keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Ajvar ja kajmak (Russia 2018)

Serbialaisen keittiön kanssa minulla oli ajatus serbialaisesta leikkelelautasesta. Koska italialainen ruokakulttuuri vaikuttaa sielläkin, oli pöydässä prosciuttoa ja salamia. Suomalaisuutta toi perinteinen grillimakkara.

Serbiassa syödään myös juustoa, kashkaval, joka sananmukaisesti tarkoittaa keltaista juustoa. Se on yleensä tehty joko lehmän- tai lampaanmaidosta. Minulle jäi epäselväksi onko kyseessä jokin edam, kermajuusto vai jokin kova juusto. Koska yhdessä wikipedian kuvassa oli helposti murenevan juuston kuva, menin siitä mistä aita on matalin ja söimme iäkästä cheddaria. Onhan sekin kauniin keltaista. Ja hyvää.

Näiden lisäksi tein ajvaria ja kajmakia. Ajvar on vähän kuin balkanin ketsuppi. Se käy minkä kanssa tahansa, grillatun lihan, kalan, kasvisten kanssa. Yksinkertaisimmillaan se on huolella paahdettuja paprikoita, hyvää oliiviöljyä, suolaa ja valkosipulia. Tämä ajvar perustuu legendaarisen Paula Wolfertin reseptiin. Hänen isoäitinsä valmisti sitä kun Wolfert oli pieni.

Ohessa myös helpon kajmakin resepti. Kajmak on hyvin, hyvin paksua hapankermaa; niin paksua että sitä voidaan leikata veitsellä. Sitä syödään muutamissa Balkanin maissa, kuten Serbiassa, mutta myös Turkissa, Iranissa ja Irakissa. Tätä tulee isohko annos eikä se ihan heti kulu leivän päällä, mutta ei hätää. Tämä on ideaali tuote käyttää esimerkiksi keitoissa kuten smetana tai ranskankerma; vain vähän täyteläisempi.

Paprikainen ajvar


Ajvar
2 paprikaa
(1 vihreä paprika)
1 munakoiso
2 valkosipulin kynttä
1/2 tl suolaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 rkl omenaviinietikkaa
1/4 tl rouhittua mustapippuria
hyppysellinen chilihiutaleita ja cayennepippuria

Grillaa paprikat ja munakoiso grillissä tai uunissa 225-250 C grillivastuksen alla mustaksi. Paprikat kypsyvät ensin: ota ne pois ja jatka vielä munakoison kanssa.
Laita kuumat paprikat ja munakoiso kulhoon ja tuorekelmu kulhon päälle. Höyry auttaa irroittamaan kuoren.
Kun kasvikset ovat hieman jäähtyneet, irroita kuoret sormilla.
Raasta valkosipulit kasvisten joukkoon ja lisää suola, öljy, viinietikka, mustapippuri ja chilihiutaleet. Surrauta sekaisin tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Tai survo haarukalla, sekin käy.
Laita sose purkkeihin ja lisää päälle öljykerros.
Anna olla jääkaapissa ainakin yön yli ennen tarjoilua.

Kajmak ja muita herkkuja

Kajmak
200 g fetajuustoa
120 g smetanaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa

Sekoita kaikki ainekset haarukalla sileäksi.

Serbialaiseen tyyliin


maanantai 18. kesäkuuta 2018

El postre chaja (Russia 2018)

Taru kertoo, että eräs mies perheineen vaelsi ja tuli paikkaan jossa oli kaunis joki. Maasto oli monimuotoista, oli viidakkoa ja suota. Joella oli monia erilaisia lintuja ja ilma oli täynnä laulua. Linnut lauloivat aamusta iltaan ja perhe leiriytyi joelle ihmetellen lintuja. Taianomainen paikka. Eräänä iltana mies totesi lintujen laulavan 'uruguayy, uruguayy' ja niin paikka sai nimen Uruguay, värikkäiden lintujen joki. Kun linnut matkaavat ympäri Etelä-Amerikkaa, ne aina laulavat tuosta taianomaisesta joesta, Uruguaysta.

Chaja on yksi näistä linnuista. Se ei ole erityisen komea lintu, enimmäkseen harmiton, mutta sen höyhenpeite on pörheä ja ilmava, ja sen takia tämä kakku on nimetty sen mukaan. Kakun keksi vuonna 1927 Orlando Castellano, joka piti teehuonetta pohjoisessa Uruguayssa.

