sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hemingway (Rio 2014)

Kultaottelu illalla ja vuorossa Yhdysvallat. Arvatkaapa oliko vaikea valita resepti? Oli. Tuntui, että kaikki perusjutut on käytetty, pizzat, purilaiset ja hodarit. Äyriäisiin suhtaudun varauksella, joten Itärannikon hummeri jää automaattisesti kokeilematta, samoin kreolilaisravut. Ei jälkiruokia: apple pie on jo, brownies, eikä keksitkään innosta. Fine dining-tyyppistä amerikkalaista ruokaa ei kyllä ihan heti tule mieleen.

Ajatuksen kehittelyä, ideoiden heittelyä. Aivoriihi vei elokuviin, baarikulttuuriin, Bostoniin, josta kuitenkin jotain kautta löysin Ernest Hemingwayn. En ole hänen teoksiaan lukenut, joten olikin mielenkiintoista lukea miehen elämänkertaa. Sen lisäksi että hän osasi juoda, hän myös osasi syödä. Koska ostereita ei ole saatavilla, ainakaan helposti, saanen esitellä Hemingwayn suosikkihampurilaisen.


Hemingwayn hampurilainen
Neljälle
500 g naudan jauhelihaa
50 g kinkkua (leikkele)
2 rkl kaprista
1 rkl persiljaa
1 1/2 tl salviaa
1/2 dl Cheddaria
2 rkl hapanta omenaa
2 valkosipulin kynttä
1/2 keltasipulia
1/2 porkkana
1 luumutomaatti
3/4 dl valkoviiniä
1 rkl kurkkusalaattia
1 rkl soijakastiketta
suolaa
mustapippuria
1 kananmuna

Lisäksi: 
hampurilaissämpylöitä
salaattia
tomaattiviipaleita
sipulia
ketsuppia
sinappia
majoneesia

Hienonna leikkelekinkku, kapris, persilja ja salvia. Raasta cheddar-juusto, omena, valkosipulin kynnet, sipuli ja porkkana. Poista tomaatista siemenet ja hienonna. Helpommalla pääsee, jos on valmis tehosekoittimen raastin tai vastaava vekotin, joka pilkkoo ja sekoittaa valmiiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja tee taikinasta neljä noin 170 g pihviä.
Paista lähes kypsäksi, noin 8-10 minuuttia per puoli.
Kokoa hampurilaiset ja nauti.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Chivito (Rio 2014)

Kokeilimme vaihteeksi Uruguayn kansallisvoileipää, chivitoa. Tämä osui mielenkiintoiseen saumaan, sillä teimme tätä ennen hampurilaisia, söimme toisena päivänä tekemämme hampurilaisten jämät ja kolmantena päivänä kävimme lomareissulla ja söimme siellä hampurilaisia. Ei tätä oikein voi viralliseksi hampurilaiseksi sanoa, mutta läheltä liippaa.

Hyvin herkullinen annos silti. Kuvan chivitosta puuttuu paistettu kananmuna; se vaan ei mahtunut ja leuatkin olisivat olleet kovilla. Paistetun kananmunan voi tarvittaessa vaihtaa keitettyyn ja reseptiin lisätä vaikka oliiveja tai kurkkua. Suit yourself. Lihana käytimme naudan lehtipihviä, jotka puoliso käytti grillissä sopivan meheviksi.

 

Chivito
Neljälle
2 punaista paprikaa
tomaattia
pekonia
1-2 sipulia
4 kananmunaa
naudan lehtipihviä
4 sämpylää
palvikinkkua (leikkele, ainakin kaksi siivua/sämpylä)
mozzarellaa
tomaattimajoneesia
salaatinlehtiä

Leikkaa paprikat neljään osaan ja laita leivinpaperin päälle pellille kuori ylöspäin. Paahda paprikoita 200 C asteisessa uunissa, kunnes kuori mustuu. Laita paahtuneet paprikat kulhoon kelmun alle vartiksi. Poista sitten kuori.
Siivuta tomaatti valmiiksi.
Paista pekoni.
Puolita sipulit ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipulit öljyssä, älä anna ruskettua.
Paista kananmunat.
Paista/grillaa lehtipihvit.
Kokoa leivät:
Laita sämpylän puolikkaalle täytteet haluamassasi järjestyksessä, kuitenkin niin, että mozzarella tulee päällimmäiseksi. Käytä leivät grillivastuksen alla, jotta juusto sulaa. Laita toinen puolikas sämpylää päälle.

