Ayam smoor (Euro 2024)

Ayam smoor eli sananmukaisesti kanapataa! Kyseessä on indonesialainen kanaresepti johon tulee ketjap manis-kastiketta ja tomaattia. 

Nyt ennenkuin joku viisaasti huomauttaa, että mitä tekemistä Indonesialla on jalkapallon EUROOPAN mestaruuskisojen kanssa, niin mulla on tässä takaporttina Alankomaat. Mulle on jotenkin jäänyt mieleen, että jos haluaa hyvää indonesialaista ruokaa, ei tarvitse mennä toiselle puolelle maailmaa, vaan voi matkustaa vaikka Amsterdamiin. Indonesialaistaustaiset ovat yksi suurimmista etnisistä vähemmistöistä ja he ovat myös rikastuttaneet ruokakulttuuria. 

Nimen ayam tarkoittaa kanaa, ja smoor on pikemminkin hollantilainen sana pata tai hauduttaa. Ilmeisesti se on otettu malaijin tai indonesian sanasta semur, mikä tarkoittaa pataa tai muhennosta. Loogista!

Oheisessa reseptissä on jos jonkinmoista maustetta. Valitettavasti en löytänyt sitruunaruohoa, eikä minulla ollut mahdollisuutta käydä paikallisissa etnisissä ruokakaupoissa etsimässä. Sama indonesialaisen laakerilehden kanssa, mutta siihen onneksi löytyi vaihtoehdoksi kaffirlimelehdet, joita löytyi sattumoisin kaapista, tai sitten sen voi korvata tavallisella laakerinlehdellä. Perinteisesti säästelin chilissä - käytin vain puolikkaan, mikä oli ihan riittävästi meidän perheelle, eli hitusen tulisuutta tuntui suussa, mutta vain hitusen.

Makustelin kaffirlimelehteä ja kyllä siitä tulee hauska limen maku. Lime tuntuukin jotenkin sopivammalta mausteelta verrattuna sitruunaan. Se tuo tähän ruokaan raikkautta, ja puristinkin omaan annokseeni lisää limemehua ennen ruokailua. 

Erinomaisen maukas ruoka!

Ayam smoor, semur ayam, kanapata

Ayam Smoor

500 g kanaa (esim. paistileike)
3 rkl ketjap mamis-kastiketta
1/2 limen mehu
hyppysellinen suolaa

Boemboe eli maustetahna

2 salottisipulia
6 valkosipulin kynttä
3 tl inkivääritahnaa tai 3-4 cm inkivääriä 
1 tl jauhettua galangal-maustetta tai 3-4 cm galangal-juurta
1 iso tomaatti
1 punainen chili
2 rkl ruokaöljyä

Kastike:

1 sitruunaruoho
3 kaffirlimelehteä/ 3 indonesian laakerinlehteä (daun salam)/ 1 laakerinlehti
4 kokonaista neilikkaa
hyvä määrä raastettua muskottipähkinää
5 dl kanalientä

5 rkl ketjap manis-kastiketta

(tarvittaessa sambal oelek-chilikastiketta maustamiseen)

Tarjoiluun riisiä, pikkelöityä sipulia, pikkelöityä kurkkua

Laita kana, ketjap manis, limemehu ja suola kulhoon ja sekoita jotta kana saa siitä marinadin joka puolelle. Laita jääkaappiin odottamaan.

Maustetahnaa varten pilko sipulit hieman pienemmiksi ja laita joko blenderiin tai astiaan jossa voit käyttää sauvasekoitinta. Lisää inkivääri ja galangal - jos käytät juuria, raasta tai pilko ne pienemmiksi. Paloittele mukaan tomaatti ja chili, joko siementen kanssa tai ilman. Surrauta sileäksi ja lisää vähitellen ruokaöljy. 

Ota kastikkeen ainekset jo esiin.

Kuumenna öljyä pannulla tai kattilassa. Ota kana kaapista ja ruskista molemmilta puolilta. Marinadia ei tarvitse säästää. Siirrä kanat lautaselle odottamaan. 

Lisää pannulle maustetahna ja kuumenna keskilämmöllä ainakin 5 minuuttia että seos lämpiää kunnolla. 

Lisää kana, sitruunaruoho, kaffirlimelehdet (tai laakerinlehti), neilikat ja muskottipähkinää. Sekoita ja lisää lopuksi kanaliemi ja ketjap manis-kastike. 

Hauduttele noin 35 minuuttia ilman kantta. Maista ja mausta tarvittaessa lisäämällä ketjap manisia, limemehua, suolaa ja/tai chilikastiketta (sambal oelek).

Tarjoa riisin ja höyrytettyjen kasvisten sekä pikkelöityjen kasvisten kanssa.

Ja vielä ylhäältä. 

Smörrebröd (Euro 2024)

Voileivät ovat ihania! Ne ovat käytännöllisiä ja näppäriä, täynnä makua. Vanhanajan keittokirjoissa on hienoja reseptejä voileivistä, joihin tulee keitettyjä perunoita, kalaa remoulade-kastikkeella, maksapasteijoita liemihyytelön kera, tai vaikkapa poronpaistia ja munakokkelia. Voileipäteemaan käy myös tanskalaisten smörrebröd. Se on perinteinen avoin voileipä joka useimmiten koostuu ruisleivästä ja useista, runsaista leivänpäällisistä, kuten lihaleikkeleistä, kalatuotteista, juustoista, erilaisista levitteistä ja koristeista. Jotkin leipäyhdistelmät ovat perinteekkäämpiä kuin toiset, kuten silli tai katkaravut kanamunan kanssa, tai tartar ja kananmunan keltuainen.

Minä tein leipiä kolmella, aika perinteisellä yhdistelmällä. Meillä testattiin silli- paahtopaisti- ja lohiversiot. Testaajat tykkäsivät ja nyökyttelivät hyväksyntää. 

Tätä kirjoitettaessa EM-kisat ovat edenneet pudotuspeleihin, ja harmillisesti Tanska tippui eilisiltaisessa ottelussa pois. 

Tanskalainen sillivoileipä

Smørrebrød

1. Sillivoileipä

Ruisleipää

Säilötty punajuuri, ranskankermaa, sinappia

Silliä

Tuoretta kurkkua

Ituja tai versoja

Keitettyä kananmunaa

Kapriksia

Tilliä

Punasipulia

Pilko punajuuri astiaan ja lusikoi mukaan ruokalusikallinen ranskankermaa ja teelusikallinen sinappia. Surrauta sauvasekottimella tasaiseksi tahnaksi. Minulla tämä tuli hieman liian veteläksi - olisin toivonut tahnamaisempaa koostumusta.

Viipaloi tai hienonna sipuli silpuksi. Viipaloi kananmuna. Viipaloi kurkku ohuiksi siivuiksi.

Voitele ruisleipä voilla ja lusikoi päälle punajuuritahnaa. 

Asettele päälle vuorotellen kanamunasiivuja ja silliä. Laita päälle kurkkuviipaleita, sipulisilppua ja ituja. Koristele kapriksilla ja tillillä.