Suomeksi tämä voitaisiin nimetä persikkamarenkikakuksi. Marengin ansiosta tämä muistuttaa minua brita-kakusta, mutta pohja ei ole murotaikinaa vaan ilmava sokerikakku. Latinojen tyyliin tähän tulee myös dulce de leche-kinuskia eli karamelisoitua kondensoitua maitoa. Sitä löytyy ainakin Citymarketista ja Prismasta, mutta jos löytyy vain kondensoitua maitoa, voi sen keittää kinuskiksi kotona.

Tarviiko sanoa? Sanon silti: tämä on aivan ihanaa! 


El postre chaja 

Sokerikakku:
4 munaa
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Marengit:
2 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria

Kokoamiseen:
3 dl kuohu- tai vispikermaa
1 tlk persikoita mehussa
1 tlk kondensoitua karamelisoitua maitotiivistettä TAI 1 tlk kondensoitua maitotiivistettä
1/2 dl sokeria
(2 rkl persikan makuista likööriä)

JOS käytät kondensoitua eikä valmiiksi karamelisoitua maitotiivistettä, aloita seuraavasti: ota purkki ja laita se kattilaan. Täytä kattila vedellä niin että purkki peittyy. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja anna purkin kiehua kattilassa kolme tuntia. Lisää välillä vettä, että purkki pysyy veden alla. Anna jäähtyä. Avaa sitten purkki ja tadaa! Kondensoitu maito on keittynyt kinuskiksi.

Valmiin kinuskin tai karamelisoidun maitotiivisteen kanssa, jatka seuraavasti:

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele ja korppujauhota 20 cm tai 24 cm vuoka.

Sokerikakkua varten tarvitset kaksi samankokoista isoa lasia. Riko munat toiseen lasiin. Kaada sitten toiseen lasiin saman verran sokeria. Kaada sokeri vatkauskulhoon. Mittaa sitten lasiin munien verran vehnäjauhoja ja perunajauhoja niin, että vehnäjauhoja on noin 3/4 ja perunajauhoja loput. Sekoita leivinjauhe jauholasiin.

Kaada munat sokerin joukkoon ja vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sitten jauhot mielellään siivilän läpi ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa 35 minuuttia. Anna jäähtyä muutama minuutti ja kumoa sitten kakku lautaselle.

Vähennä uunin lämpö 110 C asteeseen.

Marenkia varten vatkaa valkuaiset vähäiseksi vaahdoksi ja lisää sitten sokeri vähitellen, eli pari teelusikallista kerrallaan ja hyvin vatkaten jokaisen lusikallisen jälkeen. Maltti on valttia.
Pursota 2 cm:n pyöreitä marenkeja tai laita ruokalusikallisia pellille ja laita uuniin tunniksi. Laita sitten uuninlämpö pois, laita puukapusta pitämään uuninluukkua hieman raollaan ja anna marenkien kuivua uunin jälkilämmössä toinen tunti.

Tee siirappi valmiiksi. Ota persikkatölkin liemi talteen ja kaada kattilaan. Lisää sokeri. Laita kattila hellalle ja lämmitä keskilämmölle. Sekoita. Siirappi on valmis kunhan sokeri on liuennut. Ota liedeltä ja lisää likööri, jos käytät sitä.

Kakun kokoaminen:
Leikkaa persikat ohuiksi viipaleiksi tai käytä valmiiksi viipaloituja. Vatkaa kerma vaahdoksi.

Leikkaa kakku kahteen osaan. Kostuta alin osa persikkasiirapilla. Lisää päälle puolet kinuskista ja sen päälle puolet kermavaahdosta. Murenna päälle puolet marengeista (jätä kauneimmat koristeeksi) ja asettele persikat.
Laita päälle toinen kakkukerros, voitele siirapilla, lisää loput kinuskista ja kermasta. Koristele runsaasti marengeilla.
Tarjoa heti.

Jos haluat tarjoilla kakun vähän myöhemmin, jätä marengit pois kakun päältä ja koristele vasta juuri ennen tarjoilua. Kakku säilyy kolmisen tuntia jääkaapissa.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Yassa poulet (Russia 2018)

Tänä vuonna mömmmömkisoissa pelaa myös Senegal, tuo läntisen Afrikan helmi. Se on pelannut mm-kisoissa vasta kahdesti ja nyt heillä on vastassa H-lohkossa vahvat Puola ja Kolumbia sekä Japani. Senegalista lähinnä tulee mieleen lähetystyö ja musiikki ja että siellä puhutaan ranskaa ja sereriä.

Kisakeittiö kokkasi ja tarjoili ensimmäistä, mutta toivon mukaan ei viimeistä kertaa elämässään senegalilaista ruokaa. Mututuntumalta senegalilainen ruoka vaikuttaa lempeän mausteiselta, muttei liian tuliselta. Vaikka kalaa suositaan paljon tein suosittua ja suomalaisittain helppoa yassa-kanaa, jossa kana marinoidaan mausteissa ja paistetaan sitten yhdessä sipulin ja happamien ainesten kanssa kastikkeeksi. Osa sipulista saostuu hyväksi kastikkeeksi ja tuo syvyyttä, joten sitä kannattaa silputa mukaan paljon, jopa enemmän kuin ohje vaatii. Kastike on hapan, lähes rajoilla onko liiankin. Asiasta innostuneet voivat googlettaa yassa poulet ja verrata reseptejä. Tämä on Saveur.com sivulta.

Jos et katso kisoja juuri nyt, niin laita soimaan Fatoumata Diawaran tunnelmallinen albumi Fatou. Hän on kyllä malilainen, mutta en nipota turhia, kun meininki on hyvä.


Yassa poulet


Yassa poulet
1/2 dl omenaviinietikkaa
1 dl limemehua
2 rkl raastettua inkiväätiä
1 limen kuori raastettuna
2 tl mustapippuria
1/2 tl cayennepippuria, tai maun mukaan vähän enemmän
6 valkosipulin kynttä
2 sipulia
2 porkkanaa
1/2-1 punainen chili
1 laakerinlehti
suolaa
maustepippuria
noin 1 kg maustamattomia kanankoipia tms.

Hienonna sipulit, kuori porkkanat ja paloittele kolikoiksi. Poista chilistä siemenet ja hienonna. Raasta limen kuori.

Yhdistä viinietikka, limemehu, inkivääri, limen kuori, pippurit, sipulit, porkkana, chili, laakerinlehti, suola ja tupsaus maustepippuria. Pistele kanankoipiin veitsellä reikiä, jotta marinadi ulottuu syvälle. Laita koivet marinadiin, pyörittele vähän että peittyvät hyvin. Anna maustua jääkaapissa vähintään neljä tuntia.

Kuumenna iso paistinpannu ja lorauta siihen öljyä. Ota kanat pois marinadista ja säästä liemi. Ruskista kanat pannulla huolellisesti ja kaada marinadi pannulle. Kiehuttele kannen alla ainakin puolisen tuntia, kunnes kana on kypsää. Anna sipulien saostua ja karamelisoituakin lopussa. Tarkista maku. Tarjoa riisin kanssa.

Keittiökaverit Tansaniasta.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Nigerialainen curry (Russia 2018)

Näin se aika vierähti. Edellisistä jalkapallon maailmanmestaruuskisoista on jo se neljä vuotta, samoin ruokamaratonista. Mutta nyt odotus päättyy. Jo helmikuussa tulostin ottelutaulukon jääkaapin oveen ja huhtikuussa raapustelin ensimmäiset ruokasuunnitelmat. Mitä olisi kisat ilman asianmukaista ruokaa? Kisastudioon haastetta tällä kertaa tuo kolmivuorotyö - katsotaan kuinka Sitruunan käy.

Tänä iltana ensimmäisen ottelun pelaa isäntämaa Venäjä ja vastassa on Saudi-Arabia. Keittiöpuolella Arabian niemimaalle matkaan myöhemmin ja nyt jaan teille nigerialaisen curryn naudanlihasta. Pääosin tein ohjeen Immaculate Bites- ja Dooney's Kitchen-blogien perusteella. Toiveissa oli tehdä pata lampaanlihasta, mutta eteen ei sattunut taloudellisesti hyvää palaa, joten tein sen naudanlihasta.

Tässä reseptissä on jotain samaa kuin ranskalaisten burgundinpadassa, syvää ja täyteläistä, mutta tulisuutta ja mausteisuutta saadaan loistavasti currytahnasta ja chilistä ja näin makumatka vie ajatukset kuumaan etelään, tai jopa Intiaan. Chilin tosin jätin suosiolla pois, sillä taloudessamme asustaa edelleen Pieni neiti sekä Herkkä neiti. Tykkäsimme maukkaasta padasta.


Nigerialainen curry
6-8:lle
900 g naudanlihaa, paistia, etuselkää tai lapaa
1 salottisipuli
suolaa ja mustapippuria
1 lihaliemikuutio
1 litra vettä
3-5 rkl öljyä
2 sipulia
1 tl valkosipulitahnaa
1 tl inkivääritahnaa
2 tl keltaista currytahnaa (tai enemmän)
1 tl savupaprikajauhetta
1-2 tl kurkumaa
1 tomaattimurskatölkki
maustamatonta jogurttia
1-2 punaista chiliä.
3 kesäsipulia tai nippu kevätsipulia

Leikkaa liha syötävänkokoisiksi paloiksi ja laita isoon kattilaan. Kaada vesi päälle, niin että lihat peittyvät. Kuori sipuli ja lohko se mukaan. Lisää suolaa ja pippuria. Laita kattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää lihaliemikuutio. Kuori vaahto pinnalta. Anna kiehua 1 1/2 tuntia. Ota lihat kattilasta ja säästä keitinliemi.

Silppua sipuli hienoksi.

Ota iso paistinpannu tai kattila ja kuumenna siinä öljy. Lisää liha ja ruskista, 5-10 minuuttia. Lisää sitten sipulisilppu, inkivääri- ja valkosipulitahnat ja paista pari minuuttia. Heitä pannulle loput mausteet sekä tomaattimurska. Huuhtele tomaattitölkki lihan keitinliemellä, eli kaada sitä pannulle mukaan 3/4 -1 tölkillistä.

Anna kiehua tunti tai puolitoista. Hämmennä välillä ja lisää tarvittaessa keitinlientä tai vettä. Lisää lopuksi maustamatonta jogurttia, tarkista maku ja lisää tarvittaessa esimerkiksi suolaa, sillä hapan jogurtti saattaa latistaa makua.

Poista chileistä siemenet ja hienonna. Hienonna myös sipulit.
Koristele chilillä ja sipulilla, tarjoa riisin kera.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Ruuhkavuosikuskus

Oho, onpa edellisestä kirjoituksesta aikaa!
Tässä parin vuoden sisällä on ehtinyt ruokainnostus lopahtaa, olen lähtenyt töihin ja lapsetkin kasvaneet. Pienin ei ole enää pieni vaan olemme siirtyneet, vihdoin, pikkulapsiperheestä öö... no perheeksi. Liekö vielä elämänvaihekriisiäkin samalla, nimittäin alkaa olla aikaa pohtia että mitäs sitten ja mistähän minä tykkään nykyään.

Koska arki rullaa eteenpäin intensiivisesti on ruoanlaitolle välillä vähän liian vähän aikaa. Tässäpä kuitenkin ateria, joka valmistuu vartissa ja sitä voi varioida sen mukaan mitä kaapista löytyy, kunhan perusaineksia vaan on. Yleensä meillä on, sillä tähän tarvitsee kolmea ainesta. Muu on ekstraa.

Tarvitaan siis jauhelihaa, kuskusta ja ketsuppia. Olen yleensä jemmannut pakkaseen muutaman paketin lampaanjauhelihaa ja sitä on helppo ottaa ja heittää pannulle paistumaan. Kuvissa tosin on naudan jauhelihaa, koska sitä oli jääkaapissa. Kuskus valmistuu joko laittamalla kiehuvaa vettä vedenkeittimestä kuskusryynien joukkoon kulhoon ja siitä pannulle lopuksi, tai kuskus kuivana suoraan jauhelihan kanssa paistumaan pannulle ja sinne vettä. Ja lopuksi ketsuppia reilusti. Voila! Meillä tykätään.

Tätä voi jatkaa esimerkiksi korvaamalla kuskusin vesi kasvis- tai lihaliemellä. Joukkoon voi pilkkoa kasviksia, joko enemmän kypsennystä tarvitsevia jo jauhelihan kanssa paistumaan tai lopuksi joukkoon. Tai yrttejä päälle. Toisin sanoen, mitä kaapista löytyy. Oheiseen ateriaan pilkoin rasiallisen kirsikkatomaatteja ja ne kypsentyivät hieman, sekä ihan lopuksi kurkkua.




Ruuhkavuosikuskus
4-5:lle
400 g jauhelihaa
suolaa, mustapippuria,
pizzamaustetta jos naudanjauheliha, kuivattua minttua jos lampaanjauheliha
2 dl kuskusta
öljyä/voita
2½-3 dl vettä (tai kasvislientä tms)
iso turaus ketsuppia
(kasviksia, yrttejä)

Paista jauheliha. Samalla kiehauta vettä ja laita kuskus kulhoon sekä hieman öljyä tai nokare voita. Kaada kiehuva vesi kuskusryynien päälle ja peitä kulho lautasella tai tuorekelmulla (peittäminenkään ei ole pakollinen).
Kun jauheliha on paistunut, mausta se reilusti mausteilla ja ketsupilla. Sekoita joukkoon kuskus. Jos kuskus tuntuu liian kuivalta, lorauta hieman vettä vielä joukkoon ja sekoita.
Sekoita joukkoon kasviksia, salaattia, yrttejä tms.
Maista ja mausta vielä tarpeen mukaan.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tartare de boeuf (Euro 2016)

Tiukat puolivälierät menossa. Huikeita otteluja. On vaikea pysyä hiljaa telkun ääressä kun muut nukkuvat. Ja on vaikea kirjoittaa blogia samaan aikaan.

Ranskalaisia ruokia miettiessäni kävin läpi ranskalaisvivahteiset reseptini. Ruoat jakaantuivat kätevästi kolmeen eri ryhmään: niihin, jotka ovat ikäänkuin arkiruokaa eli juuri sellaisia joita lapsetkin söisivät; niihin, jotka ovat makeita ja herkkuosastoa; sekä niihin, joita ei kyllä ihan heti tulisi mieleen kokeilla, mutta vähän kuin kuitenkin tekee mieli. Kun on niin utelias. Jotkut voisivat kutsua niitä vaikka keittiöpeikoiksi.

Tartarpihvi kuuluu viimeiseen ryhmään. Kuka nyt raakaa lihaa söisi - ja vielä raa'an keltuaisen kanssa? Minulla ei kyllä ole ollut ennakkoluuloja tartarista. Sehän on naudanlihaa ja syön joka tapauksessa pihvini enemmän mediumina kuin täysin kypsänä. Mielestäni siinä on silloin parempi maku.

Tartarpihvi oli helppo tehdä. Käytin lihana naudan sisäpaistia, sillä HooKoo sitä suositteli. Nyt googletellessani huomasin, että myös ulko- tai kulmapaisti käy. Niin tai näin, pääasia että liha on tuoretta, jolloin maku on raikas eikä hapan.

Tekniikassa on kahta koulukuntaa. Toiset viipaloivat ja kuutioivat lihan, jolloin rakenne on karkeampi, toiset raaputtavat lihan veitsellä oikein hienoksi. Tein kuten Teemu Laurell ja raaputin omani. Tulos oli todella sileää. Ainoa missä täytyy olla tarkka on maustaminen ja nimenomaan huolellinen sekoittaminen, jotta mausteet leviävät tasaisesti.

Muotoilin massan muotin avulla kauniiksi ja lisäsin päälle keltuaisen. Kaapissa oli jäljellä maustekurkkua joten kuutioin sen, sekä lähespuolikkaan punasipulin. Otin mukaan myös pari ruokalusikallista kapriksia. Paahdoin leipää kaveriksi mutta jätin majoneesin pois, mielestäni tässä oli jo tarpeeksi omaan annokseen.

Maku oli hyvä. Liha on, no, lihaa ja lisukkeet tekivät annoksesta tasapainoisen. Suolakurkku ja kaprikset toivat happamuutta ja suolaisuutta, pippuri ja tabasco lämmintä tulisuutta, keltuainen kermaista umamia. Tartarpihvistä ei tullut ehdotonta suosikkiani, mutta pidin siitä kovasti ja haluaisin syödä sitä ravintolassa joku päivä, ihan vertailunkin vuoksi. Ehdottomasti se on kokeilemisen arvoinen!


Tartare de boeuf eli tartarpihvi
Yhdelle
150-200 g naudan lihaa, sisä-, ulko- tai kulmapaistia
1 rkl Worchestershire-kastiketta
4 tippaa tabascoa tai maun mukaan
suolaa ja mustapippuria
1/2 punasipuli
1/2 suolakurkku
2 rkl kapriksia
1 kananmunan keltuainen

Ota terävä kokkiveitsi ja raaputa liha tai vaihtoehtoisesti leikkaa liha ensin ohuiksi suikaleiksi ja siitä kuutioiksi. Sekoita lihan joukkoon Worchestershire-kastike, tabasco ja mausta reilusti suolalla ja mustapippurilla. Anna tekeentyä jääkaapissa sillä aikaa kun hienonnat punasipulin ja suolakurkun.

Kokoa annos. Muotoile tartarlihasta kaunis keko ja paina keskelle kevyesti syvennys. Laita siihen raaka kananmunan keltuainen. Kokoa hienonnetut höysteet ympärille. Tarjoa paahdetun leivän kera.


lauantai 2. heinäkuuta 2016

Merveilleux (Euro 2016)

Järkytimme taannoin naapureita kertomalla, että iltapalalla saa marenkiherkkua. Ei ihan tavanomaista, mutta meidän perheessä tällaista vain sattuu silloin tällöin.

Paloise-kastikkeesta jäi siis paljon valkuaisia, ja alunperinkin olin katsonut, että tätä pitää kokeilla sopivan ajan tullen. Merveilleux, loistava, upea. Eikö olekin mainio nimi leivokselle? Olen siinä käsityksessä, että marenkinen merveilleux on todellakin enemmän konditorialeivos kuin kakku. Ohjeessa kuitenkin kehotettiin tekemään kaksi marenkilevyä josta kootaan kakku, mutta päädyin tekemään useampia pikkumarenkeja ja kokosin niistä pikkuleivoksia. Näin jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa, että yhden kakun tekeminen on helpompaa. Ja jälleen kerran, tykkään tehdä tällaisia marenkijuttuja, sillä näiden kanssa ei ole niin väliä, jos marenki hajoaa tai kaikki ovat vähän erinäköisiä toistensa kanssa: nämä verhotaan kermavaahtoon. Armollista kokille!

Suklaakastikkeesta tuli laihaa, kun en noudattanut ohjetta suklaan määrän kanssa. Pihi minä! Ohjeessa oikeat määrät.

Mitä voin sanoa? Tämä oli ihanaa!

Nammm...

Merveilleux
6 kananmunan valkuaista
1/4 tl valkoviinietikkaa
2 dl tomusokeria
5 dl kuohu- tai vispikermaa
1 dl sokeria
(1 rkl rommia)
200 g suklaata

Paksu, lämmin suklaakastike
170 g tummaa suklaata
2 1/2 dl ruoka- tai kuohukermaa

Piirrä leivinpaperille kolme 18 cm ympyrää, tai monta 6-7 cm ympyrää. Saatat tarvita kaksi leivinpaperia ja uunipeltiä, jolloin kiertoilmauuni on suositeltava.
Laita uuni lämpiämään 135 C asteeseen (kiertoilma 110 C).
Vatkaa valkuaiset ja valkoviinietikka vaahdoksi ja lisää sitten sokeri kolmessa osassa. Vatkaa hyvin sekaisin. Lapa marenki pursotinpussiin, jossa on pyöreä 12 mm tylla, tai sitä luokkaa. Pursota ympyrät täyteen marenkia aloittaen ulkoreunalta edeten keskustaan. Ajatuksena on tehdä marenkipohjia.

Paista uunissa ensin puoli tuntia. Vähennä sitten uunin lämpötila 110 C asteeseen (kiertoilma 90 C asteeseen) ja jatka paistamista kaksi tuntia pitäen uuninluukkua aivan hitusen raollaan esim puulastan avulla. Marengit ovat valmiita kun ne ovat väriltään vaalean beigejä ja pinta on rapsakka mutta sisältö on pehmeän sitkeä.

Anna marenkien jäähtyä pellillä.

Koristelua varten vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa sokeri (sekä rommi).
Raasta suklaa hienoksi.

Laita lautaselle ensin pieni määrä kermavaahtoa, jotta marenki pysyy paikoillaan ja aseta päälle ensimmäinen marenki. Ripottele päälle raastettua suklaata ja kermavaahtoa. Aseta päälle toinen marenkikiekko. Toista suklaan ja kermavaahdon kanssa. Jos teet pieniä marenkeja, kaksi kerrosta riittää. Jos taas isomman, laita viimeinen marenkikiekko päälle sekä suklaata ja kermavaahtoa. Sivele sivut kermavaahdolla ja koristele kauttaaltaan suklaalla. Tarjoa suklaakastikkeen kera.

Paksu, lämmin suklaakastike
Suklaakastiketta varten rouhi suklaa pieniksi paloiksi. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen ja kaada suklaan päälle. Anna sulaa pari minuuttia ja vatkaa sitten kastike sileäksi. Tarjoa heti tai pidä lämpimänä tarjoiluhetkeen saakka.


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Lammasta paloise (Euro 2016)

Miten ihmiset päätyvät ostamaan keittokirjan? Mikä herättää mielenkiinnon? Kuinka moni ostaa kirjan sillä perusteella että vaikka Nigella sitä suosittelee? Tai moni seuraa, sanotaan nyt vaikka Anthony Bourdainin televisiosarjaa, rupeaa miettimään ovatko sarjan vieraat kirjoittaneet kirjoja, tutkivat asiaa ja päätyvät kurkkimaan keittokirjan sivuja ensin Amazonin kautta ja sitten päätyvät tilaamaan sen oman kirjakaupan kautta kirjahyllyyn? Mulle käy aina silloin tällöin näin.

Frederic Morinin ja David McMillanin Joe Beef-kirja on hankittu nimenomaan Bourdainin ohjelman innoittamana, enkä ole katunut. Sieltä on mm. oheinen paloise-resepti. Paloise on muunnos bearnaisekastikkeesta ja siinä käytetään minttua rakuunan sijasta. Kastike käy hyvin lihan kanssa. Lihana voi olla mitä vain, mutta kirjassa oli annettu esimerkki lammasmakkaroista, joita ei tehdä suoleen vaan massa paistetaan grillissä tai uunissa. Ajatelkaa mielummin lihapullia kuin makkaran tekemistä.

Kastikkeessa oioin hieman, mikä oli aika riskaabelia. En nimittäin käyttänyt vesihaudetta, vaan vatkasin kastiketta ihan kattilassa liedellä. Homma pysyi kasassa ja kastikkeen rakenteesta tuli hyvä. Maku oli aika kirpakka, vähän liiankin, sillä kastikepohja tehtiin kokonaan valkoviinietikkaan. Tätä voisi kyllä laimentaa hieman korvaamalla osan valkoviinillä tai vaalealla lihaliemellä. Muuten olen sitä mieltä että etikkaa tarvitsee olla kastikkeessa ihan maun takia. Ainakin lampaanliha tuntui tykkäävän etikkaisuudesta, tai niin minun makuaistini sanoi.

Söimme lammaspullia ja kastiketta edellispäivän keitettyjen pottujen kanssa, jotka olin käyttänyt uunissa lihapullien kanssa, kätevää.

Jäljelle jääneistä valkuaisista voi tehdä vaikka marenkia.

Lammasmakkaraa... eikun lihapullat.
Lammasta paloise

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
300 g lampaan/karitsan jauhelihaa
400 g porsaan jauhelihaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl fenkolin siemeniä
2 valkosipulin kynttä
2 tl Sriracha-kastiketta tai Tabascoa muutama tujautus
1 tl rouhittua mustapippuria
2 rkl kylmää vettä

Paloise-kastike
1/2 keltasipuli
1 dl valkoviinietikkaa
2 rkl kuivattua minttua
2 rkl kokonaisia maustepippureita
6 keltuaista
200 g voita
suolaa ja mustapippuria
tuoretta minttua

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen.
Sekoita kaikki ainekset yhteen ja muotoile pitkulaisiksi lihapulliksi. Paista uunissa 20 minuuttia.

Paloise-kastike
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Sulata voi.
Laita sipuli, etikka, kuivattu minttu ja maustepippurit kattilaan ja kiehuta kovalla lämmöllä silloin tälloin sekoittaen, kunnes jäljellä on puolet. Ota liedeltä ja siivilöi. Ota liemi talteen ja heitä kiinteä massa biojätteeseen.
Vatkaa keltuaiset ja liemi yhteen kattilassa. Lämmitä keskilämmöllä ja vatkaa koko ajan. Kun kastike tuntuu lämpiävän ja hiukan ehkä sakenevankin liruttele sulatettu voi joukkoon koko ajan vatkaten. Kastikkeen tulisi saota. Ota pois liedeltä, mausta suolalla ja pippurilla. Silppua kastikkeeseen tuoretta minttua. Tarjoa heti tai ainakin aika pian, ettei kastike kehitä kuorta tai hyydy.

Kastikekin pääsi kuvaan


torstai 16. kesäkuuta 2016

Tartare de saumon (Euro 2016)

Tätä kirjoitettaessa Pohjois-Irlanti on juuri voittanut Ukrainan ja iltapäivällä Englanti ja Wales pelasivat herkullisen ja historiallisen pelin. Todellista herkkua!
Saimme eiliselle päivälliskutsun ja päätin viedä tervehdyksenä tartare de saumon, eli graavilohta höysteineen. Tässä ei ole mitään erityisiä kikkailuja. Ajatuksena on yhdistää lohta, kananmunaa ja sipulia, perusjuttuja siis, vähän hienommin.

Laitoin kaikki ainekset yhdelle lautaselle lähinnä logistiikan takia, mutta alkuperäisen reseptin mukaan ainekset jaetaan neljälle lautaselle. Vaikka resepti on vain neljälle henkilölle, riitti tästä annoksesta seitsemälle aikuiselle ja kolmelle pienisyömäiselle lapselle kun ruokapöytä notkui muutenkin. Resepti on mukaelma Thomas Kellerin Bouchon-kirjasta.


Tartare de saumon
4:lle alkupalana
4 kananmunaa
300 g graavilohta
1/2 - 1 punasipulia
muutama oksa ruohosipulia
2-4 rkl pieniä kapriksia
suolaa, sitruunamehua
ranskankermaa

Keitä kananmunat koviksi: Laita kananmunat kylmään veteen kattilaan ja laita kiehumaan. Kun vesi kiehuu, keitä munia minuutin verran. Ota pois liedeltä ja anna munien olla kuumassa vedessä kymmenen minuuttia. Sen jälkeen huuhtele kylmällä vedellä ja anna jäähtyä.
Tällä välin silppua graavilohi hyvin hienoksi.
Leikkaa punasipuli pieniksi kuutioiksi. Raasta tai silppua myös kananmunat hienoksi.

Laita graavilohi pyöreäksi keoksi isolle tarjoilulautaselle. Ripottele kananmunat ja sipulisilppu ympärille. Lisää kaprikset ja hienonna päälle ruohosipulia. Mausta suolalla (lohi ei tarvitse ylimääräistä suolaa) ja sitruunamehulla. Tarjoa ranskankerman kanssa.

Alkuperäinen tarjoilutapa Bouchon-kirjassa

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Latva-artisokka (Euro 2016)

Kauppareissulta löytyi latva-artisokkia. Yksi pääsi kotiin saakka, sillä mielessä on ollut kokeilla tätäkin kasvista. Ensisijaisesti artisokasta tulee mieleen sen valmistamisen vaikeus; kuinka veitsellä kihnutetaan sydän esiin ja se on sitten se herkku. Muistelen törmänneeni myös toisenlaiseen kokkaamiseen, jossa nautitaan myös artisokan lehdet dippaamalla ne voi-mausteseokseen. Vähän kuin italialaisten bagna cauda.


Koska nyt ei irronnut mehuja väkerryshommiin, leikkelin hieman artisokan lehtien päitä (ne terävät osat pois) ja keitin trimmattua kukintoa suolatussa vedessä noin puoli tuntia, eli sen verran pehmeiksi että lehti lähtee irti helposti.

Sekoitin pehmeään voihin hivenen raastettua valkosipulia ja dippasin lehtiä siihen. Myös bagna cauda (valkosipulia, öljyä, voita, anjovista eli sardellia) tai Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin resepti toimii hyvin. Lopun artisokasta, eli osan lehdistä ja sydämen, jätin huomiselle. Siitä saa hyvän lounaspalasen perunasalaatin ja kananmunan kera. Lehdistä kannattaa syödä, tai oikeammin hampailla kevyesti riiviä se lähinnä varressa kiinni oleva, vaalea osa, sillä muu lehti on sitkeää. Artisokan sydämen päältä pitää ensin rapsutella karva tai parta pois, ennen kuin pääsee käsiksi itse herkkupalaan.

Eli ei niin vaikeaa sittenkään. Ja hyvää: suosittelen kokeilemaan. Kaupan tölkkiartisokat häviävät mennen tullen.