohessa todella helppo versio riisijauhoon, jonka löysin Internetin syövereistä ja joka viittasi myös Costa Ricaan. Jos ei halua sijoittaa riisijauhoon ja omistaa tehosekoittimen, voi tavallisesta riisistä tehdä juomaa, esim. näin.

Horchata

Horchata
Reilu 1 1/2 litraa juotavaa
1 litra maitoa
1 litra vettä
2 kanelitankoa
1 1/2 dl sokeria
reilu 1/2 dl riisijauhoa
1 rkl vaniljasokeria

Kuumenna maito ja anna poreilla puolisen tuntia. Kaada keittynyt maito isoon astiaan ja lisää vesi ja kanelitikut. Anna levätä vartin verran.
Vatkaa sitten huolella nesteeseen sokeri, riisijauho ja vaniljasokeri. Jäähdytä jääkaapissa neljä tuntia.
Kaada juoma tarjoilukannuun, mutta jätä sakka ja kanelitikut astian pohjalle. Tarjoile jäiden kera, ripottele päälle kanelia.

Nam, tosi hyvää! kommentoi nirso neitimme ja kylläpä tuo omaan makuunkin käy oikein hyvin. Tämä onkin erinomainen kesä juoma, jota voi tehdä ison satsin tai maustaa vaikkapa rommilla, kuten puertoricalaiset tekevät.

Puolukkajuoma

Jälleen on aika, jolloin mielessä siintää jo eloaika ja uusi sato. Saimme lopputalvesta himomarjastajilta sangollisen survottua puolukkaa. Se on odottanut käyttöä viileässä, kärsivällisesti, sillä pienessä perheessä puolukkaa ei tule käytettyä niin usein puolukkahillona. Hyvä keino käyttää puolukkasurvos on tehdä siitä mehua.

Lapsuuteeni kuului kiinteästi puolukkamehu. Syksyllä käytiin ahkerasti marjassa (vanhemmat poimivat, minä rakensin majaa...) ja satoa tuli runsaasti. Osa puolukoista myytiin, loput säästettiin itselle hilloksi ja puolukkamehuksi. Mehua oli aina. Hapan maku ei aina miellyttänyt tällaista makeaan taipuvaista, mutta kesäisin raikas juoma oli paikallaan. Käsittääkseni puolukka ei tarvitse erityisemmin säilöntäaineita, sillä se sisältää luonnostaan bentsoehappoa ja puolukkasurvos säilyy hyvin viileässä sellaisenaan.

Puolukkajuoma
3 l puolukkasurvosta
1 1/2 l vettä
300 g sokeria/1 l mehua

Sekoita survos ja vesi ja anna mehustua muutamasta tunnista vuorokauteen. Lisää sokeri ja anna liueta. Siivilöi ja pullota mehu. Laimenna sopivaksi ennen käyttöä
Säilyy kylmässä muutaman kuukauden.

Minttusuklaakaakao

...eli Marianne-kaakao. Suklaalinjalla siis edelleen.

Maailmasta löytyy noin 1200 eri lajia minttua, joista tärkeimmät ovat viherminttu (spearmint) ja piparminttu (peppermint). Mentoli, minttuöljy, tulee minttukasveista ja mm. lääketeollisuus hyödyntää sitä useissa eri tuotteissa: pesemme hampaamme minttutahnalla, lievitämme kurkkukipua mentolikaramelleilla ja monissa lääkkeissä se on makuaineena. Minttu on myös luonnollinen lääke: minttuteellä sanotaan olevan nesteitä poistava teho ja minttuöljyä käytetään hyönteisten karkottamiseen ja puremiin. Ruoanlaitossa minttua käytetään tuoreena ja kuivattuna yrttinä etenkin lammasruokien kanssa, mutta myös jäätelöissä, karamelleissa, hyytelöissä ja teessä. Alkoholijuomissa mintunmakua saa nauttia mojitossa ja grasshopperissa.

Mutta ei mojitoa tällä kertaa, vaan minttusuklaakaakao. Kaakaoon saa makua monella eri tavalla. Joukkoon voi sulattaa maustettua suklaata, lisätä makusiirappia tai alkoholia. Tässä reseptissä on käytetty rouhittuja Marianne-karamelleja, mutta voisin kuvitella, että Pätkis-suklaa kävisi myös loistavasti. Jos jouluna lahjasäkistä tulee tänä(kin) vuonna After Eightia, voisin testata minttukaakaon myös sillä.

Minttusuklaakaakao eli Marianne-kaakao
kahdelle
4 tl kaakaojauhetta (leivontaan käytettävää, makeuttamatonta)
2 rkl sokeria
4 dl maitoa
5-8 Marianne-karkkia

Päälle:
kermavaahtoa
ripaus kaakaojauhetta

Laita Mariannet pussiin ja kauli rikki tai rouhi muulla tapaa. Laita kaikki aineet kattilaan ja kuumenna hämmentäen, jotta karkit ja sokeri sulaa.
Kaada mukeihin ja koristele.

