Äsken ruokakaupassa asioidessani osui silmiin kalatiskillä savustetut nahkiaiset. Olin ala-asteikäinen kun isäni osti innolla nahkiaisia ja sain maistaa niitä ensimmäisen kerran. Maku ei jäänyt erityisemmin mieleen, joten nyt piti verestää muistoja.
Nahkiainen muistuttaa ankeriasta samanlaisen muodon vuoksi, mutta siltä puuttuvat leuat ja parilliset evät. Nahkiaisella on silmien lisäksi myös ns. päälaensilmä ja kun kyljeltä lasketaan mukaan myös kidusaukot, saadaan yhdeksän "silmää". Kalan nimi onkin yhdeksänsilmä (nejonöga ruotsiksi, neunauge saksaksi).
Nahkiainen on rasvaton ja ruodoton kala. Sillä on pitkät perinteet Satakunnassa ja esim. Nakkilan kunnan vaakunassa on nahkiainen. Kala valmistetaan yleensä paistamalla ja savustamalla.
Mielenkiinnolla laitoimme 25 senttisen ohuen kalan kahtia ja maistelimme puolison kanssa. Liha oli tiivistä, kohtuullisen mehevää ja ruodotonta. Tuoksu oli kalainen, maku vahva ja jälkeen jäi ikäänkuin mudan makua. Mielenkiintoista. Ei tästä nyt suurta suosikkia tullut, mutta hyvä oli silti maistaa pitkästä aikaa. Terveisiä isälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti