lauantai 2. toukokuuta 2015

Rosetit

Rapsakat rosetit eivät ole minulle kovin tuttu juttu. Äitini on tehnyt niitä nuorena tyttönä koulussa, mutta vapun herkkuihin on kuulunut munkit ja tippaleipä. Rosetit eivät ole olleet siis mikään perinne - ennen kuin nyt: minä haluan tehdä näitä joka vappu! Vappumunkit eivät ole koskaan onnistuneet, olen arkajalka öljyn suhteen ja hätiköin siitä syystä. Rosetit ovat kuitenkin niin helppoja tehdä, olkoonkin että kuuman öljyn kanssa siinäkin pelataan.

Asia kiinnosti niin paljon, että otin ja tilasin rosettiraudan. Se tulikin sopivasti vapuksi, mutta erinäisten käänteiden jälkeen jääkaappiin kertyi munkkeja melkein yli tarpeen (kiitos, ystävät). Pääsin siis kokeilemaan rosetteja vasta tänään ja kun lapset olivat nukkumassa/kätköilemässä/kuka missäkin, näin tilaisuuden tulleen.

Rosetteja on tehneet muutkin, kuten Kinuskikissa, Epätrendikäs ja Perinneruoka-blogistit. Sen lisäksi luin mm. Marttojen palstaa, mutta päädyin sitten hitusen tuunaamaan Perinneruokailijoiden reseptiä.

Omat rosetit, lahjamunkit

Rosetit
2 kananmunaa
3 tl sokeria
1-2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2 dl ruokakermaa
1/2 dl maitoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja

puoli litraa rypsiöljyä
tomusokeria tarjoiluun

Vatkaa kananmunat, sokerit ja suola yhteen kevyesti. Lisää sitten loput ainekset ja vatkaa tasaiseksi.

Varaa roseteille lautanen, jonka päällä on talouspaperia ylimääräisen öljyn imeytymiseen. Varaa myös lautanen ja talouspaperia rosettiraudalle, sekä veitsi rosetin irrottamista varten ja reikäkauha.

Kaada kattilaan viisi senttimetriä rypsiöljyä, tai ainakin 3 cm. Kuumenna öljy 170 C asteeseen.

Laita rosettirauta ensin hetkeksi öljyyn, jotta rauta kuumenee. Sipaise ylimääräiset öljytipat talouspaperiin. Kasta sitten kuuma rauta taikinaan - ei kuitenkaan kokonaan, sillä valmiit rosetit täytyy saada siististi irti raudasta.
Nosta sitten taikinoitu rauta öljyyn paistumaan. Rosetti paistuu sievästi raudassa, tai joskus saattaa irrota kattilaan. Nosta kultainen rosetti talouspaperin päälle valumaan. Irroita tarvittaessa veitsellä.
Kasta rosettirauta tarvittaessa öljyssä uudestaan ennen taikinaa. Itse huomasin, että joka kerta ei tarvinnut, mutta joka toinen tai joka kolmas kerta oli kätevä, eikä taikina tällöin tarttunut rautaan kiinni.

Anna rosettien jäähtyä ja siivilöi päälle tomusokeria.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mustikkakermahyytelö

Vuosittainen pakastimen tyhjäksisyönti on virallisesti aloitettu ja tavoitteena pakastimen sulatus ennen uutta marjakautta. Meidän pakastimen käyttö on mielestäni ollut järkevällä tasolla. Pakastin ei ole koskaan niin täynnä, etteikö sinne aina mahtuisi lisää pakasterasioita tai jopa kakkua. Guinnesskakku odotteleekin syömisvuoroaan, samoin erinäiset liemet ja keiton loput, jotka sinne laitettiin talvella.

Hyvin olemme syöneet myös pakastettuja marjoja. Lapsille menee marjat sellaisenaan tai vaikka jogurtin kanssa. Mustikoista olen tehnyt lähinnä mustikkakukkoa ja tällä kertaa myös kermahyytelöä, jonne lykkäsin lähes rasiallisen, noin kolme desiä, mustikoita. Oivallinen ja helppo jälkiruoka; hyytelöt ruokalistoille!


Mustikkakermahyytelö
3 dl (kuohu)kermaa
2 - 3 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5-6 liivatelehteä
1 dl maitoa
3 dl mustikoita

Laita liivatteet kylmään veteen. 
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon molemmat sokerit. Kiehauta maito ja liuota siihen vedestä puserretut liivatteet. Anna jäähtyä vähän.
Sekoita liivatteinen maito kermavaahtoon ja sekä lopuksi mustikat. Jos käytät pakastemustikoita, anna mustikoiden sulaa ensin.
Sivele vuokaan kasvisöljyä ja kaada sitten kermahyytelö vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia. Kumoa hyytelö tarjoilulautaselle.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Potage parmentier - purjo- ja perunakeitto

Kun olin pieni, matkasimme muutamana kesänä matkailuvaunun kera pitkin Suomea. Majoituimme niin sukulaisten luona kuin leirintäalueillakin. Uitiin paljon. Aikuiset puhuivat ja pikkuserkut leikkivät. Kesät olivat aurinkoisia, paitsi se yksi päivä, jolloin majoituimme Ruissalossa ja päällemme vyöryi kesän hurjin ukkosmyrsky. Se oli mahtavaa!

Makkaraa paistettiin nuotiolla, hiilloksella tottakai, ja pikkuinen hiiligrillikin taisi olla mukana. Isä grillasi kyljyksiä. Äiti opetteli käyttämään kaasuhellaa ja muistan mm. uudet perunat ja sillin, purkkilihapullat ja pussikeitot. Äidin suosikkeja oli tomaattinen minestrone ja purjo- ja perunakeitto.

Tämä on siis sulle, äiti. Tulehan keitolle!

Purjoperunakeitto yrttiöljyn kera

Purjo- ja perunakeitto
450 g perunoita
450 g purjoa
2 l kasvislientä
2 dl ruokakermaa

(koristeeksi persiljaa ja/tai ruohosipulia, tai tee niistä yrittiöljyä)

Kuori ja lohko perunat. Pese ja leikkaa purjo viipaleiksi. Keitä kasviksia 30 minuuttia kasvisliemessä ilman kantta. Soseuta sauvasekoittimella sileäksi, varovasti, jottei peruna liisteröidy. Lisää kerma ja kiehauta. Tarkista maku. Koristele yrteillä.


*****
Parmentier ei tarkoita purjosipulia kuten voisi arvata, vaan ranskalaista herrasmiestä Antoine-Augustin Parmentieria, joka oli mm. perunan puolesta puhuja 1700-luvulla ja jonka mukaan on nimetty muutama perunapitoinen ruoka.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kabili pulao

Meillä on ollut etuoikeus seurata ystäväperheemme reissaamista pitkin maailmaa. He ovat olleet ties missä, myös paikoissa, joihin ei ensimmäisenä tulisi mieleen mennä, saati sitten perheen kanssa. Mutta vaikka media antaa mielikuvan katastrofeista, sodista ja inhimillisestä kärsimyksestä, löytyy aina myös se toinen puoli, ystävälliset ja vieraanvaraiset ihmiset, jotka elävät arkea kaiken myllerryksen keskellä. Siellä synnytään ja kuollaan, itketään ja iloitaan, tehdään työtä ja huolehditaan perheestä ja kaverista, ihan niinkuin täälläkin. Ja syödään yhdessä.

Kabili pulao, qabuli palaw eli kabulin riisiä syödään mm. häissä. Muuten arkena köyhillä ei ole varaa lihaan, joten häät ovat hyvä mahdollisuus saada liharuokaa. Tein yksinkertaisen version, mutta jos haluat, vaihda liha lampaanlihaan, lisää vihanneksia kuten kukkakaalia, kikherneitä, pähkinöitä tai kuivattuja hedelmiä. Sain käsityksen, että afgaanien ruoka on mausteista, muttei tulista. Tässäkin on paljon makua, muttei tulisuutta. Tämä kävi loistavasti meidän lapsille, jotka tykkäsivät ruoasta (jesh!).

Herkkuja muilta mailta
Kabili pulao
Neljälle
2 dl riisiä
2 sipulia
maustamatonta kananlihaa, suikaleita
5 dl vettä
2-3 porkkanaa
1 rkl sokeria
1 - 1 1/2 dl rusinoita
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl mustapippuria
1 tl korianterin siemeniä
1 tl jeeraa
suolaa
Lopuksi: 1 dl kasvisöljyä
(ruusuvettä)

Silppua sipulit. Laita mausteet mortteliin ja jauha hienoksi. Suikaloi porkkanat ohuiksi tikuiksi.
Paista sipulit pienessä määrässä öljyä. Kun sipulit alkavat saada väriä, lisää kananliha ja paista hetken aikaa. Lisää sitten vesi ja mausteet. Anna kiehuskella kannen alla noin 10 minuuttia. Lisää sitten riisi ja hauduta 10 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa, ettei ruoka kuivu, sekoita välillä.

Tällä välin laita porkkanat, rusinat, sokeri ja kolme ruokalusikallista vettä kattilaan, kuumenna ja anna kiehua, kunnes porkkanat muuttuvat pehmeiksi. Sekoita välillä.

Kaada kana-riisin joukkoon kasvisöljy, lisää hieman lämpöä ja sekoittele jotta öljy imeytyy riisiin.
Kaada riisi tarjoilulautaselle ja asettele päälle porkkanat ja rusinat (ja pirskottele päälle ruusuvettä).

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Potage velouté aux champignons - herkkusienikeitto

Sienet ovat mun suosikkeja. Ei väliä missä muodossa ne tarjoillaan, olen yleisesti ottaen innostunut. Lapsuudessani keväisin mentiin etsimään korvasieniä, syksyisin isä teki suolasieniä ja äiti sienilihapullia. Kanttarelleista tehtiin kastiketta.

Koska muu perhe ei ole niin innostuneita sienistä kuin minä, tein tämän suurustetun herkkusienikeiton ja vein sen muina miehinä mukanani iltamenoni nyyttäripöytään. Tein ohjetta isomman kattilallisen niinpä sain lopun keiton kotiin ja hyvällä halulla lurpsin seuraavana päivänä lounaaksi. Maku vain parani.

Alkuperäisessä ohjeessa herkkusienten kannat kiehutettiin ja siivilöitiin, jotta niistä saatiin maku. Pihiys... eikun säästäväisyys iski, joten käytin sienet kantoineen ja lakkineen.

Hauskaa, että kokatessa oppii myös kieliä: potage=keitto, velouté=kermainen, samettinen.


Suurustettu herkkusienikeitto
1/2 sipulia
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 l liha/kasvislientä
pari persiljanoksaa
1/2 laakerinlehti
ripaus kuivattua timjamia
500 g tuoreita herkkusieniä
kasvisöljyä
suolaa
1 tl sitruunamehua

Suurustamiseen:
2 kananmunan keltuaista
2 dl ruokakermaa
nokare voita (ruokalusikallinen)

Siisti herkkusienet, poista kuivahtaneet kohdat. Irrota kannat ja laita erilleen. Silppua lakit sekä sipuli valmiiksi. Kuumenna liha- tai kasvisliemi kiehuvaksi.
Kuullota sipulisilppua voissa, jotta se pehmenee. Sekoita joukkoon jauhot ja paahda kolmisen minuuttia. Älä ruskista. Kaada mukaan kiehuva liha- tai kasvisliemi ja vatkaa tasaiseksi. Lisää joukkoon herkkusienten kannat. Keittele 20 minuuttia tai kauemmin.
Jos haluat, voit tässä vaiheessa siivilöidä keiton.
Ota esiin toinen kattila ja kuumenna vähän öljyä. Lisää herkkusienten lakit, suolaa ja sitruunamehu. Paista keskilämmöllä 5 minuuttia.
Kaada sitten herkkusienet peruskeittoon. Keitä 10 minuuttia.

