Hämmästyshuttu

Käyn läpi keittokirjojani. Niitä on kohtuullisessa määrin, mutta hyllytila on rajallinen; näin ollen osan täytyy mennä. Käyttökelpoisimmat, ne joista olen ahkerahkosti kokannut saavat jäädä. Peruskeittokirjat jäävät myös, varsinkin se koulun vanha ja rispaantunut kirja. On myös muutama kulttuurihistoriallinen opus, jotka ovat niin mielenkiintoisia, että vaikka pahemmin en ole niitä käyttänyt ovat ne niin hyviä hakuteoksia että ne ovat ansainneet paikkansa hyllyssä.

Tällä hetkellä pohdiskelen, että laitanko Hans Välimäen Lusikka Soppaan-kirjan eteenpäin. Periaatteessa siinä on paljon hyviä juttuja: keittoja lisukkeineen, tykkään visuaalisesta toteutuksesta ja onhan kirjoittaja Välimäki. Kirjaan tulee kuitenkin tartuttua harmittavan harvoin. Edellisestä keiton keitosta on jo pari vuotta. Jätänkö kirjan hyllyyn sillä perusteella että tykkään kirjasta, vai poistanko kun en ole pahemmin sitä käyttänyt - käytänkö joskus tulevaisuudessa?

Kiinalaista ruokaa käsitteleviä kirjoja on hyllyssä jo neljä. Hyllyyn jää Kylie Kwongin My China, joka on enemmän matkakertomus reseptien kera kuin keittokirja, mutta pois saa mennä nuudelikirja, joka on periaatteessa kiinnostava, mutten tykkää reseptien toteutuksesta. Jotenkin vaikeaa. Kaksi muuta käyn läpi kunhan sinne asti pääsen. Olen sitä mieltä, että jotain kiinalaisesta keittiöstä pitää olla, samoin yksi intialaisen ruoan kirja jää.

Mutta tässä siis hämmästyhuttu, johon törmäsin selaillessani kirjojani. Se on virtolaisesta keittokirjasta Niin vaari kuokkii kuin muori ruokkii (ja kyllä, tämä jää kirjahyllyyn).

Hämmästyshuttu
4:lle
2 dl vispikermaa
1 dl talkkunajauhoja
1/2 dl sokeria
1 dl puolukkasurvosta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon loput ainekset.

Tuliaisia ja muuta eksoottista

Puoliso käy harvakseltaan Helsingissä työreissulla. Yksi tällainen työreissu tapahtui pari viikkoa takaperin. Olen vahvasti vihjaillut, että jos sopivaa luppoaikaa löytyy, niin hän voisi käydä geokätköilemässä Hella&Herkun kulmilla. Tällä kertaa mankuminen... eikun puhuminen asiasta tuotti tulosta ja sain tuliaisiksi pastaa, genovan pestoa ja suolakinuskia. Pasta vielä odottelee syömistään, mutta suolakinuski on korkattu. Maistelimme sitä jäätelön kanssa - nammmm, sanoivat lapset kuorossa ja minä puolestani olen nauttinut sitä suoraan purkista pieneen makean nälkään. Muutkin tekevät niin...

Kävin sunnuntaina ystävien luona illanvietossa ja sieltä notkuvien pöytien ääreltä sain kotiviemisenä amerikkalaista erikoisuutta, Dunkin' Donutsin kurpitsakahvia. Testasin kahveen eilen ja ihan kurpitsapiiraaltahan se maistui; tuttuja piparkakkumakuja. Loistava joulukahvi, mutta itse en pidä näin makeasta mausta. Tummaa ja maitoista kahvia minulle, kiitos!

Liquid pumpkin pie with a hint of coffee

Toinen eksoottinen testattava, sekin Yhdysvalloista kotoisin, oli AriZonan vihreä jäätee, Asia Plum, jossa on ginsingia ja luumumehua. Näitä olen nähnyt myytävän ainakin donitsikahvila Arnoldsissa ja taitaapa niitä olla myös paikallisessa Teeleidissä. Asia Plum oli positiivinen yllätys, sillä edellinen maistamani jäätee oli vihreää teetä Japanista ja maku oli karvas. Tämä oli puolestaan hyvin amerikkalaistyylinen ja makea. Luumu maistui hieman, vihreä tee ei nimeksikään. Jäin pohtimaan millaista "oikean" jääteen kuuluisi olla. Kuinka hyvin teen pitäisi maistua jääteessä? Uteliaat maistelut teemaailmassa siis jatkuvat.

Erilaista teetä

Kevät

Uusi keittokirja ja tuoretta parsaa. Ja kävin Coffeassa kahvilla. Ihana päivä!