perjantai 1. heinäkuuta 2016

Lammasta paloise (Euro 2016)

Miten ihmiset päätyvät ostamaan keittokirjan? Mikä herättää mielenkiinnon? Kuinka moni ostaa kirjan sillä perusteella että vaikka Nigella sitä suosittelee? Tai moni seuraa, sanotaan nyt vaikka Anthony Bourdainin televisiosarjaa, rupeaa miettimään ovatko sarjan vieraat kirjoittaneet kirjoja, tutkivat asiaa ja päätyvät kurkkimaan keittokirjan sivuja ensin Amazonin kautta ja sitten päätyvät tilaamaan sen oman kirjakaupan kautta kirjahyllyyn? Mulle käy aina silloin tällöin näin.

Frederic Morinin ja David McMillanin Joe Beef-kirja on hankittu nimenomaan Bourdainin ohjelman innoittamana, enkä ole katunut. Sieltä on mm. oheinen paloise-resepti. Paloise on muunnos bearnaisekastikkeesta ja siinä käytetään minttua rakuunan sijasta. Kastike käy hyvin lihan kanssa. Lihana voi olla mitä vain, mutta kirjassa oli annettu esimerkki lammasmakkaroista, joita ei tehdä suoleen vaan massa paistetaan grillissä tai uunissa. Ajatelkaa mielummin lihapullia kuin makkaran tekemistä.

Kastikkeessa oioin hieman, mikä oli aika riskaabelia. En nimittäin käyttänyt vesihaudetta, vaan vatkasin kastiketta ihan kattilassa liedellä. Homma pysyi kasassa ja kastikkeen rakenteesta tuli hyvä. Maku oli aika kirpakka, vähän liiankin, sillä kastikepohja tehtiin kokonaan valkoviinietikkaan. Tätä voisi kyllä laimentaa hieman korvaamalla osan valkoviinillä tai vaalealla lihaliemellä. Muuten olen sitä mieltä että etikkaa tarvitsee olla kastikkeessa ihan maun takia. Ainakin lampaanliha tuntui tykkäävän etikkaisuudesta, tai niin minun makuaistini sanoi.

Söimme lammaspullia ja kastiketta edellispäivän keitettyjen pottujen kanssa, jotka olin käyttänyt uunissa lihapullien kanssa, kätevää.

Jäljelle jääneistä valkuaisista voi tehdä vaikka marenkia.

Lammasmakkaraa... eikun lihapullat.
Lammasta paloise

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
300 g lampaan/karitsan jauhelihaa
400 g porsaan jauhelihaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl fenkolin siemeniä
2 valkosipulin kynttä
2 tl Sriracha-kastiketta tai Tabascoa muutama tujautus
1 tl rouhittua mustapippuria
2 rkl kylmää vettä

Paloise-kastike
1/2 keltasipuli
1 dl valkoviinietikkaa
2 rkl kuivattua minttua
2 rkl kokonaisia maustepippureita
6 keltuaista
200 g voita
suolaa ja mustapippuria
tuoretta minttua

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen.
Sekoita kaikki ainekset yhteen ja muotoile pitkulaisiksi lihapulliksi. Paista uunissa 20 minuuttia.

Paloise-kastike
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Sulata voi.
Laita sipuli, etikka, kuivattu minttu ja maustepippurit kattilaan ja kiehuta kovalla lämmöllä silloin tälloin sekoittaen, kunnes jäljellä on puolet. Ota liedeltä ja siivilöi. Ota liemi talteen ja heitä kiinteä massa biojätteeseen.
Vatkaa keltuaiset ja liemi yhteen kattilassa. Lämmitä keskilämmöllä ja vatkaa koko ajan. Kun kastike tuntuu lämpiävän ja hiukan ehkä sakenevankin liruttele sulatettu voi joukkoon koko ajan vatkaten. Kastikkeen tulisi saota. Ota pois liedeltä, mausta suolalla ja pippurilla. Silppua kastikkeeseen tuoretta minttua. Tarjoa heti tai ainakin aika pian, ettei kastike kehitä kuorta tai hyydy.

Kastikekin pääsi kuvaan


torstai 16. kesäkuuta 2016

Tartare de saumon (Euro 2016)

Tätä kirjoitettaessa Pohjois-Irlanti on juuri voittanut Ukrainan ja iltapäivällä Englanti ja Wales pelasivat herkullisen ja historiallisen pelin. Todellista herkkua!
Saimme eiliselle päivälliskutsun ja päätin viedä tervehdyksenä tartare de saumon, eli graavilohta höysteineen. Tässä ei ole mitään erityisiä kikkailuja. Ajatuksena on yhdistää lohta, kananmunaa ja sipulia, perusjuttuja siis, vähän hienommin.

Laitoin kaikki ainekset yhdelle lautaselle lähinnä logistiikan takia, mutta alkuperäisen reseptin mukaan ainekset jaetaan neljälle lautaselle. Vaikka resepti on vain neljälle henkilölle, riitti tästä annoksesta seitsemälle aikuiselle ja kolmelle pienisyömäiselle lapselle kun ruokapöytä notkui muutenkin. Resepti on mukaelma Thomas Kellerin Bouchon-kirjasta.


Tartare de saumon
4:lle alkupalana
4 kananmunaa
300 g graavilohta
1/2 - 1 punasipulia
muutama oksa ruohosipulia
2-4 rkl pieniä kapriksia
suolaa, sitruunamehua
ranskankermaa

Keitä kananmunat koviksi: Laita kananmunat kylmään veteen kattilaan ja laita kiehumaan. Kun vesi kiehuu, keitä munia minuutin verran. Ota pois liedeltä ja anna munien olla kuumassa vedessä kymmenen minuuttia. Sen jälkeen huuhtele kylmällä vedellä ja anna jäähtyä.
Tällä välin silppua graavilohi hyvin hienoksi.
Leikkaa punasipuli pieniksi kuutioiksi. Raasta tai silppua myös kananmunat hienoksi.

Laita graavilohi pyöreäksi keoksi isolle tarjoilulautaselle. Ripottele kananmunat ja sipulisilppu ympärille. Lisää kaprikset ja hienonna päälle ruohosipulia. Mausta suolalla (lohi ei tarvitse ylimääräistä suolaa) ja sitruunamehulla. Tarjoa ranskankerman kanssa.

Alkuperäinen tarjoilutapa Bouchon-kirjassa

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Latva-artisokka (Euro 2016)

Kauppareissulta löytyi latva-artisokkia. Yksi pääsi kotiin saakka, sillä mielessä on ollut kokeilla tätäkin kasvista. Ensisijaisesti artisokasta tulee mieleen sen valmistamisen vaikeus; kuinka veitsellä kihnutetaan sydän esiin ja se on sitten se herkku. Muistelen törmänneeni myös toisenlaiseen kokkaamiseen, jossa nautitaan myös artisokan lehdet dippaamalla ne voi-mausteseokseen. Vähän kuin italialaisten bagna cauda.


Koska nyt ei irronnut mehuja väkerryshommiin, leikkelin hieman artisokan lehtien päitä (ne terävät osat pois) ja keitin trimmattua kukintoa suolatussa vedessä noin puoli tuntia, eli sen verran pehmeiksi että lehti lähtee irti helposti.

Sekoitin pehmeään voihin hivenen raastettua valkosipulia ja dippasin lehtiä siihen. Myös bagna cauda (valkosipulia, öljyä, voita, anjovista eli sardellia) tai Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin resepti toimii hyvin. Lopun artisokasta, eli osan lehdistä ja sydämen, jätin huomiselle. Siitä saa hyvän lounaspalasen perunasalaatin ja kananmunan kera. Lehdistä kannattaa syödä, tai oikeammin hampailla kevyesti riiviä se lähinnä varressa kiinni oleva, vaalea osa, sillä muu lehti on sitkeää. Artisokan sydämen päältä pitää ensin rapsutella karva tai parta pois, ennen kuin pääsee käsiksi itse herkkupalaan.

Eli ei niin vaikeaa sittenkään. Ja hyvää: suosittelen kokeilemaan. Kaupan tölkkiartisokat häviävät mennen tullen.


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Navarin (Euro 2016)

Vihdoin koitti jälleen sellainen kesä, että jalkapalloa pelataan oikein urakalla. Euroopan mestaruuskisoja olen odottanut jo hyvän aikaa ja merkkasin tulevat päivämäärät ajoissa kalenteriin. Näihin kisoihin panostan kokkaamalla jotain ranskalaista. Samanmoista suunnitelmallisuutta mitä nähtiin Rio 2014 kisojen aikaan, ei valitettavasti ole tällä kertaa, sillä kevään olen totutellut pitkästä aikaa työelämään ja kaikki liikenevä vapaa-aika menee perusarkihommiin ja perhe on tietty korkeimmalla prioriteetilla. Harrastaminen on lähinnä ollut keittokirjojen vilkuilua.

Sen verran sain harrastettua, kiitos miniloman, että tein lammaspataa, josta Julia Child on todennut että se on ihanaa. Voiko parempaa suositusta olla?
Suurin vaiva on alkuvalmistelut: lihan paistaminen muutamassa erässä. Siitä kun pääsee uunissahaudutusvaiheeseen, homma on helppo. Käytännössä kyseessä on ranskalaistyyppinen karjalanpaisti, mutta vain lampaasta tehtynä, ja mihin voi myös lykätä potut, porkkanat ja muut kasvikset mitä nyt mieleen juolahtaa, ja samalla säästää lisukkeiden tekemisvaivan. Nimi navarin viitannee nauriisiin, navets ranskaksi.

Ja kyllä, se oli todellakin ihanaa - todella maukasta ja mureaa lammasruokaa!

Euro 2016 ensimmäiset pelit ovat olleet hyvin kiinnostavia. Ei ollut läpihuutojuttu että Ranska voitti Romanian, vaan nähtiin kunnon peliä heti ensimmäisestä pelistä lähtien. Sama meininki oli Wales-Slovakia pelissä. Niin sitä pitää! Edelleen kannatan Englantia, mutta seurannassa ovat myös Wales, Ranska, Saksa ja Kroatia.

Keväinen lammaspata, navarin

Navarin
kuudelle
1,3 kg luuton lampaan tai karitsan paisti, tai jotain muuta halvempaa lampaanlihaa
öljyä paistamiseen
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
3 rkl vehnäjauhoja
7 dl lihalientä (1 liemikuutio riittää)
3 rkl ketsuppia
2 valkosipulia
6-8 perunaa
3-6 porkkanaa
3-6 naurista riippuen koosta
200 g pakasteherneitä

Leikkaa liha kuutioiksi. Ruskista lihat pannulla muutamassa erässä ja siirrä uunivuokaan. Huuhtele paistinpannu pienellä määrällä vettä jokaisen paistoerän jälkeen ja kaada liemi uunivuokaan. Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen. Ripottele lihojen päälle sokeri ja laita uuniin viideksi minuutiksi. Ripottele sitten lihojen päälle suola ja vehnäjauhot. Kaada päälle kuuma lihaliemi ja ketsuppi. Sekoita ja laita vuoka uuniin alatasolle. Vähennä uunin lämpötila 175 C asteeseen ja anna hautua tunnin verran.

Tällä välin kuori valkosipulit ja litistä niitä veitsellä. Kuori perunat, porkkanat ja nauriit ja pilko pienemmiksi. Lisää kasvikset lihan joukkoon ja anna hautua vielä toinen tunti.

Sulata pakasteherneet ja lisää herneet pataan juuri ennen tarjoamista.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Etelän jäätee

Mietiskelin joskus aikanaan, että millaista mahtaa olla oikea jäätee. Ei sellainen kuin kaupassa myytävät monikansalliset tuotteet, ei edes vähän erikoisemmat, ylellisenoloiset jääteet. Oheisen reseptin löysin Martha Hall Foosen keittokirjasta ja totesin, että tämä on nyt se ainoa oikea. Ei mitään ylimääräisiä makuja, vaan mustaa, makeaa, virkistävää teetä.

Ja niinhän siitä tuli: erinomaista, hentoinen teenmaku taustalla, ei liian makeaa.

Tässä resepti seuraavaa helleaaltoa varten.

Tähän vielä kiikkustuoli ja veranta

Etelän jäätee
6 rkl mustaa teetä, mietoa/keskivahvaa (käytin Nordqvistin Ceylon FOPia)
1,7 dl sokeria
2 sitruunaa
pari mintun oksaa
jääpaloja

Jaa tee kolmeen haudutuspussiin tai suoraan isoon kulhoon. Lisää 2,8 litraa kylmää vettä ja anna hautua puoli tuntia.
Tällä välin yhdistä kattilassa 2,5 dl vettä ja sokeri. Kiehuttele ja hämmennä silloin tällöin kunnes sokeri liukenee.
Poista haudutuspussit kylmästä vedestä tai siivilöi teenpurut pois. Lisää kylmään teehen sokeriliemi. Käytä 1-1 1/2 sitruunan mehu teehen ja loput sitruunasta ohueksi viipaloituna koristeeksi. Tarjoile mintun ja jäiden kera.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Oeufs en cocotte - hyydytetyt munat

Juu huomenta vaan ja hyvää uutta vuotta 2016! Olkoon päivä mikä tahansa, meidän pienet lapset takaavat sen että vanhemmat ovat nousseet aamuseitsemään mennessä. Tässä hieman nopeaa luksusta uneliaisiin aamuihin ja tällä on hyvä aloittaa uusi vuosikin.

Oeufs en cocotte eli munat vuoissa on periranskalainen resepti, josta muistan lukeneeni Julia Childin nimeen liitettynä. Tein yksinkertaisen version, mutta reseptiä voi hioa runsaammaksi. Annosvuokaan voi pohjalle lykätä rapeaksi paistettua pekonia, haudutettua pinaattia, punasipulia, tomaattikastiketta tai vaikkapa sienimuhennosta. Tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään.


Oeufs en cocotte - hyydytetyt munat
kahdelle
2 kananmunaa
voita
hiukan kuohu- tai ruokakermaa
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpiämään 190 C asteeseen. Kiehauta vettä vedenkeittimessä. Voitele kaksi annosvuokaa voilla.

Riko vuokiin kananmunat. Lisää pari, kolme ruokalusikallista kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita vuoat uunipellille tai isompaan vuokaan ja kaada kiehunut vesi isoon vuokaan. Näin saat vesihauteen annosvuoille. Laita uunin keskitasolle ja paista 12-15 minuuttia jos haluat löysän keltuaisen, 15-18 minuuttia kevyesti hyytyneelle keltuaiselle ja 20 minuuttia täysin hyytyneelle keltuaiselle. Meidän uunin asetuksilla 15 minuuttia tuotti hyytyneen keltuaisen eli minulle liikaa, joten kokeilemalla onnistuu.

Tarjoile heti paahdetun leivän kera.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Taatelijäädyke

Skippasin suosiolla tämän joulun taatelikakun. Se on ollut suosikkini, mutta jälkipolvi ei jostain syystä siitä innostu. Olin kiero ja ajattelin ujuttaa taatelin kuitenkin jotain kautta testattavaksi (en hevillä luovuta) ja taatelijäädyke osui sopivasti eteen Hesarin Ruokatorstai-kirjasta.

Tässä on erinomaista, maun lisäksi, että tämän voi tehdä etukäteen. Siinä säästää joulukokkaajan hermoja ja liesitilaa. Tein jäädykkeen pitkulaiseen leipävuokaan, mutta sen voi myös lusikoida valmiiksi pikkuvuokiin ja ottaa pakasteesta aina tarvittaessa annos tai pari. Kätevää varsinkin kun jäädyke on hyvin makeaa. Suosittelen myös surrauttamaan taatelikeitoksen tasaiseksi vaikka sauvasekoittimella; tulee mukavampi suutuntuma.

Kuin kinuskia söisi...


Taatelijäädyke
8 annosta, ainakin
1 1/2 dl tomusokeria
1 dl vettä
6 keltuaista
250 g taatelia, se kuivattu tiivis paketti
2 dl vettä
1 kanelitanko
4 dl kuohukermaa

Sekoita kattilassa tomusokeri, 1 dl vettä ja ja keltuaiset. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee. Ota liedeltä ja jäähdytä.

Paloittele taateli toiseen kattilaan ja lisää joukkoon 2 dl vettä ja kanelitanko. Keittele pehmeäksi ja jäähdytä sitten. Poista kanelitanko ja surrauta massa tasaiseksi soseeksi.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Yhdistä seokset varovasti nostellen.

Huuhtele vuoka kylmällä vedellä ja vuoraa vuoka sitten kelmulla. Anna jäädykkeen jähmettyä pakastimessa yön yli.


Ota jäädyke pehmiämään 20 minuutia ennen tarjoilua.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Lämmin suklaakiisseli ja karamellipekaanit

Olen tarkoituksella testaillut kaikenlaista erilaista tässä ennen joulua. Minulla on kasa jouluisia lehtiä ja uusia reseptejä, jotka yleisesti kiinnostavat, mutta joulun tullen jäävät vain sinne kiinnostuksen asteelle kun vanhat perinneherkut jyräävät jälleen ruokapöytään. Ei sillä, vanhat perinneherkut ovat niitä joista meillä tykätään ja niin niitä myös valmistetaan.

Glorian Ruoka ja Viini-lehdessä oli viime vuonna esitelty lämmin suklaakiisseli ja karamellipekaanit. Ajattelin tämän sopivan mainiosti jouluun ja aika ylellisenmakuinen se olikin. Kaneli toi mukavaa mausteisuutta, ja voisin kuvitella myös chilin sopivan tähän. Ohjeessa suklaakiisselin kanssa tarjottiin labneh-jogurttia, mutta testaajien mielestä jogurtti oli liian hapan vaihtoehto. Ehdotankin siis, että jogurtti vaihdetaan kermavaahtoon. Muuten kokonaisuus oli todella hyvä ja karamellipähkinöitä voisi tehdä ihan muuten vaan naposteltavaksi.


Lämmin suklaakeitto
4-6 annosta
4 dl täysmaitoa
3 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl kanelia
75 g maitosuklaata
75 g valkosuklaata
ripaus suolaa

Karamellipekaanit
2 dl pekaanipähkinöitä
1/2 dl sokeria
1 rkl öljyä
ripaus suolaa

Tarjoiluun kermavaahtoa

Valmista ensin pekaanit.
Vuoraa vuoka tai uunipelti leivinpaperilla valmiiksi.
Laita kaikki ainekset paistinpannuun tai teflon-kattilaan ja kuumenna sekoitellen, kunnes sokeri karamelisoituu eli sulaa ja muuttuu kauniin ruskeaksi. Kaada seos tasaiseksi kerrokseksi vuokaan tai uunipellille. Kun massa on jäähtynyt rouhi pähkinät veitsellä.

Vatkaa kerma vaahdoksi tarjoilua varten.
Kiisseliä varten rouhi suklaat valmiiksi. Laita maito kattilaan ja vatkaa mukaan kaakao ja kaneli. Kiehauta koko ajan sekoittaen jottei maito pala pohjaan. Ota kattila liedeltä ja sekoita suklaat mukaan. Sekoita tasaiseksi.

Kaada lautaselle kiisseliä, koristele kermavaahdolla ja karamellipekaaneilla.


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukalkkuna ja glaseeraus linnulle

Meillä on ollut jouluisin ruokapöydässä kaksi asiaa yli muiden. Ne kaksi, jotka eivät muutu eikä niitä vaihdeta. Ne ovat imelletty perunalaatikko ja kinkku.

Tai niin ainakin luulin.

Viime vuonna tein itseänikin yllättäneen vedon ja vaihdoin kinkun kalkkunaan. Halusin kokeilla tuota angloamerikkalaista pääruokaa, ja testata Nigellan ylistämää reseptiä. Hieman siinä tietenkin kaupassa köhin kun nostin kärryyn kuuden kilon kalkkunan - ja kotona kotiväki kun näki ostoksen. Ajatuksena oli laittaa kalkkuna mausteliemeen vuorokaudeksi, jotta liha pysyy paistaessa mehevänä. Mutta minnekäs laitat, kun linnulla on kokoa... Loppujen lopuksi kalkkuna päätyi elintarvikekelpoiseen laatikkoon (!) liemineen ja koko systeemi mahtui jopa jääkaappiinkin. Olisi ollut ihanaa, jos olisin voinut käyttää hyväksi patiota ja ulkoilmaa, mutta kun nämä Suomen säät ovat nykyään jouluisin kovin... lämpimiä.

Vähän kyllä epäilytti, että mitähän tästä taas tulee, kun katselin laatikossa kelluvaa kalkkunaa, ympärillä sipulin ja appelsiinin puolikkaita, neilikoita ja pippureita. Kalkkunasta tuli kuitenkin erittäin mehevä. Suosittelen lämpimästi!

Laitan oheen myös glaseerausreseptin, jota olen kokeillut lähinnä kokonaiselle broilerille, mutta joka käy loistavasti myös esimerkiksi riistalinnuille.

Mihinkähän liemeen mä nyt jouduin?

Joulukalkkuna
5-6 kg kalkkuna
5 litraa vettä tai tarvittaessa enemmän, pienemmille linnuille vähemmän
135 g suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kokonaisia mustapippureita
1 kanelitanko
1 rkl kuminansiemeniä
4 kokonaista neilikkaa
1 rkl maustepippureita

3 tähtianista
2 laakerinlehteä
3 tl inkivääritahnaa tai 6 cm pätkä inkiväärin juurta

4 rkl siirappia
4 rkl hunajaa
1-2 appelsiinia
2 sipulia
(persiljaa varsineen)  

Paistamiseen:
75 g voita
3 rkl siirappia

Sulata pakastettu kalkkuna ajan kanssa ja jääkaapissa.

Ota iso astia, jonne kalkuna mahtuu kokonaan. Kaada sinne vesi ja sekoita siihen suola, sokeri ja kaikki mausteet. Kuori ja pilko inkiväärin juuri mukaan. Halkaise appelsiinit ja purista niiden mehu joukkoon ja heitä kuoren puolikkaat mukaan myös. Pilko sipulit neljään osaan kuorineen kaikkineen ja lisää liemeen. Lisää myös persilja, jos sitä käytät.
Viimeiseksi upota kalkkuna liemeen ja lisää tarvittaessa vettä jotta kalkkuna peittyy. Peitä ja anna seistä jääkaapissa (tai ulkona sopivan viileässä) ainakin yön yli, mutta korkeintaan kaksi vuorokautta.

Valuta kalkkuna liemestään reilu tunti ennen paistamista ja pyyhi pinta kuivaksi. Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Sulata paistamiseen tarkoitettu voi ja sekoita siihen siirappi. Valele kalkkuna voisiirappiseoksella ennen laittamista uuniin ja valele 20-30 minuutin välein paiston ajan. Jos kalkkunan pinta ruskistuu liikaa, voi päälle laittaa leivinpaperin suojaamaan liialta paahteelta.

Paista kalkkunaa kunnes lihalämpömittari näyttää 72 C astetta. Arviolta 3.5 kg kalkkunan paistoaika on 1 tunti 45 min, 4.5 kg kalkkunalla menee 2 tuntia, 5.5 kg linnun paistoaika on 2 1/2 tuntia.

Ota kalkkuna pois uunista ja peitä foliolla. Anna vetäytyä 30 minuuttia.

Nam! Kaverina rakuunaporkkanat.

Bourbon-glaseeraus linnuille

1/2 dl tummaa siirappia
1/2 dl bourbon-viskiä
50 g voita
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä tai tahnaa tai 1/2 tl jauhettua inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
1 tl timjamia
kokonainen broileri

Yhdistä ainekset kattilassa (raasta valkosipulin kynnet) ja kiehauta. Pidä kastike lämpimänä. Lämmitä uuni 175 C asteeseen. Laita broileri uunivuokaan ja valele kastikkeella. Laita folio päälle ja paahda broileria tunnin verran. Valele silloin tällöin kastikkeella. Ota folio pois ja anna saada väriä uunissa vielä 30 minuuttia.

Anna broilerin levätä ennen tarjoilua.

Vuokaan valuneista nesteistä voi keittää hyvän liemen.



lauantai 19. joulukuuta 2015

Jälkiruokakuskus

Jos nyt ajattelisitte hieman muuttavanne perinteistä jouluriisipuuroa, niin kokeilkaapa jälkiruokakuskusta. Resepti herätti kiinnostusta, sillä en ole ennen törmännyt makeaan kuskusruokaan ja maistettuani mieleen tuli heti joulupuuro, mutta hieman eri muodossa.

Granaattiomenan siemenien käsittely hyvissä ajoin pehmentää siemenet. Kyseinen tapa on minulle ihan uusi ja todella käyttökelpoinen. Yleensä siemenet narskuvat hauskasti hampaissa ja tuovat ruokaan tekstuuria, mutta tässä reseptissä siementen pehmeys oli ihanaa.

Ohje on kirjasta The Food of Morocco.


Jälkiruokakuskus
1 granaattiomena
2 rkl appelsiinimehua
(1 rkl appelsiininkukkavettä tai ruusuvettä)
suolaa ja valkopippuria
hyppysellinen pomeranssinkuorta
1/2 dl sokeria
200 g kuskusta
25 g voita
kanelia
suolaamattomia pistaasipähkinöitä, paahdettuja pinjansiemeniä tai mantelilastuja

Halkaise granaattiomena. Ota kulho ja kunnon ote yhdestä puolikkaasta, leikkauspinta alaspäin kulhoon. Mätkytä kuorta puukauhalla, jotta siemenet lentelevät kulhoon. Toista toiselle puolikkaalle.
Lisää siementen joukkoon mehu, kukkavesi jos käytät, hieman suolaa ja pippuria, pomeranssinkuori ja sokeri. Sekoita kevyesti ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia.

Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Sulata voi ja sekoita kuskusryynien joukkoon. Kaada keoksi tarjoiluastiaan. Koristele granaattiomenan siemenillä, kanelilla ja pistaasipähkinöillä. Siivilöi päälle runsaasti tomusokeria ennen tarjoilua.