2. Paahtopaistileipä

Ruisleipää

Paahtopaistileikkelettä/naudanpaistia/suolalihaa

Maustekurkkua

Punasipulia

Piparjuurta ja vähän ranskankermaa/smetanaa

Viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Palastele/viipaloi maustekurkut. Raasta vähän piparjuurta ja sekoita ranskankerman kanssa.

Voitele leivät voilla. Laita päälle paahtopaisia, viipaloidut kurkut ja punasipulia. 

Laita leipien keskellä vähän piparjuuritahnaa. Vaihtoehtoisesti voit voidella leipiä kevyesti piparjuuritahnalla - piparjuuri on voimakasta!

3. Lohileipä

Ruisleipää

Majoneesia

Kylmäsavulohta

Tuoretta kurkkua

Sitruuna

Kevätsipulia/ruohosipulia/tilliä

Voitele leivät majoneesilla.

Leikkaa kurkku ja sitruuna ohuiksi siivuiksi.

Asettele leivälle kurkkua ja lohisiivuja. Lisää ohut sitruunasiivu ja koristele sipulilla. 

Silliä, lohta ja naudanpaistia

Espanjalaista kanaa ja riisiä (Euro 2024)

Etsiessäni espanjalaista ruokareseptiä löysin tällaisen kätevän yhden padan hässäkän. Hässäkkä on meillä tarkoittanut sitä kun kaikki laitetaan yhteen ja siitä muodostuu hyvä ruoka ilman että tarvitsee käyttää montaa kattilaa tai pataa, tai tehdä montaa erikoista vaihetta. Siis espanjalainen kanahässäkkä. 

Meillä on monta syöjää ja ennen ateriaa näytti että on extrasyöjiä, koska on kesä ja loma, ja sekä lapset ja lasten kaverit tulee ja menee. Tuplasin kanan määrän, mutta pidin riisin suht maltillisena, ja silti ruoasta jäi toiseksikin ateriaksi. Tosin meillä ollaankin nk. pienisyömäisiä.

Tässä ruoassa on hyvät maut ja ne ovat aika hyvin tasapainossa, eli ruoka maistuu eikä ole liian tulista nuoremmalle väelle. Kasviksia ei ole, joten se puoli täytyy hoitaa erikseen lisukkeena.

Espanjalainen yhden padan kana

Espanjalaista kanaa ja riisiä

Ainakin viidelle

2 pkt kananpaistileikettä, n. 400-450 g/pkt

4 rkl ruokaöljyä

2 1/2 dl (250 g) riisiä 

7 dl kanalientä

1 sitruuna

Mausteseos:

2 tl savustettua paprikajauhetta

2 tl tavallista paprikajauhetta

2 tl valkosipulijauhetta

1,5 tl suolaa

2 tl jeeraa eli juustokuminaa

1 tl chilijauhetta

2 tl jauhettua korianteria

1/2 tl tomaattiyrttiseosta (Pirkka)

Tuoretta persiljaa tai korianteria koristeluun 

Tee ensin mausteseos yhdistämällä aineet yhteen. 

Laita kana kulhoon, leikkaa pienemmiksi paloiksi tarvittaessa. Lisää ruokaöljy ja puolet mausteseoksesta. Hiero mausteet huolella kanapaloihin.

Ota iso paistinpannu, kaada siihen öljyä pari ruokalusikallista ja kuumenna. Ruskista kanat parissa erässä 2-3 min/puoli ja siirrä lautaselle odottamaan. Kanat eivät ole vielä täysin kypsiä tässä vaiheessa.

Lisää pannulle riisi, kanaliemi ja loput mausteseoksesta. Lisää myös puolikkaan sitruunan mehu - säästä toinen puoli sitruunasta koristeluun. Sekoita hyvin. 

Lisää kanat pannulle riisin päälle. Peitä kannella ja anna kiehuskella 20-25 minuuttia, kunnes neste on imeytynyt ja riisi kypsää. 

Leikkaa sitruuna ohuiksi viipaleiksi. Koristele, ja lisää persilja/korianterisilppua päälle. 

Ota ja nauti!

Ja vielä toisesta kuvakulmasta!

 

Kiivihillo (AU/NZ 2023))

Heipä hei ja hyvää päivää mökiltä kännykän kautta. Long time, no see. Näemmä joka vuotinen jonkinmoinen ruokapostaus tulee aina näin heinäkuussa. Siihen on syynä naisten mömmöm-jalkapallokisat, jotka tänä vuonna potkitaan toisell' puolen palloa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. 

Näissä kisoissa aikainen lintu nappaa madon eli ottelut ovat hyvin aamu(yö)painotteisia. Käy siis yövuoron tekijöille jos työ antaa seuraamisen periksi. Tänään katselin alkuosan Australia-Irlanti ottelusta ja kuorin samalla kiivejä. Kiivit tuli hilloon jota voi syödä vaikka paahtoleivän tai croissantin kanssa. Vaikka kiivi mielletään käytettäväksi makeisiin ruokiin, voi siitä tehdä myös salsaa, chutneyta, korealaista kastiketta tai lisätä vaikka lammaspiiraisiin.

Kiivit mökillä

Uuden-Seelannin kiivihillo 

1 rasia kiivejä (5 kpl)
1 sitruuna
1 dl vettä
3 dl sokeria

Kuori ja palastele kiivihedelmät kattilaan. Purista sitruunanmehu mukaan ja lisää vesi ja sokeri. Kiehuttele puolisen tuntia välillä sekoittaen. 

Jos haluat, voit survoa tai surauttaa kiivit sauvasekoittimella sileäksi. 

Kaada kahteen puhtaaseen ja kuumaan hillopurkkiin ja sulje. Anna jäähtyä ja nauti vaikka leivän tai lettujen päällä. 

Valkosipuliravut (Russia 2018)

Australia on jotenkin mahtavan rento. Ajatelkaa nyt: MasterChef Australia, BBQ, surffaus, pavlova. Sää on lämmin, ruoka mielenkiintoista, meininki rento. Ei ihme että Tomi Björk muutti Ausseihin. Tässä rento ja todellakin käyttökelpoinen resepti kotikeittiöön: valkosipuliravut. Resepti on Curtis Stonen, joka on minulle tuttu lähinnä MasterChef-sarjasta, mutta on ollut mukana muissakin tv-kokkailuissa.

Jos kaipaat jotain pientä suolaista illanviettosyömistä porukalle, kahden kesken tai ihan vaan omaan herkutteluun, suosittelen tätä. Meille kahdelle riitti 400 g keskikokoisia pakastealtaan katkarapuja oikein hyvin ja söimme niitä parina päivänä, vaikka nämä ovatkin parhaimmillaan juuri pannulta ammennettuna.

Resepti Australian Taste-sivustolta.

Shrimps for toast

Valkosipuliravut
4:lle
20 g voita (tai vähemmän jos katkarapuja on vähän)
1 salottisipuli
1/2 tl chilihiutaleita
1/2 tl fenkolinsiemeniä
1 kg (tuunaa vähemmäksi tarvittaessa)
4 valkosipulin kynttä
1 tl jauhettua paprikaa
1 sitruuna
tuoretta persiljaa
4 palaa hyvää leipää

Silppua sipuli, hienonna valkosipuli. Kuori katkaravut, jos käytät kuorellisia tai sulata ja valuta pakasteravut.

Kuumenna öljy ja voi paistinpannussa. Kun voi on sulanut, lisää silputtu sipuli, chilihiutaleet ja fenkolinsiemenet. Paista ja hämmennä pari minuuttia.

Lisää katkaravut, valkosipuli ja paprikajauhe. Paista toiset pari minuuttia, kunnes katkaravut ovat kypsyneet.
Ota pois liedeltä ja raasta mukaan sitruunan kuori, purista joukkoon sitruunamehua (ruokalusikallinen) ja silppua mukaan persiljaa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai mausteita.
Tarjoile paahdetun leivän kera.

Brauðsúpa - leipäkeitto (Russia 2018)

Start with the square heavy loaf
steamed a whole day in a hot spring
until the coarse rye, sugar, yeast
grow dense as a black hole of bread.
Let it age and dry a little,
then soak the old loaf for a day
in warm water flavored
with raisins and lemon slices.
Boil it until it is thick as molasses.
Pour it in a flat white bowl.
Ladle a good dollop of whipped cream
to melt in its blown belly.
This soup is alive as any animal,
and the yeast and cream and rye
will sing inside you after eating
for a long time.

Näin kirjoitti Bill Holm, minnesotalainen runoilija, kirjailija ja muusikko. Hänen isovanhempansa olivat islantilaisia ja hän vietti osan vuodesta Islannissa. Runossa kuvataan islantilainen leipäkeitto ja ohessa sen resepti. Resepti puolestaan on internetin syövereistä, alunperin vanhasta Helga Sigurdardottirin keittokirjasta Matur & Drykkur. Helga Sigurdardottir oli mm kotitalousoppilaitoksen rehtori ja kirjoitti muutaman keittokirjan 40- ja 50-luvuilla, mitkä vaikuttivat islantilaiseen ruoanlaittoon paljon.

Oheinen leipäkeitto keitetään vanhasta ruisleivästä, joka on ensin pehmennetty vedessä mielellään yön yli. Sen yleisin mauste on sitruunamehu tai -viipaleet ja siihen voi laittaa mitä hilloa nyt sattuu löytymään. Tätä tehdessä ensin epäilin ja mietin että mitähän tästä tulee (lillutettuja ruisleipiä?), mutta keitellessäni sain oivalluksen: eihän tämä paljonkaan eroa suomalaisesta ruispuurosta! Ruis ehtii hieman makeutua, rusinat tuovat täyteläisyyttä ja sitrushedelmät mukavaa mausteisuutta. Ja mikä parasta, tähän saa uppoamaan kuivahtaneet ruisleivät.

Leipänä käytin Vaasan ruispaloja sekä Siiskosen ruisrouheleipää. Lisäksi laitoin ruokalusikallisen appelsiinihilloa sekä raastoin sitruunankuoren mukaan. Oli oikein hyvää!

Ei muutakuin HU! ja keittämään ruisleipäkeittoa.

Ruista ranteeseen

Brauðsúpa
200 g kuivaa ruisleipää
1 l vettä
reilu kourallinen rusinoita tai 4 kuivattua luumua
(1 rkl appelsiinihilloa tai puolukkahilloa)
6 sitruunaviipaletta TAI appelsiinin- tai sitruunankuori TAI kanelitanko
2-3 rkl sokeria

2 dl kuohu- tai vispikermaa

Aloita edellisenä päivänä. Liota kuiva leipä litrassa vettä.
Seuraavana päivänä soseuta leipä ja keitä tunnin verran miedolla lämmöllä. Lisää rusinat, sitruunaviipaleet ja keitä vielä 10 minuuttia
Vatkaa tällä välin kerma vaahdoksi.

Anna keiton hieman jäähtyä ja tarjoa sitten kermavaahdon kanssa.

Tartare de saumon (Euro 2016)

Tätä kirjoitettaessa Pohjois-Irlanti on juuri voittanut Ukrainan ja iltapäivällä Englanti ja Wales pelasivat herkullisen ja historiallisen pelin. Todellista herkkua!
Saimme eiliselle päivälliskutsun ja päätin viedä tervehdyksenä tartare de saumon, eli graavilohta höysteineen. Tässä ei ole mitään erityisiä kikkailuja. Ajatuksena on yhdistää lohta, kananmunaa ja sipulia, perusjuttuja siis, vähän hienommin.

Laitoin kaikki ainekset yhdelle lautaselle lähinnä logistiikan takia, mutta alkuperäisen reseptin mukaan ainekset jaetaan neljälle lautaselle. Vaikka resepti on vain neljälle henkilölle, riitti tästä annoksesta seitsemälle aikuiselle ja kolmelle pienisyömäiselle lapselle kun ruokapöytä notkui muutenkin. Resepti on mukaelma Thomas Kellerin Bouchon-kirjasta.

Tartare de saumon
4:lle alkupalana
4 kananmunaa
300 g graavilohta
1/2 - 1 punasipulia
muutama oksa ruohosipulia
2-4 rkl pieniä kapriksia
suolaa, sitruunamehua
ranskankermaa

Keitä kananmunat koviksi: Laita kananmunat kylmään veteen kattilaan ja laita kiehumaan. Kun vesi kiehuu, keitä munia minuutin verran. Ota pois liedeltä ja anna munien olla kuumassa vedessä kymmenen minuuttia. Sen jälkeen huuhtele kylmällä vedellä ja anna jäähtyä.
Tällä välin silppua graavilohi hyvin hienoksi.
Leikkaa punasipuli pieniksi kuutioiksi. Raasta tai silppua myös kananmunat hienoksi.

Laita graavilohi pyöreäksi keoksi isolle tarjoilulautaselle. Ripottele kananmunat ja sipulisilppu ympärille. Lisää kaprikset ja hienonna päälle ruohosipulia. Mausta suolalla (lohi ei tarvitse ylimääräistä suolaa) ja sitruunamehulla. Tarjoa ranskankerman kanssa.

Alkuperäinen tarjoilutapa Bouchon-kirjassa

Latva-artisokka (Euro 2016)

Kauppareissulta löytyi latva-artisokkia. Yksi pääsi kotiin saakka, sillä mielessä on ollut kokeilla tätäkin kasvista. Ensisijaisesti artisokasta tulee mieleen sen valmistamisen vaikeus; kuinka veitsellä kihnutetaan sydän esiin ja se on sitten se herkku. Muistelen törmänneeni myös toisenlaiseen kokkaamiseen, jossa nautitaan myös artisokan lehdet dippaamalla ne voi-mausteseokseen. Vähän kuin italialaisten bagna cauda.

Koska nyt ei irronnut mehuja väkerryshommiin, leikkelin hieman artisokan lehtien päitä (ne terävät osat pois) ja keitin trimmattua kukintoa suolatussa vedessä noin puoli tuntia, eli sen verran pehmeiksi että lehti lähtee irti helposti.

Sekoitin pehmeään voihin hivenen raastettua valkosipulia ja dippasin lehtiä siihen. Myös bagna cauda (valkosipulia, öljyä, voita, anjovista eli sardellia) tai Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin resepti toimii hyvin. Lopun artisokasta, eli osan lehdistä ja sydämen, jätin huomiselle. Siitä saa hyvän lounaspalasen perunasalaatin ja kananmunan kera. Lehdistä kannattaa syödä, tai oikeammin hampailla kevyesti riiviä se lähinnä varressa kiinni oleva, vaalea osa, sillä muu lehti on sitkeää. Artisokan sydämen päältä pitää ensin rapsutella karva tai parta pois, ennen kuin pääsee käsiksi itse herkkupalaan.

Eli ei niin vaikeaa sittenkään. Ja hyvää: suosittelen kokeilemaan. Kaupan tölkkiartisokat häviävät mennen tullen.

Etelän jäätee

Mietiskelin joskus aikanaan, että millaista mahtaa olla oikea jäätee. Ei sellainen kuin kaupassa myytävät monikansalliset tuotteet, ei edes vähän erikoisemmat, ylellisenoloiset jääteet. Oheisen reseptin löysin Martha Hall Foosen keittokirjasta ja totesin, että tämä on nyt se ainoa oikea. Ei mitään ylimääräisiä makuja, vaan mustaa, makeaa, virkistävää teetä.

Ja niinhän siitä tuli: erinomaista, hentoinen teenmaku taustalla, ei liian makeaa.

Tässä resepti seuraavaa helleaaltoa varten.

Tähän vielä kiikkustuoli ja veranta

Etelän jäätee
6 rkl mustaa teetä, mietoa/keskivahvaa (käytin Nordqvistin Ceylon FOPia)
1,7 dl sokeria
2 sitruunaa
pari mintun oksaa
jääpaloja

Jaa tee kolmeen haudutuspussiin tai suoraan isoon kulhoon. Lisää 2,8 litraa kylmää vettä ja anna hautua puoli tuntia.
Tällä välin yhdistä kattilassa 2,5 dl vettä ja sokeri. Kiehuttele ja hämmennä silloin tällöin kunnes sokeri liukenee.
Poista haudutuspussit kylmästä vedestä tai siivilöi teenpurut pois. Lisää kylmään teehen sokeriliemi. Käytä 1-1 1/2 sitruunan mehu teehen ja loput sitruunasta ohueksi viipaloituna koristeeksi. Tarjoile mintun ja jäiden kera.

Moghrabieh-munakoisokeitto

Nyt kun minulle aukesi uusi mahdollisuus eli kaksi kertaa viikossa lapset ovat aamupäivällä koulussa ja kerhossa, saan viettää kotosalla aikaa ihan rauhassa. Hah, menen kunnon kahville Coffeaan, maleksin sisustuskauppassa, tutustun museoon, kitken rikkaruohot ja laitan pihapläntin uusiksi ja... ja... Aikahan tietty menee kotihommiin, eikä lempikauppoihin yksinkertaisesti ehdi (aukeavat mokomat vasta kymmeneltä), mutta saan tehdä itselleni lounasta.

Ja SE on ihanaa! Saan syödä sinihomejuustoa, pekonia tai vaikka isoäidin makaronivelliä ilman että joku naputtaa asiasta. Mutta en ajatellut tekeväni uppomunia ja pekonia paahtoleivän kera kahdesti viikossa vaikka ne kuinka olisivatkin herkkua. Sinihomejuustoonkin kyllästynee (!) ajan kuluessa. Siispä tulin miettineeksi onko olemassa terveellisiä lohturuokia? Olin jo lähes tullut tulokseen että ei ole, kunnes hoksasin, että onhan olemassa keitot, nuo ihanat, höyryävän kuumat ja ravitsevat keitot. Varsinkin näin talvea kohti mennessä mieltä lämmitää ajatus perinteisestä lihakeitosta, kermaisesta lohikeitosta, maukkaasta kasviskeitosta, linssikeitosta... You name it.

Kokeiluun lähti paahdetusta munakoisosta tehty keitto, sillä minulla on jokin viehtymys munakoisoon; olkoonkin että se on hieman vaikea kasvis jos se sattuu kehittymään kitkeräksi. Siinä on kuitenkin pääsääntöisesti maanläheinen, mukava maku ja sen lisäksi kuva Ottolenghin keittokirjassa oli herkullinen. Tein noin puolikkaan annoksen, josta riitti minulle kolmelle lounaskerralle. Lisänä vaaleaa leipää.

Ja nyt tunnustus. Nimen moghrabieh tarkoittaa suurikokoista kuskusta, jota ei ole tullut vastaan paikallisissa kaupoissa. Korvikkeeksi olisi käynyt myös fregola, jonka italialaisen ruoan ystävät tunnistavat, mutta sitäkään ei ollut saatavilla. Käytin siis tyynesti tavan kuskusta ja oikein hyvältä se näinkin maistui.

Tässä keitto kuten sen valmistin.

Moghrabieh-munakoisokeitto
2-3:lle
3 munakoisoa
1 sipuli
3 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
70 g tomaattipyreetä eli se pieni purkki
2 tomaattia
1/2 l kasvislientä
3 valkosipulin kynttä
1 rkl sokeria
1 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
1 dl kuskusta

Aloita kärväyttämällä munakoisot. Töki munakoisoihin muutamia reikiä terävällä veitsellä joka puolelle ja lämmitä grillivastus 225 C asteeseen. Grillaa munakoisoja 45-60 minuuttia välillä käännellen. Kuori saa kuplia ja mustua kunnolla.
Ota pois uunista ja anna jäähtyä sen verran että saat käsiteltyä munakoisot. Leikkaa kuoreen viilto ja kaavi sisus kulhoon.

Silppua sipuli. Leikkaa tomaatti kuutioiksi.
Lämmitä öljyä kattilassa ja paista sipulia ja juustokuminaa 10 minuuttia. Lisää tomaattipyree, kuutioidut tomaatit ja kasvisliemi. Rusenna valkosipulin kynnet littanaksi ja lisää keittoon. Mausta sokerilla, sitruunamehulla, suolalla ja ripauksella mustapippuria.
Anna kiehuskella 20 minuuttia.

Tällä välin laita kuskus kulhoon ja kaada päälle 1 dl kiehuvaa vettä. Anna turvota 10 minuuttia. Pöyhi haarukalla ryynit irti toisistaan.

Lisää paahdettu munakoiso keittoon, jätä hieman koristeluun. Surrauta sauvasekoittimella sileäksi ja maista onko mausteet kohdallaan.

Tarjoa kuumana ja ripottele päälle loput munakoisot sekä kuskusta.