Cha soba (Rio 2014)

Viehätyin soba-nuudeleiden yksinkertaisuudesta jo ennen kuin näin Anthony Bourdainin Japani-jakson. Soba-nuudelit ovat tattarijauhosta tehtyjä nuudeleita ja käsittääkseni yleisimmin ne syödään kylminä. Ohessa kokeilemani todella yksinkertainen resepti. En uskaltautunut tekemään nuudeleita itse, osin myös ajan puutteen takia, vaan käytin etnisestä kaupasta hankittuja cha soba- eli vihreä tee ja tattarinuudeleita. Tyydyn ihastelemaan mestareita työssään, vaikka Youtubesta näin.


Cha soba-nuudelit
Yhdelle
50 g soba-nuudeleita
1 rkl soijakastiketta
1 rkl miriniä
1 tl japanilaista riisiviinietikkaa
seesaminsiemeniä

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Yleensä keittämisessä menee 5-8 minuuttia. Huuhtele nuudelit kylmässä vedessä. Heitä mukaan loput ainekset - ja valmista tuli! 

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Carac (Rio 2014)

Millaisia ruokia syödään Sveitsissä? Sveitsinleikettä? Juustofondyyta? En halunnut tehdä mitään saksalaistyyppistä, vaan yritin etsiä jotain sveitsiläistä. Silmiin osui carac, suklainen pikkupiiras, jonka sitten väkersin. Ohje oli sopivasti epämääräinen, joten pientä jännitystä oli ilmassa. Sillä mentiin mitä eteen tuli, eikä tätä olisi genevalaiskahvilaan hyväksytty. Mutta ei se mitään, kotikeittiö oli innoissaan; pienin taimenkin oikein hihkui ja maiskutteli. Juuh, on meinaan makia. Vähän mietitytti, että miksi päälle on pitänyt laittaa sokerikuorrutus ja olisiko suklaan pitänyt näin ollen olla vieläkin tummempaa eli karvaampaa. Totesin, että tätä nautitaan vain ja ainoastaan jonkin terveellisen kanssa; lapsille siis maitoa ja mä voin ottaa vahvaa kahvia tätä tasapainottamaan.

Tein tämän 15 cm:n kertakäyttövuokiin. Piirastaikinasta riitti neljään kappaleeseen, kun tein kaulitsin ohueksi. Suklaatäytettä riitti kuitenkin kolmeen piiraaseen ja sokerikuorrutusta kahteen ja puoleen piiraaseen. Suklaatäytettä en tasoittanut riittävästi ja niinpä täytettä pilkisteli sokerikuorrutuksen alta. Suosittelenkin käyttämään 10 cm:n vuokia tai muffinssipeltiä. Ja tasoittamaan suklaatäytteen!


Tummaa suklaata... mmm...
Carac
Taikina:
2 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl mantelijauhoa
100 g voita
1 dl tomusokeria
1 kananmunan keltuainen
1 rkl kylmää vettä 

Täyte:
200 g tummaa suklaata
4 rkl maitoa
4 rkl voita 

Kuorrutus:
2 1/2 dl tomusokeria
2 rkl kylmää vettä
pari tippaa vihreää elitarvikeväriä 

Koristeluun:
Tummaa suklaata

Taikina:
Hiero yhteen vehnäjauho, mantelijauho ja voi, jotta saat murumaisen taikinan. Sekoita joukkoon tomusokeri. Lisää kananmunan keltuainen, kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi ja muotoile siitä pallo. Anna levätä kelmun alla jääkaapissa pari tuntia.
Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Kauli taikina ja laita piirasvuokiin tai muffinssipellille. Paista 15-20 minuuttia, jotta reunat saavat hieman väriä. Anna jäähtyä.
Täyte: 
Paloittele suklaa kattilaan ja lisää maito ja voi. Sulata suklaa keskilämmöllä ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä vartin verran.
Kaada suklaaseosta jäähtyneiden piiraspohjien päälle ja tasoita pinta mahdollisimman hyvin. Laita jääkaappiin kahdeksi tunniksi.
Kuorrutus:
Sekoita ainesosat yhteen. Kaada sokerikuorrutusta piiraiden päälle ja anna jähmettyä huoneenlämmössä tunnin verran.
Koristelu: 
Sulata pieni määrä tummaa suklaata ja tee piiraiden päälle keskelle suklaanappi.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Malfatti (Rio 2014)

Nimihän voisi olla suoraan Tolkienin teoksesta - ihan tulee mieleen Voivalvatti. Tällä ruoalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kyseisen kirjailijan kanssa eikä sienienkään, vaan resepti tulee Italiasta ja tarkoittaa 'huonosti tehtyä' sananmukaisesti. Taikina on niin löysä, että sitä on vaikea muotoilla palloiksi. Malfatti on ikäänkuin raviolin täytettä, jota gnudiksi tai gnocchiksikin kutsutaan. Yksinkertaisimmillaan malfatti voidaan tarjota sulan voin ja parmesanin kanssa, mutta myös tomaattikastikkeessa.

Malfatti

Malfatti
Kuudelle
500 g (pakaste)pinaattia
250 g ricotta-juustoa tai tuorejuustoa
2 kananmunaa
50 g parmesania
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
2-3 rkl korppujauhetta

Tarjoiluun 
100 g voita ja tuoretta salviaa
parmesania

Jos käytät tuoretta pinaattia: Pese pinaatti ja poista kovat varret. Laita pinaatti paistinpannuun ja lämmitä pannu. Paista pinaattia kunnes se pehmenee ja muuttuu tumman vihreäksi massaksi. Valuta siivilässä ja hienonna.
Jos käytät pakastepinaattia: Sulata pinaatti kattilassa ja anna veden kiehua mahdollisimman vähiin. Valuta pinaatti siivilässä.

Sekoita ricotta ja kananmunat haarukalla. Lisää joukkoon parmesan, suola, pippuri, ripaus muskottipähkinää ja korppujauhe. Lisää viimeiseksi pinaatti ja sekoita hyvin.
Ripottele pöydälle reilusti vehnäjauhoja. Ota ruokalusikalla taikinaa, pudota jauhoihin ja pyörittele saksanpähkinän kokoisiksi palloiksi.

Laita suuri kattilallinen vettä kiehumaan, mausta suolalla. Veden tulisi kiehua juuri ja juuri: nopea poreilu rikkoo pyörykät. Pudota pyöryköitä kiehuvaan veteen, muutama kerrallaan. Keitä 3-5 minuuttia, kunnes pyörykät kohoavat pinnalle. Laita keitetyt pyörykät uunivuokaan ja pidä uunissa lämpimänä. 

Kiehauta kattilassa voi ja salvian lehtiä. Kaada pyöryköiden päälle ja tarjoile kuumana parmesanin kanssa.

Sfereet (Rio 2014)

Mä arvoin pitkään algerialaisten reseptien kanssa. En halunnut toista taatelijälkiruokaa ja lopuksi löysin Claudia Rodenin kirjasta löytämääni reseptiin, beignets de paquet eli Algeriassa sfereet. Itse resepti on yksinkertainen ja maku hyvä, mutta lopputuloksesta en voi olla varma, sillä mitään vertailukohtaa minulla ei ole. Ilmeisesti kuitenkin jonkin sortin paistokkaista on kyse, ei kuitenkaan munkeista tai esimerkiksi rapeista tippaleiväntyyppisistä. Pitäisikö siirapin todella valua valmiista sfereetistä vai pitäisikö sen olla imeytynyt? Siirapissa lilluttaminen on kyllä aika "itämaista," onhan mm. baklavassakin oma siirappinsa, jolla paistos valellaan. Toisaalta, sfereetit voidaan jättää ilman siirappia ja syödä vain sokerin ja kanelin kanssa.

Olen siis aika hämmentynyt ja tällaiseen tarvitsisin kyllä neuvoa tai oikean paistokkaan maistiaiseksi. Kommentteja otetaan vastaan (ja maistiaisia)! Ohessa resepti suoraan kirjasta.

Algerialainen sfereet

Sfereet eli beignets de paquet
4 kananmunaa
ripaus suolaa
1 sitruunan raastettu kuori
6 rkl matzo-jauho/korppujauhetta/2-3 jauhettua voileipäkeksiä

Hunajasiirappi:
175 g sokeria
3 1/2 dl vettä
1 1/4 dl vaaleaa siirappia
1/2 dl hunajaa
1/2 sitruunan mehu

Ensimmäiseksi raasta sitruunankuori talteen kulhoon.
Tee siirappi yhdistämällä kaikki ainekset kattilassa ja anna kiehua kevyesti sillä välin kun teet paistokkaat.

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa säästetty, raastettu sitruunan kuori, suola ja keltuaiset. Sekoita keltuaisseos varovasti valkuaisvaahtoon. Ripottele tai siivilöi matzo-jauho/korppujauhot joukkoon ja sekoita.
Kuumenna reilusti öljyä paistinpannussa tai uppopaista kattilassa kukkuraisia ruokalusikallisia taikinaa. Valuta talouspaperin päällä ja upota siirappiin vielä kuumina. Anna imeytyä siirapissa n. kymmenen minuuttia. Tarjoile kuumina tai kylminä.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Poffertjes (Rio 2014)

Hurraa, Hollanti on välierissä! Tässä siis hollantilainen pannukakkuohje. Poffertjes ovat pieniä tattaripannukakkuja, oikeammin lähes pyöreitä pallosia, jotka valmistetaan erityisessä poffertjes-pannussa. Meille jo melkein siunaantui moinen lainaan, mutta hollantilaiset ystävämmeolivat antaneet pannunsa pois muuton yhteydessä. Tämähän ei haittaa, vaan pannukakut voi tehdä myös lettupannussa. Maku on tavallista maanläheisempi tattarijauhoista johtuen eivätkä poffertjes ole niin makeita kuin suomalaiset letut. Minulle tuli mieleen lähinnä englantilaiset crumpetit ja molemmat syödään voin ja tomusokerin kanssa.

Hollannin herkkuja
Poffertjes
2 1/2 dl maitoa
15 g tuoretta hiivaa
2 tl sokeria
2 1/4 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
2 1/2 dl vettä
1 kananmuna
50 g voita
ripaus suolaa

Sulata voi valmiiksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Vatkaa sitten mukaan loput ainekset, lopuksi sulatettu voi.
Peitä kulho leivinliinalla ja jätä kohoamaan puoleksi tunniksi. Lämmitä lettupannu ja paista voissa pullukoiksi. Tarjoile tomusokerin ja voin kera.
Jos omistat poffertjes-pannun, voit annostella taikinaa koloihin vaikka tyhjän ketsuppipullon avulla. Taikina vain pulloon ja paistamaan!

Ranskalaiset juustot (Rio 2014)

Väliaika.
Sitruunakeittiö myöntää nöyränä, että kolme maata, Portugal, Peru ja Nigeria jäävät kokkaamatta ja bloggaamatta. Syynä on kesälomareissu, jonne starttaamme huomenna. Menemme sekä tänne että tänne, kun ovat samassa paikassa. Siellä olemme niin kiireisiä, että kokkaaminen keskittyy lähinnä peruspöperöihin ja valmisbuffettiin. Laitan loput postaukset ajastettuna (tulee sekin kokeiltua), jos vaikka netti tökkii tai muuta vastaavaa. Mutta, 29 maata 32:sta, se on aika hyvin, vai mitä?

Tässä tulee yleistä löpinää sekä opetuksen. Kutsuimme ystäviä kylään ja maistelimme juustoja. Olin aiemmin päivällä käynyt kaupassa ja juustolaarin luona vierähtikin pidempi tovi. Halusin siis tehdä Ranska-postauksen, mutta kokemukseni kyseisen maan juustoista eivät ole olleet kovin hyviä. Lähinnä mua on miellyttänyt Brie, mutta esim. Roquefort on ollut liian tymäkkää mun makuuni. Morbierin, tuhkajuusto ei ilahduttanut ollenkaan ja kittijuustoa en halua edes muistella.

Fromages francais

Mutta halusin silti antaa mahdollisuuden, olihan edellämainituista kokemuksista jo aikaa. Brie oli helppo; luotin etten voi mennä harhaan, vaikka ottaisin erilaista Brietä kuin ennen. Brie Cremiere vaikutti hyvältä, olihan siinä "cremiere" joka kuulosti sopivan kermaiselta (cremier, kermakannu).
Halusin myös sinihomejuustoa, vaikka puoliso sanookin jyrkän EIn sille. Valikoin kaikesta huolimatta Roquefortin. Samoin annoin mahdollisuuden tuhkajuustolle, tällä kertaa kyseessä oli Montboissie. Ajattelin, että puolisoakin pitää ilahduttaa ja niinpä mukaan lähti Rambol Cremeux-yrttituorejuusto sekä Gruyere.

Kaikki juustot olivat hyviä. Montboissien tuhkaraita oli miedompi eikä jättänyt pahaa jälkimakua kielelle. Gruyere oli hyvä perusjuustompi juusto. Brie oli kermaista ja ihanaa. Roquefort Papillon oli suolaista eikä hapanta tai karvasta (tai homeista) makua ollut ollenkaan. Rambolin yrttijuustossa kaikki oli tasapainossa, eikä esim. basilika jyrännyt kuten vähän pelkäsin.

Juustojen kanssa oli keksejä, pähkinöitä, hedelmiä sekä kirsikka- ja nektariinihilloa. Etenkin kirsikkahillo oli erinomaista homejuustojen kanssa.

Lähikuvassa juustot
Olen miettinyt, että miksi juustot maistuivat nyt niin erilaiselta kuin edellisillä kerroilla. Olen aina ajatellut, että makuaistia voi kouluttaa. Näin on ainakin joidenkin aineiden kohdalla. Esimerkiksi minä opin juomaan kahvia toistamalla ja minimoimalla kahvin karvaan maun maidolla. Sen lisäksi vanhempani juovat kahvia ja se liittyy sosiaalisiin tilanteisiin, jotka koen mukaviksi. Eli perheen esimerkki ja positiivinen yhteys auttaa. On tutkittu, että supermaistajat, jotka ovat herkempiä makuaistimuksille, ovat seikkailunhaluisempia ruoan suhteen. Itse en ole supermaistaja, mutta tykkään maistella uusia ruokia. Oli siis onni, että päätin ostaa juustoja, joista ennen en pitänyt. Kannatti!

Toinen juttu, jonka tällä kertaa tein eritavalla, oli että otin juustot huoneenlämpöön ajoissa, ainakin puoli tuntia ennen ruokapöytään siirtymistä. Homejuustot ehtivät itkemään, muutkin juustot olivat sopivan lämpöisiä. Lämpötila siis vaikuttaa.

Eli toisin sanoen: ruokaseikkailemaan, kokeilemaan uudestaan ja juustot ajoissa huoneenlämpöön!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Gaufres de Liege (Rio 2014)

Maistoin belgialaisia vohveleita keväällä, kun Coffee House alkoi niitä myydä. Rapsakoita, makeita... Ne vei kielen heti mennessään. Vieläköhän niitä saa? Eikun hei, niitähän voi tehdä itse!

Kahvilaherkkuja kotona

Gaufres de Liege - belgialaiset vohvelit
12 kpl
6 rkl maitoa
1/2 tl sokeria
2 tl kuivahiivaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1 kananmuna
1 kananmunan keltuainen
100 g voita
2 dl raesokeria

Ota voi lämpiämään. Lämmitä maito 42 C asteiseksi.
Sekoita sokeri ja kuivahiiva lämpimään maitoon. Sekoita kulhossa vehäjauho, kaneli, vaniljasokeri ja suola. Lisää jauhoseos maidon joukkoon, lisää myös kananmuna sekä keltuainen. Sekoita/vaivaa taikina tasaiseksi. Taikina on paksua. Peitä kulho ja anna kohota puoli tuntia lämpimässä.
Vaivaa huoneenlämpöinen voi ja raesokeri huolellisesti taikinan joukkoon. Jaa kahteentoista osaan ja pyörittele palloiksi. Litistä hieman.
Kuumenna vohvelirauta keskilämmölle/miedolle. Voitele pannu öljyllä ja aseta keskelle yksi taikinapallo. Paista, kunnes pinta on kultaisen ruskea.

Ripottele valmiin vohvelin päälle tomusokeria ja tarjoile heti.

PS. Taikinan sokeri paloi hienosti lainarautamme reunoihin. Kitchnissä vohveleihin oli käytetty "turbinado" sokeria raesokerin sijasta. Lähinnä sitä saattaisi olla demerara eli ruokokidesokeri; josko se ei aiheuttaisi niin sotkua...

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Changua boyacence (Rio 2014)

Changua-keitto Boyacan tyyliin on aamiaisruoka Kolumbiasta. Minä tein tästä kahden hengen annoksen, jonka nautin puolison kanssa mummolareissun päätteeksi. Valmistui siis nopeasti ja oli hyvää pieneen nälkään viileänä kesäiltana.

Changua Boyacasta
Changua boyacence
Neljälle
1/2 l vettä
1/2 l maitoa
nokare voita
suolaa
mustapippuria
kuminaa
korianterin varsi
valkosipulia
4-6 perunaa

Tarjoiluun:
kevätsipulia
korianteria
mietoa juustoa
paahdettua leipää

Kiehauta kattilassa vesi ja maito. Lisää voi, suola, pippuri, korianterin varsi ja ripaus kuminaa. Hienonna mukaan valkosipulia.
Kuori ja kuutioi perunat ja lisää kattilaan. Anna kiehua 10 minuuttia.
Riko kananmunat varovaisesti liemeen kiehumaan. Kypsennä nelisen minuuttia.

Laita jokaisen lautasen pohjalle silputtua kevätsipulia, korianteria, raastettua tai kuutioitua juustoa sekä liemessä keitetty kananmuna. Lisää lientä ja murenna päälle paahdettua leipää.