Valkosuklaakaakao - hot white chocolate

Lumi tuli ja meni. Talvi-ilakoinnit ulkosalla ovat jääneet vähiin lumenpuutteen takia. Maa on musta eikä pulkkailemaan ole päässyt kuin pari kertaa. Valkeaa pitää siis luoda toisella tapaa. Lohdutukseksi käynee valkosuklaajuoma, joka on kuin kuuma kaakao, mutta tehtynä valkeasta suklaasta.
Täyteläistä. Kuin sulaa suklaata joisi.

Valkosuklaajuoma
kahdelle
120 g valkosuklaata
4 dl maitoa
kermavaahtoa
ripaus kanelia

Kuumenna maito kattilassa ja lisää siihen valkosuklaan palaset. Hämmennä, jotta suklaa sulaa. Kaada juoma mukeihin, kauhaise päälle kermavaahtoa ja koristele kanelilla.

Earl Grey

Meillä kuluu paljon teetä. Siis minulla kuluu. Muistelin juuri, että viime talvena oli päivä, jolloin taisin juoda lähemmäs kaksi litraa teetä. Se oli jo paljon se.

Teen juontia aloittelin 14 vuotiaana kaveriporukassa. Teelaatuja oli tarjolla pari kolme ja niistä valitsin vadelmateen, sillä pidän vadelmasta. Näin jälkikäteen ajateltuna valinta ei ollut paras mahdollinen, sillä vadelma teenä menettelee joten kuten. Myöhemmin Lontoon tuliaisina toin kotiin English Breakfast -teetä (Ahmad Tea). Siitä tulikin ehdoton suosikkini moneksi vuodeksi. Se on mustaa teetä, täyteläistä ja miltei maltaista ja nimensä mukaan hyvä päivän aloitukseen.
Nykyinen suosikkini on assam-tee. Sitä käytetään makunsa vuoksi aamiaisteelaatuihin kuten edellä mainittuun English Breakfastiin. Se on vahvaa, pehmeää ja maltaista.

Pidän siis mustista teelaaduista, maustetuistakin. Valkoinen tee ei ole vielä napannut, mutta vihreää teetä tulee kokeiltua ajoittain. Hyllyyn on päätynyt mm. pu'ehr-teetä ja kiinalaista gunpowder-teetä.  Mutta näistä joskus myöhemmin.

Paikallisesta luomukaupasta löytyi Aged Earl Grey-pussitee (Numi Tea). Siinä assam-tee kohtaa aidon bergamottikasvin, tuon sitrushedelmiin kuuluvan maustekasvin. Bergamotti tulvahtikin vahvasti nenään pussia avatessani, mutta hauduttelun jälkeen (5 minuuttia), maku oli mukavan mausteinen, ei kuitenkaan liikaa. Tämän teen ottaisin iltapäiväteeksi, nautittavaksi hyvässä seurassa ja jonkin maultaan kevyen kanssa, jotta bergamotin aromi maistuu.

Viimeiset marjat pakasteesta ulos

Ihan pian päästään sulattamaan pakastin. Uusia mansikoita jo saatiin sinne ja viimeiset vanhat otin työn alle eilen. Niistä tulee nektaria tulee ja pari hillopurkkia.

Kun olin lapsi, kesää rytmitti marjakausi. Mansikat ostettiin torilta, perattiin ja laitettiin pakkaseen. Käytiin mustikassa ja puolukassa. Mustikatkin menivät pääosin pakkaseen ja osasta tehtiin pullaista mustikkapiirakkaa. Puolukat menivät hilloksi ja tuorejuomaksi ja ylimääräiset myytiin. Mutta mustaviinimarjat saivat erilaisen käsittelyn.

Isoäidilläni oli mehumaija ja sillä tehtiin marjamehua. Mehun tekemisessä oli omat jännitysmomenttinsa; maija oli kuuma ja mehuletku hauskalla vempeleellä kiinni. Ympärillä hääri koko lähisuku neuvotellen milloin marjat ovat höyrystyneet tarpeeksi ja antaneet mehunsa ja milloin ryhdytään pullottamaan. Pienen väen oli varottava kuumaa kattilatornia ja steriloituja pulloja. Mehua tehtiin hartaudella - ja kyllä tuli hyvää! Talvella oli ihana hörppiä kuumaa mehua, tuota flunssalääkettä, pulkkamäen jälkeen.

Meillä mehumaijaa ei ole eikä varmaan tulekaan. Mehujen keitto ei ole ollut repertuaarissa ikinä, mutta ilman mehumaijaa ja höyrystämistä mehun teko on yllättävän helppoa. Marjoista olen kokeillut vasta mustikoita ja viinimarjoja, mutta myös mansikat kiinnostaisivat. Mansikka on upean makuinen mehuissa.

Nektari
2 l marjoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 l vettä
(1/2 dl sitruunamehua)

Laita marjat, sokeri ja vesi kattilaan ja kiehauta. (Lisää sitruunamehu.) Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Siivilöi marjat, painele niitä siivilässä tai purista harson läpi ja pullota mehu.

Mehun voi myös pakastaa jäähtyneenä. Jätä laajenemisvara!