Teen juontia aloittelin 14 vuotiaana kaveriporukassa. Teelaatuja oli tarjolla pari kolme ja niistä valitsin vadelmateen, sillä pidän vadelmasta. Näin jälkikäteen ajateltuna valinta ei ollut paras mahdollinen, sillä vadelma teenä menettelee joten kuten. Myöhemmin Lontoon tuliaisina toin kotiin English Breakfast -teetä (Ahmad Tea). Siitä tulikin ehdoton suosikkini moneksi vuodeksi. Se on mustaa teetä, täyteläistä ja miltei maltaista ja nimensä mukaan hyvä päivän aloitukseen.
Nykyinen suosikkini on assam-tee. Sitä käytetään makunsa vuoksi aamiaisteelaatuihin kuten edellä mainittuun English Breakfastiin. Se on vahvaa, pehmeää ja maltaista.
Pidän siis mustista teelaaduista, maustetuistakin. Valkoinen tee ei ole vielä napannut, mutta vihreää teetä tulee kokeiltua ajoittain. Hyllyyn on päätynyt mm. pu'ehr-teetä ja kiinalaista gunpowder-teetä. Mutta näistä joskus myöhemmin.
Paikallisesta luomukaupasta löytyi Aged Earl Grey-pussitee (Numi Tea). Siinä assam-tee kohtaa aidon bergamottikasvin, tuon sitrushedelmiin kuuluvan maustekasvin. Bergamotti tulvahtikin vahvasti nenään pussia avatessani, mutta hauduttelun jälkeen (5 minuuttia), maku oli mukavan mausteinen, ei kuitenkaan liikaa. Tämän teen ottaisin iltapäiväteeksi, nautittavaksi hyvässä seurassa ja jonkin maultaan kevyen kanssa, jotta bergamotin aromi maistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti