sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kirjoja ja ruokaa: Myyränpesä

-Ja nyt syödään syntymäpäiväruokaa, sanoi Lurituri. Hän asetti suuren lautasensa laatikkopöydälle.
-Mitä se on? kysyi Sirkkuliisa.
Lurituri vastasi:

En yhtään lasta maailmassa tiedä,
joka ei kermajäätelöä siedä,
ja toiset hyytelöä rakastaa.
Vaan minä tiedän vielä parempaa!

On mulla lempiruoka "myyränpesä"
se maistuu, oli talvi taikka kesä.
Ja aivan multa kasalta se näyttää,
kun suuren vadin pöydällä se täyttää.

Sen kasan alla asuu myyräkansa
- on marenkia kasa kokonansa,
se päällä vispattuina kermapilvet,
ja kaiken kattaa mustat suklaakilvet.

Ja mitä nämä myyrät ovat oikein?
Luumuja kurttunaamoin soikein.
Ne löydät pesän alta syvältä.
No, eikös kuulostakin hyvältä?

Ja sitten Sirkkuliisa ja Lurituri ja Hömppö söivät myyränpesää rappusten alla, kunnes ei enää ollut yhtään ainoata marenkia eikä tippaakaan vispattua kermaa eikä muruakaan suklaata jäljellä.

Myyränpesä

Ote oli Gunnel Linden kirjasta Lurituri - oletteko lukeneet? Lapsiperheessä tulee luettua erinnäiset määrät satuja, sarjakuvia ja lasten tietokirjoja. Lukiessa pysyy mieli sopivan lapsellisena ja mielikuvitus saa lentää mukana. Lurituri on puolison lapsuuden satukirjoja ja itse olen lukiessa välillä miettinyt, että mitähän se myyränpesä oikein on, kun sitä noin kehutaan. Jälkiruoka on vanhanaikainen, ilmeisesti länsinaapurista kotoisin. Joku tiesi Marttojen nettikeskustelussa, että kyseessä on luumut vaniljakermahyytelössä, johon päälle on raastettu suklaata, tai ruisleipääkin, kuten Hesarin reseptissä. Luumujen lisänä on saattanut olla mantelia; kokonainen manteli on laitettu kuivatun luumun sisään.

Koska halusin nyt keskittyä Luriturin versioon, muistuttaa tämä enemmän Eton mess-tyyppistä jälkiruokaa kuin edellämainittua kermahyytelöä. Aivan kuten Lurituri laulussaan kuvailee, tähän tulee marenkia. Hyvää ja helppoa - ilahdutti erityisesti meidän lapsia ja puolisokin pyysi lisää.

Hömppö soittaa ja Lurituri tarjoilee herkkuja


Myyränpesä Luriturin mukaan
Marenkiin
4 kananmunan valkuaista
1 1/2 dl (Siro erikoishienoa) sokeria

kuivattuja luumuja, sellaiset 18 kpl ainakin
mehua
3 dl vispikermaa (vispasin vain kaksi desiä, mutta vaatii kyllä sen kolmannen desin)

vaniljasokeria
(tomusokeria)
suklaata

Vatkaa kananmunan valkuaiset vaaleaksi vaahdoksi. Lisää sokeria reilu ruokalusikallinen kerrallaan ja vatkaa jokaisen ruokalusikallisen välissä ainakin minuutti, jotta saat sokerin sulamaan valkuaisvaahtoon.
Laita uuni lämpiämään 120 C asteeseen (paistoin kiertoilmalla, asteet olivat siinä 100 C)
Ota lusikalla noin golfpallon kokoisia kokkareita ja laita pellille tai pursota. Paista uunissa noin 1 tunti 20 minuuttia, mutta tarkista marengit jo tunnin jälkeen. Anna jäähtyä.

Laita kuivattuja luumuja likoamaan mehuun puoleksi tunniksi.
Vispaa kerma löysäksi vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla, tarvittaessa myös tomusokerilla.

Ota laakea lautanen. Ota turvonneet luumut pois mehuliemestään ja kokoa lautaselle. Murenna marenkeja pienemmiksi paloiksi luumujen päälle ja ympärille. Lapa kermavaahto päälle ja raasta suklaata, jotta myyränpesä peittyy suklaaseen.

Marenkeja jäi meillä jonkin verran ja niistä tein lisää tätä marenkiherkkua. Toiseen satsiin maustoin kermavaahdon tomusokerilla, mutta mielestäni siitä tuli liian makea. Marenki itsessään, sekä käyttämäni maitosuklaa, ovat hyviä makeuttajia.

Siellä ne myyrät lymyää...

2 kommenttia:

  1. Hei, hyvät hyssykät! Sinulla on tämä kirja, ja minä olen jo pitkään miettinyt, mikä sen nimi oli että voisin uudestaan sen (tai ne ainakin kaksi) lukea. Nukkumaanmenon jälkeen salaa lähdettiin sängyllä lentämään vaikka minne, ja peukalon imeminen toimi moottorina ja vanhan radion (millainen meilläkin oli) sisällä asui joku, oliko se just Lurituri. Ja myös tämä jälkiruoka on sellainen, jota mielessäni ajattelin, mutta ei koskaan tullut mieleenkään, että voisi äidiltä pyytää, tai itse isona tehdä.
    Kiitoksia kovasti! Pistin postisi kirjanmerkkeihin, käyn kirjastossa, ja vaikka nykyään ei makeita sattuneista syistä usein tehdäkään, niin tämähän sopisi viimeistään jouluksi!
    Nimim. mk 50 v ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lurituri on kyllä valloittava kirja. Jotenkin mua viehättää ajatus, että radiossa asuu joku :-)

      Ihanaa, että löysit etsimäsi!

      Poista