tiistai 28. heinäkuuta 2015

Tomaattikeitto

Ooookei, nyt löytyi hyvä tomaattikeitto! Tomaattikeitto on aina ollut mielessäni täyteläinen ja aromikas keitto, mutten ole vielä syönyt hyvää sellaista. Muutamaa reseptiä on tullut kokeiltua, mutta jotain on jäänyt puuttumaan. Maku on ollut joko tunkkainen tai liian hapan. Sokerin lisääminen ei ole auttanut eikä mielestäni ole edes tukenut tomaatin makeutta. Tämä keitto on kuitenkin raikas ja sopivan täyteläinen, johtuneekohan tuoreista makeista kesän tomaateista. Nam, tätä lisää!

Nyt kun kotimaista tomaattia saa, kannattaa tehdä kerralla paljon ja laittaa loput pakkaseen syksyn ja talven varalle. Tässä ei missään nimessä kannata oikaista ostamalla purkkitomaatteja, tuoreissa tomaateissa on se juttu! Kannattaa kokeilla myös keltaisilla tomaateilla jos niitä sattuu saamaan. Tulee hauskan väristä keittoa!

Resepti on Martha Hall Foosen kirjasta Screen Doors and Sweet Tea.

Tomaattikausi parhaimmillaan
Tomaattikeitto
1,4 kg tomaatteja
2 rkl öljyä
1 sipuli
suolaa
mustapippuria
1 rkl sokeria
tuoretta basilikaa, muutama lehti
ripaus pizzamaustetta tai oreganoa

Kuumenna grillivastus 225 C asteeseen.
Puolita tomaatit ja jos haluat niin poista kovat kannat ja siemenet. Laita tomaatit uunivuokaan tai pellille leikattu puoli alaspäin ja grillaa kunnes kuori alkaa mustua. Ota pois uunista ja jäähdytä sen verran, että voit ottaa kuoret pois.
Pilko sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sipuli. Paista sipulia viitisen minuuttia, jotta sipuli pehmenee. Lisää tomaatit mehuineen ja anna kiehuskella 20 minuuttia tai enemmän, kunnes tomaatit pehmenevät entisestään.
Mausta suolalla, pippurilla, sokerilla, basilikalla ja pizzamausteella tai oreganolla.
Jos haluat, voit surrauttaa keiton sileäksi sauvasekoittimella.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Hämmästyshuttu

Käyn läpi keittokirjojani. Niitä on kohtuullisessa määrin, mutta hyllytila on rajallinen; näin ollen osan täytyy mennä. Käyttökelpoisimmat, ne joista olen ahkerahkosti kokannut saavat jäädä. Peruskeittokirjat jäävät myös, varsinkin se koulun vanha ja rispaantunut kirja. On myös muutama kulttuurihistoriallinen opus, jotka ovat niin mielenkiintoisia, että vaikka pahemmin en ole niitä käyttänyt ovat ne niin hyviä hakuteoksia että ne ovat ansainneet paikkansa hyllyssä.

Tällä hetkellä pohdiskelen, että laitanko Hans Välimäen Lusikka Soppaan-kirjan eteenpäin. Periaatteessa siinä on paljon hyviä juttuja: keittoja lisukkeineen, tykkään visuaalisesta toteutuksesta ja onhan kirjoittaja Välimäki. Kirjaan tulee kuitenkin tartuttua harmittavan harvoin. Edellisestä keiton keitosta on jo pari vuotta. Jätänkö kirjan hyllyyn sillä perusteella että tykkään kirjasta, vai poistanko kun en ole pahemmin sitä käyttänyt - käytänkö joskus tulevaisuudessa?

Kiinalaista ruokaa käsitteleviä kirjoja on hyllyssä jo neljä. Hyllyyn jää Kylie Kwongin My China, joka on enemmän matkakertomus reseptien kera kuin keittokirja, mutta pois saa mennä nuudelikirja, joka on periaatteessa kiinnostava, mutten tykkää reseptien toteutuksesta. Jotenkin vaikeaa. Kaksi muuta käyn läpi kunhan sinne asti pääsen. Olen sitä mieltä, että jotain kiinalaisesta keittiöstä pitää olla, samoin yksi intialaisen ruoan kirja jää.

Mutta tässä siis hämmästyhuttu, johon törmäsin selaillessani kirjojani. Se on virtolaisesta keittokirjasta Niin vaari kuokkii kuin muori ruokkii (ja kyllä, tämä jää kirjahyllyyn).


Hämmästyshuttu
4:lle
2 dl vispikermaa
1 dl talkkunajauhoja
1/2 dl sokeria
1 dl puolukkasurvosta

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon loput ainekset.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Nigellan minestrone

Siis häh, enkö minä ole postannut tätä? Nigellan minestrone kuuluu luottoresepteihin. Se on yksi helpoista keitoista, jonka saa tehtyä ajoissa ja tarvittaessa isolle porukalle. Sen lisäksi tässä voi hifistellä vermutilla tai basilikalla, jos tuntee siihen tarvetta. Kaupassa tarjolla oli varhaiskaalia, joten käytin sitä. Ole vapaa käytämään jotain muuta lajiketta. Vihreitä papuja oli huonosti, joten jätin väliin, mutta herneitäkin voi heittää mukaan. Alkuperäisessä reseptissä mukaan tuli ruokalusikallinen vermuttia tai valkoviiniä, joten sitä voi laittaa maustamisvaiheessa mukaan jos haluaa. Siinä käytettiin myös basilikaöljyä, mutta meillä basilika oli mukana lähinnä esteettisistä syistä.
Tein tämän noin kaksinkertaisena ja siitä söi kymmenhenkinen porukka, joista osa lapsia, ja vielä jäi ylikin seuraavan päivän lounaalle. Lisänä oli panzanellaa.

Harvinainen aurinkoinen kesäpäivä

Nigellan minestrone
valkosipulia
1 purjo
1 kesäkurpitsa
225 g varhaiskaalia
(50 g vihreitä papuja)
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
100 g keittopastaa, kuivapastan jämiä tai muuta pastaa
(1 rkl kuivaa vermuttia)
suolaa ja mustapippuria
Parmesan-juustoa

Puhdista ja hienonna purjo. Leikkaa kesäkurpitsa pieniksi kuutioiksi. Hienonna kaali (ja pieni pavut).
Kuumenna isossa kattilassa öljyä ja paista purjoa ja kesäkurpitsaa viitisen minuuttia. Silppua mukaan valkosipulia ja hämmennä kasviksia. Lisää mukaan kaali (ja pavut) ja kiehuttele viitisen minuuttia.
Kaada mukaan vesi ja kasvisliemikuutiot. Kuumenna kiehuvaksi. Pienennä lämpöä ja anna kiehua lempeästi 20 minuuttia. Raasta lopuksi mukaan parmesania ja lisää käyttämäsi pasta. Kiehuttele vielä 10 minuuttia. Tarkista maku, lisää suolaa ja pippuria (ja vermutti).

torstai 11. kesäkuuta 2015

Tuliaisia ja muuta eksoottista

Puoliso käy harvakseltaan Helsingissä työreissulla. Yksi tällainen työreissu tapahtui pari viikkoa takaperin. Olen vahvasti vihjaillut, että jos sopivaa luppoaikaa löytyy, niin hän voisi käydä geokätköilemässä Hella&Herkun kulmilla. Tällä kertaa mankuminen... eikun puhuminen asiasta tuotti tulosta ja sain tuliaisiksi pastaa, genovan pestoa ja suolakinuskia. Pasta vielä odottelee syömistään, mutta suolakinuski on korkattu. Maistelimme sitä jäätelön kanssa - nammmm, sanoivat lapset kuorossa ja minä puolestani olen nauttinut sitä suoraan purkista pieneen makean nälkään. Muutkin tekevät niin...


Kävin sunnuntaina ystävien luona illanvietossa ja sieltä notkuvien pöytien ääreltä sain kotiviemisenä amerikkalaista erikoisuutta, Dunkin' Donutsin kurpitsakahvia. Testasin kahveen eilen ja ihan kurpitsapiiraaltahan se maistui; tuttuja piparkakkumakuja. Loistava joulukahvi, mutta itse en pidä näin makeasta mausta. Tummaa ja maitoista kahvia minulle, kiitos!

Liquid pumpkin pie with a hint of coffee

Toinen eksoottinen testattava, sekin Yhdysvalloista kotoisin, oli AriZonan vihreä jäätee, Asia Plum, jossa on ginsingia ja luumumehua. Näitä olen nähnyt myytävän ainakin donitsikahvila Arnoldsissa ja taitaapa niitä olla myös paikallisessa Teeleidissä. Asia Plum oli positiivinen yllätys, sillä edellinen maistamani jäätee oli vihreää teetä Japanista ja maku oli karvas. Tämä oli puolestaan hyvin amerikkalaistyylinen ja makea. Luumu maistui hieman, vihreä tee ei nimeksikään. Jäin pohtimaan millaista "oikean" jääteen kuuluisi olla. Kuinka hyvin teen pitäisi maistua jääteessä? Uteliaat maistelut teemaailmassa siis jatkuvat.

Erilaista teetä

lauantai 30. toukokuuta 2015

Katkarapucocktail

Juhlien klassikko, fiini asustus, elegantti ympäristö, hauskaa seuraa. Katkarapucocktail pääsi tällä kertaa pihapartyihin; grillattiin hyvässä seurassa. Lapset hyppivät sydämensä kyllyydestä trampoliinilla, aikuiset nauttivat jutustelusta ja kaikki saivat hyvää ruokaa.


Katkarapucoctail
400 g pakastekatkarapuja (ihan peruskuorittuja)
5 rkl majoneesia
5 rkl tomaattipyreetä/hätätilassa ketsuppia
2 tl worcestershirekastiketta
2 tl raastettua piparjuurta
pieni tujaus tabascoa
sitruunamehua
suolaa ja pippuria
jauhettua paprikaa
ruohosipulia


Sulata pakastekatkaravut pakkauksen ohjeen mukaan.
Sekoita majoneesi, tomaattipyree ja worcestershirekastike yhteen. Raasta mukaan piparjuurta. Mausta tabascolla, sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla. Maistele välillä. Silppua mukaan ja koristeeksi ruohosipulia, ripottele päälle paprikaa.

lauantai 2. toukokuuta 2015

Rosetit

Rapsakat rosetit eivät ole minulle kovin tuttu juttu. Äitini on tehnyt niitä nuorena tyttönä koulussa, mutta vapun herkkuihin on kuulunut munkit ja tippaleipä. Rosetit eivät ole olleet siis mikään perinne - ennen kuin nyt: minä haluan tehdä näitä joka vappu! Vappumunkit eivät ole koskaan onnistuneet, olen arkajalka öljyn suhteen ja hätiköin siitä syystä. Rosetit ovat kuitenkin niin helppoja tehdä, olkoonkin että kuuman öljyn kanssa siinäkin pelataan.

Asia kiinnosti niin paljon, että otin ja tilasin rosettiraudan. Se tulikin sopivasti vapuksi, mutta erinäisten käänteiden jälkeen jääkaappiin kertyi munkkeja melkein yli tarpeen (kiitos, ystävät). Pääsin siis kokeilemaan rosetteja vasta tänään ja kun lapset olivat nukkumassa/kätköilemässä/kuka missäkin, näin tilaisuuden tulleen.

Rosetteja on tehneet muutkin, kuten Kinuskikissa, Epätrendikäs ja Perinneruoka-blogistit. Sen lisäksi luin mm. Marttojen palstaa, mutta päädyin sitten hitusen tuunaamaan Perinneruokailijoiden reseptiä.

Omat rosetit, lahjamunkit

Rosetit
2 kananmunaa
3 tl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2 dl ruokakermaa
1/2 dl maitoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja

puoli litraa rypsiöljyä
tomusokeria tarjoiluun

Vatkaa kananmunat, sokerit ja suola yhteen kevyesti. Lisää sitten loput ainekset ja vatkaa tasaiseksi.

Varaa roseteille lautanen, jonka päällä on talouspaperia ylimääräisen öljyn imeytymiseen. Varaa myös lautanen ja talouspaperia rosettiraudalle, sekä veitsi rosetin irrottamista varten ja reikäkauha.

Kaada kattilaan viisi senttimetriä rypsiöljyä, tai ainakin 3 cm. Kuumenna öljy 170 C asteeseen.

Laita rosettirauta ensin hetkeksi öljyyn, jotta rauta kuumenee. Sipaise ylimääräiset öljytipat talouspaperiin. Kasta sitten kuuma rauta taikinaan - ei kuitenkaan kokonaan, sillä valmiit rosetit täytyy saada siististi irti raudasta.
Nosta sitten taikinoitu rauta öljyyn paistumaan. Rosetti paistuu sievästi raudassa, tai joskus saattaa irrota kattilaan. Nosta kultainen rosetti talouspaperin päälle valumaan. Irroita tarvittaessa veitsellä.
Kasta rosettirauta tarvittaessa öljyssä uudestaan ennen taikinaa. Itse huomasin, että joka kerta ei tarvinnut, mutta joka toinen tai joka kolmas kerta oli kätevä, eikä taikina tällöin tarttunut rautaan kiinni.

Anna rosettien jäähtyä ja siivilöi päälle tomusokeria.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mustikkakermahyytelö

Vuosittainen pakastimen tyhjäksisyönti on virallisesti aloitettu ja tavoitteena pakastimen sulatus ennen uutta marjakautta. Meidän pakastimen käyttö on mielestäni ollut järkevällä tasolla. Pakastin ei ole koskaan niin täynnä, etteikö sinne aina mahtuisi lisää pakasterasioita tai jopa kakkua. Guinnesskakku odotteleekin syömisvuoroaan, samoin erinäiset liemet ja keiton loput, jotka sinne laitettiin talvella.

Hyvin olemme syöneet myös pakastettuja marjoja. Lapsille menee marjat sellaisenaan tai vaikka jogurtin kanssa. Mustikoista olen tehnyt lähinnä mustikkakukkoa ja tällä kertaa myös kermahyytelöä, jonne lykkäsin lähes rasiallisen, noin kolme desiä, mustikoita. Oivallinen ja helppo jälkiruoka; hyytelöt ruokalistoille!


Mustikkakermahyytelö
3 dl (kuohu)kermaa
2 - 3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5-6 liivatelehteä
1 dl maitoa
3 dl mustikoita

Laita liivatteet kylmään veteen. 
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon molemmat sokerit. Kiehauta maito ja liuota siihen vedestä puserretut liivatteet. Anna jäähtyä vähän.
Sekoita liivatteinen maito kermavaahtoon ja sekä lopuksi mustikat. Jos käytät pakastemustikoita, anna mustikoiden sulaa ensin.
Sivele vuokaan kasvisöljyä ja kaada sitten kermahyytelö vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia. Kumoa hyytelö tarjoilulautaselle.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Potage parmentier - purjo- ja perunakeitto

Kun olin pieni, matkasimme muutamana kesänä matkailuvaunun kera pitkin Suomea. Majoituimme niin sukulaisten luona kuin leirintäalueillakin. Uitiin paljon. Aikuiset puhuivat ja pikkuserkut leikkivät. Kesät olivat aurinkoisia, paitsi se yksi päivä, jolloin majoituimme Ruissalossa ja päällemme vyöryi kesän hurjin ukkosmyrsky. Se oli mahtavaa!

Makkaraa paistettiin nuotiolla, hiilloksella tottakai, ja pikkuinen hiiligrillikin taisi olla mukana. Isä grillasi kyljyksiä. Äiti opetteli käyttämään kaasuhellaa ja muistan mm. uudet perunat ja sillin, purkkilihapullat ja pussikeitot. Äidin suosikkeja oli tomaattinen minestrone ja purjo- ja perunakeitto.

Tämä on siis sulle, äiti. Tulehan keitolle!

Purjoperunakeitto yrttiöljyn kera

Purjo- ja perunakeitto
450 g perunoita
450 g purjoa
2 l kasvislientä
2 dl ruokakermaa

(koristeeksi persiljaa ja/tai ruohosipulia, tai tee niistä yrittiöljyä)

Kuori ja lohko perunat. Pese ja leikkaa purjo viipaleiksi. Keitä kasviksia 30 minuuttia kasvisliemessä ilman kantta. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi, varovasti, jottei peruna liisteröidy. Lisää kerma ja kiehauta. Tarkista maku. Koristele yrteillä.


*****
Parmentier ei tarkoita purjosipulia kuten voisi arvata, vaan ranskalaista herrasmiestä Antoine-Augustin Parmentieria, joka oli mm. perunan puolesta puhuja 1700-luvulla ja jonka mukaan on nimetty muutama perunapitoinen ruoka.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kabili pulao

Meillä on ollut etuoikeus seurata ystäväperheemme reissaamista pitkin maailmaa. He ovat olleet ties missä, myös paikoissa, joihin ei ensimmäisenä tulisi mieleen mennä, saati sitten perheen kanssa. Mutta vaikka media antaa mielikuvan katastrofeista, sodista ja inhimillisestä kärsimyksestä, löytyy aina myös se toinen puoli, ystävälliset ja vieraanvaraiset ihmiset, jotka elävät arkea kaiken myllerryksen keskellä. Siellä synnytään ja kuollaan, itketään ja iloitaan, tehdään työtä ja huolehditaan perheestä ja kaverista, ihan niinkuin täälläkin. Ja syödään yhdessä.

Kabili pulao, qabuli palaw eli kabulin riisiä syödään mm. häissä. Muuten arkena köyhillä ei ole varaa lihaan, joten häät ovat hyvä mahdollisuus saada liharuokaa. Tein yksinkertaisen version, mutta jos haluat, vaihda liha lampaanlihaan, lisää vihanneksia kuten kukkakaalia, kikherneitä, pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Sain käsityksen, että afgaanien ruoka on mausteista, muttei tulista. Tässäkin on paljon makua, muttei tulisuutta. Tämä kävi loistavasti meidän lapsille, jotka tykkäsivät ruoasta (jesh!).

Herkkuja muilta mailta
Kabili pulao
Neljälle
2 dl riisiä
2 sipulia
maustamatonta kananlihaa, suikaleita
5 dl vettä
2-3 porkkanaa
1 rkl sokeria
1 - 1 1/2 dl rusinoita
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl mustapippuria
1 tl korianterin siemeniä
1 tl jeeraa
suolaa
Lopuksi: 1 dl kasvisöljyä
(ruusuvettä)

Silppua sipulit. Laita mausteet mortteliin ja jauha hienoksi. Suikaloi porkkanat ohuiksi tikuiksi.
Paista sipulit pienessä määrässä öljyä. Kun sipulit alkavat saada väriä, lisää kananliha ja paista hetken aikaa. Lisää sitten vesi ja mausteet. Anna kiehuskella kannen alla noin 10 minuuttia. Lisää sitten riisi ja hauduta 10 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa, ettei ruoka kuivu, sekoita välillä.

Tällä välin laita porkkanat, rusinat, sokeri ja kolme ruokalusikallista vettä kattilaan, kuumenna ja anna kiehua, kunnes porkkanat muuttuvat pehmeiksi. Sekoita välillä.

Kaada kana-riisin joukkoon kasvisöljy, lisää hieman lämpöä ja sekoittele jotta öljy imeytyy riisiin.
Kaada riisi tarjoilulautaselle ja asettele päälle porkkanat ja rusinat (ja pirskottele päälle ruusuvettä).

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Potage velouté aux champignons - herkkusienikeitto

Sienet ovat mun suosikkeja. Ei väliä missä muodossa ne tarjoillaan, olen yleisesti ottaen innostunut. Lapsuudessani keväisin mentiin etsimään korvasieniä, syksyisin isä teki suolasieniä ja äiti sienilihapullia. Kanttarelleista tehtiin kastiketta.

Koska muu perhe ei ole niin innostuneita sienistä kuin minä, tein tämän suurustetun herkkusienikeiton ja vein sen muina miehinä mukanani iltamenoni nyyttäripöytään. Tein ohjetta isomman kattilallisen niinpä sain lopun keiton kotiin ja hyvällä halulla lurpsin seuraavana päivänä lounaaksi. Maku vain parani.

Alkuperäisessä ohjeessa herkkusienten kannat kiehutettiin ja siivilöitiin, jotta niistä saatiin maku. Pihiys... eikun säästäväisyys iski, joten käytin sienet kantoineen ja lakkineen.

Hauskaa, että kokatessa oppii myös kieliä: potage=keitto, velouté=kermainen, samettinen.


Suurustettu herkkusienikeitto
1/2 sipulia
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 l liha/kasvislientä
pari persiljanoksaa
1/2 laakerinlehti
ripaus kuivattua timjamia
500 g tuoreita herkkusieniä
kasvisöljyä
suolaa
1 tl sitruunamehua

Suurustamiseen:
2 kananmunan keltuaista
2 dl ruokakermaa
nokare voita (ruokalusikallinen)

Siisti herkkusienet, poista kuivahtaneet kohdat. Irrota kannat ja laita erilleen. Silppua lakit sekä sipuli valmiiksi. Kuumenna liha- tai kasvisliemi kiehuvaksi.
Kuullota sipulisilppua voissa, jotta se pehmenee. Sekoita joukkoon jauhot ja paahda kolmisen minuuttia. Älä ruskista. Kaada mukaan kiehuva liha- tai kasvisliemi ja vatkaa tasaiseksi. Lisää joukkoon herkkusienten kannat. Keittele 20 minuuttia tai kauemmin.
Jos haluat, voit tässä vaiheessa siivilöidä keiton.
Ota esiin toinen kattila ja kuumenna vähän öljyä. Lisää herkkusienten lakit, suolaa ja sitruunamehu. Paista keskilämmöllä 5 minuuttia.
Kaada sitten herkkusienet peruskeittoon. Keitä 10 minuuttia.

Suurustaminen: vatkaa kulhossa keltuaiset ja kerma sekaisin. Jatka vatkaamista ja lisää 2 dl keittoa ohuena nauhana suuruksen joukkoon, ja vähitellen koko keitto. Kaada suurustettu keitto takaisin kattilaan ja kuumenna pari minuuttia, jotta keltuaiset ehtivät saostaa keiton. Älä kiehuta.

Vatkaa lopuksi joukkoon nokare voita. Koristele persiljalla ja kirvelillä.