Suurustaminen: vatkaa kulhossa keltuaiset ja kerma sekaisin. Jatka vatkaamista ja lisää 2 dl keittoa ohuena nauhana suuruksen joukkoon, ja vähitellen koko keitto. Kaada suurustettu keitto takaisin kattilaan ja kuumenna pari minuuttia, jotta keltuaiset ehtivät saostaa keiton. Älä kiehuta.

Vatkaa lopuksi joukkoon nokare voita. Koristele persiljalla ja kirvelillä.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäispesät ja karitsaa mechoui

Tänä pääsiäisenä värkkäilin tällaisia hassuja pääsiäispesiä. Minusta ne näyttivät söpöiltä, suorastaan syötävän söpöiltä! Suklaaherkkujen lisäksi söimme määkijää.

Kerrankin, siis kerrankin, lampaan paistaminen onnistui! Mielessä oli vielä sitkeät muistikuvat edellisestä lampaasta, joka kuivui käntyksi, vaikka luin Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin kirjoituksen, vaikka noudatin Nannan ohjetta. Tämänkertainen yritys kuitenkin palkittiin, liha onnistui loistavasti. Tämä johtunee kolmesta seikasta. Olin nöyrää kokkia ja
  1. ostin karitsaa, en lammasta;
  2. sulatin pakastamani lihan rauhassa;
  3. kypsensin kauan leppoisassa lämmössä.
Karitsasta tuli maukasta ja mausteet olivat tasapainossa. Keittelin valuneen liemen hieman kokoon ja ajattelin lisätä kermaa. Sitä en kuitenkaan tehnyt sillä liemi oli niin hyvää. Suurustin siis Maizenalla. Lisänä söimme uunissa paahdettua porkkanaa ja palsternakkaa sekä hasselbackan perunoita.

Ohje on alunperin marokkolainen ja tarkoitettu vuohelle tai lampaalle. Maaseudulla lihan paistamiseen saatetaan käyttää maakuoppaa tai syvää saviuunia, jonne liha lasketaan kypsymään kokonaisena (mechoui). Kotioloissa sähköuuni hoitaa homman, kunhan astia suljetaan tiiviisti. Jos käytät savipataa liota pata ensin vedessä 20 min ja paista lihaa 170 C asteessa kolmen tunnin ajan.

Kumpi olikaan mun pesä..?

Pääsiäispesät
n. 12 kpl
200 g suklaata
pieni nokare voita
100 g shredded wheat-muroja, tai muita muroja
100 g pieniä suklaamunia
 
Jos käytät shredded wheat-muroja, riko tai rouhi ne.
Sulata suklaa ja voi kattilassa. Sekoita tasaiseksi ja siirrä pois liedeltä. Kaada murot suklaan joukkoon ja sekoita. Laita suklaaseosta muffinssivuokiin ja tee teelusikalla keskelle pieni pesä. Aseta keskelle suklaamunia ja anna jähmettyä viileässä.


*****

Karitsaa mechoui
1,6 kg karitsan paisti, luuton
4 valkosipulia
1/2 rkl korianterin siemeniä
1 rkl merisuolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
1 tl jauhettua paprikaa
1 rkl vaaleaa vaaleaa siirappia
1/2 - 1 rkl sitruunamehua
2 rkl tai loraus kasvisöljyä

 Laita valkosipulit, korianterin siemenet ja merisuola mortteliin ja hiero tahnaksi. Lisää loput ainekset ja sekoita.
Viillä lihaan pieniä viiltoja ja hiero mausteseos joka puolelle lihaa. Anna marinoitua kaksi tuntia tai yön yli. Laita liha paistoastiaan, lisää 1,2 dl vettä ja sulje astia. Itse peitin astian foliolla ja laitoin kannen päälle, sillä mun uunivuokani päästää hieman paistohöyryjä kannen välistä.
Laita astia kylmään uuniin ja laita uuni lämpiämään 130 C asteeseen. Anna paistua neljä tuntia.

Ota liha tarjoilulautaselle ja leikkaa. Kaada tai siivilöi kastike kattilaan ja kiehuttele kokoon. Tarkista mausteet. Suurusta Maizenalla.

Oho, ateria tuli syötyä muttei kuvattua, mutta kastikekulhosta on kuva!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kevät

Uusi keittokirja ja tuoretta parsaa. Ja kävin Coffeassa kahvilla. Ihana päivä!


torstai 5. maaliskuuta 2015

Valkosipulinen lehtikaalikeitto flunssaan

Kun muut postaukset odottavat vielä viimeistelyä, on ihan pakko postata tuoreeltaan tämä soppa. Aamulla kurkkua kirvelsi ja lasten kuskausreissulla päätäkin rupesi särkemään, totesin, että flunssa se taitaa olla. Teekupposen jälkeen kotona mietin, että nyt olisi hyvä olla jotain keittoa. Siihen minä yleensä luotan kun tauti iskee. Jääkaapissa ei kuitenkaan ollut kanaa tai kanan rippeitä joista keitellä kanalientä. Muutenkin oli vähän eri ruokasuunnitelmia, mutta flunssat ei katso aikaa tai paikkaa.
Muistin sitten kuitenkin, että lehtikaalipussi jöllöttää vihanneslaatikossa ja valkosipuliakin on. Eikös niistä jo saisi... Käytin myös purkkiherkkusieniä, sillä, noh, niitä oli.


Valkosipulinen lehtikaalikeitto
Oliskohan tästä neljälle
1 prk herkkusieniä
10 valkosipulin kynttä, ainakin
1 pussi lehtikaalia
1 1/2 - 2 l vettä
pari kasvisliemikuutiota
Soijakastiketta
Mirin-kastiketta 
Chilihiutaleita

Saksi herkkusienet pienemmiksi, viipaloi valkosipulit ja leikkaa lehtikaalista kovat ruodit pois. Silppua lehtikaali.

Paista herkkusieniä kattilassa öljyssä viidestä kymmeneen minuuttia. Lisää sitten valkosipuli ja paista pari minuuttia. Lisää vesi, liemikuutiot ja kiehuttele 20 minuuttia. Sekoita lehtikaali joukkoon ja keitä vielä 10 minuuttia jotta kaali pehmenee. Mausta soijakastikkeella, mirinillä ja chilihiutaleilla.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Nieriää

Tästä piti tulla oikean valkoviinikastikkeen postaus. Ei tullut. Kastike nimittäin juoksettui, sillä en malttanut lisätä voita tipottain vaan päivällispaineessa (lue: kiireessä) aloittelin ruokalusikallisilla. Enkä varmaan vatkannut tarpeeksi reippaasti. Lykkään siis kastikkeen postausta seuraavaan kertaan kun kastike onnistuu. Hiontaa, hiontaa, ja sitä malttia.

Mutta itse kala onnistui hyvin. Nieriä eli rautu onkin uusi tuttavuus. Se on lohikala, joka on todella maukas. Liha on punertavaa ja jonkin verran rasvaista. Maustoin nieriän suolalla, sitruunapippurilla, tuoreella tillillä ja sitruunaviipaleilla. Viilsin kylkiin viillot ja laitoin niihinkin sitruunaviipaleiden puolikkaat. Tarvitsin kastikkeeseen kalan muhitusliemen, joten kaadoin pellille pari desiä valkoviiniä ja muutaman nokareen voita.

Nam!
Kokonainen nieriä uunissa
1,3 kg nieriä
suolaa,
sitruunapippuria
tuoretta tilliä
1 sitruuna
voita
2 dl valkoviiniä

Mausta kala sisältä suolalla, pippurilla ja tillillä. Viillä kalan kylkeen viillot ja laita niihin sitruunaviipaleiden puolikkaat. Loput sitruunaviipaleet voi laittaa kalan sisään. Laita muutama voinokare kalan sisään ja muutama kalan päälle. Kaada mukaan valkoviini. Paista uunissa 200 C asteessa puoli tuntia (ja meillä hautui sen jälkeen lähes puoli tuntia lisää 150 C asteessa).

torstai 29. tammikuuta 2015

Täyteläinen pariisilaiskastike

Tässä ehdin jo pohtia, että mihinhän sitä tänä vuonna ryhtyisi. Viime vuoden jalkapallokisat oli sen verran hauskaa ja jännittävää ja haastavaa, joten haluaisin jotain sen suuntaista tällekin vuodelle. Yllättäen löysin itseni selailemasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet-kirjaa, tuota Julia Childin opusta, jonka hankin silloin kun se viimeksi oli nosteessa. Olen kuitenkin karsastanut sitä, sillä siinä ei erityisemmin ole kuvia, vain muutama piirros keittiövälineistä ja tekniikoista, eikä tarinoitakaan ole luettavaksi. Reseptit on kerrottu hieman erikoisemmalla tavalla. On siis vaatinut aikaa, että siihen totun.

Nyt sitten totuin ja systemaattisena immeisenä kävin kirjan läpi ja kirjoittelin listan niistä resepteistä, joita voisin kokeilla. Ensimmäisen reseptin valinta oli helppo: kaupassa oli tarjouslohta, jolle tein runsaan kastikkeen, sauce parisienne. Kyseessä on valkokastike, joka rikastetaan kananmunan keltuaisilla ja kermalla.

En ollut ennen tehnyt valkokastiketta - en ole kastikkeita pahemmin harrastanut - mutta hyvin meni kun tarpeeksi vatkasi, toisin sanoen jauhopaakkuja ei jäänyt. Itse kastike oli todellakin täyteläistä. Unohdin kiireessä ja lasten metelöidessä vatkata viimeisenä sen siloittavan voinokareen, muttei se haitannut mitään. Lohen paistoin uunissa pienen vesitilkan, suolan ja pippurin kera folion alla ja keitin tavalliset kuoriperunat.

Tänä vuonna siis ranskalaista keittiötä - kuulinko mahan murisevan?


Sauce Parisienne - suurustettu valkokastike
4 1/2 dl maitoa
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
2 keltuaista
runsas 1 dl kuohu/ruokakermaa
hitusen sitruunamehua
1 -2 rkl voita viimeistelyyn

Lämmitä maito kuumaksi.
Sulata kattilassa 2 rkl voita miedolla/keskilämmöllä. Sekoita siihen jauhot ja anna vaahdota pari minuuttia. Älä ruskista.
Siirrä kattila liedeltä. Kaada sekaan lähes kiehuva maito ja vatkaa voimakkaasti. Siirrä kattila takaisin liedelle keskilämmölle ja sekoita kunnes kastike alkaa poreilla. Kiehuttele minuutti ja mausta suolalla ja pippurilla. Ota pois liedeltä.
Vatkaa keltuaiset ja kerma sekaisin kulhossa. Vatkaa niiden sekaan kastiketta ruokalusikallinen kerrallaan, yhteensä reilun desin verran ja sitten loput kastikkeesta ohuena nauhana. Kaada suurustettu kastike takaisin kattilaan ja kuumenna kunnes kastike kiehuu.
Lisää muutama tippa sitruunamehua sekä tarvittaessa suolaa ja pippuria. Jos kastike on liian sakeaa vatkaa mukaan kermaa ruokalusikallinen kerrallaan.
Vatkaa mukaan nokare voita juuri ennen tarjoilua.