Näytetään tekstit, joissa on tunniste hillo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hillo. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. heinäkuuta 2023

Kiivihillo (AU/NZ 2023))

Heipä hei ja hyvää päivää mökiltä kännykän kautta. Long time, no see. Näemmä joka vuotinen jonkinmoinen ruokapostaus tulee aina näin heinäkuussa. Siihen on syynä naisten mömmöm-jalkapallokisat, jotka tänä vuonna potkitaan toisell' puolen palloa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. 

Näissä kisoissa aikainen lintu nappaa madon eli ottelut ovat hyvin aamu(yö)painotteisia. Käy siis yövuoron tekijöille jos työ antaa seuraamisen periksi. Tänään katselin alkuosan Australia-Irlanti ottelusta ja kuorin samalla kiivejä. Kiivit tuli hilloon jota voi syödä vaikka paahtoleivän tai croissantin kanssa. Vaikka kiivi mielletään käytettäväksi makeisiin ruokiin, voi siitä tehdä myös salsaa, chutneyta, korealaista kastiketta tai lisätä vaikka lammaspiiraisiin.

Kiivit mökillä


Uuden-Seelannin kiivihillo 

1 rasia kiivejä (5 kpl)
1 sitruuna
1 dl vettä
3 dl sokeria

Kuori ja palastele kiivihedelmät kattilaan. Purista sitruunanmehu mukaan ja lisää vesi ja sokeri. Kiehuttele puolisen tuntia välillä sekoittaen. 

Jos haluat, voit survoa tai surauttaa kiivit sauvasekoittimella sileäksi. 

Kaada kahteen puhtaaseen ja kuumaan hillopurkkiin ja sulje. Anna jäähtyä ja nauti vaikka leivän tai lettujen päällä. 

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Brauðsúpa - leipäkeitto (Russia 2018)

Start with the square heavy loaf
steamed a whole day in a hot spring
until the coarse rye, sugar, yeast
grow dense as a black hole of bread.
Let it age and dry a little,
then soak the old loaf for a day
in warm water flavored
with raisins and lemon slices.
Boil it until it is thick as molasses.
Pour it in a flat white bowl.
Ladle a good dollop of whipped cream
to melt in its blown belly.
This soup is alive as any animal,
and the yeast and cream and rye
will sing inside you after eating
for a long time.
Näin kirjoitti Bill Holm, minnesotalainen runoilija, kirjailija ja muusikko. Hänen isovanhempansa olivat islantilaisia ja hän vietti osan vuodesta Islannissa. Runossa kuvataan islantilainen leipäkeitto ja ohessa sen resepti. Resepti puolestaan on internetin syövereistä, alunperin vanhasta Helga Sigurdardottirin keittokirjasta Matur & Drykkur. Helga Sigurdardottir oli mm kotitalousoppilaitoksen rehtori ja kirjoitti muutaman keittokirjan 40- ja 50-luvuilla, mitkä vaikuttivat islantilaiseen ruoanlaittoon paljon.

Oheinen leipäkeitto keitetään vanhasta ruisleivästä, joka on ensin pehmennetty vedessä mielellään yön yli. Sen yleisin mauste on sitruunamehu tai -viipaleet ja siihen voi laittaa mitä hilloa nyt sattuu löytymään. Tätä tehdessä ensin epäilin ja mietin että mitähän tästä tulee (lillutettuja ruisleipiä?), mutta keitellessäni sain oivalluksen: eihän tämä paljonkaan eroa suomalaisesta ruispuurosta! Ruis ehtii hieman makeutua, rusinat tuovat täyteläisyyttä ja sitrushedelmät mukavaa mausteisuutta. Ja mikä parasta, tähän saa uppoamaan kuivahtaneet ruisleivät.

Leipänä käytin Vaasan ruispaloja sekä Siiskosen ruisrouheleipää. Lisäksi laitoin ruokalusikallisen appelsiinihilloa sekä raastoin sitruunankuoren mukaan. Oli oikein hyvää!

Ei muutakuin HU! ja keittämään ruisleipäkeittoa.

Ruista ranteeseen

Brauðsúpa
200 g kuivaa ruisleipää
1 l vettä
reilu kourallinen rusinoita tai 4 kuivattua luumua
(1 rkl appelsiinihilloa tai puolukkahilloa)
6 sitruunaviipaletta TAI appelsiinin- tai sitruunankuori TAI kanelitanko
2-3 rkl sokeria

2 dl kuohu- tai vispikermaa

Aloita edellisenä päivänä. Liota kuiva leipä litrassa vettä.
Seuraavana päivänä soseuta leipä ja keitä tunnin verran miedolla lämmöllä. Lisää rusinat, sitruunaviipaleet ja keitä vielä 10 minuuttia
Vatkaa tällä välin kerma vaahdoksi.

Anna keiton hieman jäähtyä ja tarjoa sitten kermavaahdon kanssa.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Siideri-sipulihilloke

Just lähti joululahjaksi tällainen. Alkuperäinen resepti on Tamperelaisesta, jossa käytettiin kanelin tilalla timjaminoksia. Hyvää juuston kanssa ja erilaisissa, etenkin itämaisissa padoissa.
Siiderissä haudutettua sipulia

Siideri-sipulihilloke
4 keltasipulia
2 punasipulia
2 dl kuivaa omenasiideriä,
1 dl fariini-sokeria,
1 dl balsamiviinietikkaa,
Pari reilua ripausta jauhettua kanelia

Pilko sipulit ja kiehauta siiderissä.
Laita mukaan loput ainekset ja anna kiehua puolisen tuntia, että sakenee hieman. Jäähdytä ja lapa sipulihilloke lasipurkkiin.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Köyhän miehen kaviaari

Sen lisäksi että keittotaito on antanut maailmalle kaviaarin, on tietenkin olemassa myös kaviaarin jäljitelmiä. Venäjällä syödään myös "väärää kaviaaria", joka saattaa olla tehty sienistä, punajuuresta tai sillistä. Virossa tiedetään kesäkurpitsakaviaari, adjika. Ranskalaiset tuntevat tapenaden eli oliivikaviaarin.
Köyhän miehen kaviaarin olen oppinut tuntemaan nimellä baba ganoush. Dippi tulee Lähi-Idän maista, tosin sisältö saattaa vaihdella. Jossakin maassa annoksessa on tahinia, jossain puolestaan munakoiso on karkeampaa ja seassa on paahdettuja vihreitä paprikoita ja tomaattia. Kaikille yhteistä on paahdettu munakoiso ja oliiviöljy.
Kuva ei ole välttämättä kaikkein houkuttelevin, mutta dippi on todella hyvää esim. paahtoleivän kanssa.

Baba ganoush - käyhän miehen kaviaari
reilu annos

2 munakoisoa
1 rkl sitruunamehua
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 tl paprikajauhetta
3 valkosipulia

Lämmitä uuni 225 C asteeseen.
Viillä tai töki munakoisoihin reikiä veitsellä ja laita pellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa 35-45 minuuttia.
Kaavi munakoison sisus lusikalla. Soseuta haarukalla tai sauvasekoittimella sileämmäksi. Murskaa valkosipulit veitsen lavalla litteämmäksi ja lisää kaikki loput ainekset munakoison joukkoon. Anna maustua jääkaapissa.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Hillokokeilu

Yhteishyvä muisti taas ruokavinkeillä. Lärpäkkeestä löytyi heti mielenkiintoinen kokeiltava, kesäkurpitsa-omenamarmeladi. En ole ennen laittanutkaan kesäkurpitsaa ihan tähän tapaan eli kokeiltavahan se oli. Kotimaiset kurpitsat ovat juuri nyt kaupoissa, mutta kotimaisia omppoja ei ihan vielä saa.
Tulos oli hyvä. Sitruuna on tuolla määrällä kyllä hallitseva maku, muttei loppujen lopuksi liian voimakas. Omena jää varjoon, vaikka yritin löytää mahdollisimman happamia, kirpeähköjä omenoita. Käsittääkseni kilo kesäkurpitsaa ja omenaa riittää hyvin suhteessa sokeriin eli sitruunan määrää voi vähentää.


Kesäkurpitsa-omenamarmeladi
500 g kesäkurpitsaa
500 g omenaa
1 dl vettä 
250 g sitruunaa (yksi iso tai kaksi pientä) 
1 paketti (330 g) hillo-marmeladisokeria

Pese ja kuori kesäkurpitsat. Älä jätä vihreää kuorta mukaan, muuten hillosta ei tule keltaista. Halkaise ja poista pehmeä sisus. Pilko kesäkurpitsat kattilaan. 
Kuori ja halkaise omenat. Poista kanta ja siemenkota. Paloittele omenat kattilaan. 
Keitä ainekset pienessä vesimäärässä kypsiksi noin 15 minuuttia. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella. 
Pese sitruunat huolellisesti. Raasta kuoret hienolla terällä, purista mehut ja lisää sekä raaste ja mehu kesäkurpitsaseoksen joukkoon. Lisää sokeri ja kuumenna kiehuvaksi.
Keitä 5 minuuttia välillä sekoittaen. Kaada seos puhtaisiin ja kuumennettuihin purkkeihin. Sulje ja säilytä viileässä.

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kultaista hilloa

Kun olin lapsi, kesää rytmittivät mökkeilyn ja matkailun lisäksi luonnonantimet. Keväällä käytiin etsimässä korvasieniä. Marjojen kypsymisen myötä käytiin mustikassa, puolukassa ja vadelmia poimimassa. Sitten sieniä ja lakkaa. Monet kerrat oltiin metsässä. Oma kiinnostus oli enemmän majojen rakentamisessa ja patojen tekemisessä puroihin, mutta mukana oltiin silti. Teinivuodet kuitenkin vieroittivat marjastuksesta ja lapsuuden maisematkin ovat jääneet taakse jo vuosia sitten. Jonkinlainen tuntuma on silti jäänyt; alitajuntainen tieto siitä, mistä mitäkin kannattaa etsiä.

Näin uuden marjasadon kynnyksellä on viisasta tarkastaa pakastimensa kätköt. Yllätyksiä saattaa löytyä. Viimeiset mustikat ja mansikat olen yleensä hillonnut lettuhilloksi ja lakasta tehnyt viemisiä kyläpaikkoihin. Meiltä löytyi lakkaa, joten leipäjuusto ei jää yksin tänäkään kesänä. Tiesittekö muuten, että lakan yksi nimitys on myös lintti? Lakan nimityksistä löytyi hieno juttu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta.



Lakkahillo
n. 1 1/2 l lakkoja
n. 5 dl hillosokeria
1 dl vettä

Kaada marjat kattilaan ja lisää vesi. Kuumenna ja lisää hillosokeri vähitellen varovasti sekoitellen.
Vähennä lämpöä kun seos alkaa kiehua. Kuori vaahto.
Keitä 10 minuuttia ja anna jäähtyä puoli tuntia. Sekoita muutaman kerran.
Tölkitä hillo hyvin pestyihin ja kuumennettuihin lasitölkkeihin. Säilytä viileässä.