 

Vihreä kuskus ja päärynät valkoviinissä - blogaanit koolla

Lauantai-iltana elokuun kuu möllötti suurena taivaalla. Maha oli todellakin täynnä ja mieli tyytyväinen. Tulimme elämäni ensimmäisestä blogaanimiitistä Campasimpukan keittiöstä. Meitä oli taiteilijoita ja ruokataiteilijoita, kaikki hyvin nälkäisiä. Ja ruokaahan riitti!


Meidän keittiö osallistui tekemällä vihreää kuskusta ja päärynöitä valkoviinissä. Ohjeet ovat Ottolenghin perua.

Iso kiitos Campasimpukalle miitin järjestämisestä ja ihana oli tavata uusia ihmisiä! Mukana menossa oli Campakeittiön lisäksi Kivistön naiset, kaunis masutoaitemu, Mallaspulla, Minimibudjetin Ansku, SoulKitchen sekä Soppaa ja silmukoita.

Vihreä kuskus
16:lle nälkäiselle
n. 500 g kuskusta
6 dl kasvislientä
4 salottisipulia
4 rkl öljyä
1 tl suolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
300 g pistaasipähkinöitä, suolaamattomia
2 vihreää chiliä
120 g rucolaa

Yrttitahna
kourallinen persiljaa
hiukan korianteria
puntti rakuunaa
puoli punttia tilliä
kourallinen minttua
ainakin 1 dl oliiviöljyä, mieluusti 2-3 dl

Kiehauta kasvisliemi. Laita kuskus laakeaan kulhoon ja kaada päälle kasvisliemi. Anna vetäytyä 10 minuuttia.
Sillä välin viipaloi sipulit ohuiksi renkaiksi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista sipulit kullanruskeiksi ja pehmeiksi. Lisää suola ja juustokumina ja sekoita hyvin. Anna jäähtyä.
Poista pistaasit kuoristaan ja rouhi pähkinät. Viipaloi tai silppua chilit.
Laita yrttitahnan ainekset yhteen ja surrauta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa sileäksi. Sekoita tahna kuskusin joukkoon.
Lisää paistetut sipulit, rouhitut pistaasit, silputtu chili ja rucola. Sekoita kevyesti.

Päärynät valkoviinissä
16:lle 
16 päärynää
1 1/2-2 l valkoviiniä
1 sitruuna
500 g sokeria
50 kpl kokonaisia vihreitä kardemumman palkoja
1/2 tl sahramia eli se pieni sahramipussi
ripaus suolaa 

Tarjoiluun maustamatonta jogurttia


Kuori päärynät ja puolita ne. Kaada viini isoon kattilaan ja puserra mukaan sitruunan mehu. Lisää sokeri. Murskaa hieman kardemumman palkoja ja heitä mukaan kattilaan. Sekoita mukaan myös sahrami ja suola. Kuumenna kiehuvaksi.
Lisää päärynät. Niiden tulisi olla liemen peitossa - lisää tarvittaessa vettä. Kiehuttele 15-25 minuuttia, jotta päärynät pehmenevät. Kääntele välillä.
Ota päärynät pois liemestä ja siivilöi liemi. Keitä lientä kokoon, jotta saat paksuhkoa siirappia. Kaada päärynöiden päälle. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Tarjoa maustamattoman jogurtin kanssa.


 ...ja loppuun muutama ruokakuva...

Valmiina miittiin

Campasimpukan ihanat tapakset

Kreolipottusalaatti

Nannan tomaattisipulisalaatti

Haukiburgereita tulossa

Vitello tonnato

Kivistön upeat canelet

Mallaspullan limetahnajuustokakku - nam!

Hunajameloni-daiquiri

Ei helteitä. Minimaalista auringonpaistetta. Kylmät järvivedet. Jäi grillaus ja talviturkin heitto. Jonkin verran tuli grillattua makkaraa ja hodarit.

Eikun ei, ei kesä riipu säästä. On ollut hyvä kesä: perheen kanssa käytiin siellä ja täällä, tavattiin sukulaisia ja ystäviä. Geokätköiltiin. Touhuttiin. Tehtiin arkihommia ja vuosihuoltoa. Löhöttiin. Pelattiin. Ulkoiltiin.

Elettiin kesää.

Laitoin tämän reseptin mieleen, kun odottelin hellepäiviä. Niitä ei tullut, joten tein tätä ajatuksissani viime vuoden hellepäivät. Kuvakin on otettu sateessa. Se joka omistaa tehosekoittimen, voi jättää pakastusvaiheen väliin ja rymistellä juoman valmiiksi jään kera. Mulla ei sellaista ole (vielä) niin käytin pakastinta. Eikä pidä säikähtää basilikaa, se on tässä se juttu ja käy hunajamelonin kanssa oikein hyvin.
Millä rommin voi korvata? Spritellä? Inkiväärilimsalla? Any ideas?

Hunajameloni-daiquiri (Marha Hall Foosen kirjasta Screen Doors and Sweet Tea)
Kolmelle
1/2 hunajameloni
1/2 dl sokeria
1 1/2 dl vettä
2 tl sitruunamehua
muutama lehti tuoretta minttua
muutama lehti tuoretta basilikaa
1 1/2 dl vaaleaa rommia

Poista hunajamelonista siemenet, kuori ja paloittele. Laita melonin palat kulhoon sokerin, veden ja sitruunamehun kanssa. Silppua joukkoon minttu ja basilika ja sekoita. Laita ensin jääkaappiin tunniksi maustumaan, sitten pakkaseen 30-60 minuutiksi, jotta meloni tulee kohmeiseksi.

Viilennä kolme pitkää lasia jääkaapissa. Yhdistä jäinen meloni liemineen ja rommi ja surrauta tasaiseksi.

Kylmä kirsikkakeitto

Oi iloa! Kirsikkapuumme antoi ruhtinaallisen sadon tänä vuonna, vaikka pelkäsin pahinta viileän kesän takia. Pari vuotta sitten tein kirsikoista piirakan: kirsikoita ja ranskankermaa peruspiirakkapohjalla. Tämä oli selkeästi parempi vaihtoehto kuin kokeilemani clafoutis. Ei iskenyt ollenkaan tai sitten en vain osannut tehdä sitä. Hah, sitäkin sattuu ;-)

Viime vuosi oli kirsikkapuun lepovuosi, mutta tämän vuoden pääsadosta keittelin hilloa muutaman purkin. Jälkisadolle piti keksiä jotain ja silmiin osui Maku-lehden resepti kylmä kirsikkakeitto. Tämän reseptin juuret lienevät Unkarissa; siellä syödään meggyleves-nimistä keittoa, joka on tehty hapankirsikoista ja smetanasta. Tein hiukan muutoksia reseptiin ja muunmuassa käytin makean siiderin sijasta kuohuviiniä, sillä sellaista harvinaisuutta meiltä löytyi. Näin jälkikäteen olisi kyllä pitänyt lisätä reilusti sokeria mukaan, sillä viini oli hyvin kuivaa ja antoi keittoon aika tuhdin ja ytimekkään maun. Keitto oli kuitenkin hyvää ja hienostunuttakin.

Kylmä kirsikkakeitto
6-8 hlölle
7 dl kirsikoita
3 dl kuohuviiniä
1 dl vettä
1/2 dl sokeria
tujaus jauhettua kanelia
1/2 dl sitruunamehua
3-4 dl vispikermaa
1-2 rkl tomusokeria

Poista kirsikoista kivet.
Laita kattilaan kirsikat, kuohuviini, vesi, sokeri ja kaneli ja keitä kirsikat pehmeiksi, noin vartin verran. Ota pois liedeltä ja mausta sitruunamehulla. Anna jäähtyä ja surrauta sauvasekoittimella sileäksi. viilennä jääkaapissa kylmäksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta tomusokerilla. Sekoita puolet kermavaahdosta kirsikkakeittoon. Annostele lautasille ja koristele lopulla kermavaahdolla.

Kaksi luumu-cobbleria

Luumuja saa kaupasta nyt aika hyvin. Ostin ison pussillisen lähinnä tuoresyömismielessä ja ajattelin tehdä hilloa lopuista, jos luumuja jää. Ei jäänyt.

Ensimmäinen satsi kohtasi äkillisen jälkiruokatarpeen ja niin syntyi keittiössä nopea ja helppo cobbler. Cobbler on lähtöisin jostain tuolta Yhdysvaltain etelävaltioista, jos oikein olen ymmärtänyt, ja samaa sukua on myös crumble. Ohjeen löysin BBC Good Food-sivuilta. Paistos oli helppo ja siitä tuli pehmeän muffinssimainen. Oikein hyvää. Söimme tätä vaniljajäätelön kera.

Cobbler - se mitä oli jäljellä kun otin kameran esiin

Luumu cobbler 1
750 g luumuja
2 rkl sokeria luumuille
1 tl kanelia
1 1/2 dl vehnäjauhoja
50 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1/2 dl maitoa

Laita uuni lämpiämään 160 C asteeseen.
Poista luumuista kivet ja pilko lohkoiksi. Laita luumut uunivuokaan ja ripottele päälle sokeria ja kanelia.

Murustele voi ja vehnäjauhot keskenään ja lisää sitten sokeri, kananmuna ja maito. Sekoita juuri ja juuri sekaisin.
Laita taikinaa lusikalla luumujen päälle ja paista uunissa 25-30 minuuttia, kunnes paistos on saanut kauniin ruskean, rapsakan pinnan.

*****
Toisen cobblerin tein eilen ja ohjeen otin Martha Hall Foosen kirjasta Screen Doors and Sweet Tea, jossa aineksina oli käytetty mustikoita. Etelän mustikkakukko siis. Tätä tehdessä vähensin sokerin määrää taikinassa, mutta laitoin kuitenkin ohjeen mukaisen kerroksen sokeria kuorrutteseen. Tuntui hurjalta, mutta näin jälkikäteen laittaisin vielä vähemmän sokeria taikinaan ja vähentäisin hieman myös kuorrutteesta. Mutta ei liikaa, sillä kuorrutteesta tulee rapeutta paistoksen päälle ja se on "se juttu" tässä reseptissä. 

Luumu-cobbler 2
1,2 kg luumuja
1 rkl sitruunamehua
voita
tujaus kanelia

Taikina:
4 1/2 dl venhäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
1 1/2 dl sokeria2 tl vaniljasokeria
2 1/2 dl maitoa

Kuorrutteeseen:
1 1/2 dl sokeria
2 rkl maissitärkkelystä (eli Maizenaa)
4 dl kiehuvaa vettä

Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Poista luumuista kivet ja leikkaa lohkoiksi.
Laita luumut uunivuokaan ja ripottele päälle kanelia ja voinokareita.
Yhdistä taikinan ainekset kulhossa ja kaada luumujen päälle. Sekoita kuorrutetta varten sokeri ja maissitärkkelys ja ripottele tasaisesti taikinan päälle. Kaada kiehuvaa vettä varovaisesti ja tasaisesti paistoksen päälle ja laita uuniin. Paista tunnin verran tai kunnes paistos on saanut kullanruskean sokerikuorrutteen. Tarjoa lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Tämän kanssa oli vaniljakastiketta.

Katkarapucocktail

Juhlien klassikko, fiini asustus, elegantti ympäristö, hauskaa seuraa. Katkarapucocktail pääsi tällä kertaa pihapartyihin; grillattiin hyvässä seurassa. Lapset hyppivät sydämensä kyllyydestä trampoliinilla, aikuiset nauttivat jutustelusta ja kaikki saivat hyvää ruokaa.

Katkarapucoctail
400 g pakastekatkarapuja (ihan peruskuorittuja)
5 rkl majoneesia
5 rkl tomaattipyreetä/hätätilassa ketsuppia
2 tl worcestershirekastiketta
2 tl raastettua piparjuurta
pieni tujaus tabascoa
sitruunamehua
suolaa ja pippuria
jauhettua paprikaa
ruohosipulia


Sulata pakastekatkaravut pakkauksen ohjeen mukaan.
Sekoita majoneesi, tomaattipyree ja worcestershirekastike yhteen. Raasta mukaan piparjuurta. Mausta tabascolla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Maistele välillä. Silppua mukaan ja koristeeksi ruohosipulia, ripottele päälle paprikaa.

Potage velouté aux champignons - herkkusienikeitto

Sienet ovat mun suosikkeja. Ei väliä missä muodossa ne tarjoillaan, olen yleisesti ottaen innostunut. Lapsuudessani keväisin mentiin etsimään korvasieniä, syksyisin isä teki suolasieniä ja äiti sienilihapullia. Kanttarelleista tehtiin kastiketta.

Koska muu perhe ei ole niin innostuneita sienistä kuin minä, tein tämän suurustetun herkkusienikeiton ja vein sen muina miehinä mukanani iltamenoni nyyttäripöytään. Tein ohjetta isomman kattilallisen niinpä sain lopun keiton kotiin ja hyvällä halulla lurpsin seuraavana päivänä lounaaksi. Maku vain parani.

Alkuperäisessä ohjeessa herkkusienten kannat kiehutettiin ja siivilöitiin, jotta niistä saatiin maku. Pihiys... eikun säästäväisyys iski, joten käytin sienet kantoineen ja lakkineen.

Hauskaa, että kokatessa oppii myös kieliä: potage=keitto, velouté=kermainen, samettinen.

Suurustettu herkkusienikeitto
1/2 sipulia
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 l liha/kasvislientä
pari persiljanoksaa
1/2 laakerinlehti
ripaus kuivattua timjamia
500 g tuoreita herkkusieniä
kasvisöljyä
suolaa
1 tl sitruunamehua

Suurustamiseen:
2 kananmunan keltuaista
2 dl ruokakermaa
nokare voita (ruokalusikallinen)

Siisti herkkusienet, poista kuivahtaneet kohdat. Irrota kannat ja laita erilleen. Silppua lakit sekä sipuli valmiiksi. Kuumenna liha- tai kasvisliemi kiehuvaksi.
Kuullota sipulisilppua voissa, jotta se pehmenee. Sekoita joukkoon jauhot ja paahda kolmisen minuuttia. Älä ruskista. Kaada mukaan kiehuva liha- tai kasvisliemi ja vatkaa tasaiseksi. Lisää joukkoon herkkusienten kannat. Keittele 20 minuuttia tai kauemmin.
Jos haluat, voit tässä vaiheessa siivilöidä keiton.
Ota esiin toinen kattila ja kuumenna vähän öljyä. Lisää herkkusienten lakit, suolaa ja sitruunamehu. Paista keskilämmöllä 5 minuuttia.
Kaada sitten herkkusienet peruskeittoon. Keitä 10 minuuttia.

Suurustaminen: vatkaa kulhossa keltuaiset ja kerma sekaisin. Jatka vatkaamista ja lisää 2 dl keittoa ohuena nauhana suuruksen joukkoon, ja vähitellen koko keitto. Kaada suurustettu keitto takaisin kattilaan ja kuumenna pari minuuttia, jotta keltuaiset ehtivät saostaa keiton. Älä kiehuta.

Vatkaa lopuksi joukkoon nokare voita. Koristele persiljalla ja kirvelillä.

Pääsiäispesät ja karitsaa mechoui

Tänä pääsiäisenä värkkäilin tällaisia hassuja pääsiäispesiä. Minusta ne näyttivät söpöiltä, suorastaan syötävän söpöiltä! Suklaaherkkujen lisäksi söimme määkijää.

Kerrankin, siis kerrankin, lampaan paistaminen onnistui! Mielessä oli vielä sitkeät muistikuvat edellisestä lampaasta, joka kuivui käntyksi, vaikka luin Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin kirjoituksen, vaikka noudatin Nannan ohjetta. Tämänkertainen yritys kuitenkin palkittiin, liha onnistui loistavasti. Tämä johtunee kolmesta seikasta. Olin nöyrää kokkia ja

1. ostin karitsaa, en lammasta;
2. sulatin pakastamani lihan rauhassa;
3. kypsensin kauan leppoisassa lämmössä.

Karitsasta tuli maukasta ja mausteet olivat tasapainossa. Keittelin valuneen liemen hieman kokoon ja ajattelin lisätä kermaa. Sitä en kuitenkaan tehnyt sillä liemi oli niin hyvää. Suurustin siis Maizenalla. Lisänä söimme uunissa paahdettua porkkanaa ja palsternakkaa sekä hasselbackan perunoita.

Ohje on alunperin marokkolainen ja tarkoitettu vuohelle tai lampaalle. Maaseudulla lihan paistamiseen saatetaan käyttää maakuoppaa tai syvää saviuunia, jonne liha lasketaan kypsymään kokonaisena (mechoui). Kotioloissa sähköuuni hoitaa homman, kunhan astia suljetaan tiiviisti. Jos käytät savipataa liota pata ensin vedessä 20 min ja paista lihaa 170 C asteessa kolmen tunnin ajan.

Kumpi olikaan mun pesä..?

Pääsiäispesät
n. 12 kpl
200 g suklaata
pieni nokare voita
100 g shredded wheat-muroja, tai muita muroja
100 g pieniä suklaamunia
 
Jos käytät shredded wheat-muroja, riko tai rouhi ne.
Sulata suklaa ja voi kattilassa. Sekoita tasaiseksi ja siirrä pois liedeltä. Kaada murot suklaan joukkoon ja sekoita. Laita suklaaseosta muffinssivuokiin ja tee teelusikalla keskelle pieni pesä. Aseta keskelle suklaamunia ja anna jähmettyä viileässä.


*****

Karitsaa mechoui
1,6 kg karitsan paisti, luuton
4 valkosipulia
1/2 rkl korianterin siemeniä
1 rkl merisuolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
1 tl jauhettua paprikaa
1 rkl vaaleaa vaaleaa siirappia
1/2 - 1 rkl sitruunamehua
2 rkl tai loraus kasvisöljyä

 Laita valkosipulit, korianterin siemenet ja merisuola mortteliin ja hiero tahnaksi. Lisää loput ainekset ja sekoita.
Viillä lihaan pieniä viiltoja ja hiero mausteseos joka puolelle lihaa. Anna marinoitua kaksi tuntia tai yön yli. Laita liha paistoastiaan, lisää 1,2 dl vettä ja sulje astia. Itse peitin astian foliolla ja laitoin kannen päälle, sillä mun uunivuokani päästää hieman paistohöyryjä kannen välistä.
Laita astia kylmään uuniin ja laita uuni lämpiämään 130 C asteeseen. Anna paistua neljä tuntia.

Ota liha tarjoilulautaselle ja leikkaa. Kaada tai siivilöi kastike kattilaan ja kiehuttele kokoon. Tarkista mausteet. Suurusta Maizenalla.

Oho, ateria tuli syötyä muttei kuvattua, mutta kastikekulhosta on kuva!

Nieriää

Tästä piti tulla oikean valkoviinikastikkeen postaus. Ei tullut. Kastike nimittäin juoksettui, sillä en malttanut lisätä voita tipottain vaan päivällispaineessa (lue: kiireessä) aloittelin ruokalusikallisilla. Enkä varmaan vatkannut tarpeeksi reippaasti. Lykkään siis kastikkeen postausta seuraavaan kertaan kun kastike onnistuu. Hiontaa, hiontaa, ja sitä malttia.

Mutta itse kala onnistui hyvin. Nieriä eli rautu onkin uusi tuttavuus. Se on lohikala, joka on todella maukas. Liha on punertavaa ja jonkin verran rasvaista. Maustoin nieriän suolalla, sitruunapippurilla, tuoreella tillillä ja sitruunaviipaleilla. Viilsin kylkiin viillot ja laitoin niihinkin sitruunaviipaleiden puolikkaat. Tarvitsin kastikkeeseen kalan muhitusliemen, joten kaadoin pellille pari desiä valkoviiniä ja muutaman nokareen voita.

Nam!

Kokonainen nieriä uunissa
1,3 kg nieriä
suolaa,
sitruunapippuria
tuoretta tilliä
1 sitruuna
voita
2 dl valkoviiniä

Mausta kala sisältä suolalla, pippurilla ja tillillä. Viillä kalan kylkeen viillot ja laita niihin sitruunaviipaleiden puolikkaat. Loput sitruunaviipaleet voi laittaa kalan sisään. Laita muutama voinokare kalan sisään ja muutama kalan päälle. Kaada mukaan valkoviini. Paista uunissa 200 C asteessa puoli tuntia (ja meillä hautui sen jälkeen lähes puoli tuntia lisää 150 C asteessa).

Cocktaileja, mocktaileja

Kesäisestä hampurilais-postauksesta jäi kytemään drinkit. Kuvittelin, kuinka Hemingway siemaili daiquireja hampurilaisensa seuraksi ja muistelin elokuvaa, jossa Miami Vicen Sonny Crockett kävi testaamassa kuubalaiset mojitot paikan päällä Kuubassa. Mikä sen parempaa, siinähän on minttua! Etsin netistä tietoa ja löysin samalla cocktailin nimeltä Brooklynite, hienostunutta tavaraa New Yorkista. Sekin kokeilulistalle.

Eli rommia hankkimaan ja tekemään.

Mielikuvat kuitenkin lahjakkaasti karisivat, kun mikään ei onnistunutkaan. Drinkit maistuivat ällöttäviltä, Hemingway olisi saanut kirjoitusjumin ja Crockett kakonut. Epäonnistumisen syyksi pähkäilin käyttämäni soodan. Spritellä tulee toki parempaa, muttei se oikeaa ole ja sokerinmäärä lisääntyy siitä huimasti, vissyssä puolestaan on liikaa suoloja. Oikeanlaisen soodaveden löytyminen siis jäi seuraavaan kertaan, joka ehkä tapahtunee sitten parin vuoden (lue: joskus) kuluttua - sen verran hämäläisyyttä minuun on tarttunut lapsuudesta.

Mutta, mitä jäi käteen, tai drinkkilasiin? Kokeilin myös paria mocktailia eli cocktaileja ilman alkoholia. Virgin strawberry daiquiri ja honey limenade olivat mielestäni hyviä ja onnistuivat erinomaisesti. Kesäisiä ja kevyitä. Näitä voisi tarjota muillekin!

En tähän laita mojiton reseptiä, sillä siitä löytyy monenmoista variaatiota (eikä kuvaakaan tullut napattua), mutta muut, olkaa hyvä!

Brooklynite

Brooklynite-cocktail
2 annosta
2 tl hunajaa
2 tl kuumaa vettä
120 ml rommia
2 rkl limemehua
(limen kuorta koristeluun)

Yhdistä ensin hunaja ja kuuma vesi shakerissa, lisää rommi ja limemehu sekä jäätä. Ravista voimakkaasti ja valuta cocktaillasiin. Koristele limen kuorella.

Hunajainen limenaati

Honey limenade
7 rkl hunajaa
45 ml limemehua (2 limen mehut)
Soodaa /sprite
(Lime koristeluun)

Täytä pitkä lasi jäillä. 

Sekoita hunaja ja limemehu shakerissa kunnes hunaja liukenee. Lisää jäitä ja ravista. Valuta lasiin ja täytä soodalla. Koristele limen lohkoilla.

Kesä lasissa - virgin strawberry daiquiri

Virgin Strawberry Daiquiri
12 mansikkaa
1/2 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
Spriteä
(jäitä)

Perkaa ja lohko mansikat. Laita mansikat, sokeri, sitruunamehu ja pari jääkuutiota tehosekoittimeen ja surrauta sileäksi. Lisää hieman Spriteä ja sekoita.
Jos teet sauvasekoittimella, jätä jäät pois.

Mobilen osterit ja au naturel

Jeah, lähikauppamme avattiin torstaina rempan jäljiltä ja hyvältä näyttää! Olen käynyt "Länskärissä" jo 13 vuotta, joten muistan sen edellisenkin remontin. Paljon on muuttunut siinä ajassa. Nyt näyttää ihastuttavalta, tykkään! Länsiväylä on ollut monipuolinen kauppa ja sieltä saa mm. ostereita silloin tällöin. Kun niitä viime kerralla, ennen remppaa oli palvelutiskillä, ajattelin, että seuraavalla kerralla ostan ja kokeilen. Avajaispäivänä niitä oli, joten rohkenin niitä kaksi ostaa.

Arvasin, että puoliso suhtautuu epäillen, enkä edes harkinnut ehdottavani maistiaisiksi vanhimmalle lapselle ("äiti, oikeesti"), joten tämä oli selkeästi mun juttu. Kokeilu ja itsensä ylittäminen eräällä tapaa.

Odotin, että puoliso tulee töistä, jos vaikka saan jonkin ihme yliherkkyysreaktion - ei sitä koskaan tiedä. Tein päivällä jo eesivalmisteluja eli maustevoiseoksen valmiiksi. Kun lapset rauhoittuvat nukkumaan kävin töihin.

Yllättävän paljon voimaa tarvittiin ostereiden aukaisemiseen. Ensin siis voimaa, sitten taitoa. Ensin meinasi usko loppua ja piti katsoa netistä ohjeet. Nirskutin puukolla osterin saranan halki ja pyöräytin (siis nitkutin) osterin ympäri. Taitoa olisi tarvittu että osterin liha olisi pysynyt siistinä klönttinä. Telkussa ja muussa mediassa osterin avaaminen näyttää sujuvan helpommin, oliskohan taidon puutetta ja että nämä olivat isoja ostereita.

Toisen osterin päätin syödä kuten ranskalaiset, raakana sitruunamehun kanssa. Makustelin ja lähinnä maistui merivesi sitruunan lisäksi. Ja ikäänkuin levä. Hyvin merellinen maku siis, ehkä kuitenkin parempaa kuin sinisimpukat. Olisin sitä mieltä, että näitä pitäisi saada ihan tuoreena, suoraan merestä tai satamasta.

Toisen osterin päälle laitoin pari ruokalusikallista maustevoiseosta ja gratinoin uunissa. Ja sepä oli hyvää! Eikä tullut mitään allergioita esille... Tällä ohjeella voisi tarjota vieraillekin, mutta älkää nyt pelästykö, lupaan kysyä ensin jos aion tarjota ostereita.

Ohjeen nimi tulee Alabaman osavaltion Mobilen kaupungista, ihan lähellä on New Orleans ja Louisiana ja muut. Etelän herkkuja siis. Alkuperäinen ohje Saveurin.

Äh, mä ajattelin tähän kirjoittaa osterin avaamisesta, mutta kertokoon vaikka MasterChefin Lotte täällä.

Mobilen osterit
kahdelle osterille
pari kunnon nokaretta voita, sellainen 25 g ehkä
pari rkl persiljaa
puolikas sipuli
valkosipulin kynsi
Parmesania
mausteeksi chilihiutaleita, Tabascoa, Worcestershire-kastiketta, suolaa ja mustapippuria, sitruunan kuorta ja mehua
2 isoa osteria


Anna voin pehmitä huoneenlämmössä jotta voit sekoittaa muut ainekset mukaan. Silppua voin joukkoon persilja, raasta sipuli ja valkosipuli, raasta reippaasti parmesania (kuitenkin niin, että kuorrute pysyy tahnamaisena), mausta chilihiutaleilla, Tabascolla, Worcestershirellä, suolalla ja pippurilla ja raasta mukaan sitruunan kuorta ja lisää ruokalusikallinen sitruunan mehua. Tarkista maku.

Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen. Puhdista ja avaa osterit. Laita avattujen ostereiden päälle ruokalusikallinen tai pari kuorrutetta. Gratinoi ostereita uunissa 5-10 minuuttia. Tarjoile leivän kanssa.