Kultaista hilloa

Kun olin lapsi, kesää rytmittivät mökkeilyn ja matkailun lisäksi luonnonantimet. Keväällä käytiin etsimässä korvasieniä. Marjojen kypsymisen myötä käytiin mustikassa, puolukassa ja vadelmia poimimassa. Sitten sieniä ja lakkaa. Monet kerrat oltiin metsässä. Oma kiinnostus oli enemmän majojen rakentamisessa ja patojen tekemisessä puroihin, mutta mukana oltiin silti. Teinivuodet kuitenkin vieroittivat marjastuksesta ja lapsuuden maisematkin ovat jääneet taakse jo vuosia sitten. Jonkinlainen tuntuma on silti jäänyt; alitajuntainen tieto siitä, mistä mitäkin kannattaa etsiä.

Näin uuden marjasadon kynnyksellä on viisasta tarkastaa pakastimensa kätköt. Yllätyksiä saattaa löytyä. Viimeiset mustikat ja mansikat olen yleensä hillonnut lettuhilloksi ja lakasta tehnyt viemisiä kyläpaikkoihin. Meiltä löytyi lakkaa, joten leipäjuusto ei jää yksin tänäkään kesänä. Tiesittekö muuten, että lakan yksi nimitys on myös lintti? Lakan nimityksistä löytyi hieno juttu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta.

Lakkahillo
n. 1 1/2 l lakkoja
n. 5 dl hillosokeria
1 dl vettä

Kaada marjat kattilaan ja lisää vesi. Kuumenna ja lisää hillosokeri vähitellen varovasti sekoitellen.
Vähennä lämpöä kun seos alkaa kiehua. Kuori vaahto.
Keitä 10 minuuttia ja anna jäähtyä puoli tuntia. Sekoita muutaman kerran.
Tölkitä hillo hyvin pestyihin ja kuumennettuihin lasitölkkeihin. Säilytä viileässä.