Kun olin lapsi, kesää rytmitti marjakausi. Mansikat ostettiin torilta, perattiin ja laitettiin pakkaseen. Käytiin mustikassa ja puolukassa. Mustikatkin menivät pääosin pakkaseen ja osasta tehtiin pullaista mustikkapiirakkaa. Puolukat menivät hilloksi ja tuorejuomaksi ja ylimääräiset myytiin. Mutta mustaviinimarjat saivat erilaisen käsittelyn.
Isoäidilläni oli mehumaija ja sillä tehtiin marjamehua. Mehun tekemisessä oli omat jännitysmomenttinsa; maija oli kuuma ja mehuletku hauskalla vempeleellä kiinni. Ympärillä hääri koko lähisuku neuvotellen milloin marjat ovat höyrystyneet tarpeeksi ja antaneet mehunsa ja milloin ryhdytään pullottamaan. Pienen väen oli varottava kuumaa kattilatornia ja steriloituja pulloja. Mehua tehtiin hartaudella - ja kyllä tuli hyvää! Talvella oli ihana hörppiä kuumaa mehua, tuota flunssalääkettä, pulkkamäen jälkeen.
Meillä mehumaijaa ei ole eikä varmaan tulekaan. Mehujen keitto ei ole ollut repertuaarissa ikinä, mutta ilman mehumaijaa ja höyrystämistä mehun teko on yllättävän helppoa. Marjoista olen kokeillut vasta mustikoita ja viinimarjoja, mutta myös mansikat kiinnostaisivat. Mansikka on upean makuinen mehuissa.
Nektari2 l marjoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 l vettä
(1/2 dl sitruunamehua)
Laita marjat, sokeri ja vesi kattilaan ja kiehauta. (Lisää sitruunamehu.) Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä. Siivilöi marjat, painele niitä siivilässä tai purista harson läpi ja pullota mehu.
Mehun voi myös pakastaa jäähtyneenä. Jätä laajenemisvara!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti