Serradura (Euro 2024)

 No nyt on helppo jälkiruoka! Se vaatii ainoastaan muutaman tunnin viilennyksen jääkaapissa, eli sen voi tehdä vaikka aamulla päivällistä varten. 

Serradura eli sahanpuru. Ei kovin houkutteleva nimi ruoalle. Sitä nimi kuitenkin tarkoittaa. Kyseessä on portugalilainen jälkkäri, ja nimi viittaa hienoksi jauhettuhin kekseihin. 

Kekseinä käytetään yleensä jotain oikein peruskeksiä, kuten Marie-keksejä, mutta netissä näkee monenlaista versiota. Itse käytin Kultamuro-voikeksejä. 

Vanukkaana toimii kerma ja kondensoitu maito. Ei muuta, mikä on yksinkertaisuudessaan hyvä juttu. Tämän alkuperäisessä ohjeessa oli mausteeksi laitettu hieman vaniljasokeria ja päälle persikkakiille. Minä käytin kuitenkin aprikoosihilloa, koska sitä löytyi kaapista. En kuitenkaan saanut kiillettä levittäytymään tasaisesti, vaan päädyin tekemään keskelle hillosilmän. 

Jälkiruoka on hyvin makea, joten annokset voi pitää maltillisina. Hillosilmääkään ei välttämättä tarvita, vaan jälkiruoka on erinomainen ilmankin.

Portugalilainen jälkiruoka, serradura

Serradura

5-6:lle
2 dl vispikermaa
1/2 prk (150 g) makeutettua kondensoitua maitoa
1 tl vaniljasokeria
16 Kultamuro/Marie/tms peruskeksiä
1 dl aprikoosihilloa+1 tl vettä

Murskaa keksit hienoksi. 

Vatkaa kerma, vaniljasokeri ja kondensoitu maito vaahdoksi. 

Laita laseihin vuorotellen keksimurua ja vanukasta.

Sekoita vesi ja hillo tasaiseksi ja lämmitä mikroaaltouunissa alle minuutti jotta saat hillosta juoksevampaa. Lusikoi hillo päälle ja laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi jähmettymään. 

Parsaperhoset (Euro 2024)

Kävin iltasella kaupassa ja kotiintullessa oli jo aika myöhä ja kaikkien vatsat kurnivat tyhjyyttään. Näin uumoilinkin ja tein suunnitellusti pastaa, joka valmistuu nopeasti - ja kuittaa samalla Italian osuuden kisakeittiössä.

Pastan nimi on farfalle con aspargi ed erbe, mutta nimesin sen samoin tein ihan vain parsaperhoseksi, onhan siinäkin farfalle ja aspargi. Ohje on Saku Tuomisen Aglio & Olio -keittokirjasta (tietenkin). Se ei sisällä mitään määriä, vaan ainoastaan antaa ohjausta mitä aineksia kannattaa yhdistää. Alla oleva on siis se, miten minä tein. 

Kokeilin ohjetta ensimmäistä kertaa ja se sai hyväksyvää hyminää perheeltä, joten tätä saatetaan tehdä toistekin!

Farfalle con aspargi ed erbe

Parsaperhoset

Valkosipulia
Oliiviöljyä
Vihreää parsaa
Voita
Kermaa
Yrttejä (esim. basilikaa, oreganoa ja persiljaa)

Laitoin farfallet kiehumaan suolattuun veteen. Pastaa oli yli puolen pussin eli 300 g.

Pilkoin kolme valkosipulin kynttä ja kuullotin öljyssä. Enemmänkin olisi saanut olla. Parsan leikkasin sentin paksuisiksi renkaiksi ja otin nuput erilleen. Lisäsin palat nuppuja lukuunottamatta pannuun ja heitin perään "isokokoisen kuapaisun" voita. 

Kun voi oli sulanut, kaadoin joukkoon kermaa ainakin desin, ja annoin kiehua. Parsa kypsyy yleensä alle 10 minuutissa. Kerma alkoi haihtua mikä on ihan ok. 

Mulla oli persiljaa ja basilikaa tuoreyrttinä ja napsin sieltä täältä lehtiä, arvelisin että 1/3 kaupan ruukkuyrtistä. Kuivattu pizzamauste korvasti oreganon, jota laitoin yhden tupsauksen. Lisäsin siis lopuksi silputut yrtit ja parsannuput pannulle. 

Kun nämä olivat lämmenneet, valutin pastan ja yhdistin kastikkeeseen. Maustoin vielä suolalla ja söimme pastan hyvällä halulla parmesanin kanssa.  

...ja sama ylhäältä kuvattuna

Belgialaiset lihapullat eli boulets liégeois (Euro 2024)

Pyöräytänpä tässä blogiin pitkästä aikaa. Pyöreitä muotoja on luvassa ihan urakalla, sillä Saksassa pelataan jalkapallon EM-kisat kesä- ja heinäkuussa! Lisäksi kisakeittiö aloittaa meidän lasten lempparipyöryköillä eli belgialaisilla lihapullilla. 

Kokeilin tätä reseptiä jo aikaisemmin joidenkin kisojen kohdalla, mutta blogiin asti se ei jaksanut. Resepti on Liegestä ja olen miettinyt, että onko Liege belgialaisten herkkukaupunki. Sieltä nimittäin tulee myös liegeläinen perunasalaatti, vohvelit, omena- tai päärynäsiirappi (sirop de Liege), valkea meiramimakkara (boudin blanc), ja tattariletut, joita syödään jouluisin.

Tämä lihapullaresepti vaatisi tuon nimenomaisen omenasiirapin. Etsin pitkään sille korvaavaa, ja parhaaksi osoittautui yksinkertaisesti omenahillo. Muistan kokeilleeni mm. paistonkestävää omenamarmeladia, mutta siitä tuli liian omenainen maku. Meritalon hillo on ollut hyvä, ja tällä kerralla käytin Herkkumaan omenahilloa mikä toimi myös oikein hyvin. Käytännössä siis resepti on suolaisenmakea, jossa makeus tulee pääasiassa omenasta mutta myös hyvästä määrästä paistettua sipulia. 

Ensimmäisen kokeilukerran jälkeen lapset ovat välillä kyselleet, että teetkö taas niitä belgialaisia, eli tämähän upposi paremmin kuin hyvin! Olen käyttänyt reseptin pohjana Cooking with Curls-blogin ohjetta, ja muokkasin sitä hieman kotiäidin kaapin sisällön mukaan.  

Jälleen herkkuja Liegestä

Boulets liégeois 

600 g sikanautajauhelihaa

1/2 dl korppujauhoja

1/2 sipulia

1 muna

3/4 tl suolaa

mustapippuria maun mukaan

vehnäjauhoja 

vähän voita paistamiseen

Kastike

1 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

2 sipulia

1 1/2 rkl fariinisokeria

1/2 tl kuivattua timjamia

2 tl punaviinietikkaa

1/2 dl omenahilloa

5 dl lihalientä

2 laakerinlehteä

suolaa ja mustapippuria

Kuutioi kastiketta varten olevat kaksi sipulia jo valmiiksi.

Sekoita jauhelihan joukkoon korppujauhe ja muna, ja raasta mukaan puolikas sipuli. Lisää suola ja pippuria. Tämän vaiheen voit tehdä myös yleiskoneella. 

Muotoile pieniä lihapullia kostutetuin käsin. Pyöritä pyörykät vehnäjauhoissa. Paista lihapullat paistinpannulla voissa, noin 8-10 min/puoli. Siirrä pyörykät lautaselle odottamaan.

Sulata paistinpannussa voi kastiketta varten. Lisää sipulisilppu ja kuullota huolella. 

Lisää fariinisokeri ja timjami, paista minuutin verran. 

Ripottele pannulle vehnäjauhot ja sekoita.

Lisää omenahillo ja viinietikka ja sekoita jälleen.

Lisää lihaliemi ja laakerinlehdet, ja sekoita tasaiseksi. 

Lisää kastikkeeseen lihapullat. Anna kiehahtaa kunnolla ja vähennä sitten lämpöä, niin että kastike poreilee hieman. 

Kiehuttele 20 minuuttia. Tarjoa ranskalaisten kera.

Ranskalaiset käy hyvin kastikkeen kanssa.

Heidelbeerewähe (AU/NZ 2023)

 Sveitsiläisiä ruokia miettiessäni, olen ennenkin törmännyt Helvetic Kitchen-blogiin. Siellä on kiva kattaus alppimaan ruokia. Näyttää herkullisilta ja maistunee myös! 

Mulla olisi listalla tehdä myös Appenzeller-toastia, mutta työpäivän jälkeen ryytyneenä keräsin ensin starttia sohvalla ja rykäisin sitten piirakan. Tämä heidelbeere- eli mustikkapiirakan täyte tehdään maidosta ja kermasta, eli muistuttaa sinänsä hyvin suomalaista kermaviilitäytettä. 

Käytin pakasteesta otettuja mustikoita jotka sulatin ja pikaisesti valutin niistä ylimääräiset mehut ettei täytteestä tulisi liian vetinen, mutta huoli oli aiheeton; täyte hyytyi hyvin ja pohja oli kypsä. 

Perhe tykkäsi ja minä myös. Toimii, jatkoon!

 

Heidelbeerewähe 

Taikina:

3 dl jauhoja

2 rkl sokeria

Ripaus suolaa

100 g voita

1 dl kylmää vettä

Täyte:

500g mustikoita

2 kananmunaa

125 ml maitoa

125 ml kermaa

2 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

(60 g pähkinöitä)

Päälle tomusokeria

Hiero voi yhteen kuivien aineiden kera. Lisää lopuksi kylmä vesi ja pyöräytä taikinaksi. Anna levätä kylmässä vähintään vartti - tunti on ideaali! 

Kauli taikina voideltuun piirakkavuokaan, n. 24-26 cm halkaisijaltaan. 

Laita uuni lämpiämään alalämmölle 200 C asteeseen. 

Sekoita täytteen munat, maito, kerma ja sokerit yhteen. Rouhi pähkinät ja ripottele ne pohjan päälle jos käytät niitä. Lisää mustikat.

Kaada päälle kermainen täyte ja paista uunin alatasolla 35-40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä.

Ripottele päälle tomusokeria maun mukaan. 

Kiivihillo (AU/NZ 2023))

Heipä hei ja hyvää päivää mökiltä kännykän kautta. Long time, no see. Näemmä joka vuotinen jonkinmoinen ruokapostaus tulee aina näin heinäkuussa. Siihen on syynä naisten mömmöm-jalkapallokisat, jotka tänä vuonna potkitaan toisell' puolen palloa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. 

Näissä kisoissa aikainen lintu nappaa madon eli ottelut ovat hyvin aamu(yö)painotteisia. Käy siis yövuoron tekijöille jos työ antaa seuraamisen periksi. Tänään katselin alkuosan Australia-Irlanti ottelusta ja kuorin samalla kiivejä. Kiivit tuli hilloon jota voi syödä vaikka paahtoleivän tai croissantin kanssa. Vaikka kiivi mielletään käytettäväksi makeisiin ruokiin, voi siitä tehdä myös salsaa, chutneyta, korealaista kastiketta tai lisätä vaikka lammaspiiraisiin.

Kiivit mökillä

Uuden-Seelannin kiivihillo 

1 rasia kiivejä (5 kpl)
1 sitruuna
1 dl vettä
3 dl sokeria

Kuori ja palastele kiivihedelmät kattilaan. Purista sitruunanmehu mukaan ja lisää vesi ja sokeri. Kiehuttele puolisen tuntia välillä sekoittaen. 

Jos haluat, voit survoa tai surauttaa kiivit sauvasekoittimella sileäksi. 

Kaada kahteen puhtaaseen ja kuumaan hillopurkkiin ja sulje. Anna jäähtyä ja nauti vaikka leivän tai lettujen päällä. 

Pörkölt (Euro 2020)

Kun salainen agentti Jim Prideaux tapaa budabestiläisessä kahvilassa miehen, jonka on tarkoitus viedä hänet erään kenraalin luo, puhuvat he gulassista ja pörköltistä. Elokuva on Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja, ja heti mietin, että onpa jännä nimi tuo pörkölt ja mahtaa olla hyvää kun se mainitaan elokuvassa. 

Pörkölt tarkoittaa paahdettua ja kyseessä on gulassintapainen, paprikalla maustettu lihapata. Erona on, että pörköltissä on vähemmän nestettä eli kastike on hyvin paksua, ja puristit sanovat ettei siihen tulisi lisätä jauhoja, smetanaa tai tomaattia. Usein pörkölt ja paprikash, joka on kevyempi paprikainen ruoka, yleistetään gulassiksi, mikä tietenkin on virhe. Ja pelkäänpä että minäkin menen näissä sekaisin, korjatkaa tietävämmät!

Mutta pörkölt-reseptiin. En ole puristi, joten tähän reseptiin tuli sitten kaikkea ja tulos oli todella hyvä ja maukas! Tein oman pään mukaan ja ostin kaupasta karjalanpaistilihat, sillä niitä oli sopivasti tarjolla. Lientä riitti hyvin, eli seuraavalla kerralla täytyy haudutella loppuaika ilman kantta jotta liemi tiivistyy. Söimme tätä fusillien kanssa, mutta yhtä hyvin tähän sopii nuudelit tai keitetyt perunat.

Jó étvágyat!

Todella hyvää, yksi suosikeistani!

Pörkölt

700 g naudanlihaa, palapaistia tms.

1 pkt amerikanpekonia

1 iso sipuli

4 valkosipulin kynttä

1 vihreä tai punainen paprika

3 isoa tomaattia

2 ½ dl punaviiniä

5 dl lihalientä

3 rkl paprikajauhetta

1 tl chiliä

½ tl kuminansiemeniä, morttelissa karkeasti jauhettu

2 rkl fariinisokeria

3 laakerilehteä

1 rkl tomaattipyreetä

1 ½ tl suolaa

mustapippuria

tuoretta persiljaa

Tarjoiluun: smetanaa

Paistamiseen pari nokaretta voita sekä vehnäjauhoja

Kuutioi pekoni valmiiksi. Kuutioi paprika ja tomaatit. Silppua sipuli ja valkosipuli. Tee lihaliemi valmiiksi jos käytät valmiskuutiota.

Ota iso kattila tai kasari ja ruskista naudanliha voissa. Lisää lopussa pekoni ja sipulit ja paista, että pekoni hieman ruskistuu ja sipulit pehmenevät. Ripottele päälle parisen ruokalusikallista vehnäjauhoja ja anna paistua hetken aikaa, jotta saat suuruksen.

Lisää paprika ja tomaatit sekä lihaliemi, punaviini ja kaikki muut mausteet paitsi persilja. Kiehauta ja sekoita tasaiseksi. Laita kansi päälle anna porista lempeällä lämmöllä 2½-3 tuntia. Tarkista maku ja jos lientä on paljon, kiehuta kokoon. Ripottele päälle silputtu persilja.

Tarjoa munanuudeleiden tai keitettyjen perunoiden kanssa. Lusikoi päälle smetanaa. 

Kaszanka omenien ja sipulien kanssa (Euro 2020)

Puolalainen ruoka ei ole kovin tuttua minulle. Internetin syövereistä hakemalla saa kuitenkin kuvan, että puolalainen keittiö suosii ruokaisia keittoja sekä lihaa, vaikka nykyään taitaa suurimmista kaupungeista saada myös kasvisruokaa. Ruoka on konstailematonta ja hyvää.

Löysin tämän reseptin Polonist-sivustolta, jossa voi käydä kuolaamassa mielenkiintoisten ja hyvien puolalaisruokien perään. Kaszanka tai kishka on puolalainen verimakkara. Nimessä kasza tarkoittaa ryynejä, ja reseptissä voikin käyttää myös ryynimakkaraa. Ryynimakkara valikoitui meillekin. Reseptin kirjoittaja oli halunnut lisämaustetta piparjuuresta, mutta mielestäni kaszankaa voi makustella sinapin kanssa. Lisänä meillä oli salaattia.

Smacznego!

Kaszanka ja höysteet

Kaszanka omenien ja sipulien kanssa 

neljälle
4 ryynimakkaraa tai mustamakkaraa noin vastaava määrä
2 keskikokoista punasipulia
2-3 omenaa 
voita paistamiseen
hyppysellinen jeeraa,
kaksi hyppysellistä jauhettua kanelia 
kaksi hyppysellistä jauhettua fenkolia (tai fenkolinsiemeniä jotka jauhetaan morttelissa)
(2 rkl piparjuurta)

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen.

Puolita punasipulit ja siivuta kauniiksi kaariksi. Pese omenat ja lohko ne. Omenoita ei tarvitse kuoria. 

Sulata rasva paistinpannulla ja paista siinä sipulit ja omenat pehmeämmiksi. Mausta ne jeeralla, kanelilla ja fenkolilla.

Ota uunivuoka (noin 20 x 30 cm) ja riippuen vuoan laadusta laita siihen leivinpaperi. Jos käytät piparjuurta, raasta sitä pohjalle. 

Laita puolet omenasipulisekoituksesta vuokaan. Leikkaa makkarat paksuiksi siivuiksi ja laita vuokaan. Lusikoi päälle loput omenasipulista. 

Peitä vuoka foliolla ja paista 20 minuuttia. Tarjoile heti. 

Tagliatelle con guanciale, cipollotti e aspargi (Euro 2020)

Minä olen siitä yksinkertainen tai suoraviivainen ihminen, että pidän siitä että ainekset heitetään sekaisin ja tulos on maukasta. Voi olla, että tämä on myös mielentila. Tästä syystä italialaiset pastat käy hyvin mulle. Lisäksi pastat ovat pääsääntöisesti helppoja ja nopeita eli käytännöllisiä. Tämäkin resepti valmistui nopeasti lounaaksi, kaiken arjen kiireen ohessa. 

Resepti on yksinkertaisesti pastaa pekonin, tomaatin, ruohosipulin ja parsan kanssa. Ei kermaa vaan hyvät maut tuoreista aineksista. Sen verran jouduin muuttamaan, että käytin kesäsipuleita kun ruohosipulia ei ollut saatavilla. Hyvää oli!

Tagliatelle con guanciale, cipollotti e aspargi 

Kolmelle
Tagliatelle-pastaa
Ruohosipulia/1-3 kevätsipulia tms.
1 pkt amerikanpekonia
250 g parsaa
1 rs kirsikkatomaatteja
Suolaa, pippuria, öljyä

Kuori parsa ja katkaise kova osa pois ja pilko parsat 2-3 cm pätkiksi. Silppua pekoni ja sipuli valmiiksi. Puolita kirsikkatomaatit.

Laita parsat kiehuvaan veteen ja keitä 3 minuuttia, eli että jäävät vähän al dente. Ota pois vedestä ja anna valua. Laita pasta kiehumaan. 

Paista sillä välin pekoni. Lisää loppupuolella tomaatit ja sipuli. Paista ja anna tomaattien hajota. Lisää parsat, hauduta hetki, ja sekoita lopuksi mukaan pasta. Lisää öljyä ja mausteet. 

Sanotaan että la pasta non aspetta nessuno, pasta ei odota ketään, vaan ruokailija odottaa pastaa. Niin tässäkin: tarjoile heti!

La pasta!

Cranachan (Euro 2020)

Heijjaa, pallonpotkijaiset ovat alkaneet! Avauspäivä meni töissä, mutta tänään on vapaapäivä ja töllöstä tulee Sveitsi vastaan Wales, ja tokihan Huuhkajatkin. Walesilaista ruokaa on tulossa kisakeittiössä, mutta tänään nautimme päiväkahvilla skotlantilaista cranachan-jälkiruokaa. 

Cranachan lausutaan kuin "kran-e-ken" ja merkitsee kirnuamista. Jälkiruokaa onkin valmistettu kesän lopulla kun elonkorjuu alkaa ja vadelmia on tarjolla. Kesäinen cranachan koostuu yksinkertaisimmillaan paahdetuista kaurahiutaleista, kermasta ja vadelmista, ja se maustetaan hunajalla ja skotlantilaisella viskillä.

Suomessa vadelmakausi on vasta myöhemmin kesällä. Käytin tähän hätään viimeiset vadelmat pakkasesta ja koska niitä riitti pääasiassa vain koristeeksi, survoin mukaan mansikoita. Jälkiruoka ei ollut niin makea kuin oletin. Makeutta toki saa lisäämällä vaikka tomusokeria, tai karamelisoimalla kaurahiutaleet paahtovaiheessa, kuten jotkut brittikokit tekevät. Alkuperäisenä ohjeena käytin Nigel Slaterin ohjetta.

Cranachan

Skotlantilainen cranachan

4-5:lle

40 g isoja kaurahiutaleita

noin 1 l vadelmia, vähemmänkin riittää

4 dl kuohukermaa

2 rkl juoksevaa hunajaa

2-4 rkl (skotlantilaista) viskiä

Paahda ensin kaurahiutaleet, joko uunissa grillivastuksen alla pari minuuttia tai paistinpannulla keskilämmössä, kunnes hiutaleet tuoksuvat pähkinältä. Anna jäähtyä.

Ota puolet vadelmista ja murskaa ne haarukalla.

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita mukaan hunaja sekä viski. Sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan sekä murskatut vadelmat että kokonaiset. Voit myös jättää osan kokonaisista vadelmista koristeluun. Sekoita viimeisenä joukkoon paahdetut kaurahiutaleet. 

Lusikoi laseihin ja nauti heti.

Herkullinen kinkkupiirakka

Kotikeittiöstä heippa pitkästä aikaa.

Söin tässä vähän aikaa sitten työkaverin tekemään kinkkupiirakkaa. Oli niin hyvää että piti selvittää resepti. Resepti oli hyvin suosittu, nimittäin Jonnan kinkkupiirakka.

Ohessa lähes identtinen resepti, niillä muutoksilla mitä kaapista löytyi eikä pippuria ole niin paljon kuin alkuperäisessä. Laskeskelin että juustoa tulee kokonaisuudessaan 1½ pussia.
Kiitos reseptistä Jonnalle!

Jonnan kinkkupiirakka, namnam!

Jonnan kinkkupiirakka
Pellillinen
Pohja:
150 g voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 dl juustoraastetta
1 dl kylmää vettä

Täyte:
300 g kinkkusuikaleita
1 paprika
1 purjosipuli
1 prk ranskankermaa
2 dl kevytkermaa
2 kananmunaa
½ tl suolaa
tujaus mustapippuria
4 dl juustoraastetta

Laita voi, vehnäjauhot, suola ja juustoraaste kulhoon ja nypi murumaiseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi. Nosta taikina jääkaappiin lepäämään siksi aikaa kun teet täytteen.

Kuutioi paprika ja suikaloi purjosipuli. Kuullota kattilassa öljyssä pehmeäksi.

Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen.

Ota taikina jääkaapista ja levitä se leivinpaperin päälle pellille. Voit myös kaulia sen leivinpaperin päälle ja siirtää sen pellille. Pistele pohja haarukalla ja paista uunin alimmalla talossa 10 minuuttia.

Sekoita ranskankerma, kevytkerma ja munat. Lisää mausteet.

Ota pohja pois uunista ja pienennä lämpö 200 C asteeseen.

Ripottele pohjan päälle kinkkusuikaleet, kasvistäyte, juustoraaste ja lopuksi kermaseos